Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: AnniB - 02.08.15 - klo:15:48
-
Jumalan rauhaa kaikille!
Uskaltauduin kirjautumaan joukkoon, kun aamuyöstä alkoi koti-Suomen ikävä vaivata täällä Walesissa asujaa.
Ilahduin löydettyäni monien kristillisten foorumien tarjonnasta juuri Körttifoorumin, koska jo uskoontulossani sain Jumalan sanasta, 2Tim3:14-17 kehotuksen:Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut.
Olinhan jo lapsuuteni Pohjois-Karjalan herännäisyyden mailla saanut alkuopetusta viikottaisissa herätysseuroissa. Mummini sekä körttiopettajieni opetus, rukoukset ja matkaeväät auttoivat vihdoin Jumalan armokutsun kuulemisessa niin että pääsin 27v. sitten palaamaan jo kasteessa solmittuun Jumalan armoliittoon. Tärkein kyltti minussa on siten armahdettu syntinen, Jeesuksen seuraaja. Muuten olen viiden aikuisen lapsen äiti, ja viiden tytön isoäiti. Mieheni on walesilainen.
Luterilaista kirkkoa ei asuinmaassani ole, sitä vastaa Anglikaaninen kirkko, joka kylältämme on jo kuihtunut olemattomiin. Rukoilen herätystä, Jumalan väkevää armotuulta sekä tänne, että koti-Suomeen. Kiitos, jos sovin joukkoonne.
-
Croeso!
-
Diolch yn fawr! = Kiitos paljon! :icon_surprised:
Olet kielimiehiä siis, Pena.
Jos on Walesin kieltä tunnistamattomia, heille selitykseksi, että Pena yllätti minut sanomalla "Tervetuloa" "Croeso"aivan ilmiselvällä walesinkielellä. No paljon enempää en minäkään Cymrin eli walesin kieltä osaa, on se vaan niin vaikea kieli, ehkä vaikeampikin kuin suomenkieli. Se on yksi Euroopan vanhimmista kielistä.
Kirkoissa jumalanpalvelukset toimitetaan useimmiten kahdella kielellä ja olen oppinut veisaamaan/ääntämään virret virsikirjasta myös walesiksi. "Oi Jeesukseni", eli "O Iesu mawr"-virren ensimmäinen säkeistö Walesiksi, saanen laittaa näytteeksi.
(Virren nimi: Llef, Kirjoittanut David Charles 1803-1880)
"O! Iesu mawr, rho d'anian bur
I eiddil gwan mewn anial dir,
I'w nerthu drwy'r holl rwystrau sy
Ar ddyrys daith i'r Ganaan fry."
Ja jos joku haluaa kuulla virren veisattuna melko läheisessä Morristonin Tabernacle kappelissa Prinssi Charlesin läsnäollessa , se ja muitakin löytyy tästä linkistä:
https://www.youtube.com/watch?v=Uh0cD8siSRY
Onko lupa panna se tähän?
:109:
-
Diolch yn fawr! = Kiitos paljon! :icon_surprised:
Olet kielimiehiä siis, Pena.
Jos on Walesin kieltä tunnistamattomia, heille selitykseksi, että Pena yllätti minut sanomalla "Tervetuloa" "Croeso"aivan ilmiselvällä walesinkielellä. No paljon enempää en minäkään Cymrin eli walesin kieltä osaa, on se vaan niin vaikea kieli, ehkä vaikeampikin kuin suomenkieli. Se on yksi Euroopan vanhimmista kielistä.
Kirkoissa jumalanpalvelukset toimitetaan useimmiten kahdella kielellä ja olen oppinut veisaamaan/ääntämään virret virsikirjasta myös walesiksi. "Oi Jeesukseni", eli "O Iesu mawr"-virren ensimmäinen säkeistö Walesiksi, saanen laittaa näytteeksi.
(Virren nimi: Llef, Kirjoittanut David Charles 1803-1880)
"O! Iesu mawr, rho d'anian bur
I eiddil gwan mewn anial dir,
I'w nerthu drwy'r holl rwystrau sy
Ar ddyrys daith i'r Ganaan fry."
Ja jos joku haluaa kuulla virren veisattuna melko läheisessä Morristonin Tabernacle kappelissa Prinssi Charlesin läsnäollessa , se ja muitakin löytyy tästä linkistä:
https://www.youtube.com/watch?v=Uh0cD8siSRY
Onko lupa panna se tähän?
:109:
Kyllä sen saa siihen laittaa. Tervetuloa mukaan
-
Hyfrydol on somalaisessakin virsikirjassa.
https://www.youtube.com/watch?v=FjTq3_FvU8U
-
Kiinnostukseni kymriin heräsi käydessäni tutustumassa Walesin kapearaiteisiin juniin. Rheilffordd Talyllyn, joka lähtee Tywynistä, oli viehättävä elämys. Toivon vielä pääseväni tutustumaan Rheilffordd Eryri'in, joka oli tuolloin vasta käynnistymässä oleva projekti. https://en.wikipedia.org/wiki/Welsh_Highland_Railway
-
Tervetuloa AnniB! On mukava, että saadaan uusia jäseniä foorumille ja eri puolilta maailmaa. :039:
-
Tervetuloa AnniB !
Walesista minulle tulee ensinnä mieleen Tom Jones ja Catherina Zeta-Jones. Harvoin sieltä tänne päin tulee muita uutisia kuin jalkapallotuloksia. Ja nyt oli paikkakuntamme lehdessä tämä:
http://www.ess.fi/uutiset/ulkomaat/2015/08/04/walesilaiskaupunki-nimitti-narrin-700-vuoden-tauon-jalkeen
-
Sydänellisesti tervetuloa, ja hauskaa että voit olla yhteyksissä juuri sieltä missä kuitenkin asut eli aika pitkältä. Vieläkö kymriä puhutaan toisena kielenä siellämain? Tahtoisin joskus nähdä Walesin, mutta yhtäläisesti monta muutakin paikkaa. :icon_biggrin: Tarvitaanko teillä käsiparia vaikka lammasten kerintään (huomaat, käsitykseni periytyvät teeveesarjoista ja Croninin kirjoista, joten siellä on kaivoksia ja nummikukkuloita ja lampaita... ) :003:
-
Tervetuloa AnniB!
-
Kirjoita lisää, AnniB, niin voimme tutustua paremmin. Kerro, miten olet sinne kauas kulkeutunut. Työ? Puoliso? Mitä teet työksesi...
