Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: erakko-erkki - 07.12.09 - klo:16:01
-
Aikoinaan kirjoitin joulupukille, koska uskoin häneen. Nyt uskon Sinuun ja välitän toiveeni Sinulle. Auta meitä oppimaan toistemme kunnioitusta. On toki ymmärrettävää, että on erilaisia mielipiteitä; sehän on rikkaus. Valitettavan usein korostuu oikeassa olemisen tarve, toisen väheksyminen, mitätöiminen. Se tuntuu pahalta.
Pyhä Jumala. Jos olen herkkyydessäni väärillä jäljillä, niin koveta sydämeni.
Erkki
armon kerjäläinen
-
Pyhä Jumala, jos olen herkkyydessäni väärillä jäljillä, parkitse nahkani. Anna sydämeni olla sellainen kuin se sinun luomisesi jäljiltä on.
Pena
-
Pyhä Jumala, kiitos antamastasi herkkyydestä ja auta säilyttämään se, että voisin aistia kanssakulkien herkkyydet etten tietämättäni tai tarkoituksella loukkaisi muita. Opeta käyttämään antamiasi lahjoja oikein etteivät ne jäisi käyttämättä lähimmäisten parhaaksi ja omaksi iloksi.
-
Kiitän sinua Taivaan Isä että olen se mikä ja kuka olen. Välillä herkkänä ja haavoittuvana , maailman murheita kantavana aivan uuvun ja ahdistun. Välillä se itsekkyys ja kovuus jonka olet minulle sallinut vievät haluamisistani ja toivomisistani huolimatta voiton ja silloin teen sitä pahaa mitä en halua.
Toiset, monet, mutta et kaikkia ihmisiä olet luonut hyviksi, tasaisiksi, onnellisiksi . Sellaisiahan kaikki tahtoisivat olla.
Olet pannut meidät elämänkouluun. Älä anna kovin monta kertaa jäädä luokalle, vaan anna kuitenkin päästötodistus.
:rukous:
-
Kiitän sinua Taivaan Isä että olen se mikä ja kuka olen. Välillä herkkänä ja haavoittuvana , maailman murheita kantavana aivan uuvun ja ahdistun. Välillä se itsekkyys ja kovuus jonka olet minulle sallinut vievät haluamisistani ja toivomisistani huolimatta voiton ja silloin teen sitä pahaa mitä en halua.
Toiset, monet, mutta et kaikkia ihmisiä olet luonut hyviksi, tasaisiksi, onnellisiksi . Sellaisiahan kaikki tahtoisivat olla.
Olet pannut meidät elämänkouluun. Älä anna kovin monta kertaa jäädä luokalle, vaan anna kuitenkin päästötodistus.
:rukous:
Tuota Riitta-mummin tekstiä tekee mieli jatkaa vielä yhdellä lauseella "Älä hylkää loppukokeessa"
-
... me körttiläiset pummaamme loppukokeen...
-
Kouluttamaton ei pääse loppukokeeseen, vain päästötodistus napsahtaa. Ja siinä voi olla ala-arvoisiakin numeroita, mutta jos läpi kuitenkin pääsisi.
-
Kiitos Herra! Kerran körtti - pyristelyistä huolimatta - aina körtti.
"Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin..." Aaaaammen!
-
Pyhä Jumala, tiedän että näet kaikkein pienimmätkin, kannat iankaikkisilla käsivarsillasi ja annat voiman tähänkin päivään...
-
Tervehdys, ystävät (ja/tai lajitoverit)! :114:
Kiitos kommenteista!
Keskustelun avaus oli eräänlainen testi. Olen kantapään kautta (www.kotimaa24.fi) tottunut siihen, että mitä enemmän panen itseni peliin, mitä omakohtaisemmin kirjoitan, sitä vähemmän saan palautetta. Tavallaan ymmärrän, että on helpompi ottaa kantaa "opillisiin kiistoihin" kuin jonkun henkisesti huonovointisen (lue: herkän) huru-ukon höpinöihin.
Tässä vaiheessa mietin, pursuaako puheenvuoroni itsesääliä. Niin tai näin. Pilatuksen tavoin: "Minkä kirjoitin, sen kirjoitin."
-
"Älä hylkää loppukokeessa"
Oma vajavainen ja mielikuvitukseni tuoma tulkintani loppukokeesta on se, että siinä tehdään ainoastaan yksi kysymys; rakastatko minua? Tai ei sitäkään - todetaan ehkä vain; olet rakastanut tai et ole rakastanut minua, siispä...
Raamatusta löytyy toki lukuisa määrä tulkintoja loppukokeesta ja niihin on hyvä tutustua. Tulkinnoista tulee aina vahvasti esiin eräs seikka; ei omin voimin, töin ja toimin...josta minä iloitsen körttiläisyydessä.
-
Ketkä kaikki foorumilaisista ovat kiitollisia Jehovalle esim. siitä, että
"en ole niin kuin nuo äärikarismaattiset uskonnolliset henkilöt, vaan että olen sellainen maltillisempi yksilö"?
Minä ainakin olen tästä varsin kiitollinen, jos aivan rehellinen olen.
Eikös tuo mainitsemani rukouskin ole varsin raamatullinen?
-
Tulkinnoista tulee aina vahvasti esiin eräs seikka; ei omin voimin, töin ja toimin...josta minä iloitsen körttiläisyydessä.
Juttelin tässä taannoin - taisi olla viime viikolla - erään jo vuosia uskonnollisuuden piirissä olleen henkilön kanssa.
Hän kertoi puhelimessa, että körttiläisyydessä hänen mielestään hienointa on se, että saa tehdä mitä haluaa (=hyvää taikka pahaa) ja armo kattaa kaiken.
Ei tarvitse enää yrittää vältellä syntiä, vaan voi olla oma itsensä ja tehdä, mitä huvittaa.
Hän on kertonut, että helvetti tosin välillä pelottaa, mutta tuon kaiken kattavan armon kautta hän nähdäkseni yrittää tuosta helvetin pelosta irtautua.
On tainnut ainakin osittain jo onnistuakin tuosta pelosta eroon. Ajanoloon päässee varmaan kokonansa siitä eroon, kunhan tottuu tuohon armoon.
Hän on ollut vasta jonkinaikaa körttiläisyyden vaikutuspiirissä ja ei aio kait kulumallakaan siitä enää pois lähteä, koska on tehnyt tuon uuden löydön: armon.
