Saako tai pitääkö synnistä puhua?

[seppos]

Olen syyllinen kaikkeen.
 Niin mustakin tuntuu ja saan kuulla aina välillä.

Yksi työntekijä oli aikoinaan, joka aina syytti mua kaikesta. Tää rautalanka ei ole tarpeeksi hyvää Markku, kun et tuo kunnon materiaalia, niin töistä ei tuu mitään.
Seuraavana päivänä ei tule töihin, kun aiheutin hermot liian kireelle toimittamalla huonoa materiaali.
Kesken päivää karkaa baariin juomaan. Markku sun syy kun sun takia on hermot peessä.

No kait se sitten niin on.
Olen syyllinen kaikkeen.

Valitettavasti tuollaisia on ihan turhan monta.

[Leena]

Olen syyllinen kaikkeen.
 Niin mustakin tuntuu ja saan kuulla aina välillä.

Yksi työntekijä oli aikoinaan, joka aina syytti mua kaikesta. Tää rautalanka ei ole tarpeeksi hyvää Markku, kun et tuo kunnon materiaalia, niin töistä ei tuu mitään.
Seuraavana päivänä ei tule töihin, kun aiheutin hermot liian kireelle toimittamalla huonoa materiaali.
Kesken päivää karkaa baariin juomaan. Markku sun syy kun sun takia on hermot peessä.

No kait se sitten niin on.
Olen syyllinen kaikkeen.

Ne oli kolkkoja kun tuli työssä basilaarikohtaus ja sitten sanottiin että katsokin ettei tuo toistu...      Saat jäädä tänne jos tuo ei toistu     Toivottavasti Leena nyt osaa vetää tästä oikeat johtopäätökset ja mie olin aina liian säikähtäny kysyäkseni että mistä  Minä opettelen sitä joka asiasta kiittämistä, mutta tuohon solmuuntuu syyllisyyttä siitä kun menin ja sanoin että mie en mene enää töihin. Antakaa eläke. Eli on sekopäinen olo.  Ja tällä kertaa puhuisin ennen papille kuin kutistajalle. Kyllä minä itseäni ymmärrän mutta oikean ja väärän raja siinä jo taisi hämärtyä iteltänikin tai ainakin on jälkikäteissekainen olo.

Tuo näyttää iisimmältä kuin on. Olin sillon terveempi, tuohan paheni vähitellen.  Vai muistako minä väärin?  

Joka tapauksessa on syyllinen olo siitä etten ole kokoaikatyössä enkä tahdokan olla ja toisaalta kyllä yritin monta kertaa...   mutta on syyllinen olo. Hullua oikeastaan.  Mutta kun on.

[öppiäinen]

kysyisinkin että miten voi synnintunto herätä jos synnistä ei kuulla mitään?  Ihmiseltä luonnostaan kun se ei onnistunut?

Room.1:14-15: Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä.

En tiedä, puhuuko tuo sitten eri asiasta kuin mitä tarkoitit? Minusta jonkinmoinen taju oikeasta ja väärästä, pyrkimys tehdä hyvää ja syyllisyydentunto ovat kyllä aika yleisiä pakanoidenkin keskuudessa. Itse olen tavannut maailmanparantaja-ateisteja, jotka ovat ihan uupuneita sen eettisten vaatimusten taakkansa alle, kun koettavat tehdä parhaansa. Eikö se ole synnintuntoa?

Totta on, että emme voi tietää mitä/mikä synti on. Mutta siksi meille on ilmoitettu mikä se on. Itse emme sitä voi ymmärtää ja siksi onkin väärin lähteä itse päättelemään, mikä "meidän mielestämme" on syntiä.

No mitä on ilmoitettu? Ensinnäkin 10 käskyn kaksi taulua, joista ensimmäisen taulun rikkojat rikkovat itse Jumalaa vastaan ja toisen taulun rikkojat rikkovat lähimmäistä vastaan ja siten myös Jumalaa. Kyllä Luther on nämä selvästi kaikki selittänyt niin ettei tarvitse olla epätietoisuudessa.

