Kirjoittaja Aihe: Synnin syvin olemus?  (Luettu 23648 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Pappako

  • Valoa vaikk' en näekään...
  • Viestejä: 77
Vs: Synnin syvin olemus?
« Vastaus #45 : 02.11.13 - klo:23:56 »
Hyvin ja syvällisesti ovat uskon veljet ja sisaret synnin syvimmästä olemuksesta kirjoittaneet. :kahvi:
Raamattua lukiessa ei milloinkaan kyllästy sen syvällisiin opetuksiin ja kertomuksiin aina Vanhan Testamentin puolelta nykypäivään saakka ja Uuden Testamentin Evankeliumin todistuksista; ihmisenä olemisen vaikeuksista. :'(
Tästä tulee mieleeni perisynnin lisäksi tarina veljenmurhasta, jolloin Kain tappoi Aabelin ja eiköhän siellä taustalla vain ollukkin suuri ja kavala Kateuden perkele joka sai Kainin tappamaan oman veljensä pahuuden ja kateuden tähden ( Uhri ei kelvannut Jumalalle). :107:
 Vakavaa puhetta myös nykypäivän ihmiselle, jolloin saamme tämän tästä lukea sanomalehdistä miten alkoholin vaikutuksessa riitelemään joutuneet ryyppykaverukset ovat väkivaltaisesti ja raakalaismaisesti tappaneet.  :107:
Raadollisuuden ja kateuden paaduttama ihminen kykenee myös suruttomuudessaan ja alkoholin vaikutuksen alaisena kiduttamaan kanssaihmistä, jotain poloista, ( narsistin uhri) joka suorastaan viattomasti joutuu tuollaisen saatanallisen pahuuden kohteeksi. :icon_lol: :003:
 Mikään synti, jolla on nimi ei tapahdu Jumalan näkemättä salassa vaikka niin joku saattaa luulla. Kun Jumalan eräs enkeli heitettiin alas taivaasta maan päälle niin tämä Saatanaksi nimetty langennut enkeli asetettiin maan päälle määräajaksi piinaamaan ihmisiä ja langettamaan syntiin ja pahuuteen. :icon_lol:
 Kaikkinaista pahaa ja syntiä on jokainen ihminen tekevä elämänsä aikana halusimme tai emme. Varastaminen ja valehteleminen lienevät melko tavanomaisia tekemisiä aina vauvasta vaariin, mutta oli niiden tekemisestä sitten iloa tai ei niin lopulta Jumala on se joka kutsuu meitä syntiemme kautta parannuksen tekemiseen. :icon_rolleyes:
 Ilman synnintuntoa ja omantunnon heräystä ei meillä ole mitään mahdollisuutta saada kokea armoa joka tulee  jumalalta. Kukaan meistä ei ole niin voinut vaeltaa ettemme olisi syntiä tehneet ja sanotaanhan että sitä hyvää mitä te sanotte tekevänne sitä te ette tee mutta, vaan sitä pahaa mitä te sanotte että ette tee sitä te teette. Jeesuksen luokse tuotiin langennut ja itseteosta kiinni saatu kenties kaunis nainen, jolloin Fariseus asettui Jeesuksen eteen vaatimaan vapahtajalta, mitä lakiin on kirjoitettu. :017:
 Kuten tiedämme Jeesuksen ajan ja mooseksen lain mukaan uskottomuudesta seurannut rangaistus oli kivittää kuoliaaksi aviorikosesta kiinni saatu Huoruuden syntiin langennut. Jeesus tiesi miten tuli menetellä ja hän vaikeni kirjoittamalla maahan ja olematta kiivastumatta kansanjoukolle. Kivitettäväksi tuomitulle aviorikokseen sortuneelle naiselle Jeesus luki ARMON oikeudesta ja sanoi verenhimoiselle joukolle "Se joka teistä on viaton heittäköön ensimmäisen kiven!  :107:
 Eipä liene kovin montaa kivenheittäjää olemassa tässä murheenlaaksossa jolle tuo synti ei olisi ollut tuttu. Eipä liene asia nykypäivämmekään ihmisille vieras sillä siksi paljon avoliittoja on kaatunut uskottomuuden ja Huoruudensynnin tähden Saatana tekoja on tuokin synti ja sellaisen on helppoa sortua. :'(
 Lukemamme perusteella ja oman kokemuksemme kautta olemme kaikki tämän ajan ihmiset vailla vapautusta ja syntisiä ihmisiä. Uskomme kuitenkin että vielä on armon ovi auki ja siellä on meille todistus Jumalan meille antamasta rakkaudesta jopa huonoimmallekkin meistä sisältyy lupaus uskoa seuraavat sanat todeksi:"Missä on synti tullut suureksi niin siellä on myös armo ylenpalttinen." Kaikkivaltiaan Vapahtajamme Kristuksen vaeltaessa maan päällä. Hän tiesi ennalta kohtalonaan olevan kidutus ja ristiinnaulitsemisen sekä kuoleman ristillä sekä siten synnittömänä tuomitun ja viattomuudessaan  lunastavansa meidän kaikkien synnit :eusa_clap:
On Kirjoitettu : " Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen poikansa ristinkuolemaan, jotta sinä saisit syntisi anteeksi. Vielä nykyäänkin kuulemme syntejä julistettavan anteeksi seuraavasti ja tavalla:" Jeesuksen Kristuksen Jumalan ainokaisen Pojan Pyhässä ja ulosvuotaneessa kalliissa sovintoveressä sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi."  :eusa_clap:
Näin olemme oppineet että Syntejään katuvalle ihmiselle voidaan julistaa synnit anteeksi saaduksi mutta ne voidaan myöskin pidättää omia syntejään katumattomalta sielulta.  :107:
Jeesus näkee kaikkien meidän ihmisten ajatukset ja tuntee meidän tekomme jopa salaisimmatkin ajatuksemme. Häneltä ei mikään pysy salassa ja sen vuoksi saarnataan parannusta ja syntiä vastaan.  :018:
Myös minä olen syntinen ihminen ja tunnen omat syntini suurena taakkana aina siihen asti kunnes koin armahduksen ja sen tähden kiitän Jumalaa suuressa seurakunnassa saamastani armosta ja koen että tänään tekemäni synnit eivät minua enään vaivaa ja että ne kaikki on upotettu armon mereen jonka rannalla on kirjoitettu lappu Onkiminen on Kielletty. :017:
 En silti ole unessa ja yritän valvoa etten sortuisi saatanan ansoihin ja sota syntiä vastaan jatkuu sekä omaa lihaa perkelettä että syntiä vastaan. Vanhan aatamin nostaessa päätään on parasta lääkettä rukoilla jumalalta armoa ja sitä ettei hän koskaan meitä hylkää. Isön , Pojan ja Pyhän Hengen nimessä AMEN. :icon_rolleyes:

