Pyhä Jumala, täällä Erkki

[Riitta-mummi]

Erkki, täällä herkkä Riitta-mummi!

Eikö vain kuitenkin olla mitä ollaan, kun tämä on meille annettu.
Opilliset keskustelut ei minulta osaamattomalta luonnu, kiinnostaa toki. Kritiikkiin pystyn vain "taide-aineissa".
Uteliaisuus kaikkea mahdollista kohtaan (pois tekniikka) on säilynyt.

Peloissani pyydän:" Mua siipeis suojaan kätke, oi Jeesus Herrani..."

                                                                   

[Sanneli]

Tiedän, synteineni mun helmaas olet sulkenut. 

[erakko-erkki]

Hän kertoi puhelimessa, että körttiläisyydessä hänen mielestään hienointa on se, että saa tehdä mitä haluaa (=hyvää taikka pahaa) ja armo kattaa kaiken. Ei tarvitse enää yrittää vältellä syntiä, vaan voi olla oma itsensä ja tehdä, mitä huvittaa.

Hyvää huomenta! (heräsin juuri päiväunilta)

Taitaa olla vielä unihiekkaa silmissä, kun tuo "todistus" vaikuttaa jollain tavalla vaikealta omaksua. Ei hätiä! Lähden keittämään kahvit ja elämä jatkuu.

[karjalaisenkyösti]

tuo "todistus" vaikuttaa jollain tavalla vaikealta omaksua.

Kumalliselta se minustakin kuulosti, vaan kun joku on löytänyt jotain uutta hyvänä pitämäänsä, niin vaikea se on kovin paljon yrittää siihen mitään sanoa.
Jotain toki yritin sanoa, mutta en sillä erää tainnut menestyä sanomisissani.

[vaivattu sielu]

Ketkä kaikki foorumilaisista ovat kiitollisia Jehovalle esim. siitä, että
"en ole niin kuin nuo äärikarismaattiset uskonnolliset henkilöt, vaan että olen sellainen maltillisempi yksilö"?

En tahtoisi olla...vai olenko? Herra sen parhaiten tietää.

Viittaat ehkä kahden ihmisen erilaiseen rukoukseen (Luuk 18:10-). Kuinka helposti fariseuksen asenne toteutuu minun ajatuksissani ja rukouksissani.

Olen omassa heikkoudessani suostuvainen ajattelemaan: Äärikarismaattisuudessa korostetaan oikeassa olemisen tarvetta ja omaa erinomaisuutta; Olemme Jumalan silmäterä, Jumalan valinta ja sen takia koskemattomia. Meidän erinomaisuutemme ja Jumalan käytössä oleminen antaa meille valtuudet toimia niin kuin toimitaan, siihen ei syntisellä ihmiskunnalla ole mitään sanomista. Jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan. Jos et hyväksy meidän toimintaamme, olet sielunvihollisen käytössä. Jos et kaadu, kun rukoilemme sinun puolestasi, olet menettänyt sielusi pahalle. Kun vain jäät seisomaan rukoustilanteessa, on ainoa tapa siirtyä seuraavan rukoiltavan eteen. Kun olet körtti, olet jo valmiiksi aivan toivoton tapaus.

Kokemuksella, näkemyksellä ja tarkoituksella äärikarismaattisuuteen perehtyneenä,
stadilaisittain pinkokörde
------------------------------------------
Ylläpidon pyynnöstä ainakin vielä tämä "jatke" foorumilla

[Pirska]

Sielunhätää et kuitenkaan tunne?

Minä kuvittelin, että se on nimenomaan sielunhätää, jos Helvetti kaihertaa joskus mielessä.

Jos ihmisellä on pelastusvarmuus, niin silloin hänen mielessään ei kaiherra Helvetti.

Olen tullut siihen tulokseen, että vapaiden suuntien ja viidesläisyyden täytyy olla todella kauheita liikkeitä. Kaikki, jotka ovat joskus niissä piireissä kulkeneet, lukevat helluntailaisen tekstiä kuin piru raamattua. Koska en ole liikkunut näissä edellämainituissa porukoissa, niin olen vapaa hirvittävistä helluntailaisiin liittyvistä ennakkoluuloista.

