Hienoa että kyselet juuri tästä Kummajainen. Kerron hiukan miten olen omalla kohdalla asiaan tutustunut.
Ennenkuin tiesin lainkaan että olen syntinen ja tarvitsen Syntisten Armahtajaa tunsin vain sellaiset rakkauden muodot kuin äidinrakkaus, rakastuminen milloin mihinkin ja keneenkin, tutuinpana itserakkaus.
Heräämisen myötä tuli kirkossakäymisen, saarnojen, ehtoollisen ja Raamatun sanan avulla Jeesuksesta Vapahtajani, joka lahjoitti uuden tavan ymmärtää kaikki ihmiset yhdenvertaisiksi, veljikseni ja siskoikseni.
Erikoisen rakkauden sain alkoholisteja, kadun ja rantojen miehiä ja naisia kohtaan, kuin myös vankeja ja sairaita tuli lähimmäisikseni.
Tässä ei ole kysymys minun erinomaisuudestani, vaan käsittämättömästä armollisuuden mielestä, mikä on täysin lahjaa.
Yhtä helppoa ei olekaan rakastaa upporikkaita, ylimielisiä, hyödyntavoittelijoita, pedofiileja, "väärin uskovia" taikka erilaisilla huonoilla ominaisuuksilla varustettuja kanssakulkijoita.
Kuitenkin kaikkiin on Jumala puhaltanut oman henkensä, ja ovat Jumalan rakkauden kohteita, miksei siis minunkin .
Ei se aina ole helppoa. Vaikeinta minulla on lähimmissä ihmissuhteissa kun pitäisi muistaa olla loukkaamatta saati vihaamatta. Vihastua voi asioista, mutta sovinnonteko on saatava aikaan hyvän elämän jatkumisen tähden.
En tiedä voiko järjellä muuttaa ajattelutapansa rakastavaksi, mutta epäilen. Siis jos ei ole saanut rakkauden lahjaa kertarysäyksellä , kannattaa varmaankin pyydellä sitä käyttöönsä. Se tekee kaiken paljon helpommaksi.