Tapahtukoon sinun tahtosi -TV-sarja tuo esiin tosiasialta vaikuttavan seikan, että ihminen on vastuussa viimekädessä Jumalalle, toissijaisesti ystävälle. Kuinka tämän ratkaisee ateisti? Ehkä yksinkertaisesti keskustelemalla enemmän ystävän kanssa? Vai voisiko päinvastoin Jumalaan luottava välittää enemmän lähimmäisestä. Lähimmäinen ei suinkaan aina ole ystävä, sillä ystävä ei aina ole lähinnä.
Toinen ajatus, minkä Kirkon mediapalkinnon saanut Tapahtukoon sinun tahtosi -TV-sarja tuotti on lapsen yksinkertaisuuden kaltainen välittömyys ja luottamuksen tärkeys. Lapsessa on kaikki idullaan. Mitä tahansa hänessä koskettaa, se kasvaa. Tämä tuli selväksi Mikaelin kamppaillessa suhteestaan leskeksi jääneeseen kälyynsä, jonka kaksi alaikäistä lasta olivat setäänsä kiintyneet. Niin ainakin lasten äiti perusteli tarvetta mieheen helpottamaan arkipäivän pyöritystäkin. Selibaattilupaukseen valmistautuva pappisseminaarilainen Mikael lupasi kälylleen kertoa lapsille, että hän ei voi niin usein olla heidän kanssaan. Keskustelu pikkutyttöjen kanssa ei sitten kauan kestänyt, ja päätyi jätskikioskille menoon.
