Täällä kysyttiin, kuinka ryhmä tuo turvaa. Joskus aivan varmaan väärällä tavalla, mutta ne ryhmät jotka pysyvät koossa ainoastaan oman ajattelun alasajolla, pitävät huonosti kenestäkään huolta.
Toisiaan rakastavasta ryhmästä löytyy esimerkiksi aina joku, jolta kysyä neuvoa vaikka per puhelin, joku ennättää avuksi kun yksineläjä sairastuu, jo tietoisuus tästä saa tuntemaan olonsa turvalliseksi. Samaten, tiedän että nyt kun tiedetään millainen häirikkö saatan olla saadessani temporaalikohtauksen, nämä tietävät nyt myös, eikä minua hyljätä oman onneni nojaan.
Voin jakaa huoliani toisinaan täällä, kuten hätäillessäni Moldovan asioista. Ehkä kukaan ei suoraan voi ojentaa ratkaisua kuin tarjottimella, mutta minun oloni on kevyempi kun tiedän että on olemassa ryhmä, jossa joku ehtii kuunnella. Tietoisuus siitä helpottaa.
Ryhmä, jonka perusprinsiippeihin kuuluu ryhmään, mutta myös ryhmässä rakastaminen, antaa itselleni tilaisuuden katsoa peiliin, jos joku ärsyttää. Aika usein jokin oma piirteeni se ärsyttävä on. Ei aina. Mutta aina voi harjoitella tulemaan paremmin toimeen erilaisten ihmisten kanssa, eikä ole aivan tyhjänpäiväistä saada kysyä itseltään, kumpi tällä kertaa on tärkeää, sekö, että olen oikeassa, vai se, etten hajota, aiheuta eripuraa tai tarpeetonta mielipahaa. Joskus on niinkin, että saattaa olla tärkeää saada perille jokin tosiseikka, näin nyt vain on, ei juuri noin. Kuinka sen silloin sanotaan jne.
Aika monelle on hyötyä jos saa ympärilleen parikin ystävällistä, hyvää, kärsivällistä, lempeää, vaatimatonta, kateudesta vapaata ihmistä, jotka eivät etsi omaa etuaan, eivät iloitse vääryydestä, vaan ovat valmiit iloitsemaan kanssani. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu suru puoli surua. Tätä kohti ponnistelevat ihmiset tuovat Jumalan luokseni. Vaikka kuinka Jumala pysyy luonani, Hän tarvitsee maailmassa välikäsiä.
