Hyvä siellä, paha täällä - paha siellä, hyvä täällä

[karjalaisenkyösti]

Psykologiset syvälliset ja varmaan antoisat pohdintani jatkuvat.

Hakomaan Auri joskus puheli mansikoista, bensasta ja autosta, jolla porukka matkustaa.
Mansikat ja bensa ovat hänen mielestään hyviä ja tärkeitä asioita molemmat, kun ne ovat oikeilla paikoillaan.
Jos kuitenkin porukka laittaa mansikat tankkiin ja juovat itse bensan, matkan teko ei edisty ollenkaan.
Ajatukseni tässä on se, että tietyssä yhteydessä bensan tai mansikoiden käyttämisestä saa kiitosta ja hyvää oloa.
Joissain muissa yhteyksissä samojen aineksien käytöstä saa sapiskaa ja nuhteita.

Joku ajelee laskuveden aikona merenpohjaa pitkin romuautollaan. Kaikki menee hyvin ja kyydissä olevat kaverit kiittelevät mukavasta matkasta.
Kun hän sitten ajelee muutaman tunnin kuluttua jälleen autollaan samalla seudulla nousuveden aikoihin, kaverit manailevat ja sättivät autonomistajaa.
Auto ja paikka olivat samat, mutta muut olosuhteet olivat erilaiset, joten toisessa tilanteessa kuski saa kiitosta, toisessa haukkuja.

Jos menen helluntailaiskokoukseen ja huudan palkeet täysillä jonkun uskonnollisperäisen sanan, minua ehkä ihaillaan ja olen arvossapidetty henkilö.
Jos taasen teen saman körttiseuroissa, porukka vaivaantuu ja pitää minua sellaisena, joka käyttäytyy sopimattomasti.

Ihminen haluaa olla arvostettu, hyväksytty ja kunnioitettu omassa yhteisössään.
Hyväksymisen, kunnioituksen ja arvostuksen tarve kuuluu inhimillisyyteen.

Helluntaipiireissä kerrotaan, kuinka väkevästi Herra on minua käyttänyt kulkiessani tätä ylätietä.
Tällöin ihmiset antavat kertojalle hyväksyntää arvostusta sekä kunnioitusta.
Kertoja ei vahingossakaan ryhdy puhelemaan mitään alatiestä, koska sitä kautta ei arvostusta saa.
Jos ihminen ei saa tarvittavaa määrää arvostusta, ei psyykekään kaikelta osin voi pysyä kunnossa.

Körttiliikekään ei ole poikkeus näistä lainalaisuuksista ja inhimillisyyksistä - koostuvathan körtitkin ihmisistä.
Körttipiirissä arvostetaan alatietä, inhimillistä huonoutta, heikkoitta ja keskeneräisyyttä.
Jos haluaa muiden hyväksyntää, pitää pystyä mahdollisimman hyvin osoittamaan, että todellakin kulkee alatietä, on huono/vajavainen/keskeneräinen ihminen.
Mitä useammin korostaa omaa huonouttaan taikka keskeneräisyyttään, sitä useammin tulee toisteltua sitä, mitä liikkeessä eniten arvostetaan.
Sitä kautta osoittaudutaan kunnon körttiläiseksi ja saadaan sitä tarvittavaa kunnioitusta, arvonantoa ja hyväksyntää sekä ihailua itselleen.

Mielestäni yhteisön arvonanto, kunnioitus yms. on ennemminkin sitä ylätien kulkemista.
Väitän, että todellista alatietä kulkee huomattavasti pienempi joukko, kuin uskotaankaan.
Alatie on sellaisia ihmisiä varten, joita oikeasti halveksitaan.
Jos haluaa helluntaipiirissä kulkea alatietä, tulee painottaa omaa huonouttaan, kyvyttömyyttään yms.

