Pyhä Jumala, täällä Erkki

[vaivattu sielu]

Olen tullut siihen tulokseen, että vapaiden suuntien ja viidesläisyyden täytyy olla todella kauheita liikkeitä. Kaikki, jotka ovat joskus niissä piireissä kulkeneet, lukevat helluntailaisen tekstiä kuin piru raamattua. Koska en ole liikkunut näissä edellämainituissa porukoissa, niin olen vapaa hirvittävistä helluntailaisiin liittyvistä ennakkoluuloista.

Meillä itse kullakin on usein ennakkoluukoja toinen toisiamme kohtaan. Uskonnollisissa piireissä ennakkoluulot vain kasvavat. Tiukasti johonkin vapaisiin suuntiin tai kirkon eri herätysliikkeisiin sitoutununeet ja sen oppikysymykset omaksuneet, ajattelevat muiden tekemisiä vain omasta näkövinkkelistä (omasta taustayhteisöstään käsin). Vain oma herätysliike ja sen opetus on sitä ainoaa oikeaa. Käsitystä lisää muiden antamat kielteiset kokemukset toisesta uskonyhteisöstä. Valmiiksi muodostunutta kielteistä käsitystä muita uskonyhteisöjä kohtaan on vaikea muuttaa. Usein karismaattinen tausta aiheuttaa valmiin ennakkoasenteen sellaista herätysliikettä kohtaan, joka ei sitä korosta. Viidesläisyydessä arvostelevaa asenteellisuutta herännäisyyttä kohtaan on runsaasti, puhumattakaan vapaista suunnista. Oman näkemykseni mukaan, se on ollut lisääntymään päin. Olen itse ollut usein "hengetön" kuuluessani heränneisiin. Vaikea yhtälö, kun herännäisyydestä käsin olen ollut joskus ylihengellinen.

Kuitenkin - kaikitenkin, olen sitä mieltä, ettei pottuja kannata maksaa potuilla. Körttisten ei ole järkevää lähteä arvioimaan toisia herätysliikkeitä, ainakaan julkisesti. Siitä ei ole mitään hyötyä - päin vastoin, se vain lisää hiivaa taikinaan ja taikina alkaa valua yli laidan. Olen rohjennut esittää tämän pielipiteeni myös "Kosolaan".

 

[Leena]

Pyhä Jumala

Minä kiitän sinua siitä etten ole niinkuin nuo evankeliset jotka uskovat pelastuvansa naispappeja välttelemällä tai niinkuin nuo viidesläiset jotka mittaavat pyhitysastettaan jakelemansa traktaattipinon paksuudella...tai niinkuin nuo ihme tyypit jotka eivät nimeä itseään mitenkään, mutta kehtaavat silti tulla eteesi peräti Ehtoollisellesi. Pyhä Jumala, minä pelkään välillä tuomiotasi ja luulen että ihan syystä.  Sinä tahdoit minun tekevän aina välillä muutakin kuin mikä huvittoi, ja minä tein vain mitä huvitti ja nyt minusta, rehellisesti puhuen, tuntuu siltä että olet pahastunut minuun. 

Anteeksi, pyhä Jumala.  Minä pyytäisin niiltä ihmisiltäkin anteeksi jos kehtaisin.   Anna rohkeutta ottaa riskejä,yhä Jumala. 

-pyhä Jumala, sinä joka toit minut tälle sivustolle, vaikka tahtosi mukaan sallit minun syntyä ja kasvaa seudulla jolla ei ollut körtin körttiä.. rakenna minun mieleeni tilaa sille mitä en ihan ymmärrä, anna kärsivällisyyttä joka Sinulta mina luodessasi unohtui (anteeksi että huomauttelen tästä pyhä Jumala, mutta Sinä hutiloit, kun unohdit minua luodessasi ainakin koko rakkadellisen mielen ja sitten vielä kärsivällisyyden)

- ja jos niin tahdot, näille omimmillesi sydämen avaruutta, jotta he mahduttaisivat joukkoon yhden joka välillä vaan vähän ihmettelee yhtä ja toista. 

