Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: seppos - 27.10.09 - klo:10:13
-
Suomeen on valunut korkeakirkollisuuden myötä matalakirkollisesta farisealaiselta näyttävä tapa tehdä ristinmerkkiä siellä sun täällä. Mikä on sinun tapasi omalla kohdallasi. Tässä keskusteluosuudessa saat kertoa mielipiteesi ja käydä keskustelua aiheesta ihan vapaasti, sillä se ei liity äänestykseesi teknisesti.
-
Salaa kammiossani.
-
Ehtoollispöydästä noustessani. Kiitän ja kumarran ja teen ristinmerkin. Jotenkin se vahvistaa.
-
En ole oppinut tekemään ristinmerkkiä, joten ehkä vähän vierastan sitä. Se on varmaan ihan tottumuskysymys. En silti arvostele heitä, jotka sen tekevät. Varmasti se lähtee heillä suoraan sydämestä, joten mikäpä minä olen siihen mitään sanomaan.
Voihan se olla, että jos ristinmerkin tekeminen yleistyy kirkossamme, niin voinhan minäkin alkaa tehdä sitä.
-
Eräässä vaiheessa liikuin paljon ortodoksikirkon jumalanpalveluksissa.
Sieltä omaksuin ristinmerkin ja sitä harrastelin enemmän.
Siitä tuli jotenkin luonteva osa minua itseäni.
Sittemmin tapa on jäänyt pois ja aika harvoin sitä teen.
farisealaiselta näyttävä tapa tehdä ristinmerkkiä siellä sun täällä.
Farisealaisuus on kiinteä osa ihmisluontoa.
Ristinmerkin tekemisen kautta on varmaan helppo langeta siihen.
Samalla tavalla myös ristinmerkin tekemättömyyden kautta voi kovin helposti langeta farisealaisuuteen.
Henkilö, joka jättää ristinmerkin tekemisen siellä sun täällä, on kovin helposti vaarassa langeta tämän tekemättömyytensä kautta farisealaisuuteen.
Itseasiassa minulla taitaa olla enemmän kokemuksia fariselaisuudesta, joka liittyy ristinmerkkiin ja ennen kaikea sen tekemättömyyteen.
Tämä tietysti johtuu omasta elämänhistoriastani, jossa ristinmerkin tekemistä on aktiivisesti väheksytty.
-
Periaatteessa käsien ristiminenkin voisi olla farisealaisuutta samoin kirkossa tavan vuoksi käyminen.
Ristinmerkin tekijöiltä kysyn ihan uteliaisuuttani että teettekö sen idän vai lännen tradition mukaan.
Asiasta kolmanteen: joko Rooma on tunnustanut luterilaisuuden omaksi kirkkokunnaksi vai vieläkö se on lahko?
-
Ristinmerkin tekijöiltä kysyn ihan uteliaisuuttani että teettekö sen idän vai lännen tradition mukaan.
Mikäli teen, olen mieltynyt idän traditioon.
-
Armeijakaveri opetti minulle 70-luvulla ortodoksisen tavan ristiä itseni. Kunnioituksesta hänen lempeälle opetukselleen teen niin muuallakin kuin ehtoollispöydässä. Leipää ja viiniä ottaessani vastaan noudatan taas afrikkalaista tapaa; otan lahjan vastaan oikealla kädellä, mutta vasemman koskiessa sen rannetta. Tämä taitaa maailmalla olla laajemminkin kohteliasta.
-
Idässä liikkumisen vaikutuksesta teen ehtoolliselle polvistuessa ja noustessa tai muullaisen jaon yhteydessä.
Tullessani kirkkoon jumalanpalveluksen ulkopuolella...ja poistuessani. Normaalisti jumalanpalvelusten yhteydessä en pysähtele ja kumartele.
Lähinnä läntiseen tapaan....
Luterilaisilla papeilla, kun on esimerkkeinä koko kädellä huiotomista tai tuskin havaittavaa ranteen liikahtelua.
Onhan tuo myös sangen eroittava tekijä, sormien asento ja liikkeen suunta eroittaa eräitä ortodoksisia ja starovetsisia kirkkoja täydelliseen puhumattomuuteen keskenään.... :icon_sad:
-
Minä tekisin ristinmerkin, jos juuri siinä kriittisessä tilanteessa muistaisin ihan varmaksi kummin päin se vaakapuu tehdään, siis vasemmalta oikealle vai oikealta vasemmalle. Pelkään, että teen sen kaikesta teorian opiskelustani huolimatta kumminkin väärin ja joudun naurunalaiseksi. :icon_eek: Niinpä tyydyn niukasti niiaamaan pöydästä noustessani.
-
Risti on risti, väärinkin piirrettynä. Se on joka tapauksessa jonkun mielestä väärin. Teen ihan tahallani itäisen ristin omassa läntisessä kirkossamme. Pienen ekumeenikon hiljainen demonstraatio!
-
No juu, teen.
Ja monessa muussakin tilanteessa...vaikka ohittaessani hautausmaan...
-
en tee...
-
Minä tekisin ristinmerkin, jos juuri siinä kriittisessä tilanteessa muistaisin ihan varmaksi kummin päin se vaakapuu tehdään, siis vasemmalta oikealle vai oikealta vasemmalle. Pelkään, että teen sen kaikesta teorian opiskelustani huolimatta kumminkin väärin ja joudun naurunalaiseksi. :icon_eek: Niinpä tyydyn niukasti niiaamaan pöydästä noustessani.
Jumala ei ainakaan naura, vaikka teetkin sen väärin päin.
-
En tee. Jos tekisin, tekisin sen ehkä juuri ortodoksien tavoin, koka isäni oli ortodoksi.
En oikein tiedä itsekään, miksi en tee. Kun olin nuori ja aloin käydä kirkossa ja seurakuntanuorissa, silloin ei ollut tapana tehdä ristinmerkkejä. Sen minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Kun en ole nuorena oppinut en taida vanhanakaan taitaa.
Teen kyllä ristinmerkin ja siunaan leipätaikinan. Saatan tehdä ristinmerkin mielessäni jonkun ihmisen päälle hänen puolestaan rukoillessani. Jotenkin odotan papilta tai joltain muulta taholta ristinmerkkiä itselleni.
En pidä kenenkään muun tekemää ristinmerkkiä hurskasteluna, mutta omalla kohdallani se minusta sellaiselta tuntuisi.
-
Mulla on ihan oma versio ristin merkistä. Teen pienen ristin vasemmalle, sydämen päälle oikean käden etusormella. Käytän tätä ristinmerkkiä usein ajatellessani omaisia, läheisiä ja ystäviäni. Eikä siinä ole mitään harhaoppista.
-
Eikä siinä ole mitään harhaoppista.
Olet siis unohtanut Kirkolliskokouksen päätöksen nro 49318, artiklan seitsemän vuodelta 1276, jonka alaviitteessä juuri tämäinen synninteko mainitaan gnostilaisena harhautusopetuksena jo Krynsemustomuksen ajalta, vuodelta 654. :018:
-
Olet siis unohtanut Kirkolliskokouksen päätöksen nro 49318, artiklan seitsemän vuodelta 1276, jonka alaviitteessä juuri tämäinen synninteko mainitaan gnostilaisena harhautusopetuksena jo Krynsemustomuksen ajalta, vuodelta 654. :018:
Saakohan sitä syntiä edes anteeksi? :icon_lol:
-
Pirska! Onko harhaoppi syntiä?! :icon_surprised:
-
Pirska! Onko harhaoppi syntiä?! :icon_surprised:
Hei satman, huomasitko, että itse olit kirjoittanut, että juuri tämäinen synninteko. Siitä minä sain aiheeni kysymykseeni, jonka esitin ihan leikkimielisesti (huomaa hymiö).
-
No onhan se sitten. Karjalaisenkyöstillä on tietysti erilainen näkökulma. Vähän kiinnostaa.
-
Ortodoksit tekevät ristinmerkin oikealta vasemmalle, roomalais-katoliset toisinpäin vasemmalta oikealle.
Tässä ort.netin hyvä tietosivu ristinmerkistä
http://www.ortodoksi.net/index.php/Ristinmerkki
-
Atanasian jälkeen on aina kiva kompata. Mä teen sen itäisesti aamuisin ennen ylösnousemustani. Se ei ole harkittua, kuten ei moni muukaan tekoseni. Se on vain tullut jostakin. No tietenkin Jumbelta (naapuri).
Eikookki huoletonta?!
-
Karjalaisenkyöstillä on tietysti erilainen näkökulma. Vähän kiinnostaa.
Kyseessä Satmannilla on siis kysymys, että "Onko harhaoppi syntiä".
Minun näkemykseni mukaan harhaoppi ja synti ovat hyvin läheisessä kanssakäymisessä keskenään.
Puhekielellä ilmaistuna voidaan siis mielestäni hyvin sanoa, että "harhaoppi on syntiä".
En tosin kovin syvällisesti pohtinut tuota kysymystä, eli syvemmän pohdinnan jälkeen saattaisinkin lausua siitä jotain muuta - kenties jotain päinvastaistakin. En kuitenkaan nyt jaxa ryhtyä tätä pohdintaa tekemään.
-
Kyseessä Satmannilla on siis kysymys, että "Onko harhaoppi syntiä".
Minun näkemykseni mukaan harhaoppi ja synti ovat hyvin läheisessä kanssakäymisessä keskenään.
Puhekielellä ilmaistuna voidaan siis mielestäni hyvin sanoa, että "harhaoppi on syntiä".
En tosin kovin syvällisesti pohtinut tuota kysymystä, eli syvemmän pohdinnan jälkeen saattaisinkin lausua siitä jotain muuta - kenties jotain päinvastaistakin. En kuitenkaan nyt jaxa ryhtyä tätä pohdintaa tekemään.
Harhaopissa on aina iso kysymys kuka päättää mikä on harhaoppi. Siksi on myös suuri kysymys onko se syntiä?
-
harhaoppi on syntiä
-
Teen ristinmerkin ehtoolliselta lähtiessäni. Osin "ortodoksisesti" (joskus kolmella sormealla), osin "katolisesti" (vasempaan olkaan ennen oikeaa, joskus myös koko kämmenellä).
Tapani juontuu nuoruusajalta 90-luvun alusta. En muista näinkö jonkun tekevän merkin ehtoollisella. Todennäköisesti niin. Olen myös useaan otteeseen ollut katolisissa maissa, olisin saattanut omaksua tavan heiltäkin; luulisi vain että muistaisin, jos olisin tuonut ulkomaan tuliaisena.
Kun aloin käydä ehtoollisella, minusta tuntui erittäin kiusalliselta niiata tai kumartaa. Molemmat yhdistyvät mielessäni ihmistenväliseen vuorovaikutukseen (tyyliin hauska tutustua, herra ylipääpomo - kiitos todistuksesta, rouva opettajatar) ja ehtoollisen yhteydessä nämä eleet toivat minulle vääriä mielleyhtymiä. Kuin nousisi ruokapöydästä. "Kiitos ruuasta, kappalainen, ja näkemiin!" Aluksi käytin sellaista nyökkäyksen sukuista kumarrusta, mutta aika nopeasti ristinmerkki tuli tilalle. Ristinmerkin tekeminen tuntui sakramentin vastaanottamisen jälkeen oikealta.
