Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: öppiäinen - 11.02.12 - klo:13:36
-
Vanhoja keskusteluja lukiessani törmäsin termiin siivosuruton. Mitä se tarkoittaa?
Entä mitä tarkoittanee Kotimaan blogeissa usein vilahtava korvasyyhy? Jotain pahaa se varmaan on, tai ainakin sen mukaan toimiminen on pahasta. Jos korvaani syyhyttää niin raavin sitä, enkä osaa nähdä asiassa mitään pahaa, paitsi että tämä syyhyä lievittävä toimenpide lienee suoritettava säädyllisyyden vuoksi salassa.
Yksi sana, joka aiheuttaa melkeinpä pahoinvointia, on sanankuulo. Mitä se semmoinen sitten on? Sitä taas tuntuu pidettävän kovasti hyvänäkin juttuna.
-
Leena yrittää, vaikkei ehkä osaa... viisaammat häntä oikaisee...
Siivosuruton on sellainen ihminen tai körtti, oikaskaa jos jompi kumpi on väärin, joka ei tee julkisesti syntiä, käy kirkossa näyttää kristityltä, vaan on heräämätön, eikö ole? Ei ole tullut sille paikalle, että Jumala sais maahan kaataa ja siitä kädellänsä nostaa. Herra kyllä tarttuu häneenkin, mutta siivosuruton kai on kova luu? Saattaa pitää pukuakin? Lienee kirkkohistoriaa. (Luin yhden romaanin jossa tämä oli)
Korvasyyhyyn kuullaan itselle mieluisaa sanaa - sellaista, joka ei herätä synninsurua eikä katumusta. Saatetaan kierrellä sellaiten puhujien luona kuulolla joiden puheesta tulee vain hyvä mieli ja vältellään parannuksen tekemistä.
Sanankuulo on Jumalan sanan kuuloon tuloa, kirkkoon esimerkiksi tai seuroihin.
................................
Ei minua nämä...
mutta
-tulla uskoon
- olla montussa
- pelastusvarmuus
- suun tunnustus
- kantaa hedelmää, (pitää) olenko unohtanut? Dementia iskee? Meitä ei nuoruudessani ilman tulkkia kukaan käsittänyt!
-
Siivosuruton ... Ei ole tullut sille paikalle, että Jumala sais maahan kaataa ja siitä kädellänsä nostaa.
Kaataa maahan? Siis niinkun hellareilla? Joo et varmaan sitä tarkoita, mutta mitä tuo maahan kaataminen sitten on?
Korvasyyhyyn kuullaan itselle mieluisaa sanaa - sellaista, joka ei herätä synninsurua eikä katumusta.
Minulla synninsurun ja katumuksen herättelystä huolehtivat joukkoviestimet, tämänpäiväiset feissarit, ja katumuksen osalta aamulla myös vaaka. Pitääkö vielä saarnojenkin?
Haluan kai sitten kuulla (oikeammin lukea) sellaista saarnaa, joka herättää armon tunteeseen, jolloin sitä sitä helpottuneena toteaa että eipä ne omat maalliset pyyteet niin kovin tähdellistä tavoiteltavaa ole. Mutta pitäisikö katumuksen olla jotain synkeämpää?
Sanankuulo on Jumalan sanan kuuloon tuloa, kirkkoon esimerkiksi tai seuroihin.
Voiko kuuro menna sanankuuloon? Eli onko se kuuleminen olennaista. Eikö lukeminen riitä? Tai jos avaa suunsa keskustellakseenkin, meneekö kuulo pilalle? Miksi se on kuuloa eikä kuuntelemista, kuten normaalissa kielessä on?
-
Kuulossa taitaa olla viittaus myös kuuliaisuuteen.
"Eikö sana kuulu?"
-
Siivosuruton on ihminen, joka elää siististi yhteiskunnan normien mukaan, mutta ei ole pahemmin uskosta kiinnostunut.
Parempaa infoa löytyy osoitteesta http://www.h-y.fi/20-korttisanakirja
Suruton, suruttomuus
Henkilö, joka ei sure syntejään. "On usein sydämemme kova ja suruton." (SV 56)
Ihminen voi olla myös ”siivo-suruton”, kun ulkokuori on virheetön, mutta…
*Kevytmielinen, omavoimainen, elää kuin viimeistä päivää.
-
Elän siististi yhteiskunnan normien mukaan, mutta en sure syntejäni enkä välitä käydä sanankuulossa. En kuitenkaan ole kevytmielinen vaan pikemmin raskasmielinen, enkä todellakaan omavoimainen, enkä elä kuin viimeistä päivää. Olenko suruton tai siivosuruton?
Sitten niitähän on, jotka rikkovat yhteiskunnan normeja odottelemalla seksin kanssa avioliittoon tai ottamalla kotiinsa asunnottomia yöpymään. He eivät ainakaan ole siivosuruttomia, koska eivät ole siivoja?
Vaan mitäs vikaa tuollaisessa siivosuruttomassa näin luterilaiselta kantilta oikein edes on?
-
Siinä romaanissa se merkitsi ettei jonkun ihmisen kovan ulkokuoren läpi päässyt se, että hän eli muodollisesti oikein, lakien mukaan, mutta aiheutti toisille syviä suruja, hän nai rahaa, erosi ja jätti ihmisen sydän särkyneenä huoltamaan lapsia, nai toisen joka taas jätti hänet, yritti kolmatta koska tarvitsi jonkun, kenet vaan - kolmas vihdoin sanoi ettei hän ole "kuka vaan". Menoa sivusta seurannut körttipari katseli menoa huolestuneina, juttu oli heidän pojalleen kova isku, ja silloin käytettiin tuota ilmausta sen seurakunnan papista, joka oli liiankin iloinen, ja uskoi kaiken kyllä kääntyvän hyvin päin vaikkei ao kaveri ottanut vastuuta mistään.
