Tämä laite, kuten Öppiäinen jo totesi, ei sovellu kirjoittamiseen.
Jos laihdutus ns ei onnistunut, piti sanoa, ei ehkä tehty mitään väärin, jos meni jojoiluksi, se ei ehkä yhtään ollut sen laihduttajan olematonta kestävyyttä tai tahdonvoimaa. Kun paino lähtikin nousuun, aivot hälyttivät elimistön nälänhätätilaan.
Ja mitä tekee ihmisen mieli? Huijaa, sillä se on mielen tehtävä. Ihmisen pitäisi voida ajatella hallitsevansa elämäänsä, ja tämä ulottuu aina kuoleman taakse niillä jotka uskovat Jumalaan, ja siinä on se armon kirottu vaikeus. Jotain on tehtävä pelastuakseen, tai jotain on jätettävä tekemättä, mutta pohjimmiltaan tämä on minun käsissäni.
Ihmistä joka niin on yrittänyt sitä painoaan pudottaa, ihan jo kun lääkäri sanoi että pitäis, saattaa repäistä oikein kunnon alun. Tai hän noudattaa järkevää dieettiä, tai vain pienentää annoskokoa ja luopuu lakritsista, vehnäsämpylöistä, kaikesta glukoosista, ylipäänsä valkeasta vehnästä eikä syö pullaa edes kylässä, alkoholista, valkeasta pastasta, valkeasta riisistä, perunasta.... Tai syö vain uusia perunoita koska niiden tärkkelyyspitoisuus on pienempi..... Ruisleipää, eikä anna huijata itseään, kaupassa myydään hyvin vähän oikeasti vain rukiista leivottua leipää, hän penkoo esille ne oikeat, hän hylkää murot, kaurapuuroa tilalle...... Jäätelö, johon hän vastoin ympäristönsä ymmärrystä suostui kajoamaan ainoastaan tammikuussa, hän on jo luopunut, tammikuussa tehdään vastedes muuta kivaa.
Hän lihoo. Mieli huijaa: Joo, mutta kyllä sinä itse mokasit, se oli se tammikuussa syöty jäätelö etkö muista. Ja söithän sinä silloin kylässä voileipäkakkua! Etkö muka ottanut suklaapalaa, kun Elli tuli lomalta ja toi rasian.... Tämä on pelkkää jojoilua, sinä aloit syödä taas ja nyt se tulee korkoineen takaisin.
Hän lukee ruokapäiväkirjaa ja itkee. Tietokone laskee kalorit, takuulla se ohjelma huijaa. Voi olla, sehän on kaupallinen, tule mukaan,laihdu varmuudella, vain kolmesataa kuussa! Ai. Sä sorruit sitte sanoo kaverit, joo näin kävi.....
Tai sitten ei.
Onko näin käynyt ennen?
Milloin ja mikä pienensi mittoja?
Onko paino ja vaatekoko vaikuttaneet ristiriitaisilta koskaan ennen, siis silloin kun myyjä kysyi, mikäs on teidän koko ja saatoit sanoa, kolkytkuus? Vähän kuin se kengännumero, mikäs tällä lapsella on kengännumero, koulukenkääkö etsitte?
Että paino ei vain suostu putoamaan, ja se indeksi väittää, olette kyllä lihava, mittanauha väittää että vyötärön ympärys on viisikymmentä senttiä.
..........................
Mikäpäs väitän, kohta se indeksi jää varmaan käyttöön, mutta oheen tulee mittanauhan lisäksi paljon muuta.
Kuulutko siihen ikäluokkaan, jonka lapsuudessa mietittiin ostettaisko meille telkkari. Ja ostettiin. Mitäs se sinua hyödytti? Kerran viikossa lähetettiin ohjelma jota sinä sait katsella. Et sinä mitään mene katsomaan telkkaria, ei sieltä tänään tule mitään. Menes pihalle jos jo teit läksyt.... tai sinä menit jo, kun oli ne läksyt.....