[karjalaisenkyösti]

Kiitän kyöstiä ajatuksistaan.
Monasti ehtoolliselle menoa ennen jokin estäjä astuu sydämeeni, mutta poistuu kun hiljaa mielessäni turvaan Jeesuksen nimeen ja sovintovereen. Siitä minäkin päättelen että se on joku ulkopuolinen, sillä itse olen halulla menemässä.  Ja pöytään päästyäni olen turvallisella mielellä ja saan sen mitä Herra on asetussanoissaan luvannut.

Kiitos kiitoksista.
Ymmärtääkseni luterilaisen teologian raameihin sopii varsin hyvin ajatus, jota Paavo Ruotasalainen tulkintani mukaan myös kannatti, että olipa ihminen sitten pyhä taikka paha, niin Kristus on Häneen uskovan ihmisen sovittanut, eli että tuli se sisäinen estäjä sitten omasta uskonnollisessa mielessä turmeltuneesta minästä (joka on ehkä se todennäköisin vaihtoehto), taikka sitten pahuuden henkimaailmasta, niin samapa tuo: Kristun on molemmissa tapauksissa ne synnit sovittanut.

Paavali jossain kirjeessään puhui tuosta samasta ilmiöstä, mistä sinäkin.
Hän halusi hyviä asioita, mutta hänen turmeltunut minänsä kuitenkin teki asioita, joita hän ei halunnut tehdä.
Jumala oli kaiken tuon lisäksi vielä sitä mieltä, että Paavali tarvitsi vielä paholaistakin, joten Hän lähetti Paholaisen enkelin aika-ajoin Paavalia rusikoimaan.

[vaivattu sielu]

- ja jos niin tahdot, näille omimmillesi sydämen avaruutta, jotta he mahduttaisivat joukkoon yhden joka välillä vaan vähän ihmettelee yhtä ja toista. 

'Nyt ihmettelen tässä, sä että elämässä, lastasi talutat'...
Kyllä mahtuu, mutta vain sillä ehdolla, että tuntee itsensä syntiseksi. Omin voimin kulkevia kyllä löytyy, mutta ei ehkä herännäisyydestä - toivon mukaan.

[karjalaisenkyösti]

'Nyt ihmettelen tässä, sä että elämässä, lastasi talutat'...
Kyllä mahtuu, mutta vain sillä ehdolla, että tuntee itsensä syntiseksi. Omin voimin kulkevia kyllä löytyy, mutta ei ehkä herännäisyydestä - toivon mukaan.

Minä olen yksi niistä pääosin omin voimin kulkevista, jota en toki hyveenä pidä.
Tuntokin on sen verran turmeltunut, että en tunne itseäni syntiseksi.
Monia Raamatussa synniksi sanottuja asioitakaan en koe synniksi.

Se jos mikä on sitä suurinta syntiä, jos tuntee itsensä hyväksi ihmiseksi, kutakuinkin synnittömäksi ja vielä kulkee uskonnollisessa mielessä omilla voimillaan ja kaiken tämän suuren synnin lisäksi vielä kehuskelee itseänsä näistä ominaisuuksista.
Tällaisella syntilistalla pitäisi kyllä päästä kärkikörttien joukkoon, jos sinne haluaisi liittyä: voiko ihminen enää alemma joutua?
Se on niin alhaalla oloa, että normaali körttikin joutuu katsomaan alas, mikäli haluaa tuollaisen kummajaisen nähdä.

[Pirska]

Minä olen yksi niistä pääosin omin voimin kulkevista, jota en toki hyveenä pidä.
Tuntokin on sen verran turmeltunut, että en tunne itseäni syntiseksi.
Monia Raamatussa synniksi sanottuja asioitakaan en koe synniksi.