Jos körttipiireissä haluaa alatielle, tulee tietysti toimia siten, että ei kerää itselleen ihailua yms. jalustalle nostamista.
Eräs tapa on olla vaiti huonoudestaan ja vajavaisuudestaan sekä välillä vähän kehaista itseään ja vaikkapa tekeytyä muiden opettajaksi.
Sitä kautta se alatie aukeaa. Jos et usko, niin kokeile. Mutta muista, että et itseäsi helluntaikuvioissa kehaise, koska itsekehu siellä onkin portti ylätielle.

[Mauno]

Tervehdys, Karjalaisenkyösti!

Ei ne minun mielestä matkan vaivat, erehdykset ja epäonnistumiset ole ansiolistaan tavoiteltavia seikkoja herännäisyydessä! Helpompi se olisi ihmisen elellä, jos ei olisi syyllisyyttä, häpeää ja pelkoa. Ei niihin liittyvistä asioista ole ollut tarve elvistellä eikä niiden avulla itseään paremmaksi tehdä. Vaikka monella on se käsitys, että mitä huonompi ihmisen, sen parempi herännyt. Mitä järkeä olisi kertoilla salaisimmatkin henkilökohtaiset asiat ja joutua häpeään ja juorujen kohteeksi?

Kyllä niistä yritetään, minun kokemuksen ja ymmärrykseni mukaan, päästä kaikessa hiljaisuudessa ja huomaatta puhtaammille vesille, parempaan elämään ja täydellisempään tasapainoon. Monet salaa juttelevat äänettömästi Jumalalle, jotkut saattavat kahdenkesken jutella tosi hyvälle kaverille, mutta ei suurille joukoille ei suosiota saadakseen. Se on minun kokemus.

Ei kannata täysin paskan ruinata suosiota, mutta jos saa anteeksi, niin se on kova juttu. Muuttumaan ei moni kykene. "Tule sellaisena kuin olet - ja pysy sellaisena!" muisteli usein esimieheni Jussi 70-luvulla.

Ja ne toisten tekemiset ja huonoudet. Niitä varten on tehty oikein virsikin Siionin Virsiin:

"Minua estä ihmisten vikoja tarkkaamasta, turhien juorupuheiden perässä juoksemasta, kun omissani kyllin on - kilvoitteluni kelvoton, kun näkyy kirjastasi.

Siis kiireisesti pakenen (=omien tekojen ja kelvottoman kilvoitukseni tähden) luo armoistuimesi, suo jäädä epäuskoisen ja heikon lähellesi, on tässä heikon väkyvyys, nälkäisen yltäkylläisyys: saan olla omanasi."

miettii Mauno

[mies valaan vatsasta]

Jos körttipiireissä haluaa alatielle, tulee tietysti toimia siten, että ei kerää itselleen ihailua yms. jalustalle nostamista.
Eräs tapa on olla vaiti huonoudestaan ja vajavaisuudestaan sekä välillä vähän kehaista itseään ja vaikkapa tekeytyä muiden opettajaksi.
Sitä kautta se alatie aukeaa. Jos et usko, niin kokeile. Mutta muista, että et itseäsi helluntaikuvioissa kehaise, koska itsekehu siellä onkin portti ylätielle.

juuri mietittiin erään kaverin kanssa nöyryyden olemusta. Onko ihminen nöyrä aidosti, jos on sitä tarkoituksenmukaisesti?
Eli jos olen nöyrä, koska haluan arvostusta omassa ryhmässäni (körttit), onko se todella itseisarvollista nöyryyttä vai saako se välineellisen merkityksen?

Tätä samaa pikkunäppärää ajatusta voisi kehitellä tuosta edellä mainitusta. En korosta omaa nöyryyttäni ja huonouttani ryhmässä, jossa se nöyryys katsotaan hyveeksi. Toimin päinvastoin rationaalisen harkinnan tuloksena. Onko motiivi siis loppujen lopuksi oman itsetunnon tyydyttäminen, nöyryys vai vain kieroutunut näkemys omista ansioista ja mahdollisuuksista?