No, ei täällä muutkaan ole itsestään välttämättä kertoneet, että ei silti. Mutta mikä sinua kiinnostaa? Mihin aikasi menee? Oletko usein tietokoneen ääressä? Onko sinulla paljon harrastuksia?
Minä olen liittynyt foorumiin kymmenen vuotta sitten. Isänisäni oli kotoisin Nilsiästä. Hän tutustui heränneisiin. Lapseni jatkavat samalla uralla.
Olen viidettä vuotta eläkkeellä. Minulla ja vaimollani on kaksi tytärtä ja viisi lastenlasta. Vanhin heistä aloitti vuosi sitten koulutien. Nuorin on vuoden, potra poika, jykevä isännänalku.
Käytkö usein Suomessa? Tule ensi kesänä Vantaalle herättäjäjuhliin http://www.herattajajuhlat.fi/ !
Kuulumisiin
-
Minä taas olen Afrikassa syntynyt ja koulussa pitkän latinan lukenut juuri eläköitynyt kuvaamataidonopettaja, joka olen perinyt isältäni kiinnostuksen kieliin, mutta en hänen lahjakkuuttaan oppia niitä. Herännäisyyden lienen saanut kumminlahjana Paavo Ruotsalaisen tyttärentyttären pojantyttäreltä (olikohan se noin?).
-
Minä olen syntynyt Lappeenrannassa 72 vuotta sitten. Matilla ja minulla on kaksi tytärtä, neljä lastenlasta ja neljä lastenlastenlasta. Olen työskennellyt pankissa ja muutamassa muussa konttorissa nuorempana.
Kiinnostukseni suuntautuu kulttuuriin, kotiin ja koiriin. Kielellinen ilmaisu, etenkin kirjallisuus on harrastuksistani rakkain. Olen kaikkiruokainen useimpien elämän alojen suhteen. Matematiikka ja muut tekniikat ovat minulle vieraita, ne ovat Matin juttuja. Olemme ihmisinä hyvin erilaiset, mutta avioliittomme on sietänyt sitä jo yli 51 vuotta.
Herännäsyys tuli vasta Lahden Juhlilla 2007 tutuksi ja rakkaaksi. :039:
-
Olen työskennellyt pankissa ja muutamassa muussa konttorissa nuorempana.
Matematiikka ja muut tekniikat ovat minulle vieraita, ne ovat Matin juttuja.
Olen aina kuvitellut, että pankkineidit osaavat laskea. :003:
-
:018: Eihän kaikki Alkon myyjätkään ole alkoholisteja. :003:
Onneksi olivat koneet ja kaaviot joilla laskea korkokertymiä, valuuttakursseja ja lainan kokonaiskustannuksia. Minulle oli todellakin ihmiset ha heidän toiveensa pääasiat.
-
Ooops! Olipa yllätys löytää näin monta viestiä! En koko viikolla ollut ehtinyt tietokoneelle. Kiitos teille kaikille tervetulotoivotuksista ja kiitos, että kerroitte vähän itsestänne.
Kiitos, Seppos!
Nyt selvisi, Pena, mistä tietosi Walesista ja kielestä tuli. Ja tuo taiteellinen 'avattaresi'/kuvasi. Mekin ajelimme Talyllynin rautatietä pohjoisessa lomaillessamme. Sinua varmaankin kiinnostaisi Snowdonin vuoren huipulle matkalaisia kuskaava hassu rautatie. http://www.snowdonrailway.co.uk/
Kiitos Pyryharakka! Kiitos Saukkis!
Kiitos Riitta-mummi. Lukeminen on minunkin harrastukseni, vaikka uskoon tultuani 15 ensimmäistä vuotta luinkin vain Raamattua, aina ja aina vain uudelleen alusta loppuun, vuorotellen englanniksi ja suomeksi. En saanut kyllikseni Jumalan virvoittavista elämän vesistä. Nyt sähkökirjan tultua luen iltaisin sängyssä aina jotakin muutakin, kun e-kirjaa on helpompi pidellä, matkakertomuksia, historiaa, tutkimusmatkailua jne.
Kiitos, Leena! Kyllä kymriä yritetään elvyttää ja sitä puhutaan yhä enemmän ja enemmän niillä alueilla joissa sen katsotaan olevan perinteinen valtakieli. Siksi pienin poikani joutui koulussa ensimmäiset kolme vuotta nauttimaan opetusta kymrinkielellä, vaikka me molemmat vanhemmat olimme kykenemättömiä häntä mitenkään avustamaan. Ei hänestä sen kielen taitajaa tullut. Ja taisi kärsiä yleinen oppiminenkin siitä.
Kiitos, PekkaV, olisi mukava tulla herättäjäjuhlille. Ei mikään niin voi virvoittaa kuin laulaa Siionin virsiä ja kuunnella sanaa Jumalan armosta ja hoidosta.
Kun oli Lieksan herättäjäjuhlat (v.1979?), asuimme Lieksassa ja koska juhlavieraille tarvittiin asuntoja, annoimme kolmen perheen tulla meille noiksi päiviksi ja itse muutimme vanhempieni luokse 30 kilometrin päähän. Yksi meillä asunut perhe oli Nilsiästä, josta olivat kotoisin myös kahden enoni sisarusvaimot Saima ja Martta Reinilä. Tunnetko Reinilöitä? Saima oli tullut apulaiseksi Kirkkoherra Paavo Malmivaaran perheelle kotikylääni Viekijärvelle, jossa kaksi enoani nämä sisarukset nappasivat. Kolmaskin veli olisi halunnut nuorimman sisaren vaimokseen, mutta isä Reinilä ei enää luovuttanut kolmatta tyttöään niin kauas toiselle puolelle Suomea. He kaikki ovat jo nukkuneet pois, mutta serkkujeni kanssa olen jatkuvassa yhteydessä.
Minulla on hyvin kirjava elämäntarina, siitä tulisi pitkä juttu, joten olen kirjoittanut siitä erikseen tarinaa. Jos Jumala tahtoo, julkaisen sen vielä. Olen jo eläkkeellä ja tänne Walesiin jouduin, kun walesilainen mieheni, asuttuaan Suomessa 15 vuotta, vielä poti koti-ikävää ja minun uskoon tultuani luuli vaimonsa seonneen, kun aloin kulkea kirkossa ja seuroissa ja aloin lukea Raamattua... No, ymmärsin, että pitihän miehenikin päästä kuulemaan evankeliumi omalla kielellään, joten suostuin muuttamaan Walesiin 26 vuotta sitten.