Löysin Anttolanhovista kerran jatko-osan, jossa sitten tuli se kova paikka, eli mies halvautui ja ensimmäinen vaimo otti hänet hoitaakseen, miehestä tuli herännyt. Se oli hieman kuin pakolla väkerretty.
En osaa sanoa, onko mielekästä soveltaa itseensä jotakin mitä toiset kokevat tai ovat kokeneet Jumalansa edessä. Jokainen lapsikin on erilainen.
Tämä on vain minun ajatukseni, mutta silloin herkästi kuva jumalasta syntyy... ja se on jumalankuva.Sitä ei aiheetta kielletä tekemästi... ei siksi että Jumala syntejä laskisi vaan koska se on ihmiselle pahaa tekevä paiikka. Raamatussa on vähiten katumuspsalmeja. Jumala tahtoo siis että puhumme välillä muustakin Hänelle, mutta tämä on Dosentin :026: viisautta. Etsin ja ikävöin armollista Jumalaa, ja kuitenkin Hän jo on , on aina olliut, eikä ikinä muutu. Jeesus Kristus oli Hänen Amenensa ... asia käsitelty, olette vapaita.
-
Vanhassa testamentissa mainittaan aika monta kertaa termi ALTTARIN SARVET.
Laiatn yhden lainauksen tähän nähtäville
Jer. 17:1
"Juudan synti on kirjoitettu rautapiirtimellä, timanttikärjellä, kaiverrettu heidän sydämensä tauluun ja teidän alttarienne sarviin,
Kuka osaisi selittää mikä ja mitkä olivat ja ovat niinsanotut alttarin sarvet? :039:
-
Toinen Mooseksen kirja 30
1 "Tee akasiapuusta alttari suitsutuksen polttamista varten. 2 Se olkoon nelikulmainen, sivuiltaan kyynärän mittainen ja kaksi kyynärää korkea, ja alttarinsarvet olkoot alttarin kanssa samaa kappaletta
-
Arvelen, että alttarin nurkissa oli pystyssä tapit tai koukut pitämässä alttarille asetettuja uhreja paikallaan. Ehkä ne oli muotoiltu oinaan sarviksi.
-
Vanhassa testamentissa mainittaan aika monta kertaa termi ALTTARIN SARVET.
Laiatn yhden lainauksen tähän nähtäville
Jer. 17:1
"Juudan synti on kirjoitettu rautapiirtimellä, timanttikärjellä, kaiverrettu heidän sydämensä tauluun ja teidän alttarienne sarviin,
Kuka osaisi selittää mikä ja mitkä olivat ja ovat niinsanotut alttarin sarvet? :039:
Etsin alttarin sarvia koskevia mainintoja seuraavasta linkistä:
http://www.rkk-sansa.net/raamattu-kannesta-kanteen/?q=kirjat (http://www.rkk-sansa.net/raamattu-kannesta-kanteen/?q=kirjat)
Aam. 3:14 kohdan selityksestä sain käsityksen, että alttarin sarvet on alttarin pyhyyden huipentuma, vertauskuva suojeluksesta.
2.Moos. 30 kohdassa selitettiin, että suitsutusalttarilla (siis se, jossa oli alttarin sarvet) poltettiin suitsuketta ja ja että siinä ei uhrattu syötävää eikä juotavaa. Suitsukkeet olivat vertauskuva rukouksesta.
-
"Nämä olivat alttarin mitat kyynärinä, kun kyynärä oli kämmenenleveyden verran tavallista kyynärää pitempi: Alttaria kiersi kyynärän syvyinen ja kyynärän levyinen kaivanto, ja kaivannon ympärillä oli vaaksan korkuinen reunus. Ja tämä oli alttarin korkeus: Kaivannosta, maanpinnan tasalta, oli alempaan porrastukseen kaksi kyynärää, ja porrastus oli kyynärän syvyinen. Alemmasta porrastuksesta oli ylempään porrastukseen neljä kyynärää, ja tämäkin porrastus oli kyynärän syvyinen. Siitä oli neljä kyynärää alttarin tulisijan tasanteeseen, josta kohosi neljä alttarinsarvea. Tasanne oli neliön muotoinen, kaksitoista kyynärää pitkä ja kaksitoista leveä. Sen alapuolella oleva porrastus oli kaikilta neljältä sivultaan neljätoista kyynärää pitkä. Kaivantoa ympäröivällä reunuksella oli korkeutta puoli kyynärää, ja itse kaivanto oli joka puolelta kyynärän syvyinen. Alttarin portaat olivat itäsivulla." Hesekielin kirjassa on kuvaus alttarista. Kyseessä on näky eikä todellisen temppelin kuvailu. Polttouhrialttarihan tämä olisi eikä suitsutusalttari.
-
Hohoi, foorumin teologit. Kertokaapa meille, mitä mieltä olette alttarin sarvista.
-
Samoin autuuden sarvesta...
Herra, sinä olert minun turvakallioni, minun autuuteni sarvi... aika monessa psalmissa!
-
Turvakallion ja sarven rinnastamisesta tulee mieleen, että linnoitusten torneja on nimitetty sarviksi. Bastioni on suomeksi vallinsarvi.
-
Körttisanakirjastakaan ei löydy sitä jo taannoin ihmettelemääni pelastusta. No, joka tapauksessa olen suruton enkä mikään körtti, varsinkin kun körtin pitäisi olla isänmaallinen. Minnekähän sitä sitten menisi?
-
Olen joskus miettinyt sellaista allegoriaa, että körttiläisyys on hengellinen Ekokem. Kuka ei muille kelpaa käy meille. Körttiläisyydessä ei voi olla kelpaamaton, kun kriteereitä ei ole. Me emme ole vastuussa kuin Jumalalle ja sekin ontuu pahasti. Yritetään roikkua mukana.
Miksi pelastus ei ole körttisanakirjassa, johtunee siitä, että se löytyy Raamatun sanakirjasta. Se ei ole mikään vain körttiläiseen kielenkäyttöön kuuluva sana vaan laajempi.
