Vaikka Ukko-Martti käski tehdä se päivittäin, minulla on tapana tehdä syntitesti lukemalla käskyjä ainakin kerran viikossa. Olen mahdollisesti vielä lain alla, koska usein keksin syyllisyyttä monen kohdalla. Se ainakin tuntuu toistuvan näin epähengellisen ihmisen kohdalla. Käskyt olivat vanhan virsikirjan ensimmäinen virsi. Huomaan omalta kohdaltani usein aloittavan kaiken alusta. Onneksi armo on olemassa jo alussa.
Kerran kuulin että päivittäin pitäisi, ja vuorisaarna päälle. Ei, ei ollut Dosentti, hän suhtautui levollisesti ja teki rohkeasti syntiä kunhan hän jotain teki. Kyllä vain Dosentti tarvitsee oman äänensä, väsyn toimimaan kirjurina.
En ruvennut kun oli paremmin aivot happea vailla kuin parannuksen armoa mutta armahtihan Herra pyytämättäni kun sai uuden neuroligin polulleni, joka sanoi että jestas, olipas kulku katketa, lopeta lääke. Aina minä jauhan... Mutta oli se, melkeinkuolla.