Saattahan olla, että kukaan ei koe arvolliseksi (minua lukuunottamatta) tähän ketjuun osallistumaan.
Ehkäpä eräs hyvän, itseään täynnä olevan ihmisen tunnusmerkki, on se, että hän mielellään keskustelee itsensä kanssa.
Sellainen asia oli mielessäni, että kuinkahan itsetunto korreloi ihmisen hyvyyden kanssa?
Minusta tuntuu siltä, että kovin yleisesti ajatellaan, että huonon itsetunnon omaava ihminen pitää itseään huonona ihmisenä.
Tällä hetkellä ajattelisin, että itsetunnolla ja sillä, että pitääkö ihminen itseään hyvänä taikka huonona, ei välttämättä ole mitään yhteyttä.
Ihmisessä tuntuu olevan erilaisia kerroksia.
Pintakerroksessa ihminen saattaa pitää itseään kovin huonona/hyvänä, sitten kun mennään syvemmälle, tilanne saattaakin muuttua päivastaiseksi.
Esim. omissa pintakerroksissani saatan pitää itseäni huonona ihmisenä, alatien kulkijana, kun sitten yritän katsella syvemmälle itseeni, hämärästi havaitsenkin, että siellä syvemmissä kerroksissa pidänkin itseäni suurena hyviksenä.
Kumpi sitten milloinkin olen, riippuu siitä, mikä kerros milloinkin on "päällä".
JA päivastoin.