Vaikeaa oli taloudellisesti neljän, pian viiden lapsen kanssa, kun Suomi ei vielä ollut EU:n jäsen ja minun piti odottaa 3 vuotta ennen kuin pääsin ammattityöhöni täällä. Olin hammaslääkäri ja ollut selkäsairaanakin kädet täynnä työtä suomessa, joten oli ihan Jumalan siunausta saada Walesissa hoitaa lapsia kotona ja levätä sillä aikaa kun mieheni pääsi oikeaan perheenpään rooliinsa. Hän kun ei koskaan oikein oppinut suomenkieltä, hänen työnsä Suomessa oli ollut alipalkattua pätkittäistä englanninkielen opetusta. Ja opin minäkin siinä vaimon kuuliaisuutta, josta alkoivat koitua suuret siunaukset avioliitollemme.
Suurin vaikeus täällä on ollut oman vakituisen seurakunnan löytyminen, kun olemme muuttaneet täälläkin jo kolme kertaa ja täällä seurakuntaelämä on hyvin kuolleessa tilassa. Erilaiset pienen pienet ryhmät eri uskonsuunnista taas suhtautuvat hyvin eripuraisesti ja epäluuloisesti evankelis-luterilaisesta taustasta tulleeseen. Sitä on aina ulkopuolinen "veneen keikuttaja", kun on ulkomaalainen. Mutta Jumala on hoitanut ja aina lähettänyt aitoja uskovia ystäviä tueksi, sisaria ja veljiä Jeesuksessa Kristuksessa. Me kristityt emme edes tajua kuinka hemmoteltuja me olemme siinä suhteessa ennen kuin maailmalle joutuneena. Siellä Suomessakin te saatte olla oikein lihapatojen ääressä ja aina kun tulen Suomeen, virkistyn omankielisistä jumalanpalveluksista ja seuroista.
Oletko, Pena, lähetyssaarnaajan poika, kun olet Afrikassa syntynyt? Minun herännäisyyteni on Pelisjärveläistä perua, Opettajani Vieno ja Jaakko Koukkari olivat kummejani, he vielä käyttivät körttipukuja jopa arkena. Uskova mummini oli sylikummini. Ukkini suku oli majoittanut Paavo Ruotsalaista Varpasessa hänen saarnamatkoillaan. Siellä on säilynyt tämän maja-aitan paikka sukuni entisillä sijoilla, kun kävin niitä katsomassa. Niin että kummeilla on vakava merkitys. Vanhempani taipuivat Jeesukselle vasta vanhuudessa, joten kotona en saanut tukea uskontielle, mutta kummieni eväät ja opetukset kantoivat oikeaan suuntaan ja olen heistä ikikiitollinen. Jumalan varjelus kantoi ohi kivikkoisen tuhlaajatytön matkan ja palautti kotiin.
Ihanaa on kulkea tällä toiviotiellä Taivaan kotia kohti, ei väliä, vaikka ulkomaiden kautta. Siitä kiitän ja ylistän Herraa, jolla on kaikki suunnitelmat valmiina matkalle. :109:
-
Vanhempani ja körttiläinen kummitätini olivat lähetystyössä Ambomaalla, Lounais-Afrikassa. Maa on nyt itsenäistyttyään nimeltään Namibia. Isä oli pappi ja äiti farmaseutti. ELCIN:n (Namibian luterilainen kirkko) virsikirjassa on noin 90 Siionin virttä. Ansio siitä kuuluu Heikki Saarelle, joka käänsi niitä toimiessaan lähetyssaarnaajana Ambomaalla 1900-luvun alkupuoliskolla.
-
Kiitos sanoistasi. Minulla on sanannälkä. Vastauksesi sanat upposivat kuivaan maahan.
En tunne Reinilöitä. Asuimme Nilsiässä viisi vuotta, ajan jolloin kävin kansakoulun neljä ensimmäistä luokkaa. Muistaisin ehkä pari sukunimeä koulukavereistani, jos ne tulisivat eteeni. Reinilä ei niissä kuitenkaan ole.
No niin, mitäpä tässä muuta. Päämme ovat auki. Ei kun etiäpäin Taivaan tiellä ...
... Aika pieni piiri tämä foorumiaktiivienkin piiri on. Siksi on elähdyttävää tutustua uusiin, ja toivottaa tervetulleeksi. Sosiaalisella medialla on omat rajoituksensa kuten kaikella kanssakäymisellä. Mutta rikka rokassa se on tämäkin.
Kirjoittamisessa kokee sanan sisällön moninaisuuden. Myös Raamatun tekstien äärellä se on totta. Kuitenkin henki, Pyhä Henki vaikuttaa merkitysten tuolle puolen, kirkastaa lukijalle Sanan voiman. Mikä on Raamatun hengen mukaista -kysymys on polttava silloin, kun törmäämme sanan monimerkityksisyyteen.
-
Nyt ymmärrän, että kymrilläkin on oma maansa. Espanjassa ajellessa olen usein tavannut oudon rekisterikilven, se jotenkin on tavallisuudesta poikkeava, kun siinä oli jännä kuvio. Uteliaisuudesta piti kerran ihan kysyä asiasta, jolloin sen verran ymmärsin, että kymrin kieltä siellä puhutaan ja ollaan oikeutettu tähän kilpeen. Ymmärsin myös, että Englannin alueesta on kyse.
Minäkin luen mielelläni Annin tekstiä, että meiltäkin :039:. Olen palvellut sotilaana, että siitä voidaan ymmärtää, jos tekstini on joskus karheata.
-
Ihmiset ovat hyvin varovaisia yksityisyytensä suhteen. Minä en osaa olla.
Reinilöitä on Hengellisen Kuukauslehden kautta löytynyt ainakin nämä:
Kirsti Reinilä, HK:n markkinointisihteeri
Väinö Reinilä, seurapuhe HK:ssa Lapuan Juhlilla
https://www.h-y.fi/1764-vaino-reinila
-
Nyt ymmärrän, että kymrilläkin on oma maansa. Espanjassa ajellessa olen usein tavannut oudon rekisterikilven, se jotenkin on tavallisuudesta poikkeava, kun siinä oli jännä kuvio.
Se oli sitten varmaankin Walesin lohikäärme. Muitakin mahdollisuuksia on. http://www.visitwales.com/explore/traditions-history/national-symbols
-
Tietoihini Walesista kuuluvat sen hiilikaivokset, korkeatasoiset kuorot ja Cardiffin laulukilpailut. Karita Mattila on voittanut ensimmäiset kilpailut ja Tommi Hakala vuonna 2003.
