Körtit eivät halveksi muita kristittyjä.

[Benkku]

On levon aika.

[Viisveisaaja]

Körtit ei julistele, kuten jotkut: Jeesus on vastaus Jeesus auttaa sinua ja Jeesus parantaa tai muutakaan sellaista, vaan: Kun olet armonkerjäläisenä murrettuna olet oikealla paikalla.
Kyselevänä ja kaipaavana.

Lutterin Martti joskus kirjoitti, että hunajalla houkuteltiin, mutta olikin tervainentie.

Körtit ei varmaankaan houkuttele muuten kuin omalla elämällään todistaen.
Sinänsä ihan hyvä, sillä kyllä kristillisyys näkyy ihmisestä, Ei voi olla vuorella oleva kaupunki piilossa yöllä.
 Kuitenkin körttiläisyys pikkasen voisi olla ulospäin suuntautuva, sillä kristus kuitenkin on ja vaikuttaa. Se ei tietenkään tulisi olla itsetarkoitus saada jotain hengellisiä kokemuksia tai saada jokin johdatus tai muuta, kuten Paavalilla oli aikoinaan ja ei missään nimessä mikään mitta, mutta jonkunlainen menestyminen ja sen painotus on aina ollut kristillisyydessäkin mukana.

Jos t-paidoissa lukee: Väärä vanhurskaus ja vastaavaa, niin antaahan se kuvan armahtavasta Jumalasta, mutta viekö se ahdingossa olevaa lähimmäistä Jumalan luo vai laittaako ajattelemaan, uskosta ei taitane olla apua?

Körttien painotukset ovat radikaalisti erilaiset kuin yleensä muuten kristillisyydessä nykypäivänä, eli painotetaan hengellisiä kokemuksia ja paranemisia ja menestystä.
 Kuitenkin voiko niitä jättää, kun ne kuuluu Raamatulliseen kristillisyyteen myös osaltaan. Tai sitten ei?

Niin tai näin,,etteenpäin :shock:

[Viisveisaaja]

Heikki Rusama    
23.06.2008  
Herättäjä-Yhdistyksen puheenjohtaja Ilkka Mattila piti Kotimaan esittämiä väitteitä hoopoina. Sarjassa kristillisten järjestöjen johtohahmot kommentoivat edustamaansa liikkeeseen yhdistyviä provosoivia väitteitä,katso.
http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=5483&Itemid=161

Hm,hm, no mikäs nyt taas rykii, pastilli perjantai. Joo, rehellisesti sanottuna, aivan varmasti tulee arvosteltua naapuria, vähän joka asiassa.
"Sillä Minä olen oikeassa, et sinä." [-X Vai mitä? :oops:

Pahus kun muutin niin en ole päässyt nettiin, kun ne tumpelosormi mämmikouraat ei saa linjoja auki kun vasta joskus. Ois ollut kiva pähkäillä ton isokenkäisen kommentteja enempikin, jonka linkki tossa alussa.

Hyin toi pääjohtaja tai joku siinä haastattelussa antoi vastauksia.
Varsinkin usko ja tunne oli hyvin mietitty ja se mitä usko on.

Raamatun mukaan usko on luottamusta Jumalaan ja ojentautumaan hänen mukaan jota ei näe.
 Paljon kaikenlaista kristillisyyttä nähneenä ja nyt viimeksi esikois lestojen kesäjuhlilla vieraillessa on taas tullut mietittyä vähän tota samaa kysymystä.
 Joillekkin usko on tunteita suuremmissa määrin ja toisille tunteet merkkaa vähemmän, kuten kait mulle, mutta uskon elämään ne kuulunee.
 
Herättäjä yhdistyksen päällikkö mietti samaa ja totesi uskoon kuuluvan myös tietoa ja muuta, oliko se vaellusta. Hän ei kuitenkaan puhunut uskoon kuuluvasta luottamuksesta, joka on se Raamatullinen määritelmä.
Uskon luottamus kasvaa vuosien varrella, kun näkee, että kuitenkin joku ohjaa ja näkee ja vaikuttaa, joku itseään isompi voima eli Isä taivaassa.
 Kun opettelee myös tekemään kuten Raamatussa on huomaa Raamatun toimivan tai sen mitä siellä luvataan luottamus kasvaa.
Itsellä oli vaikea uskoa esirukouksen voimaan ja varsinkin, että joka kylvää hän niittää mitä on kylvänyt, mutta kyllä luottamus on kasvanut.

Monen uskonelämässään haaksirikkoon joutuneen perusongelma on juuri luottamuksen puute ja silloin tulee epäusko, katkeruus omat yrittämiset ja  avun hakeminen jostain, mistä ei tulisi ja juostaan milloin minnekkin

No mielenkiintoinen lyhyt haastattelu tossa linkissä ja ajattelemisen arvoinen ainakin mulle.

[Benkku]

http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=5527&Itemid=161 :-k

[mies valaan vatsasta]

Uskon luottamus kasvaa vuosien varrella, kun näkee, että kuitenkin joku ohjaa ja näkee ja vaikuttaa, joku itseään isompi voima eli Isä taivaassa.

Mutta kristityn vaellus alkaa elämän jäkaisena päivä alusta. Aina vain uudelleen ja uudelleen, joka päivä "petyin siihen mitä sain, näissä pyörteissä maan hulluuden. Sielu haurastunut, mieli maahan taipunut onko aina vain osa ihmisen? En Jeesus jaksa enempää! Kuule köyhää pyytäjää, pysy luonani, nyt on pimeää."

Oho, oliko tuo uusista siikkareista. kuinka ollakaan...

Ja sitten huomasin, että "Petyin vastauksiin, petyin tyhjän puhujiin, sanat onttoina vain kaikuivat. Kun sen taas ymmärsin, tulin alkuun takaisin. Mistä löytyvät sanat oikeat?"

Viimeinen kysymys on muuten kiperä. Siihen en saanut vastausta vaikka kysyinkin kahdelta pappisihmiseltä.

Mutta halveksimisesta: Petyin tyhjän puhujiin. Ei kovin mairittelevaa. Toisaalta, onhan se hyvä kun halveksii kaikkia vähän tasapuolisesti. Mitäpä sitä, kun on itse ensimmäisenä itsensä vastaisessa rintamassa?