Huomaan karjalaisenkyöstin kirjoituksissa todella paljon satiiria. Hänen huomionsa monesta asiasta ovat aika teräviä ja monesti niin totta.  Tuntuu, että hänen kirjoituksensa tällä foorumilla luetaan hellarilasit päässä. Ihan samalla tavoin, kun jotkut poimivat joitakin kohtia Lutherin pöytäpuheista ja tekevät niistä päätelmänsä, niin karjalaisenkyöstin kirjoituksista käännetään kaikki mahdollinen häntä itseään vastaan.

Olen niin sinisilmäinen, että en edes kuvittele karjalaisenkyöstin yrittävän käännyttää meitä hellareiksi. En myöskään kuvittele kenenkään tällä foorumilla kääntyvän hellariksi hänen kirjoitustensa innoittamana.

Täytyy köpillä olla paksu nahka, että ei yrehdy kaikista lyönneistä.

[juhani]

... Saatana on minulla sydämessä... Köpi...

[vaivattu sielu]

Minä kuvittelin, että se on nimenomaan sielunhätää, jos Helvetti kaihertaa joskus mielessä.

Jos ihmisellä on pelastusvarmuus, niin silloin hänen mielessään ei kaiherra Helvetti.

Olen tullut siihen tulokseen, että vapaiden suuntien ja viidesläisyyden täytyy olla todella kauheita liikkeitä. Kaikki, jotka ovat joskus niissä piireissä kulkeneet, lukevat helluntailaisen tekstiä kuin piru raamattua. Koska en ole liikkunut näissä edellämainituissa porukoissa, niin olen vapaa hirvittävistä helluntailaisiin liittyvistä ennakkoluuloista.

Huomaan karjalaisenkyöstin kirjoituksissa todella paljon satiiria. Hänen huomionsa monesta asiasta ovat aika teräviä ja monesti niin totta.  Tuntuu, että hänen kirjoituksensa tällä foorumilla luetaan hellarilasit päässä. Ihan samalla tavoin, kun jotkut poimivat joitakin kohtia Lutherin pöytäpuheista ja tekevät niistä päätelmänsä, niin karjalaisenkyöstin kirjoituksista käännetään kaikki mahdollinen häntä itseään vastaan.

Olen niin sinisilmäinen, että en edes kuvittele karjalaisenkyöstin yrittävän käännyttää meitä hellareiksi. En myöskään kuvittele kenenkään tällä foorumilla kääntyvän hellariksi hänen kirjoitustensa innoittamana.

Täytyy köpillä olla paksu nahka, että ei yrehdy kaikista lyönneistä.

Viisasta puhetta - ilman kiitollisuutta kirjoituksiini suhtautumisessa.

[Pyryharakka]

Olen tullut siihen tulokseen, että vapaiden suuntien ja viidesläisyyden täytyy olla todella kauheita liikkeitä. Kaikki, jotka ovat joskus niissä piireissä kulkeneet, lukevat helluntailaisen tekstiä kuin piru raamattua. Koska en ole liikkunut näissä edellämainituissa porukoissa, niin olen vapaa hirvittävistä helluntailaisiin liittyvistä ennakkoluuloista.

Saattaapi olla paikallisia eroavaisuuksia suhtautumisessa helluntailaisiin. Meillä täällä maaseudulla monet viidesläiset, tarkemmin sanottuna kansanlähetysläiset käyvät paljon helluntailaisten tilaisuuksissa ja pitävät yhteistä raamattupiiriä.

Ompa meillä ihan seurakuntatasollakin yhteistyötä. On ollut yhteisiä tapahtumia lapsille, yhdessä on tehty naistenpäivää ja yhteinen Alfa-kurssikin on järjestetty.

[PekkaV]

Jokin vuosi sitten uutisoitiin kirkon ja helluntalaisten johtajien neuvotelleen ja edenneen yhteistyökysymyksissä ja opillisissa asioissa.

[Riitta-mummi]

Sydämestä nousevat pahat ajatukset. Kuka ne sieltä nostaa? Minäkö itse peripahuudessani, vaiko juhanin rohkeasti mainitsema Saatana. Voiko hän livahtaa sydämeeni jos toivon Jeesuksen asuvan siellä?

kysyy epätietoinen, Riitta. Mitä Luther tästä sanoo?

