Muuten, vain humanisti voi noin ajatella. Tuo ei toimi tekniikassa ja sen kehityksessä vaan kaiken menestyksen edellytys on muutamat supersuorittajat. Ilman heitä katkoisimme vielä halkomme pokasahalla ja valjastaisimme hevosen reen eteen ja jäisimme odottamaan lumisadetta. Siinä odottaessa voisi lähin naapuri poiketa sumpin toivossa kertomaan viimeiset uutiset kylältä.
Asiat eivät vaan ole niin mustavalkoisia kuin ne opiskelevasta nuorisosta näyttää. Toisekseen humanistin ja tekniikkafriikin asennemaailmassa on niin valtava ero ettei se voi kohdata kuin körttifoorumilla.
Onko tekniikka nyt kuitenkaan vastaus kaikkeen? Esko Valtaoja oli sitä mieltä, että on. Esko Valtaoja nyt on montaa muutakin mieltä monesta asiasta...
Luen lukiossa niin fysiikkaa kuin historiaa, filosofiaa, uskontoa ja muita humanistuhömppiä, kuten kaverini sanovat. ja olen todellakin vasta lukiossa, joten ei tässä vielä kovin vakavasti otettava opiskelija vielä edes olla. Kuitenkin tuossa Juden sanomassa on se pointti minusta oikein, että nyky-yhteiskunnassa monien elämä todella on helevitillistä hirvittävien työpaineiden alla. Stressi on hirveää jo lukiossa. Jos yhteiskunta ottaisi hiukan "rennommin" työn suhteen, jakaisi sitä paremmin, niin stressin määrä vähenisi. Toki tekniikan kehitys saattaisi hidastua, mutta romahtaisiko maailmamme jos saisimme paremman sateelliittipaikannus järjestelmän vasta vuonna 2050 emmekä 2030?
Ja onko se tekniikan huipputaitajien tekemä työ jotenkin uhattuna, jos muille jaetaan vähemmän töitä? Usein tekniikan huippuasiantuntijat ovat ihmisiä, jotka saavat suurta henkistä tyydytystä juuri työnsä tuloksista ja itse työstä. Eihän tässä ollut kai tarkoitus rajoittaa kenenkään osaamista tai mahdollisuuksia tehdä töitä? Korjatkaa jos olen väärässä.
John Rawlsin mukaan yhteiskunnassa on oleellista varmistaa, että jokaisella on mahdollisuus toteuttaa yhteiskunnassa omia intressejään mahdollisimman suurten perusvapauksien vallitessa. Eikö esitetty tilanne jokseenkin muistuta tällaista näkemystä?
Tai sitten täällä puhuu jälleen yksi maailmaa kapeasti katsova opiskelija. Yksi lukion kurssi yhteiskuntafilosofiaa ja muutama yhteiskuntaoppi höystettynä seitsemällä historialla ei vielä anna kovin paljon näköaloja todelliseen reaalimaailmaan. Ei sen puoleen kyllä fysiikankaan lukio-opinnot, jos lasketaan jotain natrium atomien viritystilojen välisiä eroja.
Sori vain, mutta minusta tuo kuulostaa aika hyvältä.
Joo, se vasta on rikkautta!
No, ehken tietyllä idean tasolla, mutta ei ne vanhat ajat olleet kaikissa suhteissa niin hyviä, jos ehken vähän parempia.
Mutta ihan vain kysymyksenä: Miksi aina tehdään niin pirun suuri ero humanistien ja tekniikkafriikkien välillä? Nyky-yhteiskunta perustuu viestintään ja viestintäteknologian toimivuuteen, kuten saksalainen kirjallisuuden professori Dietrich Schwanitz painotti. Humanisti ei tule toimeen ilman teknologiaa ja toisinpäin. Tiedon jakaminen on olennaisessa asemassa nykytutkimuksessa. Sitäpaitsi, tekniikkafriikilta ohjelmoijalta loppuisi äkkiä rahat, jos joku ei yrittäisi pyörittää tutkimusta tukevaa yhteiskuntaa. Ja niin päin pois...
Talvisota oli vuoden 1939 tilanteessa välttämättömyys, jotta yhden maan ihmiset eivät olisi joutuneet helvetillisen järjestelmän puristuksiin. Mutta ei se mitenkään hyvä asia ollut; valittiin vain pienempi paha. Toivottavasti sellaisen valinnan eteen ei enää ikinä jouduta.
Olen kai aika naiivi ja turhan idealistinen, mutta edelleen uskon, että sotia voidaan ihan oikeasti ehkäistä ja estää. Eivät ne minusta ole mikään maailman kiertokulkuun luonnollisesti kuuluva asia. Tietysti silloin vuonna 1939 asiat olivat edenneet jo liian pitkälle - eriasteisia diktaattoreja oli Eurooppa pullollaan ja monet heistä uhkuivat revanssihenkeä tai muuten vain sotaista mieltä. Ei pienellä Suomella ollut paljon vaihtoehtoja Stalinin Neuvostoliiton edessä. Sota olisi kai voitu estää vain siten, ettei hirmuhallitsijoita olisi koskaan päästetty valtaan (tietysti Suomella oli aika vähän sanottavaa siihen), ettei olisi koskaan "tarvittu" vahvoja johtajia - oikeita führereitä tai isäaurinkoisia, ettei olisi oltu kurjissa oloissa ja epätoivoisesti etsitty pelastusta äärimmäisistä vaihtoehdoista. Eihän niitä diktatuureja ihan joka paikkaan silloin 1930-luvullakaan syntynyt.
Diktatuurien kehitys ei ollut mikään nopea ja pikkujuttu. Maailmansotiin johtaneet tapahtumat alkoivat suurvaltojen tasapainopolitiikasta ja sen romahtamisesta 1800-luvulla Napoleonin sotien jälkeen. Sitten laitettiin toteen Clausewitzilaisia sotaoppeja, Verduin ja Somme olivat diplomatiaa valtioiden välillä. Myöhemmin jatkettiin epäonnistunutta ketjua Staliningradissa, Normandiassa ja Auschwitzissa.
Isä Aurinkoinen ja Hitler ponnistivat yhteiskunnallisesta köyhyydestä, johon ei ollut kykyä puuttua. Olisiko se voinut mennä toisin, on kivaa jossittelua, joka saattaa kyllä auttaa tulevaisuudessa ehkäisemään samantyyyppisiä juttuja...
En usko tuohon itsekään: esim. Vietnam, Korea, Balkan, Kongo jne. jne...
Talvisota voitti vapauden. Mitä voitti Balkan tai Kongo? Eurooppalaisuuden hedelmiä on korjanneet muutkin kuin suomalaiset. Ja suomalaiset onn viljellyt niitä samoja hedelmiä ihan itsekin. Sodassa ei oltu sen parempia kuin muutkaan.