Vieläkö hiiltä kaivetaan ? Kirjoista muistan, että hiilen pöly aiheutti paljon keuhkosairauksia. Itselläni on astma, joten kaivosmiehen tytär en olisi. Olen poliisin tytär.
-
Pena, löysit oikean kuvan. Olihan siellä Hispaniassa niitä englantilaisia muitakin: skotit, jotka silloin esiintyivät "separatisteina" ja kuljettivat omaa lippuansa, sitten gibraltarilaiset. Englannin kieleni on aika moosesmainen, että syvyyttä en sanomaani saa.
-
AnninB:n innoittamana alkoi tutkimusmatkani Walesiin.
Tässä maailman suurin ( ? ) mieskuoro, 8000 laulajaa stadionilla vuonna 1993
https://youtu.be/b5mqR-ehY9s
-
Ooops! Olipa yllätys löytää näin monta viestiä! En koko viikolla ollut ehtinyt tietokoneelle. Kiitos teille kaikille tervetulotoivotuksista ja kiitos, että kerroitte vähän itsestänne.
Kiitos, Seppos!
Nyt selvisi, Pena, mistä tietosi Walesista ja kielestä tuli. Ja tuo taiteellinen 'avattaresi'/kuvasi. Mekin ajelimme Talyllynin rautatietä pohjoisessa lomaillessamme. Sinua varmaankin kiinnostaisi Snowdonin vuoren huipulle matkalaisia kuskaava hassu rautatie. http://www.snowdonrailway.co.uk/
Kiitos Pyryharakka! Kiitos Saukkis!
Kiitos Riitta-mummi. Lukeminen on minunkin harrastukseni, vaikka uskoon tultuani 15 ensimmäistä vuotta luinkin vain Raamattua, aina ja aina vain uudelleen alusta loppuun, vuorotellen englanniksi ja suomeksi. En saanut kyllikseni Jumalan virvoittavista elämän vesistä. Nyt sähkökirjan tultua luen iltaisin sängyssä aina jotakin muutakin, kun e-kirjaa on helpompi pidellä, matkakertomuksia, historiaa, tutkimusmatkailua jne.
Kiitos, Leena! Kyllä kymriä yritetään elvyttää ja sitä puhutaan yhä enemmän ja enemmän niillä alueilla joissa sen katsotaan olevan perinteinen valtakieli. Siksi pienin poikani joutui koulussa ensimmäiset kolme vuotta nauttimaan opetusta kymrinkielellä, vaikka me molemmat vanhemmat olimme kykenemättömiä häntä mitenkään avustamaan. Ei hänestä sen kielen taitajaa tullut. Ja taisi kärsiä yleinen oppiminenkin siitä.
Kiitos, PekkaV, olisi mukava tulla herättäjäjuhlille. Ei mikään niin voi virvoittaa kuin laulaa Siionin virsiä ja kuunnella sanaa Jumalan armosta ja hoidosta.
Kun oli Lieksan herättäjäjuhlat (v.1979?), asuimme Lieksassa ja koska juhlavieraille tarvittiin asuntoja, annoimme kolmen perheen tulla meille noiksi päiviksi ja itse muutimme vanhempieni luokse 30 kilometrin päähän. Yksi meillä asunut perhe oli Nilsiästä, josta olivat kotoisin myös kahden enoni sisarusvaimot Saima ja Martta Reinilä. Tunnetko Reinilöitä? Saima oli tullut apulaiseksi Kirkkoherra Paavo Malmivaaran perheelle kotikylääni Viekijärvelle, jossa kaksi enoani nämä sisarukset nappasivat. Kolmaskin veli olisi halunnut nuorimman sisaren vaimokseen, mutta isä Reinilä ei enää luovuttanut kolmatta tyttöään niin kauas toiselle puolelle Suomea. He kaikki ovat jo nukkuneet pois, mutta serkkujeni kanssa olen jatkuvassa yhteydessä.
Minulla on hyvin kirjava elämäntarina, siitä tulisi pitkä juttu, joten olen kirjoittanut siitä erikseen tarinaa. Jos Jumala tahtoo, julkaisen sen vielä. Olen jo eläkkeellä ja tänne Walesiin jouduin, kun walesilainen mieheni, asuttuaan Suomessa 15 vuotta, vielä poti koti-ikävää ja minun uskoon tultuani luuli vaimonsa seonneen, kun aloin kulkea kirkossa ja seuroissa ja aloin lukea Raamattua... No, ymmärsin, että pitihän miehenikin päästä kuulemaan evankeliumi omalla kielellään, joten suostuin muuttamaan Walesiin 26 vuotta sitten.
Vaikeaa oli taloudellisesti neljän, pian viiden lapsen kanssa, kun Suomi ei vielä ollut EU:n jäsen ja minun piti odottaa 3 vuotta ennen kuin pääsin ammattityöhöni täällä. Olin hammaslääkäri ja ollut selkäsairaanakin kädet täynnä työtä suomessa, joten oli ihan Jumalan siunausta saada Walesissa hoitaa lapsia kotona ja levätä sillä aikaa kun mieheni pääsi oikeaan perheenpään rooliinsa. Hän kun ei koskaan oikein oppinut suomenkieltä, hänen työnsä Suomessa oli ollut alipalkattua pätkittäistä englanninkielen opetusta. Ja opin minäkin siinä vaimon kuuliaisuutta, josta alkoivat koitua suuret siunaukset avioliitollemme.
Suurin vaikeus täällä on ollut oman vakituisen seurakunnan löytyminen, kun olemme muuttaneet täälläkin jo kolme kertaa ja täällä seurakuntaelämä on hyvin kuolleessa tilassa. Erilaiset pienen pienet ryhmät eri uskonsuunnista taas suhtautuvat hyvin eripuraisesti ja epäluuloisesti evankelis-luterilaisesta taustasta tulleeseen. Sitä on aina ulkopuolinen "veneen keikuttaja", kun on ulkomaalainen. Mutta Jumala on hoitanut ja aina lähettänyt aitoja uskovia ystäviä tueksi, sisaria ja veljiä Jeesuksessa Kristuksessa. Me kristityt emme edes tajua kuinka hemmoteltuja me olemme siinä suhteessa ennen kuin maailmalle joutuneena. Siellä Suomessakin te saatte olla oikein lihapatojen ääressä ja aina kun tulen Suomeen, virkistyn omankielisistä jumalanpalveluksista ja seuroista.