-
1. Käy isänmaataan kohti ain
tien kaidan matkalaiset.
He ovat täällä vieraat vain
ja oudot, muukalaiset.
Ei majaa heillä kestävää,
vaan vaivaa, koti-ikävää
on heillä maailmassa.
Eiköhän tämä ole sitä körttiläisen isänmaallisuutta. Suomalaista isänmaallisuutta ilmenee sen ohella milloin mitenkin. Välillä vähän liioitellen.
-
OFF TOPIC
Apteekissa, jossa käyn säännöllisesti, minua palvelee farmaseutti nimeltään Kaida. Hän on todella miellyttävä saarenmaalaistyttö Virosta, mutta nimi vie aina ajatukseni virsiin ja kaidan tien kulkijoihin.
-
Miulla on tämmöinen pieni Raamatun taskusanakirja, tekijänä Herbert Sundemo ja tämä on vuonna 1983 painettu Pieksämäellä, Sisälähetysseuran Raamattutalossa.
Täällä on kuvia alttareista ja kerrotaan:" Vanhimmat alttarit olivat hakkaamattomista kivistä tai yksinkertaisesti maata. Sellaisia alttareita patriarkat rakensivat Sikemiin, Beteliin, HEBRONIIN JA bEERSEBAAN. myähemmin ruvettiin valmistamaan alttareita hakatuista ja muotoilluista kivistä. Yhä tavallisemmaksi tulivat pienehköt, hiotuista kivistä kootut alttarit, joissa oli sarventpaiset kohoumat neljässä kulmassa...."
Salomon temppelissä sitten olikinjo suuri porrasalttari. Siinä tämän kirjan mukaan oli ylätasanteella oli kulmissa kivet, jotka oli veistetty suurten sarvien muotoon. Tällaisia sanoottiin porrasalttareiksi tai sarvialttareiksi.
Tämmöistä tietoa löytyi maallikko-harakan hyllustä.
-
Olen körttiläinen ja minä puhun ei-körttiläisistä kanaanilaisina.
-
Kiinnostuin ja kaivelin wikipediaa. Tässä erään pastorin juttua:
http://pasirunonen.blogspot.com/2008/10/kirjoittakaa-suomi-kaanaankieli-suomi.html
Minäkin opin tätä hiukan sillä entisellä tielläni, jossa käytiin armolähteelle ja upotettiin synnit lasimereen.
-
körttiläisyys on hengellinen Ekokem. Kuka ei muille kelpaa käy meille.
Minäkin olen ajatellut, että ongelmajätelaitos. Tai keräilyerät, urheilusta lainatakseni. Tai kun puusta (etenkin sitä ravisteltaessa - herätys!) tippuu pudokkaita jotka ovat jo ihan kypsyneet siihen puuhunsa, niin se joka kerää ne. Mutta onhan muitakin kuin meitä käännynäisiä, ja heihin tämä ehkä ei sovi. (Ja joo, olen kuullut muutamasta körttikodin kasvatista, jotka ovat viidesläisten porukoissa tulleet uskoon. Että voi se niinkin päin mennä. Jotkut haluavat riman ylitettäväkseen?)
Käy isänmaataan kohti ain
tien kaidan matkalaiset.
He ovat täällä vieraat vain
ja oudot, muukalaiset.
Ei majaa heillä kestävää,
vaan vaivaa, koti-ikävää
on heillä maailmassa.
Eiköhän tämä ole sitä körttiläisen isänmaallisuutta
Minä missään kaidalla tiellä vaella... ja maailmakin on tänään taas ihan jees. Muutama ihminen tervehti, en ollut ihan outo.
-
1. Käy isänmaataan kohti ain
tien kaidan matkalaiset.
He ovat täällä vieraat vain
ja oudot, muukalaiset.
Ei majaa heillä kestävää,
vaan vaivaa, koti-ikävää
on heillä maailmassa.
Eiköhän tämä ole sitä körttiläisen isänmaallisuutta. Suomalaista isänmaallisuutta ilmenee sen ohella milloin mitenkin. Välillä vähän liioitellen.
No siten kyllä että Dosentti :026: tähän syvästi mieltyi. Kristitty ei voi olla nationalisti, Isänmaan rakastaminen on muuta sitten. Sitä rakastaa kuin vanhempien kotia, kasvinseutuja, joilla jokainen heinämätäskin on tuttu. Mutta se vanhenee ja rappeutuu ja sieltä lähdetään... tuolla tiellä' paradoksaalisesti ollaan jo määränpäässä. Sitten taas ei niin pitkään kunnes tämä puku vaihdetaan toiseenm... Minun on joskus hyvin syvä ikävä, haluaisin tietää, minkäölainen olisin ilman synnynnäistä päävikaa, ja onhan tuo kuolema muutoinkin melko suuri muutos kaikkien ihmisten ja körttien elämässä.
-
Tavallaan kaanaankieltä myös nuo maailma ja kaita tie. Muistelen että siitä maailmasta täällä olisi ollut joku keskusteluketjukin?
Ihmiset puhuvat uskostaan (tai etsinnästään, kaipauksestaan tai whatever) toistaen iankaikkisen vanhoja ilmauksia. Puhe on pikemmin runoutta kuin proosaa. Ne, joihin ilmaukset kolahtavat, kykenevät ymmärtämään, mutta moni jää ulkopuolelle. Onneksi on myös erilaisia ilmaisutraditioita, sillä tavoin voi useampi ymmärtää. Ja sitten näiden traditioiden välille syttyy uskonsotia, kun jokaiselle ovat tietysti rakkaimpia ne termit joissa oma kaipaus saa ilmauksensa, ja haluaa juuri ne siksi kohottaa uskon ydinsisällöksi.
Armosta tykkään, mutta syntivelka tuo mieleen pölyisen konttorin kiukkuisen kanslistin. Pelastustakaan en oikein hiffaa. Mutta voihan se sanavarasto ajan mittaan laajentuakin.
