Joulun odotus toi täyttymyksen. Nyt olen väsynyt ja onnellinen kaiken sujuttua mitä parhaiten.
Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty, sanotaan. Pätee yhä, vaikka nyt se kestää kaueemmin, sekä suuttittelu että tekeminen.
Aatonaattona oli puurojuhla, pohjaanpalannen puuron maku yhä mielessä, mutta ei haitannut.
Aatto vietettiin kahden, samoi eilinen levättiin kahden. Minä olin suurimman osan päivää levossa.
Tänä aamuna alin liottaa silliä, keittää munia ja laatia ruokia buffet-pöydälle.
Viimeiset tortut otin uunista samalla kun ovikello soi.
Vilkas keskustelu ja ateriointi jälkikasvun ja liitännäispersoonien kanssa oli hauskaa. Ihmeen pirteästi Matti-vaarikin jaksoi lähemmäs kolmetuntisen ilman nukahtelua.
Vielä pakkasin tiskikoneen ja käynnistinsen ja sitten asetuin huitsalleni kirjaa kuuntelemaan. Siinä lepäillessä tunsin vanhan tutun jouluisen onnentunteen ja kiitollisuuden joulun sanomasta, valoisasta yndessäolosta.
Äsken menin keittiöön, ja kas, olin unohtanut avata tiskikoneen vesihanan. Ohjelma oli pyörittänyt tyhjää kaksi tuntia.Koneen pinta oli lämmin.
Mitäpä muuta kuin hana auki ja ohjelma uusiksi. Nyt kone jyskyttää samaa satsia uudestaan.
Kyllä olen tullut v a n h a k s i. Puurokattila on yhä liossa kun tapahtui sen unohtaminen liedelle levy kuumana. Ja yksi paistinpannun lasikansi on pilalla, kun se unohtui uuniin. Siinä oli muovinen nuppi ha se tietysti suli. Ihme kun ei yhtään kärynnyt.
Munakelloa käytän ahkerasti, mutta jos teen kolmea asiaa yhtäaikaa, yksi tahtoo unohtua.
Sitä ihmettelen, että Älypäässä kyllä pärjään yhä melko mukavasti. Muisti-puoli on kai eri juttu kuin keskittymis-puoli !