Minusta pikemmin olisi velvollisuus lähteä päättelemään itse. Miettiä joka tilanteessa, mitä lähimmäisenrakkaus kulloinkin vaatii. Luther selitti monia käskyjä hyvin (mitä nyt en tiedä oliko niitä paavilaisia niin paljon mollattava) ja monipuolisesti, mutta enpä ole varma, onko siinä siltikään ihan kaikki mahdollinen mukana.

[öppiäinen]

kristillisyydessä sekä lakia että evankeliumia on saarnattava molempia. Lakia synnintunnon heräämiseksi ja evankeliumia sielujen pelastukseksi. Molemmat on välttämättömiä ja jos jompikumpi jätetään pois, kyse ei enää ole kristillisyydestä vaan jostain home-made uskonnosta.

Miten selität (saa muutkin yrittää) sen, että Augsburgin tunnustuksen mukaan kuitenkin

Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta.

Lain julistamisesta ei puhuta mitään?

Minusta tuo jättäisi paljon tilaa lain sisältöä koskeville tulkintaerimielisyyksille. Jos ollaan evankeliumista ja sakramenteista samaa mieltä, mahtuvat mukaan niin Raamattua tai Uutta Testamenttia lakikirjanaan käyttävät kuin kaltaiseni mieti itse -laintulkitsijat. Ja minusta se olisi toivottava tilanne. Kaikki kuitenkin ovat rehellisiä pyrkimyksessään ymmärtää mitä laki vaatii, niin uskon, ja silti päätyvät erilaisiin tuloksiin. Jättäisin näiden lakiasioiden pohdinnan yksittäisten kristittyjen tai porukoiden tehtäväksi enkä pitäisi ongelmana sitä, ettei kirkolla ole virallisia kantoja niihin.

Oma näkemykseni on, että kristillisyytemme tulisi olla sitä, että olemme vapaita perinnäissäännöistä, mutta että yhdessä kyselemme, mitä rakkauden toteuttaminen perheessä, työyhteisössämme jne. tarkoittaa. Tuli sellainen tunne, että jotkut kirjoittajat tuomitsivat jo tällaisen pohdiskelun automaattisesti moralismiksi. Voisitteko vielä selventää, tarkoitatteko todellakin, että puhe ihmisen vajavaisuudesta on aina moralismia ja negattivista ja että pitää todellakin puhua vain armosta ja anteeksiantamuksesta?

Ensimmäisestä virkkeestä olen samaa mieltä. Moralismin puolelle mennään, jos vaaditaan muita, kenties samoista kysymyksistä toisiin tuloksiin tulleita, jakamaan näkemyksemme. Olisi parempi puhua kummastakin paljon vähemmän. Kyllä se oma vajavaisuus on useimmille selvää ja jollei ole niin kirkastuu kun pääsee armon ja anteeksiantamuksen kohteeksi. Ja jollei silloinkaan, niin tehtäväksi jäisi lähinnä tarvittaessa suojella muita tuollaiselta täydellisyyden ilmentymältä (mikä voi kyllä joskus vaatia sitä että sanoo sille suoraan "lopeta!")

[öppiäinen]

^Niin kun tuossa kommentoin Peecoa sanoen että ensimmäisestä virkkeestä olen samaa mieltä, niin tähdennettäköön kuitenkin että tämä on itseeni kohdistuva "tulisi"-normi, enkä oitis olisi valmis niitä mieluummin perinnäissäännöissä pitäytyviä moittimaan erehtyneiksi.

[öppiäinen]

(Voisiko ylläpito ystävällisesti korjata 00:54 lähettämäni viestin eka sitaatin puuttuvan lainausmerkin, kun en enää pääse sitä itse editoimaan  ? Muilla foorumeilla kun olen tottunut siihen ettei editoinnilla ole aikarajaa, tulee valitettavasti oltua täälläkin huolimaton.)

