Aamuhartaus 24

[Pena]

Mutta ei vihollinen meille silti pitkäksi aikaa rauhaa anna, vaikka kyllä saa sitten taas toisinaan ihanampiakin aikoja kokea. Se ei mitään muuta tahdo kuin sitä, että tultaisiin alinaikaisesti kiusausten raskauttamiksi, ja painuttaisiin kadotukseen. Se on saatanalle niin hirvteän paha asia, kun ei sitä ole lunastettu, eikä se pääse osalliseksi niistä lahjoista, joita syntisraukka saa nauttia.
Ja syntisellä on oikeus ottaa kaikki, mitä Herra Raamatussa lupaa antaa. Kaiken sen saa ottaa. Jos Hän antaa meille virvoitusta, lohdutusta, niin kuin on nyt tällä reisulla antanut, niin olisimme aika hölmöjä, ellemme sitä ottaisi.

Juho Malkamäki

[Riitta-mummi]

Tämä Juho Malkamäen ajatus vihollisemme saatanan olemuksesta on minulle uusi.
Että kateudesta omasta lunastamattomuudesta saakin sen vihaamaan kristittyjä Kristuksen seuraajia.

Olen tiennyt että langennut Lucifer oli ylpistynyt omasta kauneudestaan, viisausestaan. Että kysymys oli ylpeyden synneistä oli tuttu, mutta tämä että saatana kadehtiikin lunastettuja kastettuja kristittyjä !

[Pena]

Tämä Juho Malkamäen ajatus vihollisemme saatanan olemuksesta on minulle uusi.
Että kateudesta omasta lunastamattomuudesta saakin sen vihaamaan kristittyjä Kristuksen seuraajia.

Lieko ukko-Juholla ollut paljonkin kokemuksia perisuomalaisen kateuden myrkyllisistä seurauksista?

[Pena]

Kun Kristus on teitä niin hellästi rakastanut, että on koonnut teitä näihin opistoihin, joita voisi sanoa Hänen esikartanoiksensa, on Hän tehnyt sen sitä varten, että saisi teitä koota ja suojata niinkuin kana kokoo poikiansa siipiensä suojaan, teitä ruokkiaksensa ja elättääksensä täällä, pitääksensä huolta, että saisitte täällä hoitoa ja ravintoa.
Minä olen jo vanha ja laho, parahiksi voin tänne nousta, hyvin hätinä. Minäkö nyt voisin teitä ruokiskella ja elätellä! Kyllä minulla aikaa olisi ollut hyvin paljon, olisi ollut aikaa perinpohjin herätä, aikaa perinpohjin oppia tuntemaan Jumalaa ja Isää, joka meitä Kristuksessa on lähestynyt. Siinä Kristuksen kokoamain laumojen ruokiskelemisessa on, hyvät nuorukaiset, suuri vaara. Siinä tekke pian suurta vahinkoa. Kun minä olisin semmoinen kuin tulisi olla, niin voisin minäkin teitä johtaa Kristuksen helmaan, hänen ruokittavaksensa ja hoidettavaksensa.

Juho Malkamäki

[Pena]

Sitä on kyllä sellaistakin saanut peljätä niinkuin sanotaan Korkeassa Veisussa, että minut pantiin viinimäkien vartijaksi, mutta minä en ole osannut omaakaan viinimäkeäni hoitaa. Kuinka sitten osaisi sellainen antaa toisille viinimäen työntekijöille neuvoa, joka ei ole saanut omaansakaan hoidetuksi! Kuinka voi sellainen toisen taloutta ryhtyä hoitamaan, joka ei ole omaa peltotilkkuansa pystynyt viljelemään, niin että se olisi hedelmää antanut. Jumalan sanan tietoa, sitä kyllä on jonkin verran karttunut, sitä on aina ollut saatavissa, mutta niin kovin vähän on pystynyt sitä todella eläväksi tekevää Jumalan armon henkeä säilyttämään. Ja kun ajatteli tänne tulemista, niin siinä joutui sanomaan itsellensä: Mitä hyvät ihmiset minä, kuiva puu, jonka oksat olisi jo aika karsia pois, mitä minä sanon niille kalliille sieluille, joita Kristus meinaa ainakin kaikellansa saada omiksensa?

