Käytäntö vaihtelee eri helluntaiseurakunnissa.
Vastaan kuitenkin oman seurakuntani puolesta: meillä voi osallistua. Siitä taidetaan yleensä ennen ehtoollista mainitakin ja tervetulleeksi kutsutaan muiden seurakuntien (kuten luterilaiset) jäsenet ehtoolliselle.
Jos uskoo Kristukseen ja on kastettu, niin ei ole estettä osallistua Helsingin Saalem seurakunnassa ehtoolliseen.
No kyllä on helluntailaisuus avartunut! Vielä 90- luvulla ei ainakaan maalaispitäjisssä tullut kuuloonkaan! Siitä oikein varoiteltiin ehtoollisenjaon yhteydessä, että
"jos et ole kastettu, anna astian mennä ohitse!"Itsekin olen joskus kuulunut hell srk:aan. En halua mitenkään pilkata toisten pyhinä pitämiä asioita (ainakaan ehtoollista), mutta minua aina vaivasi helluntaiehtoollisissa se arkipäiväisyys jolla tilanne hoidettiin. Ensin vakuuteltiin, ettei ehtoollinen ole muuta kuin Jeesuksen muistelemista ja yhteen kokoontumista, vailla syvällisempää sisältöä ja sitten että paikaltaan istuen kierrätettiin hopeatarjotinta jossa leivottu limpunpala ja siitä piti itse repiä pikkupalanen. Samaan aikaan joku vieressä olija saattoi mutista jotain käsittämätöntä tai toisella puolella salia joku vanha muori kotkottaa kuin kana, niin minusta siinä kärsi asian vaatima arvokkuus pahan inflaation. Se oli jotenkin se henki, että tälläkin yritettiin soittaa miten
"meillä ei liturgioita kunnioiteta eikä kuvia kumarrella". Toisaalta tuo että seurakunna jäsenet sen jakoivat ikäänkuin toisilleen (kierrättämällä) oli kyllä kaunis tapa. Ihme, että jo tuohon aikaan, vaikka liturgioita suorastaan juostiin pakoon, niin kuitenkin ne rukousliinat olivat helluntailaisuudessa niin usein esillä. Oikein juhannuskonferenssissakin usein muistan miten rukousliinojen kanssa päsmättiin.
Olihan siellä toki hyvääkin, esim. se lämmin yhteisöllisyys joka taas kirkosta puuttuu. Kirkossa toisinaan jotenki viluttaa. Minulle kuitenkin teologia jota he edustavat, muodostui ylipääsemättömäksi kompastuskiveksi. Ehkäpä ihmisen pitää kompastuakin, jotta näkisi avuttomuutensa ja mahdottomuutensa niiden vaatimusten edessä joita Jumalan laki asettaa. Vasta silloin aletaan kaivata evankeliumia.