[Jampe]

Room.1:14-15: Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä.

En tiedä, puhuuko tuo sitten eri asiasta kuin mitä tarkoitit? Minusta jonkinmoinen taju oikeasta ja väärästä, pyrkimys tehdä hyvää ja syyllisyydentunto ovat kyllä aika yleisiä pakanoidenkin keskuudessa. Itse olen tavannut maailmanparantaja-ateisteja, jotka ovat ihan uupuneita sen eettisten vaatimusten taakkansa alle, kun koettavat tehdä parhaansa. Eikö se ole synnintuntoa?

Minusta pikemmin olisi velvollisuus lähteä päättelemään itse. Miettiä joka tilanteessa, mitä lähimmäisenrakkaus kulloinkin vaatii. Luther selitti monia käskyjä hyvin (mitä nyt en tiedä oliko niitä paavilaisia niin paljon mollattava) ja monipuolisesti, mutta enpä ole varma, onko siinä siltikään ihan kaikki mahdollinen mukana.

Olet oikeassa. Jos tarkkoja ollaan niin asia on juuri noin kuten sanot. Mutta sitten taas toisaalta; kyllähän Raamatussa sanotaan selväksi että laki on ilmitettu juuri sen tähden että ihmiset sen kautta tuntisivat syntinsä. varmaankin on kyse jostain samantapaisesta kuin mitä toisaalla raamatussa todetaan: "jos he ehkä hapuilemalla Jumalan löytäisivät...", eli ihmisellä on jonkinlainen hämärä aavistus jo luonnostaankin mutta laki tuli ilmoittamaan sen täsmällisesti ja vielä ymmärrettävämmin. Sanotaanhan Raamatussa että "laki on tullut jälkeenpäin rikkomusten tähden"

Toisaalta myös Luojasta on meillä jo luonnostaan jonkinlainen hämärä aavistus, sen voi saada tarkkailemalla luontoa ja luomakuntaa, kansojen vaiheita ja elämänkohtaloitakin. Paavalihan meni joillekin (en enää muista keille) ilmoittamaan: "minä näin matkalla tänne patsaan joka oli pystytetty tuntemattomalle Jumalalle. Sen jota te tuntemattanne palvelette, minä teille nyt nimeltä ilmoitan."  Tarvitiin siis ymmärrettävämmässä muodossa olevaa ilmoitusta siihenkin.

Sekä synnitsä että armosta on olemassa ilmoitus luomakunnassa jota voi kuulla se jolla korvat on. Mutta Jumala on Raamatun mukaan ainakin nähnyt hyväksi antaa vielä täsmällisemmät ja ymmärrettävämmät ilmoitukset sekä synnistä että armosta.  Näin minä asian ymmärrän.

[Jampe]

Miten selität (saa muutkin yrittää) sen, että Augsburgin tunnustuksen mukaan kuitenkin

Lain julistamisesta ei puhuta mitään?

Minusta tuo jättäisi paljon tilaa lain sisältöä koskeville tulkintaerimielisyyksille. Jos ollaan evankeliumista ja sakramenteista samaa mieltä, mahtuvat mukaan niin Raamattua tai Uutta Testamenttia lakikirjanaan käyttävät kuin kaltaiseni mieti itse -laintulkitsijat. Ja minusta se olisi toivottava tilanne. Kaikki kuitenkin ovat rehellisiä pyrkimyksessään ymmärtää mitä laki vaatii, niin uskon, ja silti päätyvät erilaisiin tuloksiin. Jättäisin näiden lakiasioiden pohdinnan yksittäisten kristittyjen tai porukoiden tehtäväksi enkä pitäisi ongelmana sitä, ettei kirkolla ole virallisia kantoja niihin.

