Kyösti, minkälaisessa tilanteissa sinusta on hyvä mennä esittämään tällainen kysymys ?
En minä välttämättä osaa tuohon kysymykseen vastata. Tätä tietämättömyttäni en pidä hyveenä, päinvastoin.
Paavo Ruotsalainen mm. tuota kysymystä eri muodoissaan viljeli. Roseniuksenkin Paavo tuon kysymyksen eteen laittoi.
Varmasti moni piti monta Paavon uskossaolokysymystä sopimattomana. Ehkäpä Paavo ajatteli, että parempi kysyä liian usein, kuin liian harvoin.
Kysymys on joka tapauksessa tärkeä. Huomattavasti tärkeämpi, kuin että "Mitä kuuluu?".
Tärkeän kysymyksen tulee kyllä mennä vähemmän tärkeän edelle.
On minultakin kysytty. Erotan kyllä missä hengessä kysyjä on. Jos hän todella etsii ja minä katson aiheelliseksi voin vastatakin.
Itse olen itsestäni huomannut, että omaan kyvyn kokea missä mielentilassa mikin ihminen milloinkin on eri elämäntilanteissa.
Nämä kokemukset ovat välillä voimakkaita ja hyvin varman tuntuisia.
Joskus (harvemmin) tulee tilaisuus testata tämän kykyni toimintaa ja näissä testitilanteissa sitten käy monesti ilmi, että tämä "lahjani" on antanut joko puutteellista tai jopa täysin virheellistä tietoa.
On siis ihmisiä (luultavasti harvoja), joilla tämä lahja toimii oikein.
Suurimmalla osalla (kuten minulla) tuo toimii sillä tavoin, että sen antamiin signaaleihin tulee suhtautua varsin skeptisesti, ei kuitenkaan aivan täysin sen antamia signaaleja vähätellen.
Olen itse usein eri keskustelufoorumeilla (mm. täällä) kohdannut mitä erilaisimpia analyysejä minun omasta mielentilastani ja kohdannut erilaisia itseeni kohdistuvia asenteita, joiden arvelen johtuvan siitä, että arvioitsija luottaa omaan "kuudenteen aistiinsa", joka syntiin langenneella ihmisellä kuitenkin pääsääntöisesti toimii varsin puutteellisesti. Omasta mielestäni monet näistä analyyseistä, jotka arvioivat ajatusmaailmaani ja arvopohjaani, ovat menneet väärin.
Moni varmaan kokee vastaavaa minun tekstejäni lukiessani.