Juho Malkamäki

[Viisveisaaja]

Mutta ei vihollinen meille silti pitkäksi aikaa rauhaa anna, vaikka kyllä saa sitten taas toisinaan ihanampiakin aikoja kokea. Se ei mitään muuta tahdo kuin sitä, että tultaisiin alinaikaisesti kiusausten raskauttamiksi, ja painuttaisiin kadotukseen. Se on saatanalle niin hirvteän paha asia, kun ei sitä ole lunastettu, eikä se pääse osalliseksi niistä lahjoista, joita syntisraukka saa nauttia.
Ja syntisellä on oikeus ottaa kaikki, mitä Herra Raamatussa lupaa antaa. Kaiken sen saa ottaa. Jos Hän antaa meille virvoitusta, lohdutusta, niin kuin on nyt tällä reisulla antanut, niin olisimme aika hölmöjä, ellemme sitä ottaisi.

Juho Malkamäki

Jos joku pienen onnen hetken saa tässä ajassa, niin eiköhän ole joku pirrusriivaama lyömässä ales.

Jotenkin kun sanot, et ei tästä tuu mitään, niin miljoona pikkupirua huutaa olkapäällä, no ei tuukkaan.

Malkamäen Juho kyllä hyvin oikeassa ja kuten Riitta ja Pena totesi perisuomalaista alespainaminen.

[Pena]

Siitä minä kyllä olen aina ollut selvillä, että Kristus on teitä vetänyt jo ennenkuin olette tänne tulleet, sen verran ainakin, että olette tohtineet tänne tulla, ettekä ole peljänneet tätä laitosta, ettekä jääneet pois. Se on jo Jumalan työtä, hän on saanut ikävää tänne. Se on jo suuri työ, vaikka näyttäisikin pieneltä. Ei suinkaan syntinen ihminen itsestänsä liikahtaisi, ei jalkaansakaan astuisi sinne päin, jossa hänellä on kuultavana iankaikkisen elämän sana. Ja kun Kristus on näin teitä rakastanut, sillä hän on ensin teitä rakastanut, paljon ennemmin kuin me, niin Hänellä on oikeus pyytää vastarakkautta. Ja kaikkein ensimmäisenä on siinä se rakkaus, jota osoitetaan Hänen sanaansa kohtaan, ettei se jäisi ikinä hukkaan meiltä tässä elämässä eikä pääsisi meidän käsistämme katoamaan. Ja se ei mene hukkaan, vaikka näyttäisikin siltä. Joka Jumalan sanaa akastaa, häntä rakastaa myös Jumala.

Juho Malkamki

[Pena]

Tässä äsken puhuttiin siitä, että me muka tahdomme tehdä Jumalan tahtoa. Voi jospa me olisimmekin niitä - voi mikä suuri armo meillä siinä olisi! Sillä mitä siitä sitten seuraa? Jumalan tahdon tekijästä tulee syntinen. Siinä tulee vain syntiseksi, kun yrittää noudattaa Jumalan pyhää tahtoa. Ja jos te, nuorukaiset, alatte sitä harjoittaa, niin älkää hätäilkö ja peljätkö, ettei teistä tule syntisiä. - Kyllä tulee, jos kaipaatte sitä. Odottakaa Herraa. Kun kuuliaisuuden tietä vaellatte eteenpäin, saatte sillä tiellä odottaa Herraa. Eikä sitä koskaan tunne itseänsä liika syntiseksi. Herra siitä pitää huolen, emme me sitä itse saa, emmekä itse osaa vaikuttaa. Emme osaa vihata syntiä. Sen vaikuttaa vain Kristus. Ja se on Hänen kallista työtänsä. Hän ei koskaan väsy kuuliaisuuden tiellä. Sitä saa huomata, että kas, kas - sepä olikin ristintie! Mutta ei Jumala teille pane yhtään raskaampaa kuormaa kuin jaksatte kantaa, vaan pitää hyvin tarkkaa huolta, mitä antaa milloinkin. Apostoli sanoo muutamille: Rieskaa minä olen teille syödä antanut, sillä ette ole vahvaa ruokaa kestäneet, ettekä vieläkään kestä.

