Kirjoittaja Aihe: Kävin kirkossa 26  (Luettu 73882 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8597
Vs: Kävin kirkossa 26
« Vastaus #75 : 07.04.24 - klo:19:32 »
Kasvaakohan mulle Enkelin siivet selkään, kun niin ahkerasti tänään ollut sanankuulossa.

Ensin aamulla siis messussa ja nyt iltapäivällä kävin Oneway tilaisuudessa.
Täytyy myöntää että värikästä oli porukka ja jos heillä ei olisi kristillistä vakaumusta, niin olisivat kyllä vaarallista porukkaa ja kiertäisin kaukaa.
Nyt siellä ihmiset mitä mukavimpia ja kaikkien kanssa syvä hengellinen yhteys.

Kaveri siellä kertoi että hän oli ensin Niuvanniemen vankisairaalassa ja siellä kuullut kerrottavan Jeesuksesta, sitten Saramäen vankilassa tehnyt ratkaisun ja kääntynyt kristityksi.
Toinen kertoi edelliskerralla kuinka myös vankilassa tullut ns, uskoon ja sitten porukkaa kun alkoholismista ja huumeista päässyt irti uskonsa avulla.

Mustalaisia aika usea ja heistä yleensä ei kuule kuin huonoja uutisia, niin ihanasti ns, uskossa ja pyysivät esirukouksia olivat mukana ja joskus vetävät niitä tilaisuuksia.

Kyllähän sitä mietti että näin vaarallisten ihmisten keskellä kuin tässä seurakunnassa harva tavallinen duunari uskoltaisi hengailla.
On se vaan Jumalan ihme kun tälläinen porukka noin hurjista taustoista kokoontuu ylistämään ja kiittämään Jeesusta.

Sinänsä yhtä pahoja ja pahempia sitä voidaan olla, vaikka ei oltaisikaan sorruttu huumeisiin tai jouduttu vankiloihin.

Kaikki valta tekoälylle!

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8597
Vs: Kävin kirkossa 26
« Vastaus #76 : 12.04.24 - klo:16:44 »
Jokainen kun on ollut kirkossa työssä, niin siellä ollaan paljon polvillaan ja rukoillaan.

Ihminen kun tulee kirkkoon, niin ajattelee, et nyt taas tää pakkopulla kun kuuluu kulttuuriin ja kärsitään nyt, menis nopeesti, et pääsisi reaalimaailmaan.
Tosiasia on että kaikki reaalimaailmassa menee paremmin, kun käy kirkossa.

Kirkon messut ja kaikki toiminta on paljon sellaisten tekemää, kun on polvillaan rukouksessa ennen touhun alkua.

On tietysti kaikenlaista ja se kaikenlainen kuten rovasti Kananen pääsee esille, mutta körttiseuroista en ole kuullut kenenkään kuullut mediassa puhuvan, vaikka joka viikko niitä on, kuten merimieskirkon tapahtumia joissa kaukana kotoaan autetaan ja muutenkin ollaan läsnä ja ties mitä toimintaa.

On se kumma, vähän kuin rikosuutiset yleensä, jos joku tekee rikoksen, niin kova meteli, mutta koskaan ei Pekasta kun tekee raskasta työtä tehdä juttua tai sairaanhoitajasta, kun pesee paskat ja syöttää agressiivista potilasta kun lyönyt useamman kerran tai muita.

Harmittaa kirkon puolesta, mutta ei kirkko Kanaseen tai Räsäsen eroon kaadu.


Kaikki valta tekoälylle!

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34184
Vs: Kävin kirkossa 26
« Vastaus #77 : 12.04.24 - klo:17:23 »
Kirkossa on parasta yhteinen rukous.  On ylentävää kun täysi kirkollinen sanoo yhdessä IsäMeidän-rukouksen.

Myös muut rukoukset, ja synnintunnustus ovat sitä parasta ja alkuperäisintä kristuksenkirkkoa.

Olen kokenut myös yhteisiä rukoushetkiä alttarikaiteella. Siinä on todella jotakin ihmistä suurempaa läsnä.

Polvillaan tai ilman, alttari on siunauksien paikka.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34184
Vs: Kävin kirkossa 26
« Vastaus #78 : 21.04.24 - klo:11:29 »
Koin suurta ja lämmintä yhteisöllisyyttä katsoessani Marttojen Juhlamessua Tampereen Tuomiokirkosta.