Hyvin osaa kaveri jo omaa huonouttaan korostaa ja sitä, että hän saa tehdä mitä haluaa, eikä hänen tarvitse kantaa siitä omantunnon tuskia.
Jospa tuo kaveri saisi minutkin käännytettyä, niin omakin elämäni helpottaisi, koska tuo helvetti aina silloin tällöin vähän kaivertaa mieltäni.
-
Sielunhätää et kuitenkaan tunne?
-
Sielunhätää et kuitenkaan tunne?
En tiedä, ehkä en tunne. Sitä osin olen sangen tunneköyhä ihminen.
Olen tottunut normalliin suomalaiseen fyysiseen yltäkylläisyyteen ja en haluaisi kuoltuani taloudelliseen kurjuuteen ja koviin tuskiin helvetissä.
Kuolemanjälkeinen tulevaisuus välillä huolestuttaa ja pelottaa.
Olen kuitenkin tottunut elämään tämän pelon kanssa.
Eikä se pelko ole enää niin suuri, kuin esim. 10 vuotta sitten tai aiemmin - ja silloinkin pystyin sen asian kanssa elämään.
-
Erkki, täällä herkkä Riitta-mummi!
Eikö vain kuitenkin olla mitä ollaan, kun tämä on meille annettu.
Opilliset keskustelut ei minulta osaamattomalta luonnu, kiinnostaa toki. Kritiikkiin pystyn vain "taide-aineissa".
Uteliaisuus kaikkea mahdollista kohtaan (pois tekniikka) on säilynyt.
Peloissani pyydän:" Mua siipeis suojaan kätke, oi Jeesus Herrani..."
:059: :061:
-
Tiedän, synteineni mun helmaas olet sulkenut. :056:
-
Hän kertoi puhelimessa, että körttiläisyydessä hänen mielestään hienointa on se, että saa tehdä mitä haluaa (=hyvää taikka pahaa) ja armo kattaa kaiken. Ei tarvitse enää yrittää vältellä syntiä, vaan voi olla oma itsensä ja tehdä, mitä huvittaa.
Hyvää huomenta! (heräsin juuri päiväunilta)
Taitaa olla vielä unihiekkaa silmissä, kun tuo "todistus" vaikuttaa jollain tavalla vaikealta omaksua. Ei hätiä! Lähden keittämään kahvit ja elämä jatkuu.
-
tuo "todistus" vaikuttaa jollain tavalla vaikealta omaksua.
Kumalliselta se minustakin kuulosti, vaan kun joku on löytänyt jotain uutta hyvänä pitämäänsä, niin vaikea se on kovin paljon yrittää siihen mitään sanoa.
Jotain toki yritin sanoa, mutta en sillä erää tainnut menestyä sanomisissani.
-
Ketkä kaikki foorumilaisista ovat kiitollisia Jehovalle esim. siitä, että
"en ole niin kuin nuo äärikarismaattiset uskonnolliset henkilöt, vaan että olen sellainen maltillisempi yksilö"?
En tahtoisi olla...vai olenko? Herra sen parhaiten tietää.
Viittaat ehkä kahden ihmisen erilaiseen rukoukseen (Luuk 18:10-). Kuinka helposti fariseuksen asenne toteutuu minun ajatuksissani ja rukouksissani.
Olen omassa heikkoudessani suostuvainen ajattelemaan: Äärikarismaattisuudessa korostetaan oikeassa olemisen tarvetta ja omaa erinomaisuutta; Olemme Jumalan silmäterä, Jumalan valinta ja sen takia koskemattomia. Meidän erinomaisuutemme ja Jumalan käytössä oleminen antaa meille valtuudet toimia niin kuin toimitaan, siihen ei syntisellä ihmiskunnalla ole mitään sanomista. Jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan. Jos et hyväksy meidän toimintaamme, olet sielunvihollisen käytössä. Jos et kaadu, kun rukoilemme sinun puolestasi, olet menettänyt sielusi pahalle. Kun vain jäät seisomaan rukoustilanteessa, on ainoa tapa siirtyä seuraavan rukoiltavan eteen. Kun olet körtti, olet jo valmiiksi aivan toivoton tapaus.
Kokemuksella, näkemyksellä ja tarkoituksella äärikarismaattisuuteen perehtyneenä,
stadilaisittain pinkokörde
------------------------------------------
Ylläpidon pyynnöstä ainakin vielä tämä "jatke" foorumilla
-
Sielunhätää et kuitenkaan tunne?
Minä kuvittelin, että se on nimenomaan sielunhätää, jos Helvetti kaihertaa joskus mielessä.
Jos ihmisellä on pelastusvarmuus, niin silloin hänen mielessään ei kaiherra Helvetti.
Olen tullut siihen tulokseen, että vapaiden suuntien ja viidesläisyyden täytyy olla todella kauheita liikkeitä. Kaikki, jotka ovat joskus niissä piireissä kulkeneet, lukevat helluntailaisen tekstiä kuin piru raamattua. Koska en ole liikkunut näissä edellämainituissa porukoissa, niin olen vapaa hirvittävistä helluntailaisiin liittyvistä ennakkoluuloista.
Huomaan karjalaisenkyöstin kirjoituksissa todella paljon satiiria. Hänen huomionsa monesta asiasta ovat aika teräviä ja monesti niin totta. Tuntuu, että hänen kirjoituksensa tällä foorumilla luetaan hellarilasit päässä. Ihan samalla tavoin, kun jotkut poimivat joitakin kohtia Lutherin pöytäpuheista ja tekevät niistä päätelmänsä, niin karjalaisenkyöstin kirjoituksista käännetään kaikki mahdollinen häntä itseään vastaan.
Olen niin sinisilmäinen, että en edes kuvittele karjalaisenkyöstin yrittävän käännyttää meitä hellareiksi. En myöskään kuvittele kenenkään tällä foorumilla kääntyvän hellariksi hänen kirjoitustensa innoittamana.
Täytyy köpillä olla paksu nahka, että ei yrehdy kaikista lyönneistä.
-
... Saatana on minulla sydämessä... Köpi...
-
Minä kuvittelin, että se on nimenomaan sielunhätää, jos Helvetti kaihertaa joskus mielessä.
Jos ihmisellä on pelastusvarmuus, niin silloin hänen mielessään ei kaiherra Helvetti.