Oletko, Pena, lähetyssaarnaajan poika, kun olet Afrikassa syntynyt? Minun herännäisyyteni on Pelisjärveläistä perua, Opettajani Vieno ja Jaakko Koukkari olivat kummejani, he vielä käyttivät körttipukuja jopa arkena. Uskova mummini oli sylikummini. Ukkini suku oli majoittanut Paavo Ruotsalaista Varpasessa hänen saarnamatkoillaan. Siellä on säilynyt tämän maja-aitan paikka sukuni entisillä sijoilla, kun kävin niitä katsomassa. Niin että kummeilla on vakava merkitys. Vanhempani taipuivat Jeesukselle vasta vanhuudessa, joten kotona en saanut tukea uskontielle, mutta kummieni eväät ja opetukset kantoivat oikeaan suuntaan ja olen heistä ikikiitollinen. Jumalan varjelus kantoi ohi kivikkoisen tuhlaajatytön matkan ja palautti kotiin.
Ihanaa on kulkea tällä toiviotiellä Taivaan kotia kohti, ei väliä, vaikka ulkomaiden kautta. Siitä kiitän ja ylistän Herraa, jolla on kaikki suunnitelmat valmiina matkalle. :109:
Tuo mainitsemasi Saiman tytär on hoitanut minua, olen esille ottamasi Paavo M:n tyttärenpoika! Reinilät ovat lähtöisin Nurmon Kourasta. Mutta jos oikein muistan, niin Saimahan muuttui Myllyseksi. :kahvi:
-
Minä olen syntynyt Lappeenrannassa 72 vuotta sitten.
Samalta suunnalta siis olemme kotoisin Riitan kanssa.
Minä synnyin noin parisenkymmentä vuotta Riitan jälkeen Lappeenrannan keskussairaalassa.
Kotikunta oli Lappee, joka aika pian sitten liitettiinkin Lappeenrantaan,
Asuin reilut 8 ensimmäistä vuottani Lamposaaressa, josta muutimme Huhtiniemeen.
Missäpäin sinä Riitta asuit Lappeenrannassa ja milloin muutit pois?
Minä muutin 1983 pois, joskin vanhempani siellä edelleen asuvat ja käymme heillä kylässä.
-
Tuo mainitsemasi Saiman tytär on hoitanut minua, olen esille ottamasi Paavo M:n tyttärenpoika! Reinilät ovat lähtöisin Nurmon Kourasta. Mutta jos oikein muistan, niin Saimahan muuttui Myllyseksi. :kahvi:
Hauska tutustua, Kalistaja!
Aivan oikein, juuri soitin entiselle hoitajallesi. Lähetti lämpimiä terveisiä- vaikkei ollut ihan varma, kuka hänen hoidokeistaan olet. Arveli nimesi alkavan H:lla? Hän oli silloin 15-vuotias ja olisi ollut haluttu pitemmäksikin aikaa, mutta ainoana tyttärenä joutui jäämään kotikylään vanhempiensa turvaksi. Muistin väärin tuon Nilsiän, Nurmohan se olikin, anteeksi.
Äitiäsi ja isovanhempiasi tapasin mummolassani. En ole varma oliko isoisäsi kastepappini, koska en muista minä vuosina he palvelivat siellä, mutta luulen niin. He tulivat myöhemminkin vierailemaan. Mummini järjesti silloin aina ruokatarjoilun ja pyysi minua auttamaan, myös pian Joensuun herättäjäjuhlien jälkeen. Olin 18 vuotiaana arka tyttö ja joutunut häpeilemään möhläyksiäni suuresti arvostettujen vieraiden palvelemisessa...
Unohdin näes mummini huolella valmistamat maksalaatikot uuniin. Vieraille oli tarjottu kyllä leikkele-salaattilautanen alkuruuaksi ja karjalanpaistia perunoiden ja vihannesten kanssa, mutta se mummini erikoisen hyvä laatikkoruoka jäi tarjoilematta...Vasta jälkiruuan, hedelmäsalaatin jo tultua, mummi nykäisi minua hihasta ja kysyi:"Entäs se maksalaatikko". :' ... Vieraat vakuuttelivat yhteen ääneen, että olivat jo ihan liian kylläisiä kaikesta muusta mitä olivat saaneet, mutta kyllä minä häpesin.
Isovanhempiasi monessa polvessa rakastettiin ja arvostettiin suuresti silläkin seudulla.
-
Suurin vaikeus täällä on ollut oman vakituisen seurakunnan löytyminen, kun olemme muuttaneet täälläkin jo kolme kertaa ja täällä seurakuntaelämä on hyvin kuolleessa tilassa.
Itse koen täällä pääkaupunkiseudun "lihapatojen" ääressä silti jonkinlaista vierautta tämän seurakunta-asian suhteen.
Olemme kyllä perheeni kanssa löytäneet paikan, jossa käymme ja olen siitä erittäin iloinen, että meillä on paikka, jossa käymme ja johon ainakin minä jollain tavalla koen kuuluvani. Sekin on kiva, että olemme tutustuneet muihin seurakuntalaisiin ja jotain yhteistä vapaa-ajallammekin seurakuntalaisten kesken on alkanut muotoutua. Tänään kävimme Nuuksiossa, meitä oli kolme lapsiperhettä ja oli kiva, kun lapsilla oli hauskaa.
Sunnuntaina kirkossa monesti koen joitain hengellisiä murusiakin saavani.
Paljon olen erilaisissa kristillisissä kuvioissa vuosikymmenet liikkunut ja Paavo Ruotsalaisen puhumaa "passia" etsiskellyt.
Herännäisyyden ajan historiaa Paavo Ruotsalaisen ajoilta olen jonkin verran lukenut, mm. useita Paavo Ruotsalaisen elämänkertoja. Jonkun ehkä jokusen elämänkerran olen luultavasti pariinkin kertaan lukenut.
Sitten löysin viime vuoden (2014) heinäkuussa kirjan "Jonas Lagus, Evankeliumin ääni", joka on reilut 200 sivuinen kirja. Tuo kirja jotenkin kolahti, olen sitä nyt yhdeksättä kertaa lukemassa läpi.
Paavo Ruotsalaisen / Jonas Laguksen elinaikaan sijoittuivat suuret herätyksen ajat maailmalla, myös meidän maassamme, Suomessa. Yhtä laajoja herätyksen tulia ei sitten ole tainnut maassamme sen jälkeen enää ollakaan.
