Kokemuksia kirkonmenoista

[Hanna]

Olin tanaan ekaa kertaa elamassani katolisessa messussa. Olen ollut myos ortodoksissa palveluksessa ja pidin niistakin. Ehka syy miksi viihdyn erilaisissa messuissa on se, etten niinkaan mieti ulkoista erilaisuuta vaan sanoman samanlaisuutta.

Tottakai kaikissa palveluksissa on eronsa, mutta ydin on kuitenkin yhta. Itselleni veisaaminen on tarkeaa ja katolliset eivat paljon veisaa. Onneksi paasin mukaan kuoroon joka laulaa messun lauluosuudet. Heti ens viikolla on haastetta: On st.Patrikin paiva (tosi suuri juhla irlannissa) ja puolet lauluista on iiriksi (siis ihan ihme kieli, Gaelin tyyppinen). Mut porukka oli tosi mukavaa ja taytyy vaan laulaa vahan hiljempaa Iiriksi  :lol:

[llwyd]

Olin tanaan ekaa kertaa elamassani katolisessa messussa. Olen ollut myos ortodoksissa palveluksessa ja pidin niistakin. Ehka syy miksi viihdyn erilaisissa messuissa on se, etten niinkaan mieti ulkoista erilaisuuta vaan sanoman samanlaisuutta.

Tottakai kaikissa palveluksissa on eronsa, mutta ydin on kuitenkin yhta. Itselleni veisaaminen on tarkeaa ja katolliset eivat paljon veisaa. Onneksi paasin mukaan kuoroon joka laulaa messun lauluosuudet. Heti ens viikolla on haastetta: On st.Patrikin paiva (tosi suuri juhla irlannissa) ja puolet lauluista on iiriksi (siis ihan ihme kieli, Gaelin tyyppinen). Mut porukka oli tosi mukavaa ja taytyy vaan laulaa vahan hiljempaa Iiriksi  :lol:

Mukava kuulla näitä väläyksiä irlantilaisesta elämästä! Tulee elävästi mieleen omat asuinajat tuolla mukavalla, joskin kosteahkolla, saarella. Itsellänikin ensimmäinen messu oli Dublinissa, jonkun munkkiveljeskunnan pitämä, jossa oli hyvin epämuodollinen ja lämmin ilmapiiri. Ainoa mikä pääsi yllättämään oli että kolehti kerättiin kahdesti, loppui rahat, eli jälkimmäiseen keräykseen laitoin sitten vain viiden pennyn kolikon... Ja vain sitä virrenveisuuta jäin minäkin kaipaamaan.

[tosikkoko]

Itsellänikin ensimmäinen messu oli Dublinissa... Ainoa mikä pääsi yllättämään oli että kolehti kerättiin kahdesti, loppui rahat, eli jälkimmäiseen keräykseen laitoin sitten vain viiden pennyn kolikon...

Onko Dublin körttiläisten suosikkikohde sillä minunkin eka katolinen messu oli siellä ja minäkin yllätyin tuplakolehdista!  Samaten laulujen vähäisyys yllätti, olin saanut leffoista tms kuvan että olisi kovinkin musiikillisia elämyksiä.

Toinen katolinen kokemus on iltamessu Saksan Nurnbergissa, siellä ei muistaakseni ollut tuplakolehtia tai sitten osasin jo jättää ekalla kierroksella osan sivuun :-)

Tänään Radio Deissä kerrottiin pelastusarmeijasta ja yllätti että heillä ei ole ehtoollista lainkaan.

[Hanna]

Noista tuplakolehdeista. Talla kylalla ne taitaa kerata erikseen johonkin rakennusrahastoon, johon laitetaan rahat erilliseen kirjekuoreen. Ja sitten on viela se tavallinen kolehti, joka kerataan penkeista. Taitaa olla vaha seurakuntakohtaista...

[Pena]

Kesällä -88 Onayenan kirkossa Namibiassa oli kaksi kolehtikoria, joista pastori ilmoitti. että pohjoisen puoleinen kerää kirkon yhteiseen kohteeseen ja eteläinen seurakunnan omaan. Onayenan seurakunta muuten kokosi aikoinaan kolehdin sotaa käyvän Suomen hyväksi ja sai kiitokset Mannerheimilta.

[Johannes]

En viitsi uutta aihetta aloittaa, kun ennestäänkin on jo niin paljon, että menee sekaisin...

Siis olin semmoisessa opiskelija-tilaisuudessa, jossa esiteltiin eri kristillisten järjestöjen toimintaa Kuopiossa. Nyt rupesi mietityttämään, että jokaisen esittelijän 5 minuutin puhe ei antanut hirveästi tietoa yhdistyksistä yms. Mainostettiin vain kovasti. Helluntaiseurakunta ja adventtiseurakunta ovat omia seurakuntia, sen tiedän, mutta mihin perustuvat mm. kansanlähetys, OPKO, metroseurakunta, vapaaseurakunta yms? Yritin googlettaa ja ainakin 2 ekaa vaikuttivat ihan luterilaisilta jutuilta. Onko kellään kokemuksia, millaisia ne ovat käytännössä, että uskaltaako mennä kurkistamaan, mitä siellä tapahtuu? Siis ei mainospuheita, vaan ihan käytännön tasolla, miten ne eroavat perusluterilaisesta opista ja millaista toiminta on?

