Päiväkirjani 2

[Riitta-mummi]

Pekka V. Herkkyys, sairaus , suru ja kuolema kuuluvat elämään. Nämä ovat aina läsnä ja koskettavat monia kaikkialla. Käsrsiminen on osa kokonaisuutta jossa ihmistä kootaan valmiimmaksi.

Omakohtainen kokemus syvästä ahdistuksesta tai masennuksesta vie lähelle epäuskoa.
Syvyydestä huudan sinua Herra. Kuule ääneni ! Kyllä Hän kuulee ja aijallaan tulee apu tai muu ratkaisu.

Tapahtuu Hänen tahtonsa mukaan.

 

[PekkaV]

   Lukekaas, kun minulla on jatkuva murhe, etten osaa kirjoittaa tänne niin usein kuin haluaisin.
Ja niin paljon ja varsinkin niin syvällistä.
Ehkä aktiivisuuteni motiivi odottaa minua jossain muualla. Ehkä kaikki on ylhäällä ajateltu toisin.
Suap nähä. Kahtoopa. Nyt on näin.

[Riitta-mummi]

Näinhän se on ! On se nyt näin. Näinikkää se onnii, mut mitä hänest !

Lämpimin terveisin R-m   

[PekkaV]

Näinhän se on ! On se nyt näin. Näinikkää se onnii, mut mitä hänest !

Lämpimin terveisin R-m   

Näillä ... myö immeiset ollaan vajavaisia. Hyväksyä itsensä, kurkottaen parempaan.

Rukoilla mun Jeesus anna, aina ristis juurella.
Sinuun suo mun toivo panna, Sinua vain palvella.

[Riitta-mummi]

Rakas Jeesus, haavoihisi
minut kätke kokonaan,
kätke siksi, kunnes noudat
minut taivaan kunniaan.

 

[PekkaV]

   Nuorelle 00: Minussa katselet itseäsi 50 vuoden kuluttua.
 Vanhus 47
Malli muuttuu paljon siinä ajassa parempaan. Sitähän kasvu on. Suuri puutarhuri hoitaa.

[PekkaV]

 
   Nyt luvun alla on Waltaria. Kirja ei ole nyt tässä, jotta voisin varmasti todeta, onko se Mikael Hakim vai Mikael Karvajalka. En viitsi nousta hakemaan. Varmaan edellinen. Nääs alkusivuilla Waltari kartoittaa kristinuskon ja islamin suhdetta tosi mielenkiintoisen, yllättävän perusteellisesti; ja jatkossa keskusteluttaa henkilöidensä kautta samaa aihetta konkreettisemmin. Yllättävän, en sanoisi tuoretta - minulle kyllä, mutta en uskalla yleistää, kun olen niin ikstriimi - , mutta ottaa mukaansa, vaikkakin kielen rakenne on romaaniksi vanhahtavaa, jollain tapaa arkaaista.

No, sano.

Siinäkö se nyt taas oli, asiani ja aiheeni. Tahtoisin kirjoittaa kaikki. (Ikäänkuin olisin tuon jo kirjoittanut. Uutta uutta, vaadin mä itseltäni. Vaan mihinkä koira ...)

Tässä Päiväkirjassa annan itselleni luvan jankuttaa. Lukisittepa vanhat, "oikeat" päiväkirjani! Siinä sitä onkin jankuttamisen jankuttamista jankuttamisenkin jälkeen. Pari muovikassillista jankutusta, voihketta ja valitusta, kartoitustakin ehkä vähän, jopa mietiskelyäkin saattaa löytyä kylläkin - ehkä - vähän. Mahdollisesti. En muista. Siitä on niin kauan.

Kaikki tuntuu etäiseltä. Ikä painaa, vanhuus vaivaa. Elämän ehtoo on jo. Loppu lähenee. MuttEI  VIELÄ! Siis läheneehän se koko ajan tietenkin. Ja loppu, kuolema tulee kun tulee. Ikuinen elämä.

Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja. Tahtoisinko elää uudelleen. "Uutta aikaa autuasta odotan mä hartaasti, jolloin ..."
https://www.youtube.com/watch?v=vkl2EU6XHgo

Hyi saatana, mene pois!

[PekkaV]

   Mitä se pekka taas tuossa riehuu! Yrittää. Ei se muista vanhan, viisaan ohjetta: pudottelemalla.

Vaikka tosaalta: mitäpä muuta ulostaminen on kuin pudottelua. Sitäpä sitä. Niin luonnollinen toimitus. Pyhittääkö teksti paskan. No sitten taas sehän on sitä itteensä, aitoa oikeeta, hyvvee kasvualustoo, KUN malttaa polttoo sen ensin ... antaa palaa mullaksi. Se on kuitenkin tuo meikämanne niin malttamaton!

[Riitta-mummi]

Eipä ou PekkaV mittää meikäminnaan verraten. Mie tykkään tehä kaik het´tuoreltaa ja runsaanpuoleisest´.
Hautukoo sit lukijan mieles jos hautunee.

Nykyjää vua inspiratiota on välälaisest´, mut ku Herra antaa aiheen sit tulloo tekstii nii jot !

Oo sie Pekka vua oma sisseis!  Miekii oon, vaik väkisin.

R-m

Ps. Miul on uus savolainen ystävä Älypääs, mäntyharjutar lähtöjää, nyt vantaalaine.

[PekkaV]

   Kyllä on tylsää taas. Aivo jumissa. Mutta sää on kuin morsian. Kiersin naapureissa, en edes pihoilla vaan edustalla, josko joku olis laittanna omenoita tarjolle, mutta ei. Se aika on mennyt. Syksyn omput on syöty. Kaupasta sais, mutta ne on pulkkitavaraa. Suoraan puusta, se on OMENA. Sitä ei voita mikään.

