Eilen sain kuulla Siionin virsiä esittävän lyyrisen, huilumaisen ja melkeinpä bachimalisen linnun veisaamassa. Hän on Mustarastas. Hänellä on meidän tontilla vuokrasopimus. Hän maksaa veisuuäänellään.
On aika ihmeellistä että linnuilla on sävelkorvaa ja ne osaa matkia ääniä ja laulaa ties mitä aariaa ja muuta.
Itse en oikein osaa itseäni luonnehtia luonnonystäväksi ainakaan lintujen, no en kalojenkaan suhteen.
Molempia metsästänyt, pyytänyt.
Exä omisti saaren Saimaalta.
Siellä oli yksi lahti jossa oli paljon vesilintuja ja aina mietiskelin siellä, että tänne kun jäisi väijymään, siis ne linnut aina lähti karkuun kun tuli sinne lahdenpohjukkaan, mutta ne palasi aika pian takaisin ja jos silloin olisi odotellut, niin varmaan lintupaistin olisi saanut.
Exä meni, se ei harmittanut, mutta kun saarikin, niin se sapetti.
Ehkä mun olisi kannattanut ennakkoäänestää persuja, kun näin luontoystävä olen.
Äänestin kuiten kd tä.
Ei taida ehdokkaani päästä silti läpi.