-
Armosta tykkään, mutta syntivelka tuo mieleen pölyisen konttorin kiukkuisen kanslistin.
Olen joskus kuvitellut saatanan nukkavieruksi ja umpikieroksi lakimieheksi, joka houkuttelee ensin hämärähommiin ja sitten käräyttääkin niistä. Pölyisen konttorin ja kiukkuisen kanslistin kuvio sopii tähän ajatukseeni mainiosti.
-
Minä aattelin joskus että saatana on hyvännäköinen herrasmies jolla ei ole rahankaan kanssa niin tiukkaa. Mutta ennen muuta hänessä olisi lavakarismaa kuinka muuten hän saisi kaikki ihmiset lankeamaan? :icon_lol:
-
Ihmiset puhuvat uskostaan (tai etsinnästään, kaipauksestaan tai whatever) toistaen iankaikkisen vanhoja ilmauksia. Puhe on pikemmin runoutta kuin proosaa. Ne, joihin ilmaukset kolahtavat, kykenevät ymmärtämään, mutta moni jää ulkopuolelle. Onneksi on myös erilaisia ilmaisutraditioita, sillä tavoin voi useampi ymmärtää. Ja sitten näiden traditioiden välille syttyy uskonsotia, kun jokaiselle ovat tietysti rakkaimpia ne termit joissa oma kaipaus saa ilmauksensa, ja haluaa juuri ne siksi kohottaa uskon ydinsisällöksi.
No näinhän se on. Ihminen puhuu sitä kieltä, mitä on oppinut ymmärtämään. Selitä siinä sitten muille. Ja yritä itse ymmärtää erilaista kieltä.. Ja entäs kun sortuu omaan näppäräkielisyyteensä. Ja kun tietty ilmaus merkitsee eri porukalle ihan muuta kuin omalle.. tai sama asia sanoitetaan eri tavoin ja lopulta pitkän väännön jälkeen huomataan, että kas, samaahan tässä tarkoitettiin.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Ja kulkijaa :icon_eek:
-
ja runo ilmaisee täsmällisemmin. Runoilmaisu on tarkempaa. Runous on syvällisempää, niin paljon kuin "runoilua" pidetäänkin löysän ilmaisun synonyyminä. Runo ja runoilu ovatkin kaksi eri asiaa. Runoilussa tähtäyspiste on oma napa, runossa elämä. Toisaalta vain yksityisen kautta on mahdollista saavuttaa yleinen. Kuinka oman kokemuksen, oman todellisuuden saa ilmaistua, saa ilmi, ilmoile, että se lähtee lentoon ja tavoittaa pyssymiehen tai etsijän?
-
No, jos ta<rkkoja ollaan ja nipotetaan niin runo on metafora. Samalla tavoin nuo ilmaukset ovat metaforia. Mutta usein etenkin nykylyriikka on jo niin metaforallista, että joskus tuntuu... että jos mie herätän tuon tekijän seuraavana aamuna ja kysyn mitä täs sanotaan niin ei se tiijä itekkään.
Aina tulisi puhua sen verran selkokielisesti että kuulijalle voisi tarjota tilalle vaikka toisen metaforan... mieleen tulee se egyptiläinen eunukki joka luki sitä Jesajan kirjaa, eikä ymmärtänyt mitään. Filippus selitti, ja sitten hän käsitti: Katso, tässä on vettä... onko mitään mikä estäisi kastamasta minua?
Kaita tie on metafora, tietysti, mutta kun se tulisi osata selittää! Eihän kai kukaan ajattele että kulkee kaitaa tietä jos on jakaus sivulla? Tai ei jakele traktaatteja ihmisille kadulla? Tai omista uskonvarmuutta Kun se on saanut aikain saatossa eri puolilla tätä maata sangen erilaisen sisällön!
Olisko se kaidalla tiellä kulkemista että tiskaisi astiat pikkusiskon vuorolla kun sitä väsyttää ja kyllästyttää koko elämä... eikä se että pakottaa pikkusiskon tiskaamaan isän vuorolla kun isä ei kumminkaan tiskaa... eli olinpa melkoinen lavean tien kulkija jo viidesläisellä kaidalla tiellä, ja nyt sitten... kyllä on toivo vähissä. Epätoivo paljossa, sanoisin.
-
jos ne ovat metaforia niin kyllä sitten esim. kaita tie on suomalaistettava... kaita tie on niin kapea tie, ettei sitä voi ihminen kulkeakaan...
-
Kaita tie on suomeksi polku.
-
http://www.youtube.com/watch?v=ncCLg8JAf08
Käy yrttitarhasta polku: Carl Gotthard Liander [1847-1916] (säv, san). Ruuth, Martti [1870-1962] (käännös). Kati Pirttimaa (säv /alkusoitto, sov.urut /pääurut)). Esittäjä: Paasikivi, Lilli (mezzosopraano).
1.
Käy yrttitarhasta polku,
vie Golgatalle se.
On Hengen viitoittama
sen joka askele.
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.
2.
Tien kaikkein raskaimman Jeesus
on käynyt armossaan,
kun meidän kurjain tähden
hän kulki kuolemaan.
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.
3.
Oi rakkautta näin suurta,
kun meitä säälii hän,
maailman synnit kantaa,
tuo meille elämän!
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.
4.
Nyt, köyhä syntinen, riennä
luo Herran Jeesuksen!
Saat rauhan, lohdutuksen
haavoissa Kristuksen.
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.
5.
Myös laulun oppia uuden
saat tiellä taivahan.
Se taivaassa jo kaikuu
edessä Karitsan.
Hän kuoli kaiken täyttäen,
mutta tie oli tuskien.
-
Olen samoilla linjoilla! Ja tässä toinen :
http://www.youtube.com/watch?v=uhpxhwpkM2M
-
Olisko se tarkoittanut jotain pidättyväisyyttä tai vaatimattomuutta tai sinnepäin kääntymistä minne useat eivät käänny... kyllä menee mahdottomaksi kun aklkaa ajatella näitä runokuvallisittain. Minulle olis puhuttava suomea.