Mitäs sinä teit, kun äiti päästi eli olit käynyt maitokaupassa ja auttanut siinä ja tässä ja tehnyt ne läksyt, tai jo ennen kouluikää? Tuli kerran puhetta yhden sairaanhoitajaysyävän kanssa: me juostiin. Hän sen aloitti. Oletko muuten ajatellut, miten paljon me juostiin? Hän kasvoi maatalossa isossa lapsiparvessa, minä kaupungissa ja meitä oli vain kaksi. Mutta talossa asui suunnilleen keskiluokkaisia lapsiperheitä, joilla oli keskimäärin kaksi lasta, ja keskimäärin saman ikäisiä. Kesät oltiin maalla, jossa serkuksia oli kuusi isoa ja neljä pikkuista. Mitäs me tehtiin kaupungissa?
Kirkonrottaa. Kuka pelkää mustaa miestä. Kapteeni käskee ja komentaa. Rokkapataa. Pelkkiä juoksuleikkejä. Talvisin meillä oli oma latu, johon saatiin mäkiä kun talkkari kolasi lumet kasoihin. Ja Saaripirtille nyt vähintään hiihdettiin joka pyhä. Luistinrata oli lähellä, kaikkihan siellä oli lähellä. Tavallisin talvisunnuntai, aamulla isä vei hiihtämään, päivällä kaveri haki luistelemaan, illalla toinen kaveri laskemaan mäkeä.
Sanoiko äiti koskaan: Voi kun sinä olet taas ollut ulkona koko päivän!
Nuoruus, loppuiko liikkuminen? Limudiskoon pääsi kun täytti kolmetoista. Jotenkin se hytkyminen ja nytkyminen helpotti oloa kun kasvoi ja kaikki tuntui kömpelöltä. Niin ja balettikoulu alkoi uudelleen. Mites illat, voi voi kun sinä olet taas ollut koko illan ulkona.... Mitä se oli? Käveltiin ja laulettiin Rosvo- Roopesta ja Kotkan ruususta,juostiin karkuun kaupungin ainutta kylähullua, kun pojat härnäsi sitä. Ei niin hetkeä ollut hyvä olla paikallaan. Ripari, seurisnuorten aika, fillarointia sinne, fillarointia tänne. Ensimmäinen lihomisepisodi, kun oli pakko lukea, on mun vissiin päästävä ylioppilaaksi.....
Mikä sen painon pudotti? Ensirakkaus, ja fillarointi jne. Lukeminen siirrettäköön aamuun. Siis kello soimaan kuudelta ja kirja käteen. Jumppamaikka päästää uskovaisen tytön uimaan kun se ei tykkää lentopallosta, kun siinä vain seisoskellaan.... Uskovainen tyttö ei pinnaa,.... Ja se rakkaus.... Nyt aina uimahallin kautta, niin tukka on puhdas.
Liikkuminen.
Entäs jos ikäluokka, synt. - 54–64, liikkui itselleen lujat luut ja lihakset ja painaa siksi enemmän kuin painoindeksin mukaan saisi? Nyt on niin, että lapsuuden ja nuoruuden liikunnan määrä muovaa, paitsi tottumuksen, myös perusrakenteen. Totta kai tähän vaikuttaa myös perimä.
Entä, jos huomispäivään kuuluu painoanamneesi, joka alkaa vanhemmista?
Sitten kyselee lapsuuden, nuoruuden jne liikuntatottumukset.
Kysyy milloin oli menopaussi, sen miesten andropaussin selvittely on vähemmän pitkällä.
Siitä lähtee liikkeelle perusaineenvaihdunnan hidastuminen.
No loppuiko se vaeltaminen ja hiihtäminen koska? Ai ei?
Kysyy. onko itse huomannut, onko se ollut liikunta, joka laihdutti? No söitkö silloin eri tavoin? Ai et? Vähän enemmän? Jotenkin terveellisemmin, kun toiset harrastajat takuulla oli solakoita? Ai ei? Ai et?