Martat 125 vuotta juhlajumalanpalvelus ja kansanlaulumessu Tampereen tuomiokirkossa. Musiikista vastaa gospelkuoro Ilo ja soitinyhtye Eveliina Ylikosken johdolla. Liturgi Leea Lehtonen, saarna Marianne Heikkilä.

https://areena.yle.fi/1-67089871

En kauan vierastanut kansanlaulujen tahtiin lauletuista veisuista, enkä mistään muusta ulkonaisesta. Päinvastoin, kirkko oli kaunistettu kukin ja martoin. Sinivalko kirjava joukko penkeissä punaisin huulin ja huivein osoitti että martat elävät ajassa.
Samoin Marianne Heikkilän saarna oli napakkaa puhetta aikamme ihmisille ongelmista joita ei pidä kieltää, Saarnassaa tulivat kriisit, syrjätymiset ja kiusaamiset esiin niin että jokaisen tehtäväksi jää se mihin voimat ja kyvyt riittävät.

Kirkko on oma lempikirkkoni. Lars Sonck ja Hugo Simberg ynnä Magnus Enckell ovat  luoneet taideteoksen joka ei vanhene. Se puhuu omaa saarnaansa aina.

 :049: :049: :049:

Samaa henkeä tämä on kuin Herättäjäjuhlat, aitoa Jumalan tahdon tekoa.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34184
Vs: Kävin kirkossa 26
« Vastaus #79 : 28.04.24 - klo:11:20 »
Uskon keskeinen rakkaudensanoma ja palvelu olivat läsnä tässä KUAn jumalanpalveluksessa.

https://areena.yle.fi/tv/ohjelmat/30-1282
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34184
Vs: Kävin kirkossa 26
« Vastaus #80 : 09.05.24 - klo:11:04 »
Lämmin kiitos tästä Helatorstain Jumalanpalveluksesta, ennenkaikke Marja Heltelälle ja kaikille toimittajille !

Tämä oli minun kirkkoni ! Sanat jotka puhuttiin olivat ymmärtävia ja ymmärrettäviä, lohdullisia ja täynnä rakkautta ! Saarna oli  u p e a  ja ajatuksia avaava, taivastoivoa täynnä.

Ei musiikikaan hullumpaa ollut, vaikka laulajan ääniala ei minua miellytä. Saxofoni ja piano soivat hyvin.

Kirkko oli tupaten täynnä seniorikansalaisia, heitä ravittiin !

https://areena.yle.fi/1-3757226

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8597
Vs: Kävin kirkossa 26
« Vastaus #81 : 08.06.24 - klo:13:10 »
Labdien eli päivää täältä Latviasta.

Kävin paikallisessa luterilaisessa kirkossa.
Tuumin että menen sinne ja laulan tai veisaan tuttuja virsiä, yhdyn rukoukseen, opin kieltä ja saan hartaan hetken omassa rauhassa.

- No ei. tuomasmessulainen hapatus ( tyyli ) oli saastuttanut paikan tai levinnyt.
Joka tapauksessa, ei omaa rauhaa, vaan messu kun alkoi, niin ympärillä siellä täällä porukka polvistui penkkien väliin ja aina kun joku tuli kirkkoon myöhässä, niin ensin ne meni polvilleen ja rukoili ja sitten nousi istumaan. Kesken messua polvirukousta paljon.

Ja se kummallinen toisten tervehtiminen. Yks kaks kaikki alkoi tervehtimään toisiaan ja ehtoollisen jälkeen ne vasta toisiaan ja minua tervehti ja jutteli.

Ajattelin, että minne minä nyt taas olen joutunut.

Vielä luterilainen sunnuntai messu ja tälläistä.
Kaikki valta tekoälylle!

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34184
Vs: Kävin kirkossa 26
« Vastaus #82 : 16.06.24 - klo:10:52 »
Vaikka tunnen omien kokemusten pohjalta tiettyä vastenmielisyyttä joidenkin vapaiden suuntien tyyliin, tästä babtistien hartaudesta pidin.
Perusteluna vilpittömiltä ja luonnollisilta ihmisiltä nämöätuntuivat, ja tarkoitus oli ei käännyttä vaan auttaa vaikeuksissa olevia.