Uhhuh. Kärsimystäkin sillä on tarkoitettu. Portti on ahdas ja tie kaita ja vain niitä pitkin pääsee elämään. Yämä on peräti kuuluisuuden suusta.
Ruvetaankin keräämään selviä metaforia. Minä tarjoan ensimmäisen, tai Dosentti :026: tarjoaa: Vain uskova seuraa - vain seuraaja uskoo. Tämän minä ymmärrän. Kuka nyt seuraisi Kristusta ellei olisi vakuuttunut, ja kuka puolestaan vakuuttuisi ellei pysyttelisi riittävän lähistöllä, eli kävelisi perässä ts katsoisi kuinka hän toimii siis koettaisi toimia kuten hän ja vielä miettisikin miten koko maailman siis kaikkien kaikkialla kävisi jos toimisi kuten hän.
-
Polut ja veräjät tuovat mieleen karjanhoidon ja paimentamisen.
Jäi toiset aamulla nukkumaan,
kun otin konttini naulastaan
ja kiiruhdin karjateille.
-
Kuka nyt seuraisi Kristusta ellei olisi vakuuttunut
Miksei seuraisi? Vai mitä se seuraaminen sitten on? (Onko siinä taas omituinen termi, vai uuden ketjun aihe?)
-
Miksei seuraisi? Vai mitä se seuraaminen sitten on? (Onko siinä taas omituinen termi, vai uuden ketjun aihe?)
En minä aatellu ketjua... eikä Dosentti... vaan jos joku seuraa Kristusta, niin kyllä mie :026: Dosenttiin asti vaivasin sillä aivojani että mitä se suomeksi on. Sitten ajattelin sen tarkoittavan että se merkitsee ihan sitä että yritääisin katsoa elämän mallia sieltä päin. Se "minulle selvinneitä vaikeaselkoisia kohtia" oli vasta vaiheessa, ei ollut millä alkaa.
Joskus olen ajatellut sen mutkikkaammin, eli runsaasta toisen seurassa oleskelusta seuraa siihen toiseen samastuminen, ainakin määrätyssä lapsen kehityksen vaiheessa. Ja kun täs nyt olen vähän vaiheessa kaikin tavoin, voisiko seurata Kristukseen samastuminen sillä tavoin että samastuvaan olentoon joka hänen kanssa paljon seuraa pitää, seuraisi sitä samastumista... eli hän vaikuttaisi... saman tapainen on tuo kohta jossa mainitaan ihmisen vähitellen muuttuvan sen kuvan kaltaiseksi jota hän katselee.
Se olisi , ei Kempiläisen imitatiuo Christi, vaan Teerenpelin Trion luoma uuskäsite Identificatio Christi.
-
Polut ja veräjät tuovat mieleen karjanhoidon ja paimentamisen.
Hyvä ja turvallinen olo, olosta riippu,mattakin, lopulta on mahdollinen ainoastaan jos ajatteleekin paimentamista... tätä olen miettinyt koko päivän... välillä nukuin pitkään... Jos ihminen löytää luottamuksen, että hän kuuluu joukkoon Jumalan lauma, ja Hän sitä kaitsee, kaikki on hyvin, turvallisesti, ja se riittää.
-
http://www.youtube.com/watch?v=-tVmxsbzoB8
-
Seuraaminen ei ole ihan yksiselitteinen juttu. Seuraaminen voi olla aktiivista ja passiivista. Havainnolistan parilla esimerkillä.
- Mitä alokas tekkee, jos minä putoan jäihin.
- Seuraan katseella, herra eversti.
TV:stä tuli vuosia sitten terveellistä liikuntaa esittelevä ohjelmasarja. Siinä luvattiin, että jos seuraa tuota ohjelmaa, niin kunto kasvaa. Siispä istuin kuin tatti uskollisesti TV:n ääressä joka jakson ajan. Kuntoni ei kasvanut.
Siis seurata voi konkreettisesti toimien mallin mukaan tai vain sivusta seuraten.
-
Seuraaminen ei ole ihan yksiselitteinen juttu. Seuraaminen voi olla aktiivista ja passiivista. Havainnolistan parilla esimerkillä.
- Mitä alokas tekkee, jos minä putoan jäihin.
- Seuraan katseella, herra eversti.
Jaa. Ei sanonut että paikkaan särkemänne kohdan jäljestänne... minä en ole saanut suorittaa asevelvollisuutta. :003: En oikein tuota tiijä mitä pitäisi vastata siis.
-
Miksei seuraisi? Vai mitä se seuraaminen sitten on? (Onko siinä taas omituinen termi, vai uuden ketjun aihe?)
Tämä on mielenkiintoisempi juttu. Emilia Karhu sanoi Lähetyskirkon seminaarissa, "että olet kokonaan armahdettu, mutta...." vaan sen kuuluu olla, "mutta olet kokonaan armahdettu". Ero on sanajärjestyksessä ,mutta sisällössä valtava, siis kaikki ehdoitta.
-
^Ymmärrän kyllä tuon Emilia Karhun erottelun (ja pointti on tärkeä). Mutta voihan sitä haluta seurata ihan omasta palavasta halustaankin, ilman että ajattelee että se nyt on jotakin mitä kristittynä pitää tehdä? Ja sitten täysin samanlaiset teot ja asenteet kuin tällä seuraajalla voi olla jollakulla ateistillakin, onko hän silloin seuraaja?
-
Ei kristityn pidä tehdä mitään. Armoa ei ansaita, se on vastikkeetonta. Jumala teettää ihmisellä mitä lystää.
-
Sepposin ajatukset seuraamisesta kuulostaa siltä, mistä Jeesus moitti fariseuksia. Kauhian hurskaasti elämistä vaikka sitten köyhien tai sairaiden kustannuksella.