Ja ne toisten tekemiset ja huonoudet. Niitä varten on tehty oikein virsikin Siionin Virsiin:
"Minua estä ihmisten vikoja tarkkaamasta, turhien juorupuheiden perässä juoksemasta, kun omissani kyllin on

Jos ylipäänsä miettii tällaista enemmän tai vähemmän tietoisesti, onko kyseessä loppujen lopuksi nöyryys vai vain sosiaalinen itsesuojeluvaisto? Elämähän tietyllä tapaa on kait sosiaalinen peli, jossa meillä on useita rooleja. Jotkut hoidetaan vähän paremmin, useimmat huonommin, ainakin tästä körttiläisyyden kontekstista katsoen.

Varsinainen kysymys onkin, kannattaako koko asiaa pohtia? Jos pohtii, joutuuko syöksykierteeseen, joka johtaa väistämättä nöyryyden välineellistämiseen? Vai onko juuri pohdinnassa avain asian ymmärtämiseen ja sitä kautta sellaisen sisäistämisen asteeseen, jossa on enää merkityksetöntä pohtia kysymystä sen juurruttua tarpeeksi syvälle omaan maailmaan?

[Mauno]

Tuohon edellä olevaan varsinaiseen kysymykseen on minun vastaus se, ettei kannata pohtia tämänlaisia asioita.

[Viisveisaaja]

Minusta sellainen on ainakin yhdenlaista nöyryyttä, että on jotakin.
Sanotaan vaikka lääkäri tai professori tai miljonääri, mutta ei kuitenkaan tee saavutuksistaan tai itsestään numeroa, vaan on ihmisenä ihmisten joukossa.

Muutenkin se on minusta nöyryyttä, kun tekee niinkuin herännäisyydessä painotetaan, että ihminen tulee pieneksi.

Jos huomaa, että eroittelee ihmisiä jonkun tittelin tai vaikka vajavuuden takia, niin olisi syytä miettiä. että mitä sitten itse onkin, niin se on Jumalan armosta.

[Salis]

Körttiliikekään ei ole poikkeus näistä lainalaisuuksista ja inhimillisyyksistä - koostuvathan körtitkin ihmisistä.
Körttipiirissä arvostetaan alatietä, inhimillistä huonoutta, heikkoitta ja keskeneräisyyttä.Jos haluaa muiden hyväksyntää, pitää pystyä mahdollisimman hyvin osoittamaan, että todellakin kulkee alatietä, on huono/vajavainen/keskeneräinen ihminen. Mitä useammin korostaa omaa huonouttaan taikka keskeneräisyyttään, sitä useammin tulee toisteltua sitä, mitä liikkeessä eniten arvostetaan.Sitä kautta osoittaudutaan kunnon körttiläiseksi ja saadaan sitä tarvittavaa kunnioitusta, arvonantoa ja hyväksyntää sekä ihailua itselleen.

En ole koskaan nähnyt, kuullut enkä tuntenut nöyristeleviä körttejä. Mutta sen sijaan kyllä olen kuullut korostettavan kuinka vajavaisia, rajallisia ja syntisiä me ihmiset olemme Jumalan kaikkivaltiuden edessä vaikka kuinka parempaan pyrkisimme. Kun ihminen ymmärtää olevansa vajavainen ja rajallinen, hän ei myöskään kuvittele voivansa vaikuttaa ajattelun tai tekojen kautta Jumalaan. Hänellä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin olla Jumalan armon varassa.

[karjalaisenkyösti]

En ole koskaan nähnyt, kuullut enkä tuntenut nöyristeleviä körttejä. Mutta sen sijaan kyllä olen kuullut korostettavan kuinka vajavaisia, rajallisia ja syntisiä me ihmiset olemme Jumalan kaikkivaltiuden edessä vaikka kuinka parempaan pyrkisimme. Kun ihminen ymmärtää olevansa vajavainen ja rajallinen, hän ei myöskään kuvittele voivansa vaikuttaa ajattelun tai tekojen kautta Jumalaan. Hänellä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin olla Jumalan armon varassa.

