Itse olen tehnyt tällaista muhennosta, johon tulee 6 dl keitettyjä härkäpapuja, eli ruoanlaitto on aloitettava pari päivää aikaisemmin valmistamalla ne. Kuullotetaan 2 silputtua sipulia ja 6 valkosipulinkynttä öljyssä, lisätään 1/4 - 1/2 dl raastettua inkivääriä, 1 tl currya, kurkumaa, garam masalaa ja juustokuminaa kutakin, 1/2 chiliä tai cayennenpippuria, ja paistetaan hetki. Lisätään ne härkäpavut, pieni kukkakaali paloiteltuna ja tölkki kookosmaitoa. Kypsennetään kannen alla kunnes kukkakaali on kypsää, sitten lisätään puolikkaan sitruunan mehu ja 3 rkl soijakastiketta ja 1 rkl kuivattua persiljaa. Lisäkkeeksi sopii olla jotain ryynejä (riisi, ohra, speltti, kuskus...)
Laiska kokki ottaa valkosipulin ja inkiväärin purkista. Sitä inkivääriä tosiaan saa olla paljon. Kuivattu persilja ei ole pakollista ja voi noita mausteita muutenkin soveltaa. Sipulirajoitteisena jätän sen vähemmälle. Kerran unohtui kukkakaalikin, mutta vegevieras söi mausteista papusoosia silti ilmeisen ihastuneena. Ohje on jostakin lehdestä parinkymmenen vuoden takaa.
Joskus oli tarjolla härkäpapuvalmiste, jonka nimi oli pikapavut ja joka näytti siltä kuin olisi vähän murskattu kuivattuja härkäpapuja, mutta jätetty raekoko isommaksi kuin rouheessa. Se valmistui liottamatta, ihan keittämällä vain. Siitä kehittelin kastikkeen:
Kuullota silputtu sipuli öljyssä, lisää 1 dl härkäpapurouhetta ja 1 dl pikapapuja, sitten sekoitellen 2 rkl vehnäjauhoja. Anna kypsyä muutama minuutti koko ajan sekoittaen. Sitten lisää 1,5 rkl soijakastiketta ja 1 rkl sinappia, sekoita. Sitten vähissä erin 5 dl vettä. Sitten joko lipstikkaa tai puolikas (miel. suolaton) liemikuutio, 2 maustemitallista pikakahvijauhetta ja 1 tl nelimaustetta. Kypsennä 20 minuuttia, sekoita välillä.
Lipstikkaa ilokseni saa nykyään hyvinvarustettujen ruokakauppojen maustehyllystä. Nelimausteen sekoitan itse: 2 osaa muskottia ja 1 osa neilikkaa, inkivääriä ja valko- tai mustapippuria kutakin.
Sitten minulla on M. Hindheden Säästötaloudellinen keittokirja. Hindhede oli tanskalainen eläinlääkäri, jonka mielestä ihmiselle eläinperäinen ruoka ehkä voita lukuunottamatta ei ole kovin tarpeellista (ja voinkin voi korvata palmiinilla). Tuo hänen teoksensa suomennos on julkaistu vuonna 1908, ja esittelee reseptien lisäksi hänen näkemyksensä ravitsemusopista. Niissä resepteissä joissakin käytetään virnoja, ja minulla on se käsitys, että se olisi senaikainen nimitys härkäpavuille. Tuolloin härkäpapua vielä Suomessakin yleisemmin viljeltiin. Ehkä ne kuitenkin voivat olla muitakin virnakasveja? Härkäpapuhan ei ole papu vaan virna.