Olen tullut siihen tulokseen, että vapaiden suuntien ja viidesläisyyden täytyy olla todella kauheita liikkeitä. Kaikki, jotka ovat joskus niissä piireissä kulkeneet, lukevat helluntailaisen tekstiä kuin piru raamattua. Koska en ole liikkunut näissä edellämainituissa porukoissa, niin olen vapaa hirvittävistä helluntailaisiin liittyvistä ennakkoluuloista.
Huomaan karjalaisenkyöstin kirjoituksissa todella paljon satiiria. Hänen huomionsa monesta asiasta ovat aika teräviä ja monesti niin totta. Tuntuu, että hänen kirjoituksensa tällä foorumilla luetaan hellarilasit päässä. Ihan samalla tavoin, kun jotkut poimivat joitakin kohtia Lutherin pöytäpuheista ja tekevät niistä päätelmänsä, niin karjalaisenkyöstin kirjoituksista käännetään kaikki mahdollinen häntä itseään vastaan.
Olen niin sinisilmäinen, että en edes kuvittele karjalaisenkyöstin yrittävän käännyttää meitä hellareiksi. En myöskään kuvittele kenenkään tällä foorumilla kääntyvän hellariksi hänen kirjoitustensa innoittamana.
Täytyy köpillä olla paksu nahka, että ei yrehdy kaikista lyönneistä.
Viisasta puhetta - ilman kiitollisuutta kirjoituksiini suhtautumisessa.
-
Olen tullut siihen tulokseen, että vapaiden suuntien ja viidesläisyyden täytyy olla todella kauheita liikkeitä. Kaikki, jotka ovat joskus niissä piireissä kulkeneet, lukevat helluntailaisen tekstiä kuin piru raamattua. Koska en ole liikkunut näissä edellämainituissa porukoissa, niin olen vapaa hirvittävistä helluntailaisiin liittyvistä ennakkoluuloista.
Saattaapi olla paikallisia eroavaisuuksia suhtautumisessa helluntailaisiin. Meillä täällä maaseudulla monet viidesläiset, tarkemmin sanottuna kansanlähetysläiset käyvät paljon helluntailaisten tilaisuuksissa ja pitävät yhteistä raamattupiiriä.
Ompa meillä ihan seurakuntatasollakin yhteistyötä. On ollut yhteisiä tapahtumia lapsille, yhdessä on tehty naistenpäivää ja yhteinen Alfa-kurssikin on järjestetty.
-
Jokin vuosi sitten uutisoitiin kirkon ja helluntalaisten johtajien neuvotelleen ja edenneen yhteistyökysymyksissä ja opillisissa asioissa.
-
Sydämestä nousevat pahat ajatukset. Kuka ne sieltä nostaa? Minäkö itse peripahuudessani, vaiko juhanin rohkeasti mainitsema Saatana. Voiko hän livahtaa sydämeeni jos toivon Jeesuksen asuvan siellä?
kysyy epätietoinen, Riitta. Mitä Luther tästä sanoo? :091:
-
Luther tästä sanoo?
Veikkaan, että Luther sanoo, että ne ajatukset tulevat ihmisen turmeltuneesta mielestä ja että Paholainen (*) voi sitten myös tuoda lisää näitä pahoja ajatuksia, mikäli katsoo, että ihminen ei niitä riittävässä määrin ajattele.
Palstan Luther-gurut voivat korjata, jos veikkasin väärin.
(*) tai lähinnä Paholaisen apulaiset. Paholainenhan voi olla kerralla vain yhdessä paikassa, kuten muutkin Jumalan luodut.
Olisi se varmaan aika suuri kunnia, jos itse pääPaholainen tulisi kiusaamaan pahoilla ajatuksilla.
Saattaisi sitä langeta ylpeyteen tuollaisesta kunniasta.
Veikkaan nimittäin, että hän keskittyy armeijansa johtamiseen ja hoitaa kenttähommista vain vaikeimpia (mikäli ehtii), joihin alaiset eivät pysty.
-
kun tuo "todistus" vaikuttaa jollain tavalla vaikealta omaksua.
Minusta tuntuu, että jos armoa julistetaan luterilaisittain, niin kovin kovin helposti käy niin, kuten tuossa kuvauksessani kaverille on käynyt.
Toisaalta, jos jollekulle käy niin, kuin kaverilleni kävi, ja tiedetään vain, että jollekin on niin käynyt,
siitä ei vielä voi tietenkään päätellä, että armoa on julistettu niin, kuin esim. Luther Galatalaiskirjeen selitysopuksessaan armon kuvaa.
Yhtä hyvin epäluterilainen armon julistus voi johtaa tuohon samaan tilaan.
(Onpa mukava ruotia jonkun toisen ihmisen hengellistä tilaa - eikö sinustakin? )
Samoin on tulenkin kanssa: tulesta syntyy kovin helposti savua.
Jos taasen näkee savua jossain, ei voi tietysti olla varma, että siellä on tultakin.
Luther muistaakseni harmitteli sitä asiaa, että monesti käy niin, että niille henkilöille, joille pitäisi julistaa lakia, tuleekin julistettua armoa - ja niille, joille pitäisi armoa julistaa, tuleekin saarnattua lakia.
Tai, että ne, joille saarnassa olisi armo tarkoitettu, ottavatkin saarnasta vain lain - ja päinvastoin.
-
Kiitän kyöstiä ajatuksistaan.
Monasti ehtoolliselle menoa ennen jokin estäjä astuu sydämeeni, mutta poistuu kun hiljaa mielessäni turvaan Jeesuksen nimeen ja sovintovereen. Siitä minäkin päättelen että se on joku ulkopuolinen, sillä itse olen halulla menemässä. Ja pöytään päästyäni olen turvallisella mielellä ja saan sen mitä Herra on asetussanoissaan luvannut.
-
Kiitän kyöstiä ajatuksistaan.
Monasti ehtoolliselle menoa ennen jokin estäjä astuu sydämeeni, mutta poistuu kun hiljaa mielessäni turvaan Jeesuksen nimeen ja sovintovereen. Siitä minäkin päättelen että se on joku ulkopuolinen, sillä itse olen halulla menemässä. Ja pöytään päästyäni olen turvallisella mielellä ja saan sen mitä Herra on asetussanoissaan luvannut.
Tulikin mieleeni tuosta Riitan mainitsemasta "jokin estäjä", että yhteen aikaan tuntui, että kirkossa istui semmoinen estäjä, että ei tehnyt mieli astua hänen kanssaan samaan kirkkoon. Joskus tuli mentyä naapuriseurakunnan kirkkoon, mutta ei se vain korvaa oman seurakunnan kokoontumista. Välit selvitettiin tämänkin estäjän kanssa, onneksi.