Mulle tulee Jeesuksen seuraamisesta mieleen jotaki melko päinvastaista. Ymmärrystä suhtautua toisiin ihmisiin rakkauden, ei perinnäissääntöjen valossa. Ja myös uskoa siihen, että Jeesus on se oikea tie, vaikka joku hare krishna tai islam tai uusateismi näyttäis paremmin asfaltoidulta.
-
Jeesus on se oikea tie
Mitä se sitten tarkoittaa, kun sanotaan, että Jeesus on tie?
Oikeastaan piti tulla tähän vanhaan ketjuun valittamaan termiä "sovitus". Tulee mieleen lähinnä vaatekauppojen sovituskopit. Tukalaa hommaa se sovittaminen ainakin niissä kyllä on. Mitähän joku riparilainenkin ymmärtää, kun pastori sanoo, että "jos ihminen on vuosikausia sovittanut pahaa omaatuntoaan yrittämällä olla hyvä ihminen, ja saakin kuulla, ettei hän kykene koskaan sovittamaan itseään, mutta Jumala on anteeksiantavainen, niin ihminen kokee saavansa vapautuksen ahdistavasta yrittämisestään" (lainaus Teemu Kakkurilta Kotimaan blogisivuilta (http://www.kotimaa24.fi/blogit/article/?bid=432&id=41563&start=10#kommentit)).
Ihminen sovittaa omantuntoaan? Ihminen sovittaa itsensä? Kristus sovitti syntimme? Jumala on sovittanut maailman itsensä kanssa? Jos kokemus sovittamisesta on tyyliä "sovitas vielä tätä korkeavyötäröisempää mallia, istuisiko paremmin", miten nuo ovat ymmärrettävissä? Rikoksen sovittamisestakaan ei kovin paljon enää puhuta. Toisaalta ei sekään tulkinta kaikkia noista kaanaankielisistä ilmauksista auta ymmärtämään.
-
^Kappas, vähän myöhemmin saman blogin kommenttiketjussa yksi kommentoija sanookin muiden käyttävän kaanaankieltä...
-
Ei kristityn pidä tehdä mitään. Armoa ei ansaita, se on vastikkeetonta. Jumala teettää ihmisellä mitä lystää.
Oisko näin, tämä sais minut onnelliseksi taas, matkan jälkeenkin, että minun piti se nähdä ´loistohotelleineen päivineen vaiukka se järkytti sisintä myöten niin että yhä olen aivan lamassa. Kirkkoon en edes voi mennä, on niin paha olo. Tosin en tänään pääsekkän. Vähäsen sarastaa.
-
Rakkaus-sanan ryöstöviljely ja etenkin sen johdannaiset ihmetyttävät:
- "rakkaudellinen" (tuttu mm. kristillisistä terapiakuvioista, "ihan rakkaudellisesti sanon, että olet täysin väärässä ja ikävä ihminen", "rakkaudellinen ilmapiiri" -- miksi "ystävällinen" ei riitä? No siksi kai, kun on hienompaa olla rakkaudellinen.)
- "rakkauden lahjat" ("lähetä meille heti rahaa, jos olet hyvä ihminen.")
-
tämä on hyvä!
liinalta
ihan rakkaudellisesti sanon, että olet täysin väärässä ja ikävä ihminen
-
Oisko näin, tämä sais minut onnelliseksi taas, matkan jälkeenkin, että minun piti se nähdä ´loistohotelleineen päivineen vaiukka se järkytti sisintä myöten niin että yhä olen aivan lamassa. Kirkkoon en edes voi mennä, on niin paha olo. Tosin en tänään pääsekkän. Vähäsen sarastaa.
Ei Herättäjän matkoilla ole loisto hotelleja. Hyviä keskiluokan hotelleja kylläkin. Eihän portsarilla ollut edes silinteri hattua la pitkäliepeistä takkia. Ne lisää heti runsaat sata euroa huoneen hintaa jne.
-
Joskus kirkonmiehet yrittävät välttää kaanaankielen käyttämällä sivistyssanoja. Eräskin viljeli aikansa 'kontekstuaalista' ja sen kuluttua loppuun siirtyi 'paradigmaan'. Toinen lipsahtaminen ojasta allikkoon on teennäinen kansanomaisuus ja rentous: Tää Jeesus on tosi makee juttu hei!
-
Joskus kirkonmiehet yrittävät välttää kaanaankielen käyttämällä sivistyssanoja. Eräskin viljeli aikansa 'kontekstuaalista' ja sen kuluttua loppuun siirtyi 'paradigmaan'. Toinen lipsahtaminen ojasta allikkoon on teennäinen kansanomaisuus ja rentous: Tää Jeesus on tosi makee juttu hei!
Kuka mitäkin kieltä käyttää, penakin kyllä aina välillä irroittelee sellaista verbaalista tykitystä, et saa tosissaan miettiä, mitä hän nyt sanoikaan tai siis kirjoitti.
Kait on pääasia, että tulee ymmärretyksi?
Jos Jeesus olisi Jesse ja Paavali, vaikka Pauli ja Johannes Josku, niin Raamattu menisi aika erilaiseksi.
Toisaalta eihän nämä nimetkään mitä siellä on ole niitä alkuperäisiä hebrealaisia nimiä.
Kait toi kielenkäyttö pitää muuttua aikaa myöten, mut ei liian radikaalisti tai sitten on hyvä, että nuorilla on omakieli mitä heidän kanssaan ja meillä vanhuksilla oma kieli ja millä mitenkin.
-
Også Pena ja til tider strækker den slags verbal artilleribeskydning. Menikö tämä nyt kielilläpuhumiseksi? Googlen kääntäjä minuun meni eikä Henki.
-
Kuka mitäkin kieltä käyttää, penakin kyllä aina välillä irroittelee sellaista verbaalista tykitystä, et saa tosissaan miettiä, mitä hän nyt sanoikaan tai siis kirjoitti.
