Usko on vakava asia.
Mä tuskin pääsen taivaaseen ja tuskin moni körttikään, niin hauskaa mulla on ollut körttiseuroissa, vaikka aiheet on olleet vakavia, niin ihmiset on aina olleet iloisia ja ei pinnallisesti.
Kuinkahan useasti olen seurakunnassa vieruskaverini tiputtanut vitseilläni penkiltä, ihan hävettää,
Mun kuiva huumori ja kaverillani ei vaan pokka pidä ja hysteerisenä kierii penkkien välissä.
Eli mun kaa ei jumikseen.
Ihanin muisto nunnista on minulla kun ne tuli johkin paikkaan joskus ja olin siellä ja ne oli täynnä iloa ja koko yhteisömme oli ihan iloa täynnä heidän vieraillessa ja Riitta Olikohan Ylipahkala sanoi, että tuntuu kuin Enkeleitä olisi ympärillä, kun tulitti.
Itse kerran ennen uskonnollista herätystäni tai mitä se onkaan, niin olin yhdessä laitoksessa vähän aikaan ja niin murheissa kuin murheissa voi olla ja retkut, kuten minä niin nosti mut masennuksesta, siis sekopäisyys oli lähellä tulla, ei tulut kuyin tämä mikä nyt on ja onhan tässäkin.
Joku lähdekirjallisuus kertoo, että evankeliumin lähettiläitä evankelistoja kait oikea nimi sanottiin gläde bjegereiksi, siis ilon kantajiksi.
Diakonissat kun tekee Suomessa raskasta työtä asunnottomien ja perheiden kanssa vaikeuksissa ovat yllättävän iloisia ihmisiä, oikein ilo asuu heissä joita olen tavannut, vaikkakin kaikki sitä työtä ei jaksa.
https://www.youtube.com/watch?v=ScK3v5gcBK0&ab_channel=HillsongUNITED