Musiikkikin oli 'luonnollista', ei ylivirittynyttä. Pianisti myös puhui hyvin ja asiaa.

https://areena.yle.fi/1-3757226
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8597
Vs: Kävin kirkossa 26
« Vastaus #83 : 20.06.24 - klo:13:12 »
Tykkäsin riitan linkin palveluksen musiikista.

Kävin viime sunnuntaina yhdessä pienessä luterilaisessa kirkossa, siis kirkko ei nyt niin pieni, mutta kylä aika pieni.

No sama meno kuin edellisellä kerrallakin. Polvirukouksia kesken messua ja alussa ja lopussa.
Muistaakseni ihan kakarana kun olin messussa, niin silloinkin polvistuttiin kirkossa. Mutsin kanssa tuli ravattua jonkun verran vekarana.
Joku vanhempi varmaan muistaa oikein, että onko luterilaisen kirkon messuissa ollut poliviruouksia messuissa.

No sitten oli taas se kättely osio, en usko sen olevan vanhaa perua.
Yhdessä vaiheessa vaan noustiin ja alettiin harhailla ympäriinsä kirkossa ja tervehdittiin jokaista.

Kirkkokahvitkin olisi ollut, mutta liukenin, kun en halunnut huomion keskipisteeksi koska olen ulkomaalainen.

Jos nyt joskus joku hengellinen herätys tulisi niin toivottavasti tulee luterilaiseen kirkkoon ja on saman tyylinen kuin täällä, että ihmiset polvistuilee ja etsii Jumalaa sen suuremmitta ja on harrasta ilman merkkihenkilöien paasaamisia. Tälläistä aika körttiläistä menoa.
Kaikki valta tekoälylle!

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22385
Vs: Kävin kirkossa 26
« Vastaus #84 : 20.06.24 - klo:14:05 »
Onko synnintunnustus luettu joskus polvillaan?

Poissa Mauno

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 776
Vs: Kävin kirkossa 26
« Vastaus #85 : 21.06.24 - klo:07:49 »
Olin Aholansaaressa kouluikäisten TELTTIS-telttaleirillä leiripaappana. Juhannusviikon leirillä oli leiriläisiä ohjaajineen yhteensä 101 eri puolilta Suomea.

Huikea kokemus oli leirin päätöspäivän leirikirkon loppuvirsi. Seisaaltaan veisattiin niekuilla "Herraa hyvää kiittäkää".

Minun ja Körtit sivulta Facebookissa voi katsoa.

Hyvää Juhannusta kaikille!

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8597
Vs: Kävin kirkossa 26
« Vastaus #86 : 04.07.24 - klo:00:19 »
Onko synnintunnustus luettu joskus polvillaan?
Kyllä pena ja joku muu kohta.

Tykkäsin kakarani messuista ja vieläkin, etsinköhän äitiäni sen muiston mukaan?

Polvirukous on ookoo nöyrä homma.

En tiedä mistään mitään.
-Olisikohan paras ja oudoin kokemani messu jossain Lapissa, Olikohan kristilliset liikemiehet paikassa, nio tottakai ne ensin teetti meille töitä ja muuta, mutta itse messu, kun kaveri valitsi porukkaa puhumaan sen mukaan, kun näki valon kaverin yllä ja ehtoollisella se mehu tai joku ja leipä kiersi monta ympyrää, kunnes saatiin juotua ja syötyä kaikki oli erikoinen kuitenkin kiva kokemus.

https://www.youtube.com/watch?v=u0Lx3supRTQ&list=RDMM&index=18&ab_channel=LiveAid
Kaikki valta tekoälylle!

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8597
Vs: Kävin kirkossa 26
« Vastaus #87 : 25.08.24 - klo:15:55 »
Tuli käytyä Ventspils kaupungissa Latviassa nyt messussa.

Oli tällä kertaa babtistikirkko.
No mietin mennessä onkohan yhtä paljon polvirukousta kuin oli luterilaisessa kirkossa vieraillessa.
No ei ollut vaan enempi amerikkalaisia ylistyslauluja.
Koko hoito kesti 2 tuntia ja olihan siinä istumista.
Pitkä saarna Onkohan täällä sen parempi mitä pidempi, helluntalaisilla se on mitä kovempaa huutaa sen parempi, luterilaisessa kirkossa mitä miellyttävämpi puhe yleisölle sen parempi.