Monesti kuitenkin huomaa niin todeksi Anna-Mari Kaskisen (muistaakseni) kirjoittamat sanat, jotka tarkoittavat, että joskus on vaikea rakastaa lähimmäistään. Kun saa yhden kanssa sovituksi asiat, niin toinen saa mielen synkäksi. Niinhän se monesti menee.
-
Olen tullut siihen tulokseen, että vapaiden suuntien ja viidesläisyyden täytyy olla todella kauheita liikkeitä. Kaikki, jotka ovat joskus niissä piireissä kulkeneet, lukevat helluntailaisen tekstiä kuin piru raamattua. Koska en ole liikkunut näissä edellämainituissa porukoissa, niin olen vapaa hirvittävistä helluntailaisiin liittyvistä ennakkoluuloista.
Meillä itse kullakin on usein ennakkoluukoja toinen toisiamme kohtaan. Uskonnollisissa piireissä ennakkoluulot vain kasvavat. Tiukasti johonkin vapaisiin suuntiin tai kirkon eri herätysliikkeisiin sitoutununeet ja sen oppikysymykset omaksuneet, ajattelevat muiden tekemisiä vain omasta näkövinkkelistä (omasta taustayhteisöstään käsin). Vain oma herätysliike ja sen opetus on sitä ainoaa oikeaa. Käsitystä lisää muiden antamat kielteiset kokemukset toisesta uskonyhteisöstä. Valmiiksi muodostunutta kielteistä käsitystä muita uskonyhteisöjä kohtaan on vaikea muuttaa. Usein karismaattinen tausta aiheuttaa valmiin ennakkoasenteen sellaista herätysliikettä kohtaan, joka ei sitä korosta. Viidesläisyydessä arvostelevaa asenteellisuutta herännäisyyttä kohtaan on runsaasti, puhumattakaan vapaista suunnista. Oman näkemykseni mukaan, se on ollut lisääntymään päin. Olen itse ollut usein "hengetön" kuuluessani heränneisiin. Vaikea yhtälö, kun herännäisyydestä käsin olen ollut joskus ylihengellinen.
Kuitenkin - kaikitenkin, olen sitä mieltä, ettei pottuja kannata maksaa potuilla. Körttisten ei ole järkevää lähteä arvioimaan toisia herätysliikkeitä, ainakaan julkisesti. Siitä ei ole mitään hyötyä - päin vastoin, se vain lisää hiivaa taikinaan ja taikina alkaa valua yli laidan. Olen rohjennut esittää tämän pielipiteeni myös "Kosolaan".
-
Pyhä Jumala
Minä kiitän sinua siitä etten ole niinkuin nuo evankeliset jotka uskovat pelastuvansa naispappeja välttelemällä tai niinkuin nuo viidesläiset jotka mittaavat pyhitysastettaan jakelemansa traktaattipinon paksuudella...tai niinkuin nuo ihme tyypit jotka eivät nimeä itseään mitenkään, mutta kehtaavat silti tulla eteesi peräti Ehtoollisellesi. Pyhä Jumala, minä pelkään välillä tuomiotasi ja luulen että ihan syystä. Sinä tahdoit minun tekevän aina välillä muutakin kuin mikä huvittoi, ja minä tein vain mitä huvitti ja nyt minusta, rehellisesti puhuen, tuntuu siltä että olet pahastunut minuun.
Anteeksi, pyhä Jumala. Minä pyytäisin niiltä ihmisiltäkin anteeksi jos kehtaisin. Anna rohkeutta ottaa riskejä,yhä Jumala.
-pyhä Jumala, sinä joka toit minut tälle sivustolle, vaikka tahtosi mukaan sallit minun syntyä ja kasvaa seudulla jolla ei ollut körtin körttiä.. rakenna minun mieleeni tilaa sille mitä en ihan ymmärrä, anna kärsivällisyyttä joka Sinulta mina luodessasi unohtui (anteeksi että huomauttelen tästä pyhä Jumala, mutta Sinä hutiloit, kun unohdit minua luodessasi ainakin koko rakkadellisen mielen ja sitten vielä kärsivällisyyden)
- ja jos niin tahdot, näille omimmillesi sydämen avaruutta, jotta he mahduttaisivat joukkoon yhden joka välillä vaan vähän ihmettelee yhtä ja toista.
-
Kiitän kyöstiä ajatuksistaan.
Monasti ehtoolliselle menoa ennen jokin estäjä astuu sydämeeni, mutta poistuu kun hiljaa mielessäni turvaan Jeesuksen nimeen ja sovintovereen. Siitä minäkin päättelen että se on joku ulkopuolinen, sillä itse olen halulla menemässä. Ja pöytään päästyäni olen turvallisella mielellä ja saan sen mitä Herra on asetussanoissaan luvannut.
Kiitos kiitoksista.
Ymmärtääkseni luterilaisen teologian raameihin sopii varsin hyvin ajatus, jota Paavo Ruotasalainen tulkintani mukaan myös kannatti, että olipa ihminen sitten pyhä taikka paha, niin Kristus on Häneen uskovan ihmisen sovittanut, eli että tuli se sisäinen estäjä sitten omasta uskonnollisessa mielessä turmeltuneesta minästä (joka on ehkä se todennäköisin vaihtoehto), taikka sitten pahuuden henkimaailmasta, niin samapa tuo: Kristun on molemmissa tapauksissa ne synnit sovittanut.
Paavali jossain kirjeessään puhui tuosta samasta ilmiöstä, mistä sinäkin.
Hän halusi hyviä asioita, mutta hänen turmeltunut minänsä kuitenkin teki asioita, joita hän ei halunnut tehdä.
Jumala oli kaiken tuon lisäksi vielä sitä mieltä, että Paavali tarvitsi vielä paholaistakin, joten Hän lähetti Paholaisen enkelin aika-ajoin Paavalia rusikoimaan.
-
- ja jos niin tahdot, näille omimmillesi sydämen avaruutta, jotta he mahduttaisivat joukkoon yhden joka välillä vaan vähän ihmettelee yhtä ja toista.
'Nyt ihmettelen tässä, sä että elämässä, lastasi talutat'...