Se jos mikä on sitä suurinta syntiä, jos tuntee itsensä hyväksi ihmiseksi, kutakuinkin synnittömäksi ja vielä kulkee uskonnollisessa mielessä omilla voimillaan ja kaiken tämän suuren synnin lisäksi vielä kehuskelee itseänsä näistä ominaisuuksista.
Tällaisella syntilistalla pitäisi kyllä päästä kärkikörttien joukkoon, jos sinne haluaisi liittyä: voiko ihminen enää alemma joutua?
Se on niin alhaalla oloa, että normaali körttikin joutuu katsomaan alas, mikäli haluaa tuollaisen kummajaisen nähdä.

Kyöstin satiiria. Körttiläisenä en ota tästä nokkiini.

[Riitta-mummi]

Kyösti, sinun kaksi viimeisintä kirjettä on koskettaneet hyvästi ja syvästi. Paavon ja Paavalin ajatukset pahuudesta oli raikasta oppia , ainakin minusta.

Jälkimäisessä puhuit et opettaja kyöstinä,vaan samanlaisena köyhänä kerjääjänä kuin me muutkin synnin turmelemat. Tässä ei ollut satiiria, eihän

          Riitta, herkällä mielellä

[Leena]

Kyöstin satiiria. Körttiläisenä en ota tästä nokkiini.

- Ja vieras ikävöivä peräti huojentuu.

[karjalaisenkyösti]

Jälkimäisessä puhuit et opettaja kyöstinä,vaan samanlaisena köyhänä kerjääjänä kuin me muutkin synnin turmelemat.

Näinhän se on, että toinen toisemme maailmankuvaa me kaikki täälläkin laajennamme.
Itse olen saanut hyvin paljon hyödyllistä purtavaa ja ajateltavaa tältä keskustelufoorumilta.

Täällä, jos missä ajaudun monesti siihen mahdottoman tuntuiseen yhtälöön, eli oppiin pelastuksesta ilman töitä ja toimia ja siihen, että kuinka vaikeaa se on yrittää tuota käytännössä elää. Vaikka kuinka yrittää ja vaikka kuinka raskaasti yrittää töitä tehdä siihen pääsyn eteen, niin silti ei siihen tunnu pääseevän.
Onkohan siihen lepotilaan edes tarkoituskaan kovin pitkiksi ajoiksi päästäkään?
En tiedä, ehkä on, ehkä ei.
Moni on varmaan siihen silti päässyt, ja onnittelut heille kaikille.
Pidän mahdollisena, että itsekin sen joskus saavutan.

[santtu-62]

                     

...  ...

 

[Leena]

-Pyhä Jumala, minä täällä.  Minulla on Sinua mahdottoman ikävä. Minulta on ajat sitten hukkuneet johkin kaikki ne Efesolaiskirjeen pyhät kamppeet, uskon kilvet ja muut.  Tai minä en oikein ikinä käsittänyt niitä.  Hiljaista pitelee, jos kysyt niistä joskus. 

Ja sitten minä en ikinä käsittänyt niitä pyhityksiä enkä oikein mitään oppeja.  Näitten körttien kanssa on sikäli viihtyisää, että ne ei puhu niistä, mutta jos minä sanon niille kuinka surkeaksi minä välillä itseni tunnen niin se on niille ikäänkuin meriitti ja minusta tuntuu taas että minä kehuin itseäni enkä sanonut että on viheliäistä...että siis, pelottaa joskus yksinään kun päivittäin kämmää jotain..  jos minusta joskus ei tuntuisikaan yhtä köyhältä, kun onhan niitä hyviäkin päiviä, niin olisiko ne mulle vihaisia.  Kun pitäisi ikäänkun mennä sen köyhyydenkin taakse, siellä minä vasta oikeasti olen. 