No yleisöä oli suht mukavasti isokirkko yli puolillaan ja keski ikäisiä kai eniten nuoria ei paljoa.

Että sellainen kokemus nyt.

https://www.youtube.com/watch?v=aADHs8_glFU





Kaikki valta tekoälylle!

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8597
Vs: Kävin kirkossa 26
« Vastaus #88 : 15.10.24 - klo:18:06 »
Kävin taas melkein kirkossa.
Oli portti kiinni, niin en päässyt sisään.
Jos synnintunnoissa olisi ollut, niin olisi pitänyt kärvistellä siinä ulkopuolella tuskissaan.
-En tiedä onko nykyään sellaista kuin synnintunto tai synninvaivaama sanontoja ollakkaan.
Ennen ne oli ihan kristillisessä puheessa mukana.
Itse kyllä koin kauhean synnintunto kokemuksen silloin satavuotta noin sitten kun aloin uskomaan.
No ei tullut pappi eikä lukkari siitä päästämään vaan se kesti aikansa ja kaduin kaikenlaista ja rukoilin syntejäni kovasti anteeksi, vaikka siis en teologioista tiennyt tai edes kuullut niistä.

Äh kun taas poikkeen aiheesta, oon ihan kauhee jaarittelemaan.

Siis niinku kävin kirkossa, melkein.

Oli pieni kaupunki Tumkis tai joku täällä Latviassa.
Jo aiemmin olen laittanut merkille, että paljon on kirkkoja pienissä kylissä. Kuten tämä Ugale jossa olen nyt. onkohan meitä 4000 tai 5000 ja on kolme kirkkoa jotka tiedän.
Siis luterilainen, katolinen ja ortodoksinen, voipi olla evankeelinenkin, mutta en ole löytänyt.
Siis tuolla Tumkiksessa ällistyin kun luterilaisen kirkon pihalla oli toinen kirkko rakennus ja se oli Katolilainen.

Suomessa ollessani Iisalmessa kuinkahan pieni kaupunki on, niin lestadiolaisista lähtien ties kuinka monta krkkoa.
Yhtä katua nimitettiin epävirallisesti hallulujaa kaduksi.
Muistaakseni ortodoksi, pelastusarmeja ja helluntaikirkko oli ainakin sillä tien pätkällä.

Jotenkin outoa, esimerkiksi meidän kylässä kaikki kristityt rakastaa samaa Jumalaa ja Jeesusta, mutta kun rukoillaan, niin jokainen omaan koppiin.

Missähän se Jeesuksen perusopetus, rakasta lähimmäistä kuin itseäsi ja että he yhtä olisivat?

Yhden kaverini kanssa joka ei tunnustava kristitty tavattiin yksi Hannu. Minä kysyin, et ai säkin olet kääntynyt minne kuulut, hän Raamattu puhuu, mä et ai jaa.
No kun lähdettiin, niin kaverini sano mulle, et on teillä toi sama juttu ja sen huomas kyllä.- Mikähän ei ainakaan sama kirkko ollut.

Kaikki valta tekoälylle!

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6464
Vs: Kävin kirkossa 26
« Vastaus #89 : 17.10.24 - klo:23:37 »
"Seuraavaksi me saamme nousta seisomaan ja tunnustaa yhteisen kristillisen uskomme."  Tapahan se on tuokin kertoa, että uskontunnustus on tapana lausua seisaallaan. Mutta miltä tuo kuulostaa, jos on katkeralla mielin kun seisaalleen pääsy ei entiseen tapaan onnistukaan? Katteeton lupaus?

Käskeminen kai on sopimatonta, kun sitä kartellaan muuallakin. "Ethän tupakoi täällä", "me emme sotke ruokalassa", "mehän sovittiin, ettei tänään osteta karkkia" (vaikka kysymyksessä olisi sanelu eikä sopimus). Ehkä minua miellyttäisi se vanhanaikainen "nouskaamme" enemmän kuin lupaus "me saamme nousta".
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.