Keskustelu > Seuratupa

Körttiseurat

<< < (2/7) > >>

ihminen:
Kysymykseni kuuluu yhä, niinkuin edellisessä viestissäni.

PekkaV:

--- Lainaus käyttäjältä: "ihminen" ---Kysymykseni kuuluu yhä, niinkuin edellisessä viestissäni.
--- Lainaus päättyy ---

Edellinen viesti:


--- Lainaus ---Mie vaan pelkään häiritseväni niin erilaisen luonteeni takia. Ei kai erilainen luonne ja laulutapakaan sitten häiritse?
--- Lainaus päättyy ---

Ei häiritse. Tule sellaisena kuin olet. Se on periaatteessa ja käytännössä mielestäni ainoa oikea tapa asennoitua yleisemminkin.
Jumala tuntee sinut parhaiten. Itse tunnet itsesi toiseksi parhaiten. Näin ollen tältä perustalta on hyvä lähteä liikkeelle.

osmo:
Ymmärsinkö oikein, Ihminen, että et ole mielestäsi saanut vastausta? Kyllähän noissa ylemmissä oli yritystä siihen. Mutta ehkä kysymyksessäsi on jotain sellaista, mitä ei heti huomaa?
On helppo sanoa, että seuroihin ovat kaikki tervetulleita, ja kaikki hyväksytään sellaisena kuin on. Aina asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Ihmisten kohtaaminen on herkkää ja vaikeata. Arka ihminen koittaa lukea viestejä toisten kasvoilta ja sanojen takaa. Voimme tulkita toisiamme väärin; näemme toisen pelon kovuutena tai arkuuden ylpeytenä.
Seuraväki on ihmisten joukko. Varmaa vakuutusta ei voi antaa koskaan että seuroihin tulija otetaan aina oikealla tavalla vastaan.

Uskoisin kuitenkin että lähtökohta on se, että seuroihin tulijan uskoa ei kukaan kyseenalaista. Siihen ei ole kenelläkään varaa. Sitä ei tarvitse todistella. Heikko uskokin on uskoa, uskon aavistelukin.
Mutta kysymyksesi on tärkeä, ja hyvä muistutus meille kaikille.

ihminen:
Ok. Olen luonteeltani innokas, sosiaalinen ja minulla on lahjana saatu vahva usko. Saatan laulaa kovaa ja korkealta vaikken olekaan hyvä laulaja koska en häpeä laulamista. Saatan myös iloisena ja innoissani ruveta laulamaan kielillä tai huudahtaa 'halleluja' sopimattomaankin väliin. Jutellessa usein innostun kertomaan Jumalan huolenpidosta minua kohtaan.

Olen muutenkin iloinen, hymyilen ja nauran paljon.

Tässä mielessä olen erilainen. Toivottavasti minut silti hyväksyttäisiin seuroissa. Olen vain hieman varautunut ja kysyin siksi, koska körtit vaikuttavat vieraanvaraisilta ja hyväksyvän kaikenlaiset ihmiset, mutta silti olen lukenut tältä palstalta useita loukkaaviakin kommentteja ja olen muodostanut mielessäni kuvan, että vahva uskoni ja vanhurskauteni ja pyhyyteni olisi jotenkin huono asia, vaikka ne eivät olekaan minusta vaan lahjana saatu.

Ehkä olen ymmärtänyt jotain väärin? Ehkä minäkin olen tervetullut seuroihin sellaisena kuin olen? Vaikka en olekaan syntinen vaan vanhurskas ja pyhä. Ja kielilläpuhuva, iloinen ja rakkauteni osoittava?

Tulen sitten kun ehdin :) olenpa iloinen. Olen aivan innoissani. Tulen iloisena, vanhurskaana, kielilläpuhuvana, rakastavana ja profetoivana minänäni! Kiitos!

Pena:
Luterilainen kristityn malli on 'simil iustus et peccator' eli yhtaikaa vanhurskas ja syntinen. Sellaisille seurat on tarkoitettu. Tervetuloa, ihminen!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu