Ooops! Olipa yllätys löytää näin monta viestiä! En koko viikolla ollut ehtinyt tietokoneelle. Kiitos teille kaikille tervetulotoivotuksista ja kiitos, että kerroitte vähän itsestänne.
Kiitos,
Seppos!
Nyt selvisi,
Pena, mistä tietosi Walesista ja kielestä tuli. Ja tuo taiteellinen 'avattaresi'/kuvasi. Mekin ajelimme Talyllynin rautatietä pohjoisessa lomaillessamme. Sinua varmaankin kiinnostaisi Snowdonin vuoren huipulle matkalaisia kuskaava hassu rautatie.
http://www.snowdonrailway.co.uk/ Kiitos
Pyryharakka! Kiitos
Saukkis!
Kiitos
Riitta-mummi. Lukeminen on minunkin harrastukseni, vaikka uskoon tultuani 15 ensimmäistä vuotta luinkin vain Raamattua, aina ja aina vain uudelleen alusta loppuun, vuorotellen englanniksi ja suomeksi. En saanut kyllikseni Jumalan virvoittavista elämän vesistä. Nyt sähkökirjan tultua luen iltaisin sängyssä aina jotakin muutakin, kun e-kirjaa on helpompi pidellä, matkakertomuksia, historiaa, tutkimusmatkailua jne.
Kiitos,
Leena! Kyllä kymriä yritetään elvyttää ja sitä puhutaan yhä enemmän ja enemmän niillä alueilla joissa sen katsotaan olevan perinteinen valtakieli. Siksi pienin poikani joutui koulussa ensimmäiset kolme vuotta nauttimaan opetusta kymrinkielellä, vaikka me molemmat vanhemmat olimme kykenemättömiä häntä mitenkään avustamaan. Ei hänestä sen kielen taitajaa tullut. Ja taisi kärsiä yleinen oppiminenkin siitä.
Kiitos,
PekkaV, olisi mukava tulla herättäjäjuhlille. Ei mikään niin voi virvoittaa kuin laulaa Siionin virsiä ja kuunnella sanaa Jumalan armosta ja hoidosta.
Kun oli Lieksan herättäjäjuhlat (v.1979?), asuimme Lieksassa ja koska juhlavieraille tarvittiin asuntoja, annoimme kolmen perheen tulla meille noiksi päiviksi ja itse muutimme vanhempieni luokse 30 kilometrin päähän. Yksi meillä asunut perhe oli Nilsiästä, josta olivat kotoisin myös kahden enoni sisarusvaimot Saima ja Martta Reinilä. Tunnetko Reinilöitä? Saima oli tullut apulaiseksi Kirkkoherra Paavo Malmivaaran perheelle kotikylääni Viekijärvelle, jossa kaksi enoani nämä sisarukset nappasivat. Kolmaskin veli olisi halunnut nuorimman sisaren vaimokseen, mutta isä Reinilä ei enää luovuttanut kolmatta tyttöään niin kauas toiselle puolelle Suomea. He kaikki ovat jo nukkuneet pois, mutta serkkujeni kanssa olen jatkuvassa yhteydessä.
Minulla on hyvin kirjava elämäntarina, siitä tulisi pitkä juttu, joten olen kirjoittanut siitä erikseen tarinaa. Jos Jumala tahtoo, julkaisen sen vielä. Olen jo eläkkeellä ja tänne Walesiin jouduin, kun walesilainen mieheni, asuttuaan Suomessa 15 vuotta, vielä poti koti-ikävää ja minun uskoon tultuani luuli vaimonsa seonneen, kun aloin kulkea kirkossa ja seuroissa ja aloin lukea Raamattua... No, ymmärsin, että pitihän miehenikin päästä kuulemaan evankeliumi omalla kielellään, joten suostuin muuttamaan Walesiin 26 vuotta sitten.
Vaikeaa oli taloudellisesti neljän, pian viiden lapsen kanssa, kun Suomi ei vielä ollut EU:n jäsen ja minun piti odottaa 3 vuotta ennen kuin pääsin ammattityöhöni täällä. Olin hammaslääkäri ja ollut selkäsairaanakin kädet täynnä työtä suomessa, joten oli ihan Jumalan siunausta saada Walesissa hoitaa lapsia kotona ja levätä sillä aikaa kun mieheni pääsi oikeaan perheenpään rooliinsa. Hän kun ei koskaan oikein oppinut suomenkieltä, hänen työnsä Suomessa oli ollut alipalkattua pätkittäistä englanninkielen opetusta. Ja opin minäkin siinä vaimon kuuliaisuutta, josta alkoivat koitua suuret siunaukset avioliitollemme.
Suurin vaikeus täällä on ollut oman vakituisen seurakunnan löytyminen, kun olemme muuttaneet täälläkin jo kolme kertaa ja täällä seurakuntaelämä on hyvin kuolleessa tilassa. Erilaiset pienen pienet ryhmät eri uskonsuunnista taas suhtautuvat hyvin eripuraisesti ja epäluuloisesti evankelis-luterilaisesta taustasta tulleeseen. Sitä on aina ulkopuolinen "veneen keikuttaja", kun on ulkomaalainen. Mutta Jumala on hoitanut ja aina lähettänyt aitoja uskovia ystäviä tueksi, sisaria ja veljiä Jeesuksessa Kristuksessa. Me kristityt emme edes tajua kuinka hemmoteltuja me olemme siinä suhteessa ennen kuin maailmalle joutuneena. Siellä Suomessakin te saatte olla oikein lihapatojen ääressä ja aina kun tulen Suomeen, virkistyn omankielisistä jumalanpalveluksista ja seuroista.
Oletko,
Pena, lähetyssaarnaajan poika, kun olet Afrikassa syntynyt? Minun herännäisyyteni on Pelisjärveläistä perua, Opettajani Vieno ja Jaakko Koukkari olivat kummejani, he vielä käyttivät körttipukuja jopa arkena. Uskova mummini oli sylikummini. Ukkini suku oli majoittanut Paavo Ruotsalaista Varpasessa hänen saarnamatkoillaan. Siellä on säilynyt tämän maja-aitan paikka sukuni entisillä sijoilla, kun kävin niitä katsomassa. Niin että kummeilla on vakava merkitys. Vanhempani taipuivat Jeesukselle vasta vanhuudessa, joten kotona en saanut tukea uskontielle, mutta kummieni eväät ja opetukset kantoivat oikeaan suuntaan ja olen heistä ikikiitollinen. Jumalan varjelus kantoi ohi kivikkoisen tuhlaajatytön matkan ja palautti kotiin.
Ihanaa on kulkea tällä toiviotiellä Taivaan kotia kohti, ei väliä, vaikka ulkomaiden kautta. Siitä kiitän ja ylistän Herraa, jolla on kaikki suunnitelmat valmiina matkalle.