Muuhun yhteyteen en osaakaan kuvitella sitä tekeväni. Sen verran ristinmerkin tekoa siis vierastankin. Mutta näin kun ajattelen asiaa, luontevammillaan se kai olisi yksinkertaisena, sanattomana rukouksena yksinäisyydessä. Kun on ahdistunut, hengenhädässä, toivoton, neuvoton, voisi ristin merkillä turvata Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.
Luther ilmeisesti suositteli aloittamaan päivän ristinmerkillä, heti herätessä.
Kuinkahan menettelivät esi-isämme? Onko tietoa ristinmerkin käyttötavoista Suomessa ennen meitä nykyisiä farisealaisia?
-
Suvikki, olet samoilla linjoilla kanssani. Minä en ole suostunut niiata niksauttamaan sitten lapsuusvuosieni.
Lutherin opetus :Tee pyhä ristinmerkki aloitti tavan kotona. Kirkossa vahvistan ehtoollisen liiton omalta puoleltani pienellä latinalaisella ristinmerkillä. Joskus se liitto pitääkin sen sunnuntaipäivän. Loppusiunausta vastaanottaessa joskus, ei aina, käsi tekee vaistomaisesti ristin.
-
En missään tapauksessa tee ristinmerkkiä, mutta lyön otsaani ja murisen ja teen muunlaisia eleitä Jumalalle ihan arjessa kulkiessani. Yritän olla tekemättä niitä jumiksessa. :icon_cool:
Ristinmerkin teko on ulkokultaista ja tekopyhää. :018:
-
Olisikohan Jumalalle muriseminen ulkomultaista ja tekopahaa? Eleet ovat aitoja, kun ne sellaisiksi kokee. Ellei koe, niitä on syytä välttää teennäisinä.
-
En missään tapauksessa tee ristinmerkkiä, mutta lyön otsaani ja murisen ja teen muunlaisia eleitä Jumalalle ihan arjessa kulkiessani. Yritän olla tekemättä niitä jumiksessa. :icon_cool:
Ristinmerkin teko on ulkokultaista ja tekopyhää. :018:
Aha! En tekee ristinmerkkiä muille näyttääkseni vaan ihan itsekseni. Jos puhun Jumalalle tai ajattelen läheisiäni ja teen ristinmerkin en näe siinä mitään tekopyhää.
-
Lainaus käyttäjältä: Viisveisaaja - eilen kello 19:22
En missään tapauksessa tee ristinmerkkiä, mutta lyön otsaani ja murisen ja teen muunlaisia eleitä Jumalalle ihan arjessa kulkiessani. Yritän olla tekemättä niitä jumiksessa.
Ristinmerkin teko on ulkokultaista ja tekopyhää.
Höppänä viisveisaaja, ehkä sinun olisi pitänyt tarkentaa, että
JOS SINÄ teet ristinmerkin, se tuntuu tekopyhältä ja ulkokultaiselta teolta,
eikä, että ristinmerkinteko on ylipäänsä ulkokultaista ja tekopyhää - vai?
-
Jos jättää ristinmerkin tekemättä siksi, että ei halua olla, kuten nuo tekopyhät, jotka sitä tekevät, niin silloin ristinmerkin tekemättömyys on mitä suurinta tekopyhyyttä: joka kerta (käytännössä siis aina), kun ristinmerkki jää tekemättä, syyllistytään tekopyhyyteen.
Tällöin olisi hyvä tehdä ristinmerkkiä, vaikka kuinka huonoksi itsensä merkistä johtuen kokisi.
-
Loppusiunausta vastaanottaessa joskus, ei aina, käsi tekee vaistomaisesti ristin.
Samoin. Mutta ehtoollispöytään mennessä ja sieltä lähtiessä ihan vaan niiaan.
-
Tämän keskustelun tarkoituksena on jaotella ihmiset viiteen eri lokeroon suhteessa ristinmerkkiin.
Onkohan tämä luokittelu nyt oikein hyvää körttiläisyyttä?
Nojoo, tosissani en tuota kysymystä asettanut.
tämä keskustelu on mielenkiintoinen ja tämänkaltainen luokittelu on normaaliin elämään kuuluva ilmiö.
-
Tämän keskustelun tarkoituksena on jaotella ihmiset viiteen eri lokeroon suhteessa ristinmerkkiin.
Onkohan tämä luokittelu nyt oikein hyvää körttiläisyyttä?
Nojoo, tosissani en tuota kysymystä asettanut.
tämä keskustelu on mielenkiintoinen ja tämänkaltainen luokittelu on normaaliin elämään kuuluva ilmiö.
Vastaus kuuluu, ei taatusti ole. Se on yhden ylläpitäjän aivoitus viiden minuutin toimitusajalla. Sen tarkoituskaan ei ole olla täydellinen vaan ainoastaan antaa mieleen ensiksi tulleita vaihtoehtoja vastaajalle. Olisi naiivia pyrkiä tällaisessa puolivakavassa täydellisyyteen tai erotteluun. Vastaajat ovat nimettömiä ja ruksaavat lähinnä omaa mieltään liikuttavan vaihtoehdon. Tulos on tieteellisesti täysin pätemätön, mutta viihteellisesti suuntaa antava.
-
Sen tarkoituskaan ei ole olla täydellinen vaan ainoastaan antaa mieleen ensiksi tulleita vaihtoehtoja vastaajalle. Olisi naiivia pyrkiä tällaisessa puolivakavassa täydellisyyteen tai erotteluun. Vastaajat ovat nimettömiä ja ruksaavat lähinnä omaa mieltään liikuttavan vaihtoehdon. Tulos on tieteellisesti täysin pätemätön, mutta viihteellisesti suuntaa antava.