Kait on pääasia, että tulee ymmärretyksi?
Jos Jeesus olisi Jesse ja Paavali, vaikka Pauli ja Johannes Josku, niin Raamattu menisi aika erilaiseksi.
Toisaalta eihän nämä nimetkään mitä siellä on ole niitä alkuperäisiä hebrealaisia nimiä.
Kait toi kielenkäyttö pitää muuttua aikaa myöten, mut ei liian radikaalisti tai sitten on hyvä, että nuorilla on omakieli mitä heidän kanssaan ja meillä vanhuksilla oma kieli ja millä mitenkin.
Kyllä minusta on parempi että yritetään säilyttää edes jonkinlainen arvokkuus ja samalla kunnioitus näitä asioita kohtaan. Tuollaiset kutsumanimet meidän kielessämme ja kulttuurissamme tuntuvat vähän halventavilta vaikkei ehkä sellaiseksi ole tarkoitettukaan. Ainakin olisi hyvä jos papit eivät alkaisi käyttää sellaisia nimityksiä, ainakaan saarnoissaan.
Yksityisesti ei pidä olla kovin tiukkapipoinen että jokainen vastatkoon itsestään minun puolestani. Joskushan korostettu rentous voi olla ihan paikallaankin ei tämäkään niin mustavalkoista saa toisaalta olla.
Mutta pääsääntöisesti siis.
-
Tänään taas havahduin huomaamaan itsessäni sellaisen jännän ilmiön, että kun taas kerran hengellistä puhetta/hartautta kuunnellessa ajatukset alkaa harhailla ja uppoutuu omiin ajatuksiinsa, herää yllättäen kuin unesta kun aletaan siteraamaan Raamattua. Mikä siinä on että jotkut sanat peräkkäin havahduttaa ja toiset nukuttaa... se on vähän niinkuin kuulisi puheensorinan keskeltä oman nimensä lausuttavan. Mitään muuta ei kuule, eikä erota.
Mikä on se kyky vangita kuulijansa molemmat korvat (ja niiden välissä olevan alueen) keskittymään puheeseen? Erkki Lemisellä kuulemma oli se taito puhuessaan nuorille. Yksi asia voi olla että tietää mistä puhuu, ja tarkoittaa mitä sanoo. Sanahelinä ja korulauseiden kilinä on hirveintä meteliä mitä voi olla. Yksinkertaisuus, sanojensa takana seisominen, sydämen vakaus, -siinä muutama hyvä lähtökohta puheen pitämiseen. Tietty persoonallinen lämpö ja ihmisläheisyyskään ei ole pahitteeksi.
-
Veit jalat suustani.
-
Tänään taas havahduin huomaamaan itsessäni sellaisen jännän ilmiön, että kun taas kerran hengellistä puhetta/hartautta kuunnellessa ajatukset alkaa harhailla ja uppoutuu omiin ajatuksiinsa, herää yllättäen kuin unesta kun aletaan siteraamaan Raamattua. Mikä siinä on että jotkut sanat peräkkäin havahduttaa ja toiset nukuttaa... se on vähän niinkuin kuulisi puheensorinan keskeltä oman nimensä lausuttavan. Mitään muuta ei kuule, eikä erota.
Mikä on se kyky vangita kuulijansa molemmat korvat (ja niiden välissä olevan alueen) keskittymään puheeseen? Erkki Lemisellä kuulemma oli se taito puhuessaan nuorille. Yksi asia voi olla että tietää mistä puhuu, ja tarkoittaa mitä sanoo. Sanahelinä ja korulauseiden kilinä on hirveintä meteliä mitä voi olla. Yksinkertaisuus, sanojensa takana seisominen, sydämen vakaus, -siinä muutama hyvä lähtökohta puheen pitämiseen. Tietty persoonallinen lämpö ja ihmisläheisyyskään ei ole pahitteeksi.
Kiitos kovasti sanoistasi, minun on helppo yhtyä näihin.
-
Ei nyt ehkä Kaanaan kieltä, mutta rupesi äsken ihmetyttämään, käytetäänkö sanaa arkki laivasta missään muualla kuin siinä Nooan tapauksessa?
Siis jostakinhan se sana on raamatunkäännöksiimme tullut, mutta mistä :017:
-
Ei nyt ehkä Kaanaan kieltä, mutta rupesi äsken ihmetyttämään, käytetäänkö sanaa arkki laivasta missään muualla kuin siinä Nooan tapauksessa?
Siis jostakinhan se sana on raamatunkäännöksiimme tullut, mutta mistä :017:
Tietääkseni sana arkki tuli latinasta arca, samoin kuin sana arkku. Ilmeisesti se on levinnyt Pyhän Hieronymuksen Raamatun käännöksestä Vulgatasta muihin kieliin. Vulgata on kääntäjien likainen salaisuus. Luther, kuten muutkin kääntäjät 1500-luvulla osasi hyvin latinaa, mutta hepreankielentaito oli hatara. Niin Vulgatan vaikutus on muihin Raamatunkäännöksiin valtava.
Kysyisin kun huomaan, arca sanassa on vain yksi c, mutta suomenkielellä on kaksi koota. Radiosta kuulen, miten suomalaiset säännöllisesti käyttävät kaksi konsonanttia, missä on vain yksi latinassa ja jopa suomessakin. Olemme kaikki karantteenissa emmekä karanteenissa, ja pyydämme apuaa Santta Marialta emmekä Santa Marialta. Suomalainen varmaan sanoo myös Vulgatta eikä Vulgata. Vai miten? Onko sääntö, jonka mukaan meikäläinen voisi oppia sanomaan vierasperäisiä sanoja väärin oikealla tavalla? Ja miksi suurin piirtein kaikki poliitikot radiossa sanovat olevansa politiikkoja? Li Anderson ei ole ainoa.
-
Suomalainen varmaan sanoo myös Vulgatta eikä Vulgata. Vai miten?