Ja minä vähän pelkään näitä välillä. Voiko ne oikeasti tulla ja sanoa toiselle että se on hengetön tai ylihengellinen kun joku kertoo semmoisia?  Minä taidan olla kaikkea mitä ei saisi, ja yhtä aikaa vielä, mutta niin se menee meidänkin kesken.  Kiitos kumminkin tästä saitista, täällä on hyvä olla aina välillä.

[Riitta-mummi]

Ikävöivän lailla minäkin pähkäilin omaa uskoani entisissä "kuppikunnissani". Kyseistin, tutkin, yritin omaksua, epäilin, näyttelin toisten mukaisia uskon elkeitä ja vaikka mitä.
Joitakuita kokemuksia tulikin koettua ja luulin niissä löytäneeni uskon ja armon.
Ei oikein kuitenkaan "natsannut" minulle, se oli kannettua vettä.

Yksinkertaisen tuhlaajapoikakertomuksen auettua ja kosketettua sisintä aloin tajuta, että yksin armosta ja rakkaudesta Isä otti juhlat valmistaen tuhlaajatyttönsä kotiin.
Tuli lopulta lepo etsinnöistä ja rauha uskoa kuin lapsi.
Lepo ja rauha ei ole mikään staattinen olotila, ei näissä arkisissa ihmissuhteissa, töissä ja toimissa. Mutta omat uskonpähkäilyni olen jättänyt rauhaan. Se mikä annetaan, sana sieltä, toinen täältä on ollut sitä eteenpäin kulkua. Ylämäkeen sekä alamäkeen, mutta turvallisesti vaikka maailmani välillä myrkyääkin. Joskus kovastikin.

[vaivattu sielu]

'Nyt ihmettelen tässä, sä että elämässä, lastasi talutat'...
Kyllä mahtuu, mutta vain sillä ehdolla, että tuntee itsensä syntiseksi. Omin voimin kulkevia kyllä löytyy, mutta ei ehkä herännäisyydestä - toivon mukaan.

Haluan kommentoida vielä tätä kirjoitustani:

Siteerasin rakastamaani SV:n 239 kolmatta säkeistöä omalla ja minulle sopivalla tavalla. On hyvä toistaa se kokonaan virren sanoin; "Nyt ihmettelen tässä, Sä kuinka elämässä Lastasi talutat: Suot armolahjojasi, Hellintä hoitoasi. Ja joka päivä armahdat". Kyynelten läpi...siinä se on...yhdessä ainoassa säkeistössä.

Jälkimmäinen kohta on kirjoitettu "pilke silmäkulmassa", vaikka lienee siinä totta ainakin toinen puoli. Toivottavasti se on ymmärrettykin tällä tavoin - kyöstikin?

[vaivattu sielu]

Ikävöivän lailla minäkin pähkäilin omaa uskoani entisissä "kuppikunnissani". Kyseistin, tutkin, yritin omaksua, epäilin, näyttelin toisten mukaisia uskon elkeitä ja vaikka mitä.
Joitakuita kokemuksia tulikin koettua ja luulin niissä löytäneeni uskon ja armon.
Ei oikein kuitenkaan "natsannut" minulle, se oli kannettua vettä.

Voi kumpa Riitta-mummi tietäisit minun kokemukseni ja sen jälkeisen vapautukseni "armon mereen". Taidanpa siirtyä joskus yksityisviesteihin kohdallasi.

Nyt taistelen vaikean sairauteni ja "vihtahousun" kanssa, joka pyrkii hallitsemaan kieltäni ja mieltäni.
--------------------------------------------------------------------
Jumala puhuu hiljaa (tuulenkin hyminässä), Paholainen käyttää ääntä ja kovaa.
--------------------------------------------------------------------

Ugh! Olen puhunut.

[Riitta-mummi]

Vaivatulle Lars-Mikaelille, ystävälle.

Kirjuuta vain rohkeasti yv. tai pankkirouva.gmail.com.  Amen!