Jaottelusi on hyvä ja kysymyksesi on hyvä.
Tarkoitukseni on kannustaa ihmisiä uskovaisuudesta huolimatta normaaliin suhtautumiseen normaaleihin asioihin, kuten jaotteluun, josta juuri tämä ketju on eräs hyvä ja tervehenkinen esimerkki.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, vaikka tämänkaltaisia galluppeja olisi enemmänkin.
-
Lainaus käyttäjältä: Viisveisaaja - eilen kello 19:22
Höppänä viisveisaaja, ehkä sinun olisi pitänyt tarkentaa, että
JOS SINÄ teet ristinmerkin, se tuntuu tekopyhältä ja ulkokultaiselta teolta,
eikä, että ristinmerkinteko on ylipäänsä ulkokultaista ja tekopyhää - vai?
No joo. Kadutti jo kun kirjoitin ton ulkokultaisuus.
Ihan oikein minulle se voisi olla sitä, mutta yritin painottaa, että sellaiset muotojumaliset tavat ja teot ovat pikkaisen teatteria.
Ja ihminen voinee olla ihan luonnollisesti mitä on suhteessaan Jumalaan.
Eikä että kirkossa alkaa käyttäytymään jotenkin oudommin mitä muuten.
Mikäkönhän pikkupiru sai pistää moisen lauseen?
Anteeksi lapsus.
Kiitos kiivasta palautteestanne. :icon_rolleyes:
-
Viisveisaaja, jossain tilanteissa toki tietyt eleet voivat ollakin teatteria. Joissain piireissä vain kuuluu tehdä ristinmerkki ehtoollispöydästä noustessa, jotta kuuluu porukkaan. Se on minusta aika surullista.
Mulle ristinmerkin tekeminen on jäänyt vitoslaisilta ajoilta, mutta sittemmin muokkautunut enemmän körttiajatuksiin. Alunperin tein ristinmerkin aina ehtoollispöydästä noustessa ja Herran siunauksen yhteydessä, koska jos niin teki, oli muka jollain tavalla astetta parempi kuin se vieressä seisova, joka ei tehnyt.
Nykyisin saatan kyllä vanhasta tottumuksesta tehdä ristinmerkin em. tilanteissakin, mutta ristinmerkki on mulle muuttunut tärkeäksi sen takia, että se on tapa rukoilla, kun sanoja ei ole. Samasta syystä haluaisin osata paljon paremmin esim. siioninvirsiä, koska kovin usein on niitä tilanteita, joissa ei vain tiedä mitä sanoa. Ristinmerkki on mulle sanaton huokaus, kun jätän itseni tai jonkin asian suurempiin käsiin.
Mä teen ristinmerkistä kai jonkinlaisen sekaversion: sormet ortodoksisittain, mutta ristinmerkin suunta kuten läntisessä kirkossa. Joskus saatan tehdä pienen ristinmerkin etusormella otsaan. Se on siitä kiva, että sitä ei esim. bussissa yleensä kukaan huomaa. :-)
-
Ai vitoslaiset tekivät risinmerkin. Ehkä nuoret, mutta minulle juuri ne porukat opetti että se on paavinkirkon hapatusta.
Meidän kirkossa näkee, jos katseelee, tapaa jos toistakin. On sitä Penan afrikkalaista ranteenpuristamista. Tehdään isompaa ja pienempää liikettä ja eri suuntiin. Ehkä n. 8 prosenttia ristii itsensä.
Olisiko se, arvelen että ainakin itselleni merkki Pyhän Hengen hiljaisesta huminasta.
:icon_surprised:
-
Isä Camillo
http://www.youtube.com/watch?v=SrXHKi0e9-o&feature=PlayList&p=09AA41B2143A1B0D&index=53
-
Oi nuoruus! Olin 1969 mukana kesäteatterissa kyläläisenä Isä Camillo- näytelmässä.
Siellä sitä tehtiin ristinmerkkiä ahkerasti.
Kiitos Pirska linkistä, olin jo unohtanut koko jutun. :taistelu:
-
Ai sekö tuli sittenkin tänne. Itse asiassa minulla oli tarkoitus panna Isä Camillo sinne pakkoruåtsi -ketjuun malliksi italian kielestä. Se tuli vahingoissa tänne ja sitten poistin sen. Poistaminen ei näköjään kuitenkaan onnistunut.
Sattuuhan sitä paremmissakin perheissä...
-
Hyvinhän se tähän sopi. Italiaanot olivat ainankin ennen ristinmerkin ahkeria tekijöitä.
Hyvää uskonpuhdistuksen muistopäivää kaikille körteille. Ajatella että u.p:llä on oma merkkipäivä kalenterissa. :icon_cool:
-
Onko uskonpuhdistus muisto vain vai jatkuuko se edelleen?
-
Jumala ei katso tekemiisi eleisiin, vaan sydämeesi.
-
Jumala ei katso tekemiisi eleisiin, vaan sydämeesi.
Tämä on hyvä pitää mielessä.
Ja koska Kristuksen sovitus on voimassa, niin tuota tietoa ei kenenkään onneksi tarvitse pelätä.
-
Osalle meistä ristinmerkki on kovin teennäinen, osalle ei.
Minulle henkilökohtaisesti on teennäistä osallistua yhteiseen "Isä meidän" -rukoukseen eri uskonnollisissa tilaisuuksissa.
Yhteiseen ääneen lausuttu synnintunnustus tuntuu myös minulle varsin teennäiseltä tapahtumalta.
Uskontunnustustakaan en juurikaan lausu ääneen, koska se on minulle sangen teennäistä.
Joskus saatan jotain mumista, jotta en herättäisi pahennusta.