Itse haluaisin edustaa 1800 luvun alkupuolen herännäisyyttä, uskonnolliset voimavarani ovat nimittäin jo kauan aikaa olleet sen verran lopussa, että en oikein mitään muuta tuntemaani ajatusmallia jaksaisi edustaa. Eri puolilla tapaamien kristittyjen keskuudessa keskustellaan autojen tuulettajan hihnoista, säästä, matkailusta, ruuista ja juomista yms. hyvistä maallisista asioista. Näitäkin asioita olen jo kurkkuani myöten täynnä.
"Passi" kiinnostaa ja Kristuksen sovituskuoleman merkitys ja siihen liittyvät asiat kiinnostavat, muita asioita en enää jaksa.
Ei taida olla enää missään seurakuntaa, missä elettäisiin vuotta 1830?
Vai onko?
-
Synnyin Lappeenrannassa ja asuimme siellä sotavuodet ja muutimme 1947 Lahden lähelle Orimattilan Renkomäkeen jossa aloitin koulutien.
Lappeenrannasta on neöjävuotiaana vain muutamia muistikuvia. Sitä katua ei kai enää ole missä asuimme, se oli Vanha Ratatie. Kuulin myöhemmin että niille tienoille tuli linja-autoasema, joka sekään ei ole kai enää siinä.
Yhteydet sinne säilyivät sukulaisten kautta. Matin velikin asui sielä Tyysterniemessä kun oli Viipurin Vaneritehtaalla töissä.
Tunnen erikoista lukkarinrakkautta lappeenrantalaisiin. Olen tutustunutkin esim.
Arvi Lindiin ja muutamiin urheilijoihin sieltä.
Papereissani on syntymäpaikakseni merkitty Virolahti. Sota-aikan olivat ' kirjat sekaisin' ja minun synt.paikakseni tuli äitini kotipitäjä. Vanhempani olivat menneet naimisiin maaliskuussa 1942, ja missä isän kirjat silloin olivatkaan, en tiedä. Viipuri oli viimeinen asuinpaikka ennen sotaa, Valkjärven poikia hän syntyjään oli.
Myöhemmin olen asunut Kärkölässä , Hämeenlinnassa ja Lahdessa.
Helsinki on tuttua sukulaisten kautta. Tyttäreni on asunut sielä parikymmentä vuotta.
-
Vanhempani ja körttiläinen kummitätini olivat lähetystyössä Ambomaalla, Lounais-Afrikassa...
Hei, Pena, arvasin siis oikein. Opettajani sisar, Kyllikki Korhonen, toi monta kertaa vieraita Ambomaalta kouluumme ja tuo Ambomaan lähetystyö tuli synonyymiksi kaikelle lähetystyölle lapsenmielessäni.
Nyt tarvitsisimme lähettejä sekä Brittein saarille että Suomeen, herättelemään pois eksyneet sielut kadotuksen teiltään. Walesin suuret herätykset 1903 muuttivat kaivoskylät muutamassa kuukaudessa. Pubit jouduttiin sulkemaan kun ihmiset raitistuivat ja kirkkoja ja kappeleita rakennettiin kuin sieniä sateella, kun kaikki halusivat jumalanpalveluksiin ja seuroihin joka ilta.
Nyt noita samaisia kirkkoja kappeleita seisoo tyhjillään tai yksityisasunnoiksi muutettuina. Mieheni entisessä kotikylässä oli vielä tänne tultuani 8 kirkkoa tai kappelia, joissa kussakin kourallinen (5-10) seurakuntalaista. Nyt on vain kolme toiminnassa vielä pienemmän kourallisen voimin. Herätystä tarvitaan. "Oi, vuodata Herra jo henkesi..."
Hei 1944
Arvelen samaa kuin Pena, että näit Espanjassa walesilaisessa autossa lohikäärmelipun kuvan. Se on virallinen maan lippu, Rooman vallan aikaisen ja ehkä Arthurin Britannian ajan peruja.
Niin, Riitta-mummi, en osaa minäkään kätkeytyä yksityisyyden suojaan.
Ei meillä pitäisi olla mitään salattavaa, ellemme sitten pelkää toisten ihmisten lyöntejä. Mutta emmehän voi kieltää ristiä. Jos meidät katsotaan arvollisiksi kantamaan Jeesuksen pilkkaa Hänen kanssaan, on se ihan ansio ja vakuutus siitä, että olemme oikealla tiellä. Oletteko samaa mieltä?
"Jos me valkeudessa vaellamme niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen , hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä." 1Joh1:7
Vastaukseksi kysymykseesi, "Vieläkö Walesissa hiiltä kaivetaan?"
Kyllä kaivetaan, muttei lainkaan samassa mitassa kuin ennen PM Margaret Thatcherin kautta, kun alettiin ostaa kivihiiltä ulkomailta ja toiminta tuli kannattamattomaksi. Muutamia yksityisiä kaivoksia on elpynyt, muttei se näy maisemissa kuten ennen, ja hiilikasat on maisemoitu vihreiksi. Jotkut niistä ovat itsesyttyneet ja jouduttu avaamaan ja purkamaan.
-
Hei AnniB !
Jos olet lukenut foorumilta kirjoituksiani, niin juuri tuo 1.Joh 1: 7 on ollut merkityksellinen heti siitä asti kun 2.1.1983 aloin lukea Raamattua.
Olenhan Johanneksen tytärkin, se ensimmäinen ja ainoa. Lisäksi olen syntynyt 1.7.
Minulla on näitä mystiikkaan liittyviä merkillisyyksiä, johdatuksia sanoisin, ollut aika monia .
Efesolaiskirjeen kohta: Armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette tekojenne kautta ettei kukaan kerskaisi. Tämä on se toinen joka on minun Top 10:ssä.
Kiitos kun olet tullut foorumille !
-
Kiitos, Karjalaisenkyösti! Puhut asiaa ja saat minut oikein innostumaan!!!
Kirjoitit:
Itse haluaisin edustaa 1800 luvun alkupuolen herännäisyyttä, uskonnolliset voimavarani ovat nimittäin jo kauan aikaa olleet sen verran lopussa, että en oikein mitään muuta tuntemaani ajatusmallia jaksaisi edustaa. Eri puolilla tapaamien kristittyjen keskuudessa keskustellaan autojen tuulettajan hihnoista, säästä, matkailusta, ruuista ja juomista yms. hyvistä maallisista asioista. Näitäkin asioita olen jo kurkkuani myöten täynnä.
"Passi" kiinnostaa ja Kristuksen sovituskuoleman merkitys ja siihen liittyvät asiat kiinnostavat, muita asioita en enää jaksa.