Kyllä mahtuu, mutta vain sillä ehdolla, että tuntee itsensä syntiseksi. Omin voimin kulkevia kyllä löytyy, mutta ei ehkä herännäisyydestä - toivon mukaan.
-
'Nyt ihmettelen tässä, sä että elämässä, lastasi talutat'...
Kyllä mahtuu, mutta vain sillä ehdolla, että tuntee itsensä syntiseksi. Omin voimin kulkevia kyllä löytyy, mutta ei ehkä herännäisyydestä - toivon mukaan.
Minä olen yksi niistä pääosin omin voimin kulkevista, jota en toki hyveenä pidä.
Tuntokin on sen verran turmeltunut, että en tunne itseäni syntiseksi.
Monia Raamatussa synniksi sanottuja asioitakaan en koe synniksi.
Se jos mikä on sitä suurinta syntiä, jos tuntee itsensä hyväksi ihmiseksi, kutakuinkin synnittömäksi ja vielä kulkee uskonnollisessa mielessä omilla voimillaan ja kaiken tämän suuren synnin lisäksi vielä kehuskelee itseänsä näistä ominaisuuksista.
Tällaisella syntilistalla pitäisi kyllä päästä kärkikörttien joukkoon, jos sinne haluaisi liittyä: voiko ihminen enää alemma joutua?
Se on niin alhaalla oloa, että normaali körttikin joutuu katsomaan alas, mikäli haluaa tuollaisen kummajaisen nähdä.
-
Minä olen yksi niistä pääosin omin voimin kulkevista, jota en toki hyveenä pidä.
Tuntokin on sen verran turmeltunut, että en tunne itseäni syntiseksi.
Monia Raamatussa synniksi sanottuja asioitakaan en koe synniksi.
Se jos mikä on sitä suurinta syntiä, jos tuntee itsensä hyväksi ihmiseksi, kutakuinkin synnittömäksi ja vielä kulkee uskonnollisessa mielessä omilla voimillaan ja kaiken tämän suuren synnin lisäksi vielä kehuskelee itseänsä näistä ominaisuuksista.
Tällaisella syntilistalla pitäisi kyllä päästä kärkikörttien joukkoon, jos sinne haluaisi liittyä: voiko ihminen enää alemma joutua?
Se on niin alhaalla oloa, että normaali körttikin joutuu katsomaan alas, mikäli haluaa tuollaisen kummajaisen nähdä.
Kyöstin satiiria. Körttiläisenä en ota tästä nokkiini.
-
Kyösti, sinun kaksi viimeisintä kirjettä on koskettaneet hyvästi ja syvästi. Paavon ja Paavalin ajatukset pahuudesta oli raikasta oppia , ainakin minusta.
Jälkimäisessä puhuit et opettaja kyöstinä,vaan samanlaisena köyhänä kerjääjänä kuin me muutkin synnin turmelemat. Tässä ei ollut satiiria, eihän
Riitta, herkällä mielellä
-
Kyöstin satiiria. Körttiläisenä en ota tästä nokkiini.
- Ja vieras ikävöivä peräti huojentuu.
-
Jälkimäisessä puhuit et opettaja kyöstinä,vaan samanlaisena köyhänä kerjääjänä kuin me muutkin synnin turmelemat.
Näinhän se on, että toinen toisemme maailmankuvaa me kaikki täälläkin laajennamme.
Itse olen saanut hyvin paljon hyödyllistä purtavaa ja ajateltavaa tältä keskustelufoorumilta.
Täällä, jos missä ajaudun monesti siihen mahdottoman tuntuiseen yhtälöön, eli oppiin pelastuksesta ilman töitä ja toimia ja siihen, että kuinka vaikeaa se on yrittää tuota käytännössä elää. Vaikka kuinka yrittää ja vaikka kuinka raskaasti yrittää töitä tehdä siihen pääsyn eteen, niin silti ei siihen tunnu pääseevän.
Onkohan siihen lepotilaan edes tarkoituskaan kovin pitkiksi ajoiksi päästäkään?
En tiedä, ehkä on, ehkä ei.
Moni on varmaan siihen silti päässyt, ja onnittelut heille kaikille.
Pidän mahdollisena, että itsekin sen joskus saavutan.
-
:eusa_angel:
:eusa_think: ... ... :115:
:eusa_silenced:
-
-Pyhä Jumala, minä täällä. Minulla on Sinua mahdottoman ikävä. Minulta on ajat sitten hukkuneet johkin kaikki ne Efesolaiskirjeen pyhät kamppeet, uskon kilvet ja muut. Tai minä en oikein ikinä käsittänyt niitä. Hiljaista pitelee, jos kysyt niistä joskus.
Ja sitten minä en ikinä käsittänyt niitä pyhityksiä enkä oikein mitään oppeja. Näitten körttien kanssa on sikäli viihtyisää, että ne ei puhu niistä, mutta jos minä sanon niille kuinka surkeaksi minä välillä itseni tunnen niin se on niille ikäänkuin meriitti ja minusta tuntuu taas että minä kehuin itseäni enkä sanonut että on viheliäistä...että siis, pelottaa joskus yksinään kun päivittäin kämmää jotain.. jos minusta joskus ei tuntuisikaan yhtä köyhältä, kun onhan niitä hyviäkin päiviä, niin olisiko ne mulle vihaisia. Kun pitäisi ikäänkun mennä sen köyhyydenkin taakse, siellä minä vasta oikeasti olen.
Ja minä vähän pelkään näitä välillä. Voiko ne oikeasti tulla ja sanoa toiselle että se on hengetön tai ylihengellinen kun joku kertoo semmoisia? Minä taidan olla kaikkea mitä ei saisi, ja yhtä aikaa vielä, mutta niin se menee meidänkin kesken. Kiitos kumminkin tästä saitista, täällä on hyvä olla aina välillä.
-
Ikävöivän lailla minäkin pähkäilin omaa uskoani entisissä "kuppikunnissani". Kyseistin, tutkin, yritin omaksua, epäilin, näyttelin toisten mukaisia uskon elkeitä ja vaikka mitä.
Joitakuita kokemuksia tulikin koettua ja luulin niissä löytäneeni uskon ja armon.
Ei oikein kuitenkaan "natsannut" minulle, se oli kannettua vettä.
Yksinkertaisen tuhlaajapoikakertomuksen auettua ja kosketettua sisintä aloin tajuta, että yksin armosta ja rakkaudesta Isä otti juhlat valmistaen tuhlaajatyttönsä kotiin.
Tuli lopulta lepo etsinnöistä ja rauha uskoa kuin lapsi.
Lepo ja rauha ei ole mikään staattinen olotila, ei näissä arkisissa ihmissuhteissa, töissä ja toimissa. Mutta omat uskonpähkäilyni olen jättänyt rauhaan. Se mikä annetaan, sana sieltä, toinen täältä on ollut sitä eteenpäin kulkua. Ylämäkeen sekä alamäkeen, mutta turvallisesti vaikka maailmani välillä myrkyääkin. Joskus kovastikin.
-
'Nyt ihmettelen tässä, sä että elämässä, lastasi talutat'...
Kyllä mahtuu, mutta vain sillä ehdolla, että tuntee itsensä syntiseksi. Omin voimin kulkevia kyllä löytyy, mutta ei ehkä herännäisyydestä - toivon mukaan.
Haluan kommentoida vielä tätä kirjoitustani:
Siteerasin rakastamaani SV:n 239 kolmatta säkeistöä omalla ja minulle sopivalla tavalla. On hyvä toistaa se kokonaan virren sanoin; "Nyt ihmettelen tässä, Sä kuinka elämässä Lastasi talutat: Suot armolahjojasi, Hellintä hoitoasi. Ja joka päivä armahdat". Kyynelten läpi...siinä se on...yhdessä ainoassa säkeistössä.
Jälkimmäinen kohta on kirjoitettu "pilke silmäkulmassa", vaikka lienee siinä totta ainakin toinen puoli. Toivottavasti se on ymmärrettykin tällä tavoin - kyöstikin?
-
Ikävöivän lailla minäkin pähkäilin omaa uskoani entisissä "kuppikunnissani". Kyseistin, tutkin, yritin omaksua, epäilin, näyttelin toisten mukaisia uskon elkeitä ja vaikka mitä.
Joitakuita kokemuksia tulikin koettua ja luulin niissä löytäneeni uskon ja armon.
Ei oikein kuitenkaan "natsannut" minulle, se oli kannettua vettä.
Voi kumpa Riitta-mummi tietäisit minun kokemukseni ja sen jälkeisen vapautukseni "armon mereen". Taidanpa siirtyä joskus yksityisviesteihin kohdallasi.
Nyt taistelen vaikean sairauteni ja "vihtahousun" kanssa, joka pyrkii hallitsemaan kieltäni ja mieltäni.
--------------------------------------------------------------------
Jumala puhuu hiljaa (tuulenkin hyminässä), Paholainen käyttää ääntä ja kovaa.
--------------------------------------------------------------------
Ugh! Olen puhunut.
-
Vaivatulle Lars-Mikaelille, ystävälle.
Kirjuuta vain rohkeasti yv. tai pankkirouva.gmail.com. Amen! :039:
-
Ikävöivän lailla minäkin pähkäilin omaa uskoani entisissä "kuppikunnissani". Kyseistin, tutkin, yritin omaksua, epäilin, näyttelin toisten mukaisia uskon elkeitä ja vaikka mitä.
Joitakuita kokemuksia tulikin koettua ja luulin niissä löytäneeni uskon ja armon.
Ei oikein kuitenkaan "natsannut" minulle, se oli kannettua vettä.
Iloitsen kiitollisena Riitta-mummin kanssa. Etsivä löytää; ja se on palkitsevaa.
-
Pyhä Jumala, minä täällä. Jotenkin minä kuvittelen, että Sinä luet nettiä, ja todistajain läsnäollessa minä saan puheilleni vähän pontta, ja uskallan phua kanssa. Oli hyvä, kun Erkki aloitti tämän ketjun, Pyhä Jumala.,
-Pyhä Jumala, mikään ei ole toisin kuin on aina pohjimmiltaan ollut. Mikään oleellinen, tarkoitan. Jokin on, joka ei näy, jota ei voi kahlita, joka valitsee - en minä. Hurja, minua pelottaa. Kaikki menee pieleen, minä en edes kuvittele muta ja sehän tässä on pahinta, mutta voisitko tulla taas? Ole kiltti, Pyhä Jumala. Minä olen tosissani. Kai Sinä nyt tajuat. Avaa netti, Pyhä Jumala, niin näet. Minä en harkitsematta kirjoita tällaista julkisesti. Sehän jää tänne kumminkin. Nimi ja kaikki. Ja on tarkoituskin. Pyhä Jumala, sinä pelästytit minut. Jos et Sinä huolikaan minua? Mitä minä sitten teen? Eihän Sinun ole mikään pakko. Minä olen tyhmä valinta, kai Sinä sen tiedät. Mutta silti.
-
Tuli tuosta Ikävöivän rukouksesta mieleen jännä ajatus: nettiin (taikka mihin tahansa) kirjoitettuna rukous jää jotenkin kongreettisemman tuntuisesti elämään, kuin jos se olisi vaikkapa sanottu ääneen taikka vain ajatuksissa.
Tuossapa tuokin rukous on koko ajan olemassa ja voimassa, vaikka se on vain kerran tuossa ketjussa esitetty.
-
-Siksi se onkin netissä. Kai Jumala on sen verran utelias että lukee itsestään kirjoitettuja saitteja...jos ei kuule niin näkee.
"Kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, kunpa ne talletettaisiin kirjaan, uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi! Minä tiedän, että lunastajani elää, Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina, ja lihani riistetty irti, minä saan nähdä Jmalan".
-
Tuli tuosta Ikävöivän rukouksesta mieleen jännä ajatus: nettiin (taikka mihin tahansa) kirjoitettuna rukous jää jotenkin kongreettisemman tuntuisesti elämään, kuin jos se olisi vaikkapa sanottu ääneen taikka vain ajatuksissa.
Tuossapa tuokin rukous on koko ajan olemassa ja voimassa, vaikka se on vain kerran tuossa ketjussa esitetty.
Tuossa on loistavan iskevä teksti jonain joulunjälkeisenä päivä ikkunaan Pyhä Jumala, minä täällä! Copyright on Erkillä.
-
Jumala loi ihmisen... pahin valinta
-
Jumala loi ihmisen... pahin valinta
Kyllä Jumala tietää mitä tekee.
-
Yks detalji, ehkä turha: "Ikävöivän lailla minä...", en jaa nyt oikein tätäkään. Olen pahoillani jos pahoittaa mielen, mistä sitä voi tietää. Mutta minä en ole etsinyt erityisemmin mistään mitään "omaa paikkaani"tms. vaiks joskus on peräti neuvottu niin tekemään. Sillä misä täs maassa syntyy on ilmeisesti aikamoinen vaikutus sille kuin formuloituina ja painotettuina nämä seikat ensi kertaa esitellään, useimmiten. Sitten saattaa kuulla jossain jotakin muuta.
-
Pyhä Jumala, minä täällä.
Viime vuosi meni kuten tiedät. Tämä menee kuten kai tiedät. Ulkona on suuri täysikuu ja sinun maasi täynnä kauneutta. On ehkä hyvä etten tiedä eteentulevasta, siitä mihin joudun, katsoisitko perään: Jotta pitäis pinna, että enemmin kysyisin kuin päsmäröisin. Jos viet kuoleman varjon laaksoon, niin kiitos sitten sanoista jotka lähetit varhain kuin minua vastaan, siitä aallosta joka kantaa merelle. ..eikä ole mitään arvokkaampaa kuin saada olla edes jollekin merkityksellinen...Ensi vuonna harkitumpia sanoja tänne, ja jostakin läheltä on pakko löytää suksenlatu...Kiitos Pyhä' Jumala - tapahtui monta asiaa.
-
Pyhä Jumala, täällä Pirska!
Kiitos, että tuo Jampen rukous lumettomuudesta ei toteutunut ainakaan vielä. Sain käydä hiihtämässä ja nauttia omasta perinteisestä tyylistäni hitaalla vauhdilla. Kiitos myös tämän foorumin mahtavasta porukasta, josta löytyy niin monenlaista näkökulmaa asioihin. Anna minulle kärsivällisyyttä vastata viesteihin asiallisesti ja malttia lukea toisten viestit niin, että ymmärrän, mitä he tarkoittavat. Kiitos myös ystävistä, joille voi purkautua yksityisviestien kautta, kun kaikkea sielunsa saastaa ei viitsi levittää koko seurakunnan luettavaksi.
Amen!
-
Liityn Jampen ja Juhanin porukkaan toivoen vähälumisuutta. Kun ei tarvitse tehdä niin paljon lumitöitä, joutaa paremmin foorumiin. Olen muutenkin lämpimän ystävä niin ihmissuhteissa kuin säissäkin.
-
Älkäähän nyt, tästä tulee muuten (http://www.cosgan.de/images/midi/verschiedene/r015.gif)
-
Kiva maa meillä, kun talvella on lunta. Ja ympäristön miehillä on katu-palavereita lumilapioihin nojaillen. Autonkäynnistysjuttua ym. mies-asiaa.
Itse tykkään katsella kun lapset leikkivät lumessa ja lumella, isotkin lapset. On kaunista ja äänet vaimenevat pehmeisiin nietoksiin.
Basso puhdistaa turkkinsa lumipesulla ja juo lunta, kun järvi on jäässä.
Jouluviikolla villamatot oli monta päivää hangessa. :eusa_clap:
-
Kuinka kaunis tuo luonto onkaan - puut kantavat upeasti valkoisen verhonsa.
Lumi narskuu jalkojen alla, tosin varpaat jäässä itsellä :( .
Ja sininen hetki, tulet lyhdyissä - kaunista! :eusa_clap:
-
Liityn Jampen ja Juhanin porukkaan toivoen vähälumisuutta.
Ajattelin kyllä myöhemmin omakotitaloissa asuvia! Mikäs minun on ihastella, kun huoltoyhtiö auraa ja tasoittaa tieni ja vielä hiekottaakin.
-
... siirtyisin mm. Marokkoon talveksi kulttuurityöntekijäksi... mutta ei ole tullut minulle puhelua...
-
Nyt voisi jo lumentulo hiipua ja samoin pakkaset hellittää, ihanne jotain 2-3 astetta pakkasta ja aurinko kimaltelemassa lumihiutaleissa. Ihanaa kun päivät alkavat jo pidentymään :icon_sunny:
-
7 ASTETTA PAKKASTA... miltei uimahousukeli...
-
... siirtyisin mm. Marokkoon talveksi kulttuurityöntekijäksi... mutta ei ole tullut minulle puhelua...
Älä välitä, ei minullekaan, vaikka joskus aamisin kun tuonne pakkasen sekaan työntyy ja bussi on kunnolla myöhässä sitä mietii että mikähän hulluuskohtaus tämä taas on, tämä työhönmeno...kaunista on mutta on päästy vieraantumaan talvikeleistä.
-
7 ASTETTA PAKKASTA... miltei uimahousukeli...
Eikös tuo oo jo nudistileirikeli.
-
Kalaharin laidalla syntyneenä totean mielipiteenäni, että kaikki ilman läpötilat alle +10 ovat ihmiselle liian kylmiä. +25 on mukavan alaraja.
-
Tämän vuoden ensimmäisessä (Kotimaan) Suolassa on nappiin osunut juttu Torsti Lehtisestä, jossa hän sanoo, että Pyhä Jumala on teologia Rudolf Oton sanoin "Mysterium Tremendum et Fascinans" eli kauhistuttava ja kiehtova mysteeri ja jatkaa, että Jumala on niin pyhä, että Hän pakenee ymmärrystämme, mutta samalla Juman Pyhyys on jokaisessa ihmisessä. Mielestäni Lehtisen kuvaus Jumalasta osuu nappiin. Jumala on käsityskykymme ja tietomme tavoittamattomissa, mutta samalla hän on meissä jokaisessa. "Kristitty ei omista Jumalan Pyhyyttä vaan kurottaa suurta salaisuutta kohti." Näinhän se on: Vaikka kuinka kurotamme, olemme Jumalan armon varassa.
-
7 ASTETTA PAKKASTA... miltei uimahousukeli...
Avantouimarille liian hottia.