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22043
Vs: Synnin syvin olemus?
« Vastaus #46 : 03.11.13 - klo:07:54 »
Saatanasta saarnaaminen on kaksipiippuinen juttu. Se saattaa onnistuessaan herättää ihmisen arvioimaan ajatuksiaan, sanojaan ja tekojaan, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Pahimmillaan se siirtää vastuun ihmiseltä paholaiselle: "Enhän minä, mutta kun tällainen pieni ihminen ei mahda pirun ylivallalle mitään." Mielikuva ihmisessä käytävästä tasaväkisestä hyvän ja pahan kamppailusta on minusta manikealaisuutta eikä kristillisyyttä. Saatana on kuitenkin vain haukkuva ja kuolaava kahlekoira Herramme pihamaalla.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: Synnin syvin olemus?
« Vastaus #47 : 04.11.13 - klo:07:25 »
Saatanasta saarnaaminen on kaksipiippuinen juttu. Se saattaa onnistuessaan herättää ihmisen arvioimaan ajatuksiaan, sanojaan ja tekojaan, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Pahimmillaan se siirtää vastuun ihmiseltä paholaiselle: "Enhän minä, mutta kun tällainen pieni ihminen ei mahda pirun ylivallalle mitään." Mielikuva ihmisessä käytävästä tasaväkisestä hyvän ja pahan kamppailusta on minusta manikealaisuutta eikä kristillisyyttä. Saatana on kuitenkin vain haukkuva ja kuolaava kahlekoira Herramme pihamaalla.

Lutteeruksen mukaan pieninkin enkeli voittaa Saatanan.
wilhelmi niskasen jäljillä