[karjalaisenkyösti]

Luther tästä sanoo?

Veikkaan, että Luther sanoo, että ne ajatukset tulevat ihmisen turmeltuneesta mielestä ja että Paholainen (*) voi sitten myös tuoda lisää näitä pahoja ajatuksia, mikäli katsoo, että ihminen ei niitä riittävässä määrin ajattele.
Palstan Luther-gurut voivat korjata, jos veikkasin väärin.

(*) tai lähinnä Paholaisen apulaiset. Paholainenhan voi olla kerralla vain yhdessä paikassa, kuten muutkin Jumalan luodut.
Olisi se varmaan aika suuri kunnia, jos itse pääPaholainen tulisi kiusaamaan pahoilla ajatuksilla.
Saattaisi sitä langeta ylpeyteen tuollaisesta kunniasta.
Veikkaan nimittäin, että hän keskittyy armeijansa johtamiseen ja hoitaa kenttähommista vain vaikeimpia (mikäli ehtii), joihin alaiset eivät pysty.

[karjalaisenkyösti]

kun tuo "todistus" vaikuttaa jollain tavalla vaikealta omaksua.

Minusta tuntuu, että jos armoa julistetaan luterilaisittain, niin kovin kovin helposti käy niin, kuten tuossa kuvauksessani kaverille on käynyt.

Toisaalta, jos jollekulle käy niin, kuin kaverilleni kävi, ja tiedetään vain, että jollekin on niin käynyt,
siitä ei vielä voi tietenkään päätellä, että armoa on julistettu niin, kuin esim. Luther Galatalaiskirjeen selitysopuksessaan armon kuvaa.
Yhtä hyvin epäluterilainen armon julistus voi johtaa tuohon samaan tilaan.
(Onpa mukava ruotia jonkun toisen ihmisen hengellistä tilaa - eikö sinustakin? )

Samoin on tulenkin kanssa: tulesta syntyy kovin helposti savua.
Jos taasen näkee savua jossain, ei voi tietysti olla varma, että siellä on tultakin.

Luther muistaakseni harmitteli sitä asiaa, että monesti käy niin, että niille henkilöille, joille pitäisi julistaa lakia, tuleekin julistettua armoa - ja niille, joille pitäisi armoa julistaa, tuleekin saarnattua lakia.
Tai, että ne, joille saarnassa olisi armo tarkoitettu, ottavatkin saarnasta vain lain - ja päinvastoin.

[Riitta-mummi]

Kiitän kyöstiä ajatuksistaan.
Monasti ehtoolliselle menoa ennen jokin estäjä astuu sydämeeni, mutta poistuu kun hiljaa mielessäni turvaan Jeesuksen nimeen ja sovintovereen. Siitä minäkin päättelen että se on joku ulkopuolinen, sillä itse olen halulla menemässä.  Ja pöytään päästyäni olen turvallisella mielellä ja saan sen mitä Herra on asetussanoissaan luvannut.

[Pirska]

Kiitän kyöstiä ajatuksistaan.
Monasti ehtoolliselle menoa ennen jokin estäjä astuu sydämeeni, mutta poistuu kun hiljaa mielessäni turvaan Jeesuksen nimeen ja sovintovereen. Siitä minäkin päättelen että se on joku ulkopuolinen, sillä itse olen halulla menemässä.  Ja pöytään päästyäni olen turvallisella mielellä ja saan sen mitä Herra on asetussanoissaan luvannut.

Tulikin mieleeni tuosta Riitan mainitsemasta "jokin estäjä", että yhteen aikaan tuntui, että kirkossa istui semmoinen estäjä, että ei tehnyt mieli astua hänen kanssaan samaan kirkkoon. Joskus tuli mentyä naapuriseurakunnan kirkkoon, mutta ei se vain korvaa oman seurakunnan kokoontumista. Välit selvitettiin tämänkin estäjän kanssa, onneksi.

Monesti kuitenkin huomaa niin todeksi Anna-Mari Kaskisen (muistaakseni) kirjoittamat sanat, jotka tarkoittavat, että joskus on vaikea rakastaa lähimmäistään. Kun saa yhden kanssa sovituksi asiat, niin toinen saa mielen synkäksi. Niinhän se monesti menee.