Tunteelleni en mahda mitään. Jätän siis väliin nämä minulle teennäiset asiat ja yritän olla hengessäni niissä mukana, vaikka fyysisesti en olekaan ja jätän niissä mukana olon niille, jotka kokevat ne paremmin omikseen.
Viimeeksi tänään olen ollut tilaisuudessa, jossa vermaan nuo kaikki kolme (ehkä myös ristinmerkkiäkin harrastettiin) elementtiä ovat olleet mukana.
Ymmärrän näiden neljän elementin tarpeellisuuden ja kannatan niiden olemassaoloa lämpimästi.
-
Polvirukous on varmaan monelle hämmentävä tapa. Herättäjäjuhlilla se on ainoa oikea tapa lopettaa päätösseurat.
-
Polvirukous on varmaan monelle hämmentävä tapa. Herättäjäjuhlilla se on ainoa oikea tapa lopettaa päätösseurat.
Joo, mutta sitten mua ärsyttää, että media joskus ja useinkin otsikoi näyttävästi: "Herättäjäjuhlat päättyivät polvirukoukseen" kera isoine polvirukouskuvineen, mikä taas antaa ihan väärän kuvan koko herättäjuhlista niille, joille tapahtuma on vieras. Ikään kuin se polvirukous olisi juhlien suurin anti ja että se olisi yhtä polvirukousta koko juhlat. Minulle henk.koht. polvirukous ei ole juhlien tärkein juttu, joskin aika vaikuttava ja yhä edelleen vähän hämmentävä, vaikka juhlilla koko ikäni olen käynytkin. Toisaalta pidän siitä, toisaalta en. Tosiaan aika ristiriitainen juttu koko polvirukous.
-
mikä taas antaa ihan väärän kuvan koko herättäjuhlista niille, joille tapahtuma on vieras.
Toisaalta, haittaako se, jos tulee väärä kuva?
Monesti myös puhutaan "suomikuvasta" ulkomailla ja tunnutaan pelkäävän sitä, että jospa ulkomailla meistä on väärä kuva.
Myönnän, että nuorempana minullekin oli tärkeää, että Suomesta olisi mahd. hyvä kuva ulkomailla.
Vaan, onko se kumminkaan loppujen lopuksi kovin tärkeää, että onko Suomi esim. osa Venäjää taikka mahdollisesti takapajuinen köyhä ja kurja alue jostain muualta katsottuna?
Minuun vaikuttaa positiivisesti Jeesuksen pr-käyttäytyminen joissain tilanteissa: vaikka vääriä huhuja lähti liikenteeseen, Hän ei tuntunut aina siitä välittävän, puhumattakaan, että olisi lähtenyt huhuja korjaamaan, vaikka siihen Hänellä olisi ollut ihmisenäkin mahdollisuus.
Välillä Hän jopa tahallaan johti harhaan ihmisiä ja tarkoitushakuisesti päästi itsestäänkin negatiivisia huhuja liikenteeseen.
-
Lukitsin äänestyksen turhana. Se on siis päättynyt. KIrjoittaminen voi jatkua.
-
kyllä mä tein!... isälleni kun Hän teki ristinmerkin ensiksi eilen... voi olla, että me kaksi suljetaan pois kirkosta...
-
Minäkään en voi tunteilleni mitään ja minä suorastaan nautin seurakunnan yhtyessä uskotunnustukseen ja Isameitään. Siinä on samaa tuskaita taistelun makua kuin Lutherin Jumala ompi linnamme-virressä. Kun turkulaiset sitä Joulurauhan julistuksessa tuhansin kurkuin veisaavat, kylmät väreet kulkee iholla.
Meidän kirkossa on ääneen ruokoileminen ja tunnustaminen voimistumistaan voimistuneet. Tiedän että monet ujot ja arat saavat siinä vahvan yhteenkuulumisen tunnun.
Polvilleni nöyrtymistä on tapahtunut vain muutama kerta. Kotona. Herättäjäjuhlien päätösseurat ovat kokematta.
Helluntailaisten seuroista TV:ssä näytetään aina kolehdinkanto. Muistan joskus nähneeni ämpäreitä tms.
-
Helluntailaisten seuroista TV:ssä näytetään aina kolehdinkanto. Muistan joskus nähneeni ämpäreitä tms.
Ämpärit siksi, koska tavallisiin "hattuihin" ei rahat kuitenkaan mahtuisi.
-
Uskontunnustustakaan en juurikaan lausu ääneen, koska se on minulle sangen teennäistä.
Harjoittelin uskontunnustuksen ulkoa.
Itsekseen luettuna se ei tunnu minusta teennäiseltä, vaan aika puhuttelevalta.
Jännä seuraavan kerran kokeilla suuressa porukassa, että tuntuuko se edelleen teennäiseltä joukkolausuntana, vaiko ei.
Jos tuntuu, niin lausunpa sen ajatuksissani tai sitten vain ajattelen muita asioita.
Olen rytmittänyt tuota uskontunnustuksen ulkomuistista lukemista siten, että Isään liittyviä osioita olisi 3, Poikaa liittyviä 12 ja sitten siinä lupussa vielä 6 osiota. Eri osioista pidän kirjaa sormillani. Tuo menetelmä jotenkin auttaa muistamaan, kun en vielä osaa tuota tekstiä niin hyvin ulkoa, kuin vuosia kyseisen tekstin kanssa sinuja olevat henkilöt.
Jos jätän sormet pois, saatan jopa sekaantua.
Ehkäpä rukousnauhatekniikka on sukua tuolle minun sormitekniikalleni.
Esim. toisen osan seitsemännen sormen kohdalla on teksti "ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin".
-
Harjoittelin uskontunnustuksen ulkoa.
