Onpa tosiaan lämmin!
No nyt se kesä tulee kohisten!
Aina se on ihme.
Kasvu
Maa työntää kasvua valtoimenaan.
Linnut laulavat
Kesä on aivan tuossa kynnyksellä
Mökkielämä odottaa.
Aion opetella aamu-uinnin vaimon kanssa, tai koska vaimokin. Hän on aina uinut aamuisin. Minulle se voi olla kova paikka, mutta meinaan yrittää. Jospa tulisi tavaksi. Ruskea rasva suojaa taudeilta.
On ihme, kun kevät taas koittaa. Kyllä talvi on pitkä. Sen kanssa pitäisi opetella elämään ja näkemään enemmän hyvät puolet.
Illan suussa menemme simalle ja munkille seurakuntatalon pihaan. Aamulla lyötiin kättä päälle puolison ehdotuksesta, ettei muuten vappua juhlita, ei ylioppilaslakkia. Todennäkoisesti kuitenkin huomenna mennään jonnekin. Imua ei voi vastustaa. Ja eikä siinä mitään. Hän tarkoitti varmaan vain, että tietynlainen pakonomainen stressi juhlia, siitä luovuttaisiin, siltä yritetään välttyä. Vapaa lasku. Rennolla asenteella.
Muuten on kaikki hyvin, muutenkin. Kuitenkin kaikitenkin, jos ei ala kaivella eilisen vaivoja ja kremppoja. Paljolti ne tulee ja menne ja jos ei, niiden kanssa sitten vaan ollaan ja eletään. Ja mikäpä tässä on ollessa.
Sitä minä kuitenkin, mikä on tulevaisuus? Ei sen tarvitse huolettaa Jumalan kämmenellä. Syntisenä ja heikkouskoisena kuitenkin välillä lankeaa, alkaa jopa murehtia turhia.
Antaa ajan kulua. Aika parantaa. Aika tekee työtään. Ajan myötä uudistumme hoitaessamme vanhaa, tätä mikä nyt on, kohta vanhaa uuden ilmaantuessa.
