Kirjoittaja Aihe: Taantumuksellisuuden ja Jeesuksen paradoksi  (Luettu 37352 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Hanna

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 451
Taantumuksellisuuden ja Jeesuksen paradoksi
« : 17.09.06 - klo:20:42 »
Joku minua viisaampi voisi yrittää selittää, miksi kirkon piirissä ollaan toisinaan niin ahdasmielisiä. Tällä foorumilla on toki ihmisiä suvaisevammasta päästä, mutta muutoin kansankirkon ja joidenkin muiden suuntien linja ahdistaa. Oman etiikkani kulmakivi on Jeesus ja hänen toimintansa. Oma käsitykseni Jeesuksesta on suvaitsevainen, avarakatseinen ja lempeä. Miksi kirkon piirissä ollaan sitten välillä kaikkea muuta? Niin paljon on kuitenkin kirkoissa fariseuksia vaikka Jeesus heitä niin suuresti halveksi. Jeesus ja esim. Muhamedkin olivat omana aikanaan monissa asioissa "aikaansa edellä", miksi heidän kannattajansa siis ovat taantumuksellisia?
On monta tapaa solmia kaunis kimppu ja monta tapaa elää onnellinen elämä

HeinoM

  • Vieras
Taantumuksellisuuden ja Jeesuksen paradoksi
« Vastaus #1 : 17.09.06 - klo:20:58 »
Halveksiko Jeesus fariseuksia? Varmaan enemmän murehti heidän farisealaisuuttaan.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Re: Taantumuksellisuuden ja Jeesuksen paradoksi
« Vastaus #2 : 17.09.06 - klo:22:35 »
Jumala on Jeesuksen isä, suuri, niin suuri, että Hänestä on kuvaksi kaikille. Jokaisella on oma kuva. Kuitenkin Hän on yksi. Se aiheuttaa ristivetoa meidän "alaisten", lasten kesken, sisaruskateutta. Sisarusten väliset tunteet ovat hyvin voimakkaita. Kaikilla on Korkeimpaan isä/äiti-lapsi -suhde. Suhde on viimekätinen, kaikkein perustavin. Olemme mustasukkaisia omastamme, mikä ilmenee toiselle ahdasmielisyytenä ja suvaitsemattomuutena.


.
Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Re: Taantumuksellisuuden ja Jeesuksen paradoksi
« Vastaus #3 : 17.09.06 - klo:22:48 »
Lainaus käyttäjältä: "satman"
Jumala on Jeesuksen isä, suuri, niin suuri, että Hänestä on kuvaksi kaikille. Jokaisella on oma kuva. Kuitenkin Hän on yksi. Se aiheuttaa ristivetoa meidän "alaisten", lasten kesken, sisaruskateutta. Sisarusten väliset tunteet ovat hyvin voimakkaita. Kaikilla on Korkeimpaan isä/äiti-lapsi -suhde. Suhde on viimekätinen, kaikkein perustavin. Olemme mustasukkaisia omastamme, mikä ilmenee toiselle ahdasmielisyytenä ja suvaitsemattomuutena.


.


Tämä on hyvä huomio! Lisäisin omalta osaltani sen ajatuksen, että kristinuskolla on ollut taakka edustaa yhteiskunnan valtavirtaa, sen viralliset muodot ovat näihin päiviin saakka edustaneet eliittejä, olemassaolevia valtarakenteita. Vaikka oppi onkin kaiken aikaa ollut radikaali köyhyyden ja inhimillisestä ylpeydestä ja vallankäytöstä kieltäytymisen oppi. Voimalla on saatu paljon hyvää aikaan, mutta paljon on myös menetetty. Olemme olleet huonoja Kristuksen seuraajia, pelokkaita sanomaan totuuksia vallanpitäjille, heikkoja puolustamaan heikoimpia ja syrjityimpiä. Nyt yhteiskunta on yhä enemmän kuin suoraa kristillisyyden pilkkaa, mutta miten aralla, vähäisellä äänellä kirkko tuo esiin vastalauseitaan. Se ei todellakaan ole huutavan ääni korvessa.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1334
Taantumuksellisuuden ja Jeesuksen paradoksi
« Vastaus #4 : 17.09.06 - klo:23:03 »
Liian monet unohtavat Jeesuksen opetukset rakastaa kaikkia. Hän tahtoi kaikista opetuslapsiaan. Kuitenkin monet ovat harhautuneet väärille teille. Muistelen jostakin rippikoulusta tms. sellaisen ajatusrakennelman, että kristittyjen (yksi muiden joukossa) tehtävä on ohjata oikealta polulta harhautuneita takaisin Jumalan tielle. Se onkin monesti sitten se tulkintakysymys, mikä on oikea tie. Kuitenkin rakastaa pitää aina lähimmäistä, ei koskaan hylätä.