Joku väkevää ylätietä kulkeva menestysteologian innokas kannattaja saattaa hämmästyä, jos joku ulkopuolinen väittää, että heidän surakunnassaan ihmiset ovat ylpeitä.
"
Emme suinkaan ole ylpeitä, vaan sen sijaan haluamme antaa kaiken kunnian Jumalalle, joka tekee suuria tekoja meidän ajassamme.
Olemme valtavan kiitollisia siitä, että Jumalan armo auttaa meitä välttelemään syntiä ja tekee meistä Kristuksen kaltaisia.
Ilman armoa synnin välttelystä nimittäin ei tulisi mitään.
Olemme täysin riippuvaisia Jumalasta, enemmän, kuin uskotkaan.
"

[seppos]

Joku väkevää ylätietä kulkeva menestysteologian innokas kannattaja saattaa hämmästyä, jos joku ulkopuolinen väittää, että heidän surakunnassaan ihmiset ovat ylpeitä.
"
Emme suinkaan ole ylpeitä, vaan sen sijaan haluamme antaa kaiken kunnian Jumalalle, joka tekee suuria tekoja meidän ajassamme.
Olemme valtavan kiitollisia siitä, että Jumalan armo auttaa meitä välttelemään syntiä ja tekee meistä Kristuksen kaltaisia.
Ilman armoa synnin välttelystä nimittäin ei tulisi mitään.
Olemme täysin riippuvaisia Jumalasta, enemmän, kuin uskotkaan.

Anteeksi? Kirjoititko tuon tosissaan? Sehän oli paradoksi. Kirjoitit itseäsi vastaan, todistaen sen mitä olette tekivinänne mahdottomaksi. Olette juuri sitä mitä ette halua olla.

[juhani]

niin se on...

[karjalaisenkyösti]

Anteeksi? Kirjoititko tuon tosissaan? Sehän oli paradoksi. Kirjoitit itseäsi vastaan, todistaen sen mitä olette tekivinänne mahdottomaksi. Olette juuri sitä mitä ette halua olla.

SeppoS,
paradokseja ja mahdottomuuksia sekä erilaisia negatiivisia seikkoja on helpompi löytää porukoista, jotka poikkeavat paljon omasta porukasta.
Näin se menee kaikissa porukoissa: "meidän valintamme ja asenteemme on se oikein, naapuri on kummallinen, kun se noin käyttäytyy".

Saatat SeppoS hyvinkin olla oikeassa siinä, mitä sanot.
Vaan saattavat hekin olla samaan aikaan yhtä oikeassa siinä, mitä toisuskoisista (esim. körttiläisistä) sanovat.

SeppoS epäilee, etten ole tosissani.
Tuli mieleeni tämä eilen taikka toissapäivänä tekemäni analyysi, kuinka ihminen monesti toimii, jos joku toinen näyttää uskovan kovin paljon poikkeavasti.
SeppoS ei tietenkään ole tekstissään epäillyt mielenterveyttäni, vaan ainoastaan sitä, että puhunkohan nyt aivan totta.

