Kristuksella on meihin äärettömän suuri rakkaus. Sen tuo luettu luku* opettaa. Vapahtajan elämän päivinä tapahtui niin, että kun opetuslapsille annettiin joitakin erikoisia tehtäviä, niin niillä oli silloin asiaa Herralle. - Meillä voi olla tai tulee olemaan läheisiä omaisia, niinkuin siitä on jo tänä päivänä kuultu, joita saatana ja maailma yrittävät vetää puoleensa, saadakseen ne syöstyksi iankaikkiseen turmioon. Kenelle Herran opetuslapsi tästä puhuu, kenelle se sen valittaa? Sille Herralle, johon on ennenkin tottunut luottamaan, jolta on ennenkin saanut apua vaivoihinsa. Niiden on täytynyt tulla tuntemaan, että Herraa tarvitaan, etteivät he itse kykene mitään tekemään. Täytyy ruveta puhumaan Martan ja Marian tavalla: "Kun sinä, Herra, olisit ollut täällä, niin ei meidän veljemme olisi kuollut", ei näin onnettomasti olisi käynyt. Kukaties oli niillä sisaruksilla jo epätoivossaan sekin kiusaus, että voi jos he ovat pahoittaneet ystävänsä mielen, voi jos heidän välinsä ovat tulleet rikotuiksi Hänen kanssansa, kun Hän ei ole kuullut heidän rukouksiansa, ei edes sanaa lähettänyt. Ja sentähden on heille tuollainen onnettomuus tullut.
Juho Malkamäki
*Joh. 11:1