Tuosta ahdasmielisyydestä taas voi olla montaa mieltä. Arvaan, mitä tässä haetaan takaa, mutta sanonpa omalta osaltani sen, että ei lieberaalius voi olla itsetarkoitus ja se, että kaikki vanha on hölmöä. Ei Jeesuskaan sitä halunnut, vaan Jeesus tahtoi ihmisten rakastavan toisiaan. Eikös hän tavallaan päinvastoin halunnut, että ihmiset löytäisivät takaisin Jumalan luo, kuten oli aikojen alussa. Antoihan Jeesuskin omia ohjeitaan, miten elää maailmassa ja korosti 10 käskyä. Siis ettei tämä mene liian sekavaksi, niin omasta mielestäni pointti on se, että ei liberaalius ole itsetarkoitus.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

saastamoinen

  • Vieras
Taantumuksellisuuden ja Jeesuksen paradoksi
« Vastaus #5 : 18.09.06 - klo:09:47 »
Ei pidä nyt suuttua, mutta olipa herkullinen lipsahdus oikeinkirjoituksessa:
Lainaus käyttäjältä: "Johannes"
...että ei lieberaalius voi olla itsetarkoitus...

Liebe=rakastan, eikö? Ja kyllä se on tällätavoin tulkittuna nimenomaan itsetarkoitus. Muutoin kyllä ymmärsin pointtisi siitä, ettei kristinusko ole vain herkistelyä suvaitsevaisuudella, vaan sisällössä on vahva kehotus parannukseen.

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Taantumuksellisuuden ja Jeesuksen paradoksi
« Vastaus #6 : 18.09.06 - klo:11:02 »
Lainaus käyttäjältä: "Johannes"
Arvaan, mitä tässä haetaan takaa, mutta sanonpa omalta osaltani sen, että ei lieberaalius voi olla itsetarkoitus ja se, että kaikki vanha on hölmöä. Ei Jeesuskaan sitä halunnut, vaan Jeesus tahtoi ihmisten rakastavan toisiaan. Antoihan Jeesuskin omia ohjeitaan, miten elää maailmassa ja korosti 10 käskyä. Siis ettei tämä mene liian sekavaksi, niin omasta mielestäni pointti on se, että ei liberaalius ole itsetarkoitus.


Tuo pikku virhe "lieberaalius" on tosi kiva. Aikoinaan koulussa minulla oli erittäin ankara saksan opettaja, joka opetti sanaa leben = elää lausumista. Saksassa e on jotakin  e:n ja  i:n välimaastossa. No minä  erehdyin painottamaan liikaa tuota iitä, jolloin tulin sanoneeksi lieben = rakastaa -verbin. Sen jälkeen sain koko lukion ajan kuulla opettajaltani, että olen ein grosser lieber eli suuri rakastaja.

Mutta asiaan.

Eikö Jeesus ollut maailman suurin liberaali. Hän kehotti rakastamaan vihamiehiään ja lähimmäisiä kuin itseään.

Toiseksi. Liberaali ei tarkoita samaa kuin paheellinen. Liberaali voi elää kymmenen käskyn mukaan olemalla vapaamielinen ja suvaitseva.
Acta, non verba.

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1334
Taantumuksellisuuden ja Jeesuksen paradoksi
« Vastaus #7 : 18.09.06 - klo:11:28 »
En tarkoitakaan, että liberaalius on aina huono, vaan ajan takaa sitä, että ei kaikki konservatismikaan ole pahasta. Siis pitäisi keskittyä johonkin muuhun kuin siihen, että onko joku liberaali vai konservatiivi. Se ei ole oleellista vaan se sanoma.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Taantumuksellisuuden ja Jeesuksen paradoksi
« Vastaus #8 : 18.09.06 - klo:13:29 »
Muutos muutoksen itsensä vuoksi onkin hulluutta. Ei toimivaa konetta tarvitse mennä korjailemaan. Ihanteena onkin nähdä se, että jokin ei toimi ja korjata se ajoissa ja kunnolla. Liberaalius voisi hyvänä käsitteenä tarkoittaa ajatus- ja asennesolmujen löysäämistä sen verran, että jumittuneet järjestelmät taas alkaisivat liikkua ja kehittyä.

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Taantumuksellisuuden ja Jeesuksen paradoksi
« Vastaus #9 : 19.09.06 - klo:10:43 »
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Muutos muutoksen itsensä vuoksi onkin hulluutta. Ei toimivaa konetta tarvitse mennä korjailemaan. Ihanteena onkin nähdä se, että jokin ei toimi ja korjata se ajoissa ja kunnolla. Liberaalius voisi hyvänä käsitteenä tarkoittaa ajatus- ja asennesolmujen löysäämistä sen verran, että jumittuneet järjestelmät taas alkaisivat liikkua ja kehittyä.