Pientä pohdintaa eräästä jännästä ilmiöstä:
Toisuskoisten mielenterveyden epäileminen ei ole kovin harvinainen ilmiö.
Sitä esiintyy niin uskonnollisissa yhteyksissä, kuin ei-uskonnollisissakin yhteyksissä.
Olen sen verran usein törmännyt tähän ilmiöön, että pystyn jonkinlaisen yleiskaavankin tästä ilmiöstä rustata.
Se menee näin:
1) Keskustellaan jostain aiheesta.
2) Huomaan, että tuo toinen keskustelija uskoo asiasta juuri päinvastaista, kuin minä.
Hänellä on kaikenlisäksi päinvastaisia kokemuksia jostain asiasta, kuin minulla.
3) Koska oma uskoni ja kokemukseni ovat suuressa ristiriidassa tuon toisen henkilön kanssa, ärryn.
4) Tunnemaailmani ja kokemukseni ja uskoni todistavat tietysi, että olen oikeassa (näinhän se on kaikkien kohdalla).
Koska minä olen oikeassa, tuon toisen täytyy olla väärässä.

Koska käsiteltävä asia (jossa tuo toinen on väärässä) on varsin selkeä, eikä siitä pitäisi voida olla, kuin yhtä mieltä,
jää vain kaksi vaihtoehtoa:
a) Henkilö on epärehellinen ja valehtelee kokemuksensa ja uskonsa
b) Henkilöllä ei ole pääkopassaan kaikki kohdallaan, vaan hänellä on vaikeita mielenterveyden ongelmia.

5) Jos kohta a) tuntuu todennäköisimmältä, paljastan henkilön epärehellisyyden kertomalla sen hänelle.
Jos kohta b) tuntuu minusta todennäköisimmältä vaihtoehdolta, kerron sen hänelle tavalla taikka toisella.
Eräs ehkä yleisimmin käytetty lause tällaiselle henkilölle on, että "On tainut jäädä lääkkeet ottamatta?"
(Tästä lauseesta on useita eri variaatioita, joita käytetään.)

Todellisuudessa toisuskoisuus ei juuri koskaan ole mielenterveyden ongelma.
Se on mielenterveydellinen ongelma yhtä usein, kuin samanmielisyyskin.

[Pena]

Mielenterveyden ammattilaisilla on toisinaan ongelmia hoitaessaan uskovia, kun eivät ymmärrä heidän käyttämäänsä kieltä. Siihen tarvitaan erityistä koulutusta, että pystyy erottamaan jossakin kristittyjen yhteisössä yleisesti käytössä olevat sanonnat harhaisen sekavuuden tuottamista. Toivottavasti tällaista oppia on riittävästi jaossa sitä työssään tarvitseville.

[santtu-62]

Mielenterveyden ammattilaisilla on toisinaan ongelmia hoitaessaan uskovia, kun eivät ymmärrä heidän käyttämäänsä kieltä. Siihen tarvitaan erityistä koulutusta, että pystyy erottamaan jossakin kristittyjen yhteisössä yleisesti käytössä olevat sanonnat harhaisen sekavuuden tuottamista. Toivottavasti tällaista oppia on riittävästi jaossa sitä työssään tarvitseville.

....  ..... .... 

[Salis]

SeppoS,paradokseja ja mahdottomuuksia sekä erilaisia negatiivisia seikkoja on helpompi löytää porukoista, jotka poikkeavat paljon omasta porukasta. Näin se menee kaikissa porukoissa: "meidän valintamme ja asenteemme on se oikein, naapuri on kummallinen, kun se noin käyttäytyy".

Kysymys ei ole negatiivisten asioiden löytämisestä vaan siitä, että ihmiset vierastavat luonnostaan (kuten myös eläimet) kaikkea uutta tai sellaista, joka poikkeaa omista käyttäytymis- tai eettisistä koodeista. ( Oletpahan itsekin löytänyt leimamerkkejä körttien otsaan pantavaksi.) Tervejärkisillä ihmisillä on kyky myös ymmärtää, mikä on järjetöntä ja mikä järkevää, mikä on kohtuullista ja kohtuutonta jne. Arvioimme jatkuvasti tapaamiamme uusia ihmisiä tai uusia ajatuksia. Arvioinnin perusteella tehdään johtopäätös siitä, tunnustetaanko, hyväksytäänkö uusi ajatus tai käyttäytymismalli tai ihminen.