Tämän sinun tapauksesi ymmärrän kyllä, mutta voiko koko genre olla vain kuoleman asian palvelija ?
Tuskaa, synkkyyttä, ja jopa kehoitusta sen ylläpitämiseen !. Ei käy minun pirtaani.
Minulle musiikki on iloa, kauneutta, puhtautta, hyvän ylistämistä. Pidän myös kuvauksista rakkauselämän erilaisista kuvioista ja niiden kuvailuista.
Ihmettelen mitä ihmiset rakastaa hevissä, tai metallissa. Mitä muuta se on kuin anarkiaa, vihaa ja pahaa.
Älä tästä pahastu, sinusta tykkään !
Olen itse usein ahdistunut ja surullinen, mutta silloin kuuntelen virsiä tai klassisen kauneimpia.
Tietenkään emme kaikki pidä samasta. Minä pidän esim. vanhasta rock-musiikista ja jazzista, mutta en hevistä. En myöskään mistään imelästä hempeilystä.
Ella ja Louis:
https://www.youtube.com/watch?v=lFiGn5lpahc