Paavo Ruotsalaiselle sanoi yksinkertainen Jumalan lapsi, Nilsiän(?) seppä: "Yksi Sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki: Jeesuksen Kristuksen sisällinen tunteminen"
Ja Paavo löysi Jeesuksen.
Minäkin katsoisin mahdottomaksi tulla edes kirkkoon ellen olisi todella kohdannut Jeesusta Kristusta sisällisesti 27 vuotta sitten. Olin niin väsynyt ja niin kaikki eksytykset kulkenut ja syntiseksi itseni havainnut ja parannusta tarvitseva, etten millään olisi uskaltautunut "kunnon" uskovien joukkoon. Anteeksipyydellen vein neljä lastani Lieksan kirkkoon, kun tunsin saastuttavani jopa maan jolla astelin. Yksikään uskova ei siellä tullut kysymään ja riemuitsemaan kun tämä tunnettu syntisäkki tunki kirkkoon, että mistäs nyt oli kysymys...
Mutta illalla tulin yksin uudelleen siioninvirsiseuroihin ja viimeinen virsi mursi minut aivan... Uskaltauduin papilta pyytämään esirukousta itseni ja perheeni puolesta, koska olin tuhon oma ja niin olisi ollut myös perheeni, jos olisin toteuttanut aikeeni itsemurhasta. Niin oli Jumala ajanut minut syntiseksi, tyhjäksi ja katuvaksi, etten enää tarvinnut suojella kasvojani julkimona. Olinhan uikuttanut tuskissani kellarisaunamme yksinäisyydessä jo kuukausia, että Jumala ottaisi minut pois tuosta noin raskaasta ja tyhjänpäiväisestä elämästä, nimittäin jos hän olisi olemassa...
Viikon päästä jo Jumala ohjasi minut papille, joka itsekin tunsi Jeesuksen sisällisesti ja joka oli jo pitänyt kuukausia naisten esirukousryhmää rukoilemassa minunkin puolestani. Tämä pappi osasi vastata, kuka Jeesus on.
Jeesus ei ole vain profeetta, jota seurata ja koettaa tulla yhtä hyväksi. Ei, Jeesus on itse Jumala, Jumalan Poika, joka kuoli minun ja sinun puolestasi ja kokonaan kantoi syntimme ja syyllisyytemme, jos tämä uhri meille vain kelpaa. Jeesus astuu kaipaavan sielun sydämen sisälle ovelta kolkuttamasta, jos vain avaamme oven ja päästämme Hänet, itse Jumalan sydämeemme. Hän sitten itse pitää huolta aterioimisesta kanssamme meidän ruokkimisesta sanallaan. Ristinkuolema vapautti meidät kertauhrina synnin, syyllisyyden ja kuoleman vallasta.
Silloin ei enää tee mieli puhua "autojen tuulettajan hihnoista, säästä, matkailusta, ruuista ja juomista yms" tulee kiire tuntea tuo sydämen vieras paremmin ja paremmin ja siivota tupa Hänen läsnäololleen ja sille rakkaudelle, joka alkaa vuotaa ristiltä ihmispoloisen sydämeen. Niin kävi minulle ja Raamattu aukeni kuin elävän veden valtava virta.
"Salattu Herra valtakunnassasi, ei kuolevainen kestä valoasi, niin syvä meidät peittää pimeys. Me kasvojasi, Herra tunne emme. Se valo, jolla kohtaat sydämemme, on salaisuus..."
Kun Jeesus sisällisesti kohtaa sydämemme ja tulee asumaan meissä, se alkaa näkyä päällepäin. Paavo Ruotsalainen muuttui, Walesin pubeista käveli herätyksen, Jeesuksen, koskettamina miesvirrat kappeleihin täysin selvinneinä ja sellaisina he pysyivät kuolemaansa asti, muuttuneina.
Minunkin elämäni alkoi todella vasta 27 vuotta sitten kun sisällisesti aloin tuntea Jeesuksen.
Mieheni luuli minun seonneen ja oletti sen humauksen menevän ohi vuodessa tai kahdessa, mutta eipä ole mennyt ja nyt miehenikin jo uskoo, vaikka vielä kiertelee portilla ihan ovea avaamatta ehkä on jo raottanut...
Voi ystävät hyvät, älkää enää vaan haistelko ja maistelko ja vaan varovasti raottele sydämenne porttia, vaan antakaa jo kaiken oman roskan mennä ja avatkaa se selälleen Kristuksen tulla ja astua sisälle. Se on todellinen uskon ihme mikä sitten seuraa. Sydämestäni kehotan kaikkia teitä, jotka ette vielä ole päästäneet Parhainta Vierasta tulemaan kunnon tutuksi, tehkää se viivyttelemättä ja taas alkaa Jumalan henki tuulla Taivaasta maan yli!
Kiitos, että tulet, Jeesus Kristus!
-
Hauska tutustua, Kalistaja!
Aivan oikein, juuri soitin entiselle hoitajallesi. Lähetti lämpimiä terveisiä- vaikkei ollut ihan varma, kuka hänen hoidokeistaan olet. Arveli nimesi alkavan H:lla? Hän oli silloin 15-vuotias ja olisi ollut haluttu pitemmäksikin aikaa, mutta ainoana tyttärenä joutui jäämään kotikylään vanhempiensa turvaksi. Muistin väärin tuon Nilsiän, Nurmohan se olikin, anteeksi.
Äitiäsi ja isovanhempiasi tapasin mummolassani. En ole varma oliko isoisäsi kastepappini, koska en muista minä vuosina he palvelivat siellä, mutta luulen niin. He tulivat myöhemminkin vierailemaan. Mummini järjesti silloin aina ruokatarjoilun ja pyysi minua auttamaan, myös pian Joensuun herättäjäjuhlien jälkeen. Olin 18 vuotiaana arka tyttö ja joutunut häpeilemään möhläyksiäni suuresti arvostettujen vieraiden palvelemisessa...
Unohdin näes mummini huolella valmistamat maksalaatikot uuniin. Vieraille oli tarjottu kyllä leikkele-salaattilautanen alkuruuaksi ja karjalanpaistia perunoiden ja vihannesten kanssa, mutta se mummini erikoisen hyvä laatikkoruoka jäi tarjoilematta...Vasta jälkiruuan, hedelmäsalaatin jo tultua, mummi nykäisi minua hihasta ja kysyi:"Entäs se maksalaatikko". :' ... Vieraat vakuuttelivat yhteen ääneen, että olivat jo ihan liian kylläisiä kaikesta muusta mitä olivat saaneet, mutta kyllä minä häpesin.