Otetaan kaikki huomioon
Keksitään yhtälö.
Kyllä tämä jotenkin ratkeaa.
Niinhän ne tuberkuloottiset oli tartunnan saatuaan ensin niin punakoita ja ihan että jo mietin, onko niille taas tulossa uusi lapsi.
Ehkä tästä ikäluokasta löytyy se ruuduton joukko. Siis jolta puuttuu ruutuaika. Joka kasvoi ilman älypuhelimia. Läppäreitä ja iPadeja. Pääsi aika isoksi, ettei ollut koko webbiä. Elämäkin on paljolti muualla, kuin verkossa. Tietysti tulee vanhuus, ja netti on ihan kiva, kun liikkeelle ei enää pääse.
Ehkä tulevaisuus ottaa huomioon, ehkä osaa laskea, ehkä arvioida, mitäs nyt. Onko tuo sairaalloisen lihava. Vai onko se hankkinut itselleen painavan luuston ja niin paljon lihasmassaa, ettei se sieltä surkastu pois, jos hän menettää yhden vuoden liikuntaelämää omista syistään. Kun hän jälleen lähtee liikkeelle, kone käy. Ehkä ei enää niin, että baletti onnistuu, kun opettaja ei oikein antaisi jumittua alkeet ykköseen, sinne pitää mahtua niitä aloittajia. Ja kun koulu ei oikein.... Kun meillä on kuusikymppiselle tämmöinen pehmeä baletti..... Hyvin hellää liikehtimistä. Joo, minä näin kun kävin oppilasnäytöksessä. Oliko se se ryhmä, jossa niinkuin huojuttiin? Niinkuin tasapainoharjoittelua.....
Kun tässä naapurissa on ikäihmisten liikuntaa niinkun lähempänä.
Ai teillä on kaupan vain sähköfillareita?
Minä vaan tuota hintaa....
Mutta jotain on. Ei askelkyykkyä. Ei maastavetoja. Baletista tuttua lattiatankoa, koivet kattoon ja kaikki liikesarjat, ja jos johonkin niin sinne!
Ja ne tekevät jo ulosteensiirtoja, kohta katsotaan, mitä se suolinukka oikein siellä pelehtii itsekseen. Joka entsyymi ja hormoni tutkitaan.
Voi että se olis kivaa.
Eikä mitään sähköimpedanssovaakoja. Ihmisen sähkönjohtavuuden vastus selviää vasta, kun ampereeja on sen verran, että tervekin kouristelee. Ne kertovat jokaisesta ei mitään.
Kuuntelua ja tarkentelua. Neuvot miestä myöten, tai naista.
Ja kun on olemassa terveitä lihavia. Eikö he saa enää olla lihaviakaan? Sisko painaa 99 kiloa, liikkuu erittäin paljon, kun se maaginen 10 000 ylittyy ja siitä puuttuu kokonaan kaikki työssä otetut askeleet.... Ei sovi pitää kännykkää taskussa kun häärää lasten, siis ongelmalasten kanssa. Kun niistä moni rauhoittuu, kun saa käydä hiljaisella kävelyllä sen saman turvallisen tädin kanssa. Kävelyllä. Kotona on kaksi koiraa, joita ei ulkoiluteta yhtä aikaa. Ateriat syödään lasten kanssa, ja muutoin perusruoka valmistetaan itse, se on halvin ratkaisu. Sokerit, ihannearvo. Rasvat, ihannearvo, Pääsispä
useammin näkemään tämmöisen verenpainelukeman, sanoi lääkäri. Ikäkausitarkastus.
Ei hän edes näytä lihavalta, vaikka painoindeksikaavion mukaan on ” sairaalloisen lihava” .
Minä väitän että tämä muuttuu. Jossain oli joku vaakakapina, mitäpäs vaahtoon jatkossa siellä.
Kiitos heränneen kansan kärsivällisyydestä. Jumalan luomia olemme, ja kuinka jännittävää työtä Hän onkaan tehnyt meidän ihmetellä.