Hyvää on yhteisöllisyys ja säännöllisyys. Osallistujat muistavat määräajoin (sunnuntaisin tai silloin kun tulee käytyä) katua syntejään ja kiittää kaikesta, mitä Jumala on antanut. Myönnän kyllä, että itsekin kirkonpenkissä istuessani mietin joskus, että nyt se sanoi tuon, seuraavana tulee se ja sitten vielä sen ja sen aikaa niin pääsee pois. En siis ole aina järin vastaanottavaisella mielellä.
Itselleni on ehkä saarna kaikkein tärkein ja se vaikuttaa paljon siihen, millainen fiilis jäi. Saarnassa pitää olla sanomaa, sen pitää saada ajattelemaan. Muita tärkeitä pointteja on virret (onko tuttuja vai sitten taas jotain ihkaoutoja tungettu koko jumalanpalvelus täyteen ja menee koko fiilis), sitten tärkeää on myös muiden läsnäolo, on mukavaa rukoilla, jos on paljon porukkaa kirkossa. Lisäksi esim. joulukirkossa on kivaa se hämäryys ulkona, ja kynttilöiden paljous, sellainen mystinen kokemus ja syvä rauha. Ja sitten yksi kohta, jota odotan aina, on kirkolliset toimitukset, että ketä on taasen kuollut ja minkänimisiksi on uudet kyläläiset kastettu. Se taas ei tyydytä hengellisiä tarpeita vaan ihan maallista uteliaisuutta... ja monille mummoillehan se on sellainen päivän puheenaihe, että "tänään kuulutettiin se ja se kuolleeksi, tunsitko kuinka hyvin..."
Itse olen huomannut, että väliin kaipaan enemmän jumalanpalveluksia ja yleensä kirkkoon menemistä ja välillä vähemmän. Tauko tekee toisinaan hyvää väliin. Kuitenkin suhteellisen usein siellä tulee käytyä. Kerran kuussa on ehkä minimi muina aikoina, mutta sitten joulun ja pääsiäisen aikaan tulee käytyä useammin. Olen itse huomannut, että vaikka käy paljon, niin silti tulee aina jotain uutta. Jollain tavalla sitä pääsee vasta pikkuhiljaa yhä syvemmälle sisään jumalanpalveluksiin. Ja valmista ei tule koskaan, sitä haluaa vain "oppia" lisää siitä kokemuksesta.
Itseäni ei symboliikka häiritse, vaan se luo sellaista pysyvyyden tunnetta ja rauhaa. Aikoinaanhan se on ollut sitä varten (esim. kuvat kirkossa) että ne ovat opettaneet luku- ja kielitaidottomalle kansalle asioita. Edelleen symboliikka palvelee nykyajan ihmistä kokemukseen ja tunnelmaan virittäytymisessä.
Ja lopuksi, että itse en tykkää messu-sanasta. Tulee mieleen studia- tai jotkin muut messut, kun taas jumalanpalvelus on kuvaavampi ja parempi muutenkin (omasta mielestäni). Se on minulle ehtoollisjumalanpalvelus ja sillä sipuli.
Sellaisia mun ajatukset.