Isovanhempiasi monessa polvessa rakastettiin ja arvostettiin suuresti silläkin seudulla.
Oikein arveli, etunimeni alkaa H-kirjaimella. Tämä Kalistaja on taiteilijanimimerkki Körttifoorumilla. :kahvi:
-
Aamen! Varsin koskettavaa luettavaa! :109:
-
Minunkin mielestäni koskettavaa luettavaa.
AnniBtäkin Jumala suuressa hyvyydessään kutsui luokseen.
Jonas Lagus kirjoittaa kutakuinkin siihen tyyliin, että taivaan tien parhaita ystäviä ovat tuskat, ahdistus, kärsimys yms.
Nämä ystävät ovat välttämättömiä avustajia siinä, että kulkija etsii kaikkea tarvitsemaansa Kristukselta.
Jeesus ei ole vain profeetta, jota seurata ja koettaa tulla yhtä hyväksi. Ei, Jeesus on itse Jumala, Jumalan Poika, joka kuoli minun ja sinun puolestasi ja kokonaan kantoi syntimme ja syyllisyytemme, jos tämä uhri meille vain kelpaa. Jeesus astuu kaipaavan sielun sydämen sisälle ovelta kolkuttamasta, jos vain avaamme oven ja päästämme Hänet, itse Jumalan sydämeemme. Hän sitten itse pitää huolta aterioimisesta kanssamme meidän ruokkimisesta sanallaan. Ristinkuolema vapautti meidät kertauhrina synnin, syyllisyyden ja kuoleman vallasta.
Tämä on se sanoma, jota ihminen tarvitsee.
Kokemuksesta voin kertoa, että tämän sanoman edessä joudun ongelmiin: en mm. taida osata avata sydäntäni oikein. Onneksi tämänkin asian voi viedä Kristukselle ja pyytää, että osaisi avata sydämensä.
Silloin ei enää tee mieli puhua "autojen tuulettajan hihnoista, säästä, matkailusta, ruuista ja juomista yms" tulee kiire tuntea tuo sydämen vieras paremmin ja paremmin ja siivota tupa Hänen läsnäololleen ja sille rakkaudelle, joka alkaa vuotaa ristiltä ihmispoloisen sydämeen.
Olisipa mukava kuulua tuollaiseen seurakuntaan!
Voi ystävät hyvät, älkää enää vaan haistelko ja maistelko ja vaan varovasti raottele sydämenne porttia, vaan antakaa jo kaiken oman roskan mennä ja avatkaa se selälleen Kristuksen tulla ja astua sisälle. Se on todellinen uskon ihme mikä sitten seuraa. Sydämestäni kehotan kaikkia teitä, jotka ette vielä ole päästäneet Parhainta Vierasta tulemaan kunnon tutuksi, tehkää se viivyttelemättä ja taas alkaa Jumalan henki tuulla Taivaasta maan yli!
Kiitos, että tulet, Jeesus Kristus!
Jonas Laguslaiseen tapaan voisin vielä lisätä tuohon, mitään tekstistäsi pois ottamatta, että monesti itse kunkin tila on sellainen, että ei kiinnosta raottaa sydämen porttia Jumalalle, eikä ole halua antaa kaiken roskan mennä eikä avata ovea Kristukselle eikä muukaan hyvä kiinnosta, niin tällainen tila on suuri herätyshuuto Jumalalta annettuna lähteä tekemään parannusta, eli kääntyä välittömästi Kristuksen puoleen pyytämään jatkuvasti tahtoa, halua ja voimaa parannuksen tekemiseen sekä pyytämään kaikkea sitä, mitä elämään Kristuksen yhteydessä tarvitaan.
-
Silloin ei enää tee mieli puhua "autojen tuulettajan hihnoista, säästä, matkailusta, ruuista ja juomista yms"'
Olen 'afrikkalaisen lapsuuteni' aikana oppinut, että näilläkin asioilla voi olla suuri merkitys Jumalan valtakunnassa. 1950-luvun Ambomaalla auton kunnolla, sadekauden tulvilla tai kuivan kauden helteillä, matkojen pituudella ja teiden kunnolla, ruoan säilymisellä ja veden riittämisellä oli väliä. Ei ehkä ollut elämästä ja kuolemasta kysymys, mutta usein kuitenkin terveydestä. Jumalan työ eteni näiden maallisten edellytysten varassa. Matkaan lähteminen aloitettiin usein rukouksella.
-
Meillä ei matkaan lähdetä ennen kuin on puhuttu säästä, etenkin tulevasta. Kuka senkin voi tietää ?
Tapaan hiljaa , salaa, rukoilla aina pidemmille automatkoille lähdettäessä.
Maailmalla olen ollut vähän. Vain Ruotsissa, Norjassa, Venäjällä, Kreikassa, Belgiassa ja Luxenburgissa.
Englanti olisi kiinnostava kokea kun olen jonkin verran historiaan ja kirjallisuuteen tutustunut. Myös englantilaiset tv-sarjat ovat luoneet kuvaa. Tytär asui vuoden Lontoon Nottinghillissä.
Tyttärillä matkustaminen sujuu jo töiden puolesta. Eivätkä pode lentopelkoa.
-
Kannattaa muistaa, että Isoon Britanniaan kuuluu Englannin lisäksi Skotlanti ja Wales. Ne ovat maita, joilla kummallakin on oma erityisluonteensa. Katselin joskus punnan kolikoita ja niihin kaiverrettuja tekstejä. Skotlantilaisessa oli ohdakkeen sivussa latinaksi: Minua ei rankaisematta härnätä. Se kuvaa skottien omanarvontunnetta. Walesin punnassa oli purjosipuli ja kymrinkielinen lause. Koetin selvittää sen merkitystä. Muistini mukaan siitä heijastui kotimaan luonnonkauneuden ihailu vähän samaan tapaan kuin meidän: Ei laaksoa, ei kukkiulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa...
-
Walesiin ei ole ollut asiaa, mutta Pohjois-Irlannissa , Skotlanissa, Englannissa ja Britanniassa olen käynyt. Vaimon sisko asuu Englannissa vain viisi kilometriä Stansteadin lentokentästä, minne Ryanair laskeutui Suomesta lentäessään, vaan ei laskeudu enää syksyllä.
-
AnniB! Mitä nyt kuuluu? Kuinka voit? Miten menee?