Itsekseen luettuna se ei tunnu minusta teennäiseltä, vaan aika puhuttelevalta.
Jännä seuraavan kerran kokeilla suuressa porukassa, että tuntuuko se edelleen teennäiseltä joukkolausuntana, vaiko ei.
Jos tuntuu, niin lausunpa sen ajatuksissani tai sitten vain ajattelen muita asioita.
Olen rytmittänyt tuota uskontunnustuksen ulkomuistista lukemista siten, että Isään liittyviä osioita olisi 3, Poikaa liittyviä 12 ja sitten siinä lupussa vielä 6 osiota. Eri osioista pidän kirjaa sormillani. Tuo menetelmä jotenkin auttaa muistamaan, kun en vielä osaa tuota tekstiä niin hyvin ulkoa, kuin vuosia kyseisen tekstin kanssa sinuja olevat henkilöt.
Jos jätän sormet pois, saatan jopa sekaantua.
Ehkäpä rukousnauhatekniikka on sukua tuolle minun sormitekniikalleni.
Esim. toisen osan seitsemännen sormen kohdalla on teksti "ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin".
Sinun sormesi toimivat rukousnauhan ekologisena korvikkeena, jonka hiilijalanjälki tässä funktiossa on lähellä nollaa.
-
En tee ristinmerkkiä kirkossa ollessani, en vain ole tottunut. :icon_rolleyes: Mutta ei se minua häiritse jos joku sen tekee, kukin tyylillään.
-
Ristinmerkki? Teen / tee, minun kohdallani riippuu aina vähän tilanteesta ja omasta tuntemuksesta, jolle yritän olla uskollinen. Joillekin ihmisille se näyttää olevan koko olemuksen kattava tunnustautuminen ja sellaisena se on hieno. Itse olen tehnyt tuttavuutta ristinmerkkiin vasta myöhemmällä iällä ja siksi varmaan tällainen horjuminen.
-
teen usein eri tilanteissa ristinmerkin.
usein jätän myös tekemättä ristinmerkkiä.
minusta ristinmerkki ei ole ristiriidassa minun oman hengellisyyteni kanssa.
-
Vastauksia lukiessani huomasin etten ole edes ajatellut että sen tekeminen olisi jotenkin väärin tai aiheuttaisi pahennusta, voi minua :107: Aion kyllä tehdä niin jatkossakin, se tulee automaattisesti ehtoollispöytään astuessa ja ehtoollisesta kiittäessä. Ja messussa alkutervehdyksessä, syntien anteeksisaamisessa, loppusiunauksessa, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Siunaan ristinmerkillä itseni aamuin illoin, kesken kiireisen työpäivän, mennessäni ristiriitaiseen tai vaativaan tilanteeseen, se on rukous siinä missä sanoin sopertelu. Usein huomaamaton ele, itselle hyvin tärkeä, ei 'esityksen' vuoksi eikä mitään paremmuuden todistelua Jumalalle eikä muille. Jotenkin se auttaa keskittymään ja on merkki minulle itselleni että keskitän ajatukseni tuohon tiettyyn asiaan, siunaan sen ja siihen liittyvät ihmiset, annan sen Jumalalle ja pyydän Jumalan tahdon toteutumista.
-
:eusa_think:
-
Hippiäinen tekee vaan vaikka kuperkeikkaa, mutta minulle ei sovi ristintekeminen.
Tietysti siinä on puolensa, kuten yhteisessä Isä meidän rukoilussa ja muussa yheisöllisessä jumiksen yhteydessä.
RIstinmerkki sinänsä on hyvä kaunis tapa, mutta uskoisin Jumalalle olevan ihan sama vaikka pyörittelisi sormia tai narskuttelisi hampaita.
Olisikin parempi kun jokainen sopisi henkilökohtaisesti jostain eleestä ylöspäin. Siis muunlaisesta kuin ristinmerkistä.
Vaikka näin voisi tehdä aina välillä kun haluaa siunata itseään. :109:
Tai näin :icon_rolleyes:
Tai näin kuten juutalaiset tekee: :102:
-
Niin teenkin, sekä kuperkeikkoja että ristinmerkkejä :045:
ja viisveisaan vastakkaisista mielipiteistä.
En vaan tajua et mikä ristinmerkissä on niiiiin 'hirveetä'?!? Eikä kyllä ole välikskään tajuta. Jotenkin tuntuu kuin ois sama jos muitakin ristejä vieroksuttaisiin, esim. koruissa tai missä vaan.
-
Oih.
Toivottavasti en ilmaissut taas ajatuksiani väärin, kun totesin että Hippiäinen saa tehdä vaikka kuperkeikkaa.
Mun pitäis miettii ensin ja jälkeen kirjoittamisen.
Siis loukata nyt ei ollut tarkoitus.
Kuperkeikan tekeminen noin muuten esimerkiksi aamurukouksen sijasta Jumalalle voisi olla ihan hyvä ja piristävä vaihtoehto. :icon_cool:
Tulis jo Joululoma, tunnun olevan sen tarpeessa. :icon_rolleyes:
Hippiäinen on kyllä hieno nimimerkki. Körttiläinenkin, kun eikö Hippiäinen ole pieninlintu maassamme? Körtit pieniä ihmisiä, kuten sanotaan.
Hippi sanana taas on kiva ja hippiäinen ihan paras.
Voinen olla väärässäkin linnuista ja muutenkin,,,yleensä olen. :icon_confused:
Millaistakohan olisi olla hiljaisuuden retriitissä?
Tendäänkö siellä ristinmerkkejä?
Kait siellä jotenkin ilmaistaan itseään ja sieluntilaa Jumalalle?