Kuopiossa on herättäjäseuroja tms. aika harvoin, niin olisi kiva aina jossakin käydä.

[seppos]

En viitsi uutta aihetta aloittaa, kun ennestäänkin on jo niin paljon, että menee sekaisin...

Siis olin semmoisessa opiskelija-tilaisuudessa, jossa esiteltiin eri kristillisten järjestöjen toimintaa Kuopiossa. Nyt rupesi mietityttämään, että jokaisen esittelijän 5 minuutin puhe ei antanut hirveästi tietoa yhdistyksistä yms. Mainostettiin vain kovasti. Helluntaiseurakunta ja adventtiseurakunta ovat omia seurakuntia, sen tiedän, mutta mihin perustuvat mm. kansanlähetys, OPKO, metroseurakunta, vapaaseurakunta yms? Yritin googlettaa ja ainakin 2 ekaa vaikuttivat ihan luterilaisilta jutuilta. Onko kellään kokemuksia, millaisia ne ovat käytännössä, että uskaltaako mennä kurkistamaan, mitä siellä tapahtuu? Siis ei mainospuheita, vaan ihan käytännön tasolla, miten ne eroavat perusluterilaisesta opista ja millaista toiminta on?

Kuopiossa on herättäjäseuroja tms. aika harvoin, niin olisi kiva aina jossakin käydä.

Aloitetaan takapäästä. Vapaaseurakunta on oma kirkkokuntansa, jossa on noin 13000 jäsentä. Metroseurakunta on useinmiten helluntailais-luterilainen sotku ja vauhdikasta menoa sekä karismaattisuutta. Kansanlähetys ja OPKO ovat toisiaan hyvin lähellä olevia yhteisöjä ja kuuluvat luterilaiseen kirkkoon. OPKO on useilla paikkakunnilla vetänyt naispappeusasiassa todella tiukkaa linjaa ja tekee yhteistyötä samanmielisten kanssa. Oikeastaan kaikkien näiden lähtökohtan on amerikkalainen herätyskristillisyys eli evankelikaalisuus ja evankelionti.

Oikeastaan asiallista infoa löytyy paremmin kuin minulta
http://www.uskonnot.fi/yhteisot/

[Hölkänen]

Körttiläisyyteen verrattuna noilla nuoremmilla luterilaisilla herätysliikkeillä on ehkä enemmän tarvetta jakaa jengi "meihin" (jotka ovat uskossa) ja "muihin" (jotka pitää evankelioida). Selkeitä oppeja ja käyttäytymissääntöjä pidetään myös tärkeinä, joskin tilaa pohdinnalle ja kyselylle on myös, uskoisin. Tunnen erään Kuopion OPKOn aktiivin, hän ainakin on hyvä tyyppi, joten eiköhän sinne uskalla mennä kurkistamaan. =)

[Pena]

Kyselyille saatetaan kansanlähetyksessä antaa tilaa, mutta toisaalta pyrkimys varmojen vastausten antamiseen lienee voimakas. Epävarmuus voidaan kokea epäuskona. Tällaisia kokemuksia sen laidan kristityistä minulla on. Toivotaan, että toiset saavat muunlaisia.

[Johannes]

Viime viikolla sitten kävin viimein kansanlähetyksen opiskelijaillassa. Ihan ok kokemus ja aion käydä toistekin joskus...eli en säikähtänyt.  :lol:

[juhani]

15-vuotiaana, melkein 30 vuotta sitten, kävin seurakuntani kansanlähetysillassa. Heti kun saavuin sinne kävi tyttö tiukassa nutturassa, joka veti silmät kieroon, minulle selittämään, että oletko sinä tehnyt ratkaisun henkilökohtaisen vapahtajan eteen. Änkyttelin, että minä olen kastettu ja Aholansaaressa kasteen liiton vahvistamiseksi olin käynyt riparin. Hän nauroi räkäisesti, että menet helvettiin körttiriparin käyneenä. Menin pois ja olen ollut tytön mielestä helvettiin menossa. Vaikka Lutteerus ja Paavo toimitti hieman toista kasteen armosta. :wink:

[Pena]

Kansanlähetys on löysännyt nutturaansa noista ajoista. Luther-säätiössä kiristää joku pahasti, olisikohan tällä kertaa pantakaulus.

[vaivainen mato]

Joe joku tarjoo helevettiä lopulliseksi asuinpaikaksi, on niille sanottava:'Siellä suap olla kiännyttäjiltä raohassa. Joku on sanomut ettäs Kristuskin on siellä'

[juhani]

se on siinä!

[tosikkoko]

Seuratupa/Uskonnonsyöttö keskustelussa:

Joo mut virren 164 säkeistöjä ei kyllä saa erottaa toisistaan erilleen, koska se viimeinen säkeistö on kaikista tärkein ja oleellisin.

Eilen jp:ssa tuli tämä hyvä kommentti mieleen sillä kolehtivirtenä ollut rankka "Millainen on elämä?" (VK598)
http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/598?OpenDocument
katkaistiin sitten kun kolehti oli kerätty eli jätettiin 2-3 viimeistä säkeistöä pois.

Ainakin minulle virret on kokonaisuuksia eikä vain "kivaa välimusiikkia" jota saa pätkiä milloin ja miten vaan. Jos osaisin veisata paremmin niin joskus tekisi mieli jatkaa virsi loppuun (tai kunnes suntio/vahtimestari tulisi koputtamaan olkapäälle) :-?