Samaa mieltä. Valitettavasti kirkko seurakunnista puhumattakaan ovat kovin hitaita muuttumaan. Elävänä esimerkkinä naispappeus, josta tapellaan vielä 20 vuotta uudistuksen jälkeen. Muistan kuinka ex-vaimoni naispappina joutui päivittäin taistelemaan oman asemansa puolesta. Seurakunnan konservatiivit osoittivat selvää halveksuntaa häntä kohtaan. Monet itkut on itketty sen takia. Monet naispappeutta vastustaneet kääntyivät, kun joutuivat kohtamaan henkilökohtaisesti naispapin. Kokemus oli heille niin myönteinen, että heidän pyysivät aiempaa käyttäytymistään anteeksi. Mutta senkin jälkeen jäljelle jäivät vielä kovapintaisimmat konservatiivit, jotka jatkavat parjauskampanjaansa. Minusta tuntui, ettei heidän käyttäytymistään ohjannut enää kristinusko vaan inho naispappeja kohtaan.

Tuntuu siltä, että konservatiivit nostavat suurimman äläkän, jos jotakin pyritään muuttamaan. Ja seurakunnissa pyritää niitä myötäilemään, jotka pitävät eniten ääntä asiastaan.

Kirkko elää henkisesti vielä teollisuusyhteiskunnan aikaa, kun kansalaiset ovat ohittamassa jo postmodernin ajan.
Acta, non verba.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Taantumuksellisuuden ja Jeesuksen paradoksi
« Vastaus #10 : 19.09.06 - klo:12:11 »
Pahimman äläkän nostavat ne, joiden varpaille astutaan. Naisten pappeus herättänee vastustusta niissä, jotka arvaavat papin viran luonteen muuttuvan naisten myötä lempeämmäksi ja joustavammaksi. Kokevat, että heidän arvovaltaansa ryppyotsaisina rovasteina (nuoret klopit haaveilevat varmaan sellaisiksi pääsevänsä) murennetaan. Saarnamiehet sitten saavat seuraajia vetoamalla vaikka Korintin metelöivien rouvien kurinpalautukseen.

saastamoinen

  • Vieras
Taantumuksellisuuden ja Jeesuksen paradoksi
« Vastaus #11 : 19.09.06 - klo:12:18 »
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Kokevat, että heidän arvovaltaansa ryppyotsaisina rovasteina (nuoret klopit haaveilevat varmaan sellaisiksi pääsevänsä) murennetaan. .


Ja voi kun minä olen aina ajatellut rovastia sellaisena pulleavatsaisena ja pyöreäkasvoisena setänä, joka ei tekisi pahaa hyttysellekään. :wink:
Lisään mielelläni mielikuvaani myös kaltaisensa tädin.

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Taantumuksellisuuden ja Jeesuksen paradoksi
« Vastaus #12 : 19.09.06 - klo:12:57 »
Lainaus käyttäjältä: "saastamoinen"
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Kokevat, että heidän arvovaltaansa ryppyotsaisina rovasteina (nuoret klopit haaveilevat varmaan sellaisiksi pääsevänsä) murennetaan. .


Ja voi kun minä olen aina ajatellut rovastia sellaisena pulleavatsaisena ja pyöreäkasvoisena setänä, joka ei tekisi pahaa hyttysellekään. :wink:
Lisään mielelläni mielikuvaani myös kaltaisensa tädin.



Se oli siihen aikaan, kun kansalaiset teki taksvärkkiä kirkolle. Rovastille tuotiin kannullisia viinaa ja rovastipa otti. Siitä pullea vatsa, pyöreänturpeat kasvot ja punainen nenä kasvoivat.  :wink:
Acta, non verba.

saastamoinen

  • Vieras
Taantumuksellisuuden ja Jeesuksen paradoksi
« Vastaus #13 : 19.09.06 - klo:13:29 »
Lainaus käyttäjältä: "Salis"
Se oli siihen aikaan, kun kansalaiset teki taksvärkkiä kirkolle. Rovastille tuotiin kannullisia viinaa ja rovastipa otti. Siitä pullea vatsa, pyöreänturpeat kasvot ja punainen nenä kasvoivat.  :wink:


No nyt päästiin asiaan. Minneköhän seurakuntalaisten huoli pappiensa hyvinvoinnista on kadonnut, kun ei enää tälläistä suositeltavaa tapaa noudateta? 8)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Taantumuksellisuuden ja Jeesuksen paradoksi
« Vastaus #14 : 19.09.06 - klo:16:25 »
Kokemukseni mukaan seurakuntaväessä on erityisryhmä, joka vielä pitää yllä aitoa huolta meidän poikaparkojen hyvinvoinnista. Tarkoitan tietysti lähetyspiirejä ja ompeluseuroja. Viina tosin korvataan kahvilla ja pullalla.
Mitä rovasteihin tulee, aina on ollut kahta lajia monine variaatioineen: pyöreitä ja leppoisia sekä synkkiä ja särmikkäitä. Jälkimmäisillä on yleensä tuuheat kulmakarvat. Molemmissa ryhmissä on omat valioyksilönsä. Jos synkällä ja särmikkäällä on sydän paikallaan ja veitikka silmäkulmassa, hän lyö laudalta monta haaleasilmäistä pullarovastia.