Se, että lain julistamisesta ei juuri tuossa nimenomaisessa kohdassa puhuta mitään, ei tietenkään tarkoita ettevätkö muut tunnustuskirjat voisi puhua siitä mitään. Mikäli en muista väärin, olikohan Schmalkaldenin opinkohdissa taisi olla puhetta laista yleensä ja lain kolmannesta käytöstä. Voi olla että muistan väärin mutta olen sekä lukenut Tunnustuskirjat kokonaan läpi että tutkinut niitä ihan ajatuksellakin ja muistaakseni aika monessakin paikassa puhuttiin lain merkityksestä myös luterilaisessa uskossa.

Tuohon jälkimmäiseen osaan kirjoituksessasi (ks. lainaus) en voi sanoa muuta kuin että minusta jokainen on vastuussa vain itselleen enkä siksi pidä mielekkäänä lähteä arvioimaan sitä miten hyvin tai oikeellisesti joku toinen tulktisee tai noudattaa lakia. Se jääköön kunkin oman harkinnan asiaksi.  Meistä ei ole toistemme arvioijiksi.

[Leena]

Nyt, Seppos tai joku joka muistaa kaiken hyvin, tähän siteerausta tämän päivän Lauttasaaressa kuullusta!  Tämän otsikon alta.  Siinä oli syvältä katsovaa ymmärrystä!  Minua surettaa, etten tehnyt muistiinpanoja.  Nuo olisi olleet nauhoittamisen arvoiset, koko messu ja seurat.  Vaikka läiskäytinkin keiton puhtaalle liinalle, minä yritin parhaani mukaan kaikkea.

[Riitta-mummi]

Saa, ja puhutaankin. Lehtiä lukiessa syntiä tunkee sivukaupalla. Se mitä se kenellekin puhuu, onkin eri juttu. Ainakin raskaimmat teot lapsia, perheitä, eläimiä, omaisuutta ja sukupuolikuria vastaan muistuttavat Jumalan kymmenestä käskystä. Ahneudestakin on luettavaa, ainakin rivien välistä.

Kirkossa synnin ruotiminen on taiten tehtävä, ettei se herätä vain vastenmielisiä tunteita. Raamatun teksteistä kolahtaa omaantuntoon useinkin, mutta jos pappi paasaa, saatan ajatella: Teetkö itse näin ?
Synnistä ja armosta , yhdistellen, kuten Tuhlaajapoika-kertomus, se puhuu koskettavimmin.

[malla]

Jeesuksen läheisyys paljastaa synnin sanoittakin.

[öppiäinen]

Jeesuksen läheisyys paljastaa synnin sanoittakin.

Tuohon uskoisin.

[Leena]

Saa, ja puhutaankin. Lehtiä lukiessa syntiä tunkee sivukaupalla. Se mitä se kenellekin puhuu, onkin eri juttu. Ainakin raskaimmat teot lapsia, perheitä, eläimiä, omaisuutta ja sukupuolikuria vastaan muistuttavat Jumalan kymmenestä käskystä. Ahneudestakin on luettavaa, ainakin rivien välistä.

Joopa, jos lukee uutisia, niin eipä juuri muusta puhutakaan. Joku nimittää synniksi, toinen ei koska ilmauskin alkaa olla vieras ja Jumala on jokin mr nobody.  . Luulen että jumputukseen turtuisi kirkossakin.  Korvat väsyvät, niinkuin nyt mieli. Ei mikään juuri kosketa.  Synnistä saarnaamisesta tulee äkkiä vähän naiivia kerran kuulin pitkän pätkän semmoista elämänmenon kauhistelua  ja se vakuuttelua kyuinka me kristityt (?) tiedämme paremmin niin ja näin...      että lopulta itseäni nauratti sekin mikä ei lehdestä lukien naurattanut yhtään.
Mallan luulen sanoneen joks niinkuin ajattelen.