Erässä elämäni vaiheessa kävin körttiseuroissa.
Seuroissa on muutama ystävällinen ihminen ja lämmin kotoisa tunnelma.
Seurat poikkeavat yleisistä kristillisitä kokoontumisista sillä, että siellä hyväksytään vain Raamatun tulkinta. Kirjoittamaton sääntö on, että Raamattua ei saa siteerata tai ainakin niin, että sen siteeraaminen ei ole toivottavaa.
Raamatun tulkinta on kuitenkin sallittua ja saamani käsityksen mukaan täysin hyväksyttävää.
Jos puhuja siis kuitenkin siteeraa Raamattua, hänen tulee pyytää sitä anteeksi, jonka jälkeen hän saa Raamattua siterata - ja siteeraaminen tulee tapahtua ulkomuistista, ei Raamatusta lukemalla.
Muistaakseni eräässä körttiseurassa Lauttasaaren kirkossa joku puhuja pyysi anteeksi, kun siteerasi Raamattua, tai ainakin hän antoi ymmärtää, että Raamatun siteeraaminen ei ole tapana.
Välillä lauletaan siinonin virsiä, jotka hyvin pitkälle ovat myös Raamatun tulkintaa.
Hassu ilmiö sinänsä: on sopimatonta lukea varsinaista raamatuntekstiä, mutta on sopivaa tulkita Raamattua lukematta sitä tekstiä, jota tulkitaan.
Kuten jo totesin, Raamatun tulkinta tapahtuu körttiseuroissa puhumalla ja laulamalla.
Omaleimaista körttiseuroille on myös se, että siellä rukous tapahtuu vain laulamalla. Yleensä kristillisissä piireissä rukousta harrastetaan niin puheen kuin laulunkin muodossa. Puhemuodossa oleva rukous koetaan körttiseuroissa huonoksi asiaksi, mutta laulumuodossa oleva rukous on sallittua.
Mainitsisin vielä, että hankkimani kokemuksen perusteella olen varsin vakuuttunut, että jos joku siteeraisi seurapujeessaan Koraania, sitä ei tarvitsisi pyydellä anteeksi.
Täytyy hämmästyneenä todeta nyt, että tämä tulee itselleni uutena asiana. Olisiko asianomainen puhuja itse jostakin omasta syystään pyytänyt anteeksi? Olisit kysynyt häneltä syytä. Itse pyydän anteeksi sitä, etten koskaan muista tarkkaa kohtaa jota siteeraan esimerkiksi täällä. Pirska antaa kärsivällisenä minulle linkin, yhtä säännöllisesti se katoaa, ja etenkin synoptikot sekoittuvat minulta, etenkin Matteus ja Markus, samoin tietyt kirjeet, kaikki psalmit melkein, ja VT:n historiakirjat. Sitä itse pyydän anteeksi jos siteeraan. Ei ole kielletty, ei liioin jonkin Siionin Virren säkeen siteeraamista muistamatta mikä... Siihenkin on suhtauduttu toleranssilla että totean: En minä puhu... En minä ole mikään puhuja... Mutta - ja sitten puhun kuitenkin.
(voi Leena, voisitko jossakin olla hiljaa... Onneksi tuo tapa on varsin tuores, ja saan sen kyllä haltuun)