Juho Malkamäki

[Pena]

Meillä on niin ihmeellinen Herra niitä kohtaan, jotka vaeltavat kuuliaisuuden tietä. Niiltä ei koskaan puutu synnintuntoa, eikä armontuntoa. Hän antaa kumpaakin. Ja siinä kohtaavat toisensa synti ja Jumalan Pojan vanhurskaus. Ne sopivat siinä välinsä.

Juho Malkamäki

[Pena]

Ei Jumala antanut meille Kristusta leikin asiaksi, vaan Kristuksen on tultava eläväksi todellisuudeksi meidän kohdallamme. Ja kun Jumala meidät Kristuksessa löytää, niin Kristus on meidän edesvastaajamme Isän tykönä.

Juho Malkamäki

[Pena]

Kyllä Isä pitää siitä huolta, että vetää Pojan tykö. Mutta siinä tulee sitten esille se, että synti on meissä vahvempana puolena. Ja siitä tulee haavoittunut sydän, murheellinen mieli. Tapahtuu Johanneksen tavalla: Minun tulee vähetä, mutta Kristuksen tulee kasvaa. Ja Herra tuntee ne omiksensa, joissa saa tätä työtänsä jatkaa. Niiden nimet ovat elämän kirjassa.

Juho Malkamäki

[Pena]

Se Raamatun sana, joka kuuluu: "Monet ovat pyytäneet päästä sisälle ahtaasta portista, mutta eivät pääse", on kummallinen paikka
Sen verran, mitä minä olen lukenut Raamattua, ei ole oikein selvää sanan selitystä tähän paikkaan. Mutta jos ihmiselämää tarkkaa, niin ei tahdo osata muualle siinä asiassa kuin siihen juuri, mistä on puhuttu nyt tänä iltana. On niin tavattoman läheinen se maailmanrakkaus, ja vaikeaa sen hyljääminen. Ei sitä luulisikaan muuttumattoman ihmisen niin pahana pitävän. Siinä on läheisimmät sukulaiset ottamassa kiinni, että "äläppäs hulluttele" ja panemassa kaikkensa esteeksi, ettei vaan maailman rakkaudesta luopuisi.

Juho Malkamäki

[luterilainen]

Oksalla alimmalla uskon epävarmuudessa armon varassa roikkuen uskaltaa herätä aamuisin kohtaamaan maailman turhuuden turut. Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa!   

Jokainen päivä alkava

1. Jokainen päivä alkava
on, Herra, hallussasi.
Tänäänkin meidän tuntea
suot hyvää hoitoasi.
Yön synkkyydessä varjelet
ja aamun annat koittaa.
Kun sydämemme valaiset,
armosi synnin voittaa.

2. Lahjoita sana väkevä
sielumme ravinnoksi.
Sen voima meissä säilytä
syntimme tuomioksi.
Jos päivän matka uuvuttaa
tai suistaa teille harhain,
kun tartut käteen, aukeaa
taas tie ja suunta parhain.

3. Vie päähän päivän kilvoitus
ja anna illan suussa
vaeltajille siunaus.
Sen, Jeesus, ristinpuussa
kelvottomille ansaitsit,
jaat sitä tuhlaavasti.
Kun päivän matkan talutit,
taluta kotiin asti.

Jaakko Haavio 1968

[Riitta-mummi]

Minulla on kokemus ja yhäkin tunto siitä mikä on ahdas portti pelastukseen.

Se on se ihmistekoinen pyhittäytyminen, jolle ei Kristuksen sovitustyö yksinään riitä !

Itse asetetaan raamit joiden sisään sopivat vain oikeat uskovaiset. Niitä sitten vahditaan muidenkin puolesta omassa pelastusvarmuudessa.

Piikkejä ja pilkkakirveitä lentää syntistä uskovaa kohtaan.
Raamit kaulassa ollaan menossa ahtaan portin läpi ! Se on väkivaltaa armon sanomaa kohtaan.

Raamattu on heille käärinliina. Alatien kulkijalle se on kapalo josta loistaa valo.

[Pena]

Raamattu on heille käärinliina. Alatien kulkijalle se on kapalo josta loistaa valo.

Kiitos! Tämä on helmi.