:)
-
Ei, et loukannnut. En ihan vähästä loukkaannu, ihmettelen vaan asioita yleensäkin ja ihmeteltävää riittää pienellä ja vähän isommallakin immeisellä, myös täällä foorumilla.
Kiitos sovittelevista sanoistasi, Hippiäinen on oikeestikin ihan kiva, eikä vain nikkinä :060:
Ja pienin lintukin se on. Ja paljon muuta, koostaan huolimatta.
Hlijaisuuden retriitti on minulle 'elämisen' ehto ja joo-o, tehdään siellä ristinmerkkejä.
P.s. Just sanottiin iltaruokouksessa että siunatkaamme itsemme pyhällä ristinmerkillä...
-
Ehhh.. siis niin sanottiin radion iltahartaudessa.
-
Kysyisin Hippiäiseltä ja muilta ristinmerkin tekijöiltä, mistä olette tavan oppineet? Missä vaiheessa elämää se on teille rakkaaksi tullut?
Minä en tee ristinmerkkiä lähinnä juuri siksi, etten ole siihen oppinut. Äitini opetti minulle iltarukouksen, jonka aikana kädet piti olla ristissä. Pyhäkoulussa rukoiltaessa, kädet piti laittaa ristiin ja pää painettiin alas. Samoin totuin kirkossa tekemään.
Seutakuntanuorissa opin sulkemaan silmät rukoillessa. Kädet pidettiin useimmiten ristissä, muuten asento oli vapaa.
Tämä kaikki on ollut mallioppimista. Sitä vain haluaa toimia samoin kuin toiset. Ja minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Eikä näin vanhana enää opi uusia "temppuja" tai ne ei tunnu itselle luontevilta.
Minua ei lainkaan häiritse se, että toiset tekee ristinmerkin. Se on heille luontevaa, mutta ei minulle. Eikä sitä voi varmaksi tietää, vaikka vielä joskus tulisi se päivä ja joku oivallus asiaan, niin että alkaisin ristinmerkkiä tehdä.
-
Hippiäinen on pieni kuningas, Regulus regulus. Se on kuusimetsän latvusten lintu.
Toinen pikkuinen on peukaloinen Troglodytes troglodytes, jonka olen nähnyt sinnikkään etsimisen jälkeen tanskalaisessa puutarhassa. Voimakkaan laulun kuulin kaiken aikaa, mutta 9,5 cm löytäminen tiheästä pensaasta olikin hankalaa. Talvisin ne kuulemma käyvät lintulautojen vakiovieraina. Tanskaksi lintu on gaerdesmutte.
-
Kuperkeikan tekeminen noin muuten esimerkiksi aamurukouksen sijasta Jumalalle voisi olla ihan hyvä ja piristävä vaihtoehto. :icon_cool:
Jos sinä olet joskus Herättäjäjuhlien aamuveisuissa puhujana, otan sinne tavallisen kameran asemesta videokameran.
Meitähän on jo Aholansaaressa valmisteltu (http://mt.kuvat.fi/kuvat/K%F6rttifoorumi%202009/-6453_screen.jpg).
Mt
-
Kysyisin Hippiäiseltä ja muilta ristinmerkin tekijöiltä, mistä olette tavan oppineet?
Kylän "paha susi"(pappi) opetti.
-
Pyryharakka - Jos oikein muistan se tuli aikaa myöten retriiteissä tutuksi; siellä kun rukous- ym. teksteissä luettiin Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, jotenkin vaan se alkoi elää, ts. tuntui että se "täytyy" tehdä, että tavallaan sen tehden elää syvemmin tekstissä mukana. Ja retriiteissä olen käynyt noin 12 vuoden ajan.
Pena :023: Olisin laittanut hippiäisen kuvan profiiliini mutta en saa sitä liittymään - enkä kyllä mitään muutakaan kuvaa :icon_sad:
-
Niin teenkin, sekä kuperkeikkoja että ristinmerkkejä :045:
ja viisveisaan vastakkaisista mielipiteistä.
Hippiäisellä on terve asenne elämään. :icon_wink:
-
Ja kuvakin ilmestyi!
-
Juu, ilmestyi... vaikken ollu tuolloin ees sivustolla :icon_wink:
-
Juu, ilmestyi... vaikken ollu tuolloin ees sivustolla :icon_wink:
Syyllinen ilmoittautuu.
-
Hippiäinen on foorumin söpöin :eusa_clap:
-
Kiitos :icon_redface:
-
Syyllinen ilmoittautuu.
Äh, juuri kun minun piti kirjoittaa että ilmestys körttifoorumilla, hallelujaa!
Mt
-
hallelujaa!
Eiköhän tätä sanaa tulisi välttää körttifoorumilla.
Tätä sanaa käyttävät lähinnä ylätietä kulkevat kristityt.
-
Eiköhän tätä sanaa tulisi välttää körttifoorumilla.
Tätä sanaa käyttävät lähinnä ylätietä kulkevat kristityt.
Mites sit aloitettas Siionin virsi 284? Meillä se veisattiin ihan kirjaimellisesti, oisko pitänyt niekuttaa alkuun *piip*?? :icon_wink:
-
Aloitetaan 284: - Hallelu, Yah! Iloisin äänin...
-
Kyllähän sitä hallelujaa-sanaa käytetään körttipiireissäkin, mutta hallitusti. Se ei ole mikään joka rakoon tungettava sana. Muistan kauan sitten, kun äiti päivitteli jotain, varmaankin karismaattista tyyppiä sanoen: "Se on ihan halleluja!"
-
Hyvä Pirska!!!
-
Niin on sitä ihminen sopeutuu sosiaaliseen kontrolliin, että on kohtuuttoman sopeutuvaisena, vaikkei kukaan aktiivisesti kontrolloisikaan. (Tulipa muotoiltua vaikea lause...)
