Mormoneista lukiessa tuli mieleen, että osaa tuo muodollinen oppi millään kirjaimellisuudella tulkittuna olla vaarallinen ase ihmisen kädessä. Toisaalta haluaa uskoa, että kirkko (kirkot, liikkeet jne.) ovat saaneet olennaisen tallennettua, mutta kun näkee sitten mitä seurauksia tästä luottamuksesta on niin se horjuu. Olen nyt vähän epäreilusti sikäläistä "eetosta" kohtaan ollut Usko&Rukous -netissä kiusanhenkenä viime viikkoina, ja jäädyttävähän se ilmapiiri siellä on, frigidi. Uskoa ja rukousta ei siellä omakseen tunne, ei juuri ole sellaisia asioita, joita luonnehtisin uskoksi ja rukoukseksi. Ja nämä ovat vain pari esimerkkiä siitä mihin kaikkeen ollaan maailmassa oman erehtymättömyytemme lumoissa päätyneet. Miten saisi opista riisuttua vallan käytön? Ei ilman oppia toimeenkaan tulla - tarkoittaako tämä siis sitä, että uskonto tulee ikuisesti olemaan ase ihmisen lyövässä kädessä? Miten pystyisimme hiljentymään ja kuuntelemaan Jumalan emmekä omaa viisauttamme? Jotenkin tuntuu kovin etäiseltä miettiä mitään dogmaattista kysymystä kovin vakavasti, usko riittää siihen että kaikki omalla huonolla tavallaan pyrkivät kohti sitä oikeata isänmaata, eivätkä sinne koskaan omin voimin pääse, olivat ne sitten minkä organisaation vahvistamia tahansa.