   Katupippilässä oli vieraana paikallinen ex-kansanedustaja kertomassa paikkahistoriaa ja nykypäivää.

[PekkaV]

   On outoa. Maailma on täynnä. Minä olen täynnä. Paperi on tyhjä.
   Odotus palkitsee. Yritys hyvä kymmenen. Kautta kärsimyksen voittoon. Kun aika on kypsä, saattaa ehkä olla liian myöhäistä. Ken tietää. Kello käy. Mitään ei tapahdu
 Hyvä niin, sillä pahaa voisi. Nyt ei ole hyvää eikä pahaa. Tai oikeastaan hyvää, sillä tekstiä syntyy. "Kirjoita joka päivä." Näin se menee. Tälviisii. Ja miksei menis, kun on mennäkseen. Ei hätiä mitiä. Pitääkö aina olla jotain!? Nirvana. Tiedottomuus eikä yhtään ajatusta. Se on lepoa. Levosta versoo kaunis kukka. Kukasta hedelmä, hedelmästä siemen, siemenestä uusi kasvi.
   Auringon laskiessa ilta pimenee. Sitten tulee yö ja aamu, uusi päivä. Vanha on mennyt, uutta pukkaa.

[PekkaV]

   Hello, how I you? How I me? Thank you. Thank you. Quite good. Oikeastaan hyvin. Vähän vaan epäilyttää, olenko pihalla vai onko kaikki kotona. Mutta nyt on näin. Ei voi mitään. Julkaisukynnys on nappia vaille ylitetty. Ei siinä mittää. Sormiharjoitusta tämä on osittain, osittain pyrkyä eteenpäin, parempaan, aidompaan, rehellisempään ja mahdollisimman yleishyödylliseen, siis rakentavasti edistykselliseen.
   Mitä tulee maailmanpolitiikkaan, tahdon todeta sen olevan mallillaan. Toisaalta ... Se mikä eilen kosketti, oli ajatus uutisista: Bernard Show: "Good news are bad new." Miten pitäisi suhtautua. Telkkaa ei pidä sulkea, kanavaa ei pidä vaihtaa, mutta jonkinlaista totuusseerumia sikäli, että "Life is more than news." Uutiset on noin tunti vuorokaudesta. Niiden vaikutus on ehkä kolme tuntia. Muu on muuta, mitä kullakin milloinkin missäkin.
   Keskiviikko on Katumuspippilää, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Ganossanmatkaa. Seuraa. Suhteita. Kontaktia. Ihmistä. Lähimmäistä. Läheisyyttä. Välimatkaa. Etäisyyttä, mutta suhdetta kumminkin. Olemassaoloa. Elämää.

[Riitta-mummi]

Nyt irtosi, PekkaV !  Onnittelen filosofisesta otteesta.

Mie kasson telkkarist vaa uutiset, siin 5-6 kertaa päiväs´. Muuta en sit kassokaa ko urheiluu. Kaikki muu on täs näihe hyppysiin alla, ja sitä riittää.

Tännää tulle siivojja, ihan koht.  Laitan syömiseks Kahden Kalan Keiton.

[PekkaV]

   Mitä kirjoittais, kun tekee nii-iin mieli. Ei mitään. Ei voi mitään, kun ei ole ajatuksen ajatusta. Tää voi olla hyvä lähtökohta? Vai? Ei voi tietää. Tyhjää höpinää. Anteeksi.
   Olis kiva ja hyvä, jos vois kartuttaa ihmiskunnan aarteistoa luovalla ajattelulla,ideoilla ja/tai oivalluksilla. Mutta onhan tämä jotain pohjustavaa. Pohjatyötä. Perustan laskemista? Ei kai kutenkaan. Perusta on vankka. Tää ei oo sitä. Tää on kevyttä löpinää. Tyhjän täyttöä. Mutta haluan ajatella sen olevan kutenkin jotain. Pelkään vaan, että joudun toteamaan oheisen liian kevyeksi, että päädyn poistamaan, ja sitten on taas "hyvä" yritys mennyt mönkään.
   Vielä toivon, vaikkei toivoa ois ollenkaan.

Ensi kesän Herättäjäjuhlamajoitus on vielä hakusessa. Tunnusteluja on eli varasijalla olen. Tämä majapaikka varmistuu aikaisintaan ensi kuun alussa, jolloin majoittaja pyysi palaamaan asiaan. Jos se ei natsaa, sitten menee sormi suuhun ja johonkin muuhun kohteeseen.

[Riitta-mummi]

Hei PekkaV !

Sinä olet ollut minulle foorumini alusta asti inspiroiva ihminen. Onko meissä ehkä jotakin samaa, veli-sisaruutta ? Yhteinen Isä meillä ainakin on.

Koetapa runoa. Pane sanoja alekkain. Laita ne niille tarkoitettuun saittiin, niin minäkin vielä yrittelen.

Minulla on nyt hauska sanalikki-kavesi Älypäässä. Hän laitatti, ja nyt minäkin laitan kirjaimia, vapaasti valiten näin:  a e t a l o n
Niistä muodostuu sanoja näin:   talo nolo elo aalo noeta...

Voit laittaa saman vokaalin useampaan kertaa. Yhtäkin vokaalia saa käyttää useampaan kertaa kun ne eivät ole petätyksin.

Janne Saarikivi on sana-friikki, minäkin taidan olla !