-
Tämän vuoden ensimmäisessä (Kotimaan) Suolassa on nappiin osunut juttu Torsti Lehtisestä, jossa hän sanoo, että Pyhä Jumala on teologia Rudolf Oton sanoin "Mysterium Tremendum et Fascinans" eli kauhistuttava ja kiehtova mysteeri ja jatkaa, että Jumala on niin pyhä, että Hän pakenee ymmärrystämme, mutta samalla Juman Pyhyys on jokaisessa ihmisessä. Mielestäni Lehtisen kuvaus Jumalasta osuu nappiin. Jumala on käsityskykymme ja tietomme tavoittamattomissa, mutta samalla hän on meissä jokaisessa. "Kristitty ei omista Jumalan Pyhyyttä vaan kurottaa suurta salaisuutta kohti." Näinhän se on: Vaikka kuinka kurotamme, olemme Jumalan armon varassa.
mie olen ihan heikkona Torsti Lehtiseen... (http://www.cosgan.de/images/smilie/liebe/k055.gif)
-
mie olen ihan heikkona Torsti Lehtiseen... (http://www.cosgan.de/images/smilie/liebe/k055.gif)
Kiva! :109:
-
mie olen ihan heikkona Torsti Lehtiseen... (http://www.cosgan.de/images/smilie/liebe/k055.gif)
Kuka se on?
-
Anteeksi kahea epäilykseni, mutta oliko tuo viimeinen lause elämisestä armon varassa pakollinen körttilisä? Se ei aivan kuulosta Rudolf Oton tekstiltä. Käsittääkseni (siis oikaiskaa jos käsitän väärin) Rudolf Otto on tutkinut uskonnollisia/uskonelämään liittyviä/Hegellisiä/jumalakokemukseen liittyviä tunteita, valitkaa rauhassa sopivin kun en muista mitä termiä Otto käytti ja engl kielellä se oli vain "religious".
Tuo "tremendous et fascinans" on sellaisen tunteen sisällön osuvin kuvaus, jonka ihminen toisinaan kokee jos on kokeakseen, jotakin jota on vaikea selittää, ja jolle hän aika itsestään antaa merkityssisällön Jumalan läsnäolosta tai läheisyydestä.
Sitä ei voi provosoida. Niin kai se myös oli. Spontaani.
Ja nyt tulee minun pakollinen lisäni: Ei tunteen puuttuminen merkitse sitä että Jumala ei olisi läsnä.
-
Anteeksi kahea epäilykseni, mutta oliko tuo viimeinen lause elämisestä armon varassa pakollinen körttilisä?
Ottolta lainasin vain tuon latinankielisen kuvaukset. Muut ajatukset olivat minun.
Ja nyt tulee minun pakollinen lisäni: Ei tunteen puuttuminen merkitse sitä että Jumala ei olisi läsnä.
Näinkin on.
-
Torsti Lehtinen. Minä olen saanut myös viisaan ja älykkään miehen vaikultelman. Mitä nyt vähän olen tutustunt.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Torsti_Lehtinen
-
Torsti Lehtinen. Minä olen saanut myös viisaan ja älykkään miehen vaikultelman. Mitä nyt vähän olen tutustunt.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Torsti_Lehtinen
Hei, toppen, Riitta-mummi! Kiitos hurjasti! Nyt muistan. Kierkegaadia tutkinut kaveri. Pitää muutenkin kirjastoon, ja pyydän tuon eksistentialismi-kirjan! Siitä olen yrittänyt saada omin päin tolkkua, jos tuo auttaisi vähän.
-
Pyhä Jumala !
Vuosien kuluessa olen saanut foorumista kanavia moniin tarpeisiin. Ennen kaikkea Sinun tuntemiseesi vaikka oletkin salattu, vain selkäpuolelta nähtävä Luojamme.
Kiitän ystävistä, monista rakentavista ajatuksista jaettavaksi, löydöitä runon ja musiikin saralla.
Sairauksien koetellessa on ollut esirukoilijoita ja suoranaista huolenpitoa .
Kiitän monista hauskuuksista. Ne ovat elämän suola, yhtälailla kuin hartaat laulut ja virret. Päivän teksti ruokkii Sanalla, kirkossakäynnit sakramenteillä.
Jeesus, vielä kun oppisin sen että Elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto. Sinun tulee enetä, minun vähetä.
..
Spesial: Erakko-Erkki aloitti hyvän keskustelun. Kiitos Erkki !
p.s. Lumisadetta odottelen . :003:
-
Pyhä Jumala, täällä Leena. Olen niin pitkään ollut onnellinen kiitollinen erittäin hyvin ruokittu että hieman jo huolestuttaa, anteeksi vain, Jumala. Mutta kun tällainen seikka, että oikein ruokit mannallasi on varsin usein edeltänyt jotakin iskua, jota nyt vain elämä jakelee, niin tajuat kai, että minä rupean varustautumaan vaikkei siinä järkeä ole... Pyhä Jumala, anna minulle järkeä päähän sitä oikein käyttääkseni.
Pyhä Jumala, minä kiitän siitä että olen saanut pitää vanhempani ja välit sen kun paranevat. Pyhä Jumala, kiitos maailman parhaasta sisaresta, ja kun sain vähän niinkuin veljen siinä oheen, ja äärettömästi kiitoksia Mette-Maariasta, Maijusta, Minervasta ja Matista. Sinä olet minua vienyt milloin tuleen, milloin veteen, eikä minun käynyt kuinkaan, sitä minä ihmettelen, Pyhä Jumala. Minä olin vakuuttunut, että käy huonommin kuin huonosti.
Kiitos siitä, että tutustutit minut Dosenttiin. Ja kiitos siitä miten herännäisyydestä löytyi minulle sija ja matkatovereita niinkuin tiedät, sitä ei pitäisi yksin vaeltajakaan, vaan seurakunnassasi, ja kirkossasi. Ja kiitos siitä lystikkäisyydestä, että valmistit minun tieni tänne jo sukupolvia ennen, että ne äidin veisaavat virret olikin Siionin virsiä, ja että hän löysi enonsa Siionin virret, niin että tämä tuttuus näyttäytyy aika perityltä.
Kiitos tästäkin sairaudesta vaikken minä näe mitään järkeä ajoituksessa.
Kiitos ylipäänsä sairaudesta. Yksi ortodoksi-isä minulle sanoi että se on ankara opettaja, ja olihan se keljua
ettei minun vanhempani saaneet tervettä esikoista, kuule, hyvä Jumala. Mutta jos se sitten piti suorittaa, se laajennettu oppimäärä, heidänkin.
Kiitos kovasti siitä että maassa on kelpo routa, tulee hyvä talvi. Kiitos noin talvea ajatellen, että se H2O on kiinteässä olomuodossa valkoisista valkoisin, ihan jumalanvaökoinen, pikkuisen sinistä minä luin, silloin tulee valkoinen. Vie vain se loppumatka, minä enää pyytäisin. Minä en ole koskaan nähnyt semmoista luntavalkeampaa valkeaa, kuin sitten kai, auta perille.