Tämän ketjun takia havahduin ajattelemaan, että jotkut saattavat kokea ristinmerkin jotenkin turhana teatraalisuutena. Tässä taannoin, kun kävin ehtoollisella, jätin jo tavaksi tulleen ristinkerkin tekemättä (kun ei kukaan muukaan näyttänyt tekevän), kumarsin vain, ja tunsin itseni joten pökkelöksi. Tänään kirkossa tein ristinmerkin, mutta silmäkulmasta pälyilin ympärilleni: mitä muut tekevät, pitävätköhän pahana kun minä teen.
Olen jotensakin huvittunut omasta käyttäytymisestäni. Seuraavaksi alan ehkä huolehtia siitä, miten kirkkoon sopii pukeutua.
-
En evl kirkossa. Opin ort tavan joskus ja se on heillä erilainen kuin lännen kirkossa, enkä ole tottunt nuoresta koko juttuun, joten vähän trad mukaan. En kyllä katsele kuinka toiset toimivat. Minulla on yksi ikoni joka on itselleni merkityksellinen muutenkin kuin taiteena, sillä on oma hieman erikoinen tarinansa. Sen edessä joskus selittelen asioita ja sen edessä teen ristinmerkin ja se on silloin minulle osa rukousta. En taitaisi osata toisten nähden, tai se ei vain olisi minulle aito juttu. Jos tapa yleistyy evl traditiossa, sitten, on tarpeetonta myös pahoittaa kenenkään mieltä millään jääräpäisellä "minä en tee koska en tee koska en osaa enkä tahdo" suhtautumisella.
Kas kummaa, kuitenkin, koko ristinmerkkiä en omaksunut ortodokseilta vaan Bonhoefferilta. Onpas merkillistä tämä. Niin ne kotijumalat vaikuttavat vaikka niitä miten roudaa roskikseen.
-
Sopiiko, ja kiinnostaako körttiväkeä käydä Tuhkakeskiviikkona kirkossa ottamassa tuhkalla piirretty ristinmerkki otsaansa.
Lienee vanha perinne, mistä tämä juontunee?
-
Sopiiko, ja kiinnostaako körttiväkeä käydä Tuhkakeskiviikkona kirkossa ottamassa tuhkalla piirretty ristinmerkki otsaansa.
Lienee vanha perinne, mistä tämä juontunee?
Ei meidän seurakunnassa ole tuollaista tapaa eikä ollut edellisessä. Ensi kerran kuulin. Kuinka yleistä tämä lienee onkaaan??
-
Wikipedian mukaan se on vanha katolinen perinne joka on otettu myös luterilaiseen käyttöön. Yleistyi 1900-luvun lopulla.
Täällä Lahdessa on ollut tällaisia tilaisuuksia(messuja?). En ole käynyt, siksi kysyin toisten kokemuksista. Seurakuntalehdessä on ollut kuvia jossa ihmisillä on tuhka-öljy sekoituksella piirretty risti otsassaan. Aiemmin katoliset ripottelivat tuhkaa päällensä. Tästä alkaa 40 päivän paasto. ???
-
Sanan laskiainen alkuperää ei varmasti tiedetä. Suosittu selitys on ollut se, että laskiaisena laskeudutaan paastoon. Nykyisin kannatetaan myös tulkintaa, jonka mukaan sana juontuu laskea-verbistä. Laskiaisesta aletaan laskea paastopäiviä.
Tuhkakeskiviikko (p-46) (dies cinerum) on laskiaistiistain jälkeinen päivä, josta alkaa paasto (40 pv). Päivä on saanut nimensä paastoon liittyneestä tuhkan sirottelemisesta pään päälle. Se oli katumuksen ja parannuksen vertauskuva. Tunnustamme, että olemme syyllisiä Kristuksen kärsimykseen. Tuhkakeskiviikkoa vietetään siten, että päivä on tavallinen arkipäivä, mutta illalla voi olla jumalanpalvelus. Aiemmin luterilaisessa kirkossa vähämerkityksinen.
Paastonaikaa on vietetty 300-luvulta lähtien. Paastonajan raamatullisena taustana on Jeesuksen paastoaminen erämaassa. Paastonajan sunnuntait kertovat Jeesuksen taistelusta pimeyden voimien, synnin ja kuoleman kanssa. Luterilainen paasto ei vaikuttanut ruokajärjestykseen kuten katolilaisten ja ortodoksien. Paastolla on ollut kolmenlainen merkitys: ihminen katuu syntejään ja maailmanmielisyyttään, haluaa palata täyttämään Jumalan tahdon ja suree osasyyllisyyttään Jeesuksen kärsimyksiin ja kuolemaan. Ihminen pyrkii kasvamaan vastuullisempaan elämäntapaan.
Jos marianpäivä sattuu jollekin paastonajan sunnuntaille, silloin kyseistä paastonajan sunnuntaita ei vietetä.
Pääsiäistä edeltävää paastonaikaa kutsutaan suureksi paastoksi erotuksena joulua edeltävästä adventtipaastosta.
En muista mistä minä tämän olen joskus itselleni nappaissut. Meillä on messu keskiviikkona, kuten on aina keskiviikkoisin, mutta ei siellä tuhkamerkkiä tehdä. Jossain sen kyllä olen otsaani saanut, oisko ollut Varkaudessa tai omassa kirkossa joskus aiemmin.
-
Täällä Espoossa näyttää Esse-lehden mukaan olevan tuhkakeskiviikon messu useissa paikallisseurakunnissa, ellei peräti kaikissa. Siellä saa ottaa otsaansa tuhkaristin, ja itsekin olen kerran ollut mukana. Ensin oli alustus ja keskustelua paastosta ja sitten ko. messu.