Niin sitä minä vaan omasta puolestani, että arvioin perheitä sen mukaan miten rakastavia ja turvallisia yhteisöjä ne aktuaalisesti, konkreettisesti ovat. Toki on pitkälle mahdollista korjata pahoja tilanteita jopa meidän raadollisten ihmisten suhteenkin, mutta sitten löytyy sellaisia, joille ei uusia mahdollisuuksia voi antaa kuin Jumala. Aivan ääripäässä joku Jammu Siltavuori (kahden pikkutytön murhaaja), mutta samalta taipaleelta löytyy paljon muitakin, joita ei mikään inhimillinen voima jaksa kestää saatikka parantaa. Eikä lasten kysymyksessä ollen ole aikaakaan suuria määriä suunnan muutokseen. Ja jos ympäristö on valmiiksi rakastava ja turvallinen, ei mitään korjaamisen varaa ole. En kyllä oikein ymmärrä mikä vanhoillisuus voisi tästä asiasta olla oikeutetusti eri mieltä...