Taitaa sanoa Vulgaatta ellei peräti Vulkaatta. Pitkähän tuo vokaali taitaa latinassa ollakin.
-
Taitaa sanoa Vulgaatta ellei peräti Vulkaatta. Pitkähän tuo vokaali taitaa latinassa ollakin.
On se kyllä pitkä, mutta tiedetäänkö miten pitkät vokaalit pitäisi lausua latinaksi, en ole varma. Suomalainen latinan lausuminen poikkeaa jonkun verran siitä, jota käytetään muualla.
-
Eikö se olekaan ( olekkaan ) niin, että jos on heittomerkki vokaalin päällä ( ´)
niin se äännetään pitkään ? Ja kumpaan suuntaan se heittomerkki osoittikaan ? :icon_rolleyes:
Mutta kaanaankieli ei ole minusta latinaa, vaan ellaista lätinää jota vapaissa suunnissa käytetään.
Lyhyt oppimäärä: http://www.mediapinta.fi/naytteet/pdf/9789524648097.pdf
Eikö voitaisi puhua uskonkieltä, omin sanoin. Körttiläinen ei hurskastele.
-
On se kyllä pitkä, mutta tiedetäänkö miten pitkät vokaalit pitäisi lausua latinaksi, en ole varma. Suomalainen latinan lausuminen poikkeaa jonkun verran siitä, jota käytetään muualla.
Klassisen latinan oikeaa ääntämistä voi oikeastaan vain arvailla. Lukion latinanopettajani Anders Collin sanoi kerran, että jostain puuttuvista N-kirjaimista (ei CONSUL vaan COSUL) on päätelty, että äänne on saattanut olla vain edellisen vokaalin nasaaliuden merkki. Siitä puhuimme pidempään, onko AE pitkän vokaalin vai diftongin merkki (sanotaanko CAESAR Keesar vai Kaisar?).
-
Siitä puhuimme pidempään, onko AE pitkän vokaalin vai diftongin merkki (sanotaanko CAESAR Keesar vai Kaisar?).
Yleensä olen kuullut Suomessa ee vaihtoehdon, kun taas muualla ae. V on Suomessa v, mutta muualla niin kuin englannin w. Puerto Ricossa kuulin koulussa latinaa lausuttuna suurin piirtein kuin espanjaa, ja sitten Ranskassa niin kuin ranskaa. Vaimoni on perheemme latinisti. Olen ylpeä hänen Vulgatan saavutuksistaan, kun on lukenut koko Raamatun apokryyfikirjoja myöten.
-
Väittäisin, että kieli on neutraali apuväline, oli sitten kyseessä kaanaankieli taikka körttislangi tai suomen kieli.
Kieltä sitten voi käyttää hyvin, huonosti tai siltä väliltä.
Esim. toisen aliarvioiminen pääsääntöisesti on huono asia.
Huonoa taitaisi olla, jos joku karismaattisissa piireissä sanoisi näin:
"Sinä olet VÄKEVÄ veli, mutta minä olen sinua VÄKEVÄMPI!!!!!!"
(ja sama körttislangilla "mitäpä minusta, mutta vielä vähemmän sinusta")
Kaikilla olemassa olevilla kielillä voi myös kehua toista niistä asioista/ominaisuuksista, joista on aihetta kehua - ja niitähän löytyy.
Joku ei ansaitse kehumista hyvänä auton korjaajana, mutta hän ansaitsee kehuja hyvänä pitsin nyplääjänä tai vaikeiden logiikaa vaativien ongelmien ratkaisijana.
-
Klassisen latinan oikeaa ääntämistä voi oikeastaan vain arvailla. Lukion latinanopettajani Anders Collin sanoi kerran, että jostain puuttuvista N-kirjaimista (ei CONSUL vaan COSUL) on päätelty, että äänne on saattanut olla vain edellisen vokaalin nasaaliuden merkki.
Latina on ollut tuolloin jo muuttumassa ranskaksi!
-
Väittäisin, että kieli on neutraali apuväline, oli sitten kyseessä kaanaankieli taikka körttislangi tai suomen kieli.
Olen eri mieltä. Kieli ei ole koskaan neutraali, ei edes esperanto. Siitäkin on tullut esperantistien 'äidinkieli'. 'Armosta vanhurskautettu' ja 'pummilla rediksi järkätty' saattavat asiallisesti merkitä suunnilleen samaa, mutta kielen valinnalla sanojen sävy muuttuu aivan toiseksi.
-
Olen eri mieltä. Kieli ei ole koskaan neutraali, ei edes esperanto. Siitäkin on tullut esperantistien 'äidinkieli'. 'Armosta vanhurskautettu' ja 'pummilla rediksi järkätty' saattavat asiallisesti merkitä suunnilleen samaa, mutta kielen valinnalla sanojen sävy muuttuu aivan toiseksi.
Onko olemassa kieliä/murteita, joiden soisi kuolevan ja joiden puhujien olisi hyvä harkita uuden kielen/murteen opettelua ja lopettavan oman kielensä/murteensa käyttämisen?
-
Onko olemassa kieliä/murteita, joiden soisi kuolevan ja joiden puhujien olisi hyvä harkita uuden kielen/murteen opettelua ja lopettavan oman kielensä/murteensa käyttämisen?
Kaikki kielet ovat Jumalan asettamat 1Moos. 11. Ihmisen velvollisuus on niitä säilyttää ja suojella. Tietysti Yhdysvaltojen politiikka jatkoi siirtomaapolitiikkaa, jonka mukaan kaikki amerikkalaiset kielet tuhotaan. Amerikkalaismieliset ovat sitä mieltä, että kaikki kielet, paitsi amerikan englanti, rasittavat maailman. Niin unohtakaa suomenkieli, jos olette amerikkalaismielisiä. Tietysti toinen imperialistinen vaihtoehto löytyy itäpuolelta.
Onneksi, Siioninvirret ovat jo käännettyinä englanniksi.