Elävä usko on useimmiten hiljaista, Jumalan kanssa kahdenkesken käytyä puhumista, toiselta nimeltään rukousta.
Kirkkoon kuuluva, kastettu, uskontotunneilla saatu opetus pohaa nuoren tulevaa aikuisuutta.
Konfirmoitu seurakuntalainen solmii avioliiton kirkon siunaamana ja lapset kastetaan kristuksen nimeen.
Jumalalle tämä riittää, sillä nämä ihmiset tuntevat Hänen nimensä. Se pelastaa.
Mutta ikäväksemme on toisia, itseään uskovaisiksi kutsuvia, jotka ovat ottaneet tuomion Jumalalta oman 'viisautensa' ohjaamina Raamattuun, sen kirjaimiin ja papyrukseen vedoten.
En usko että motivaatio on useinkaan hätä suruttomien pelastuksesta. Hätä on ehkä siitä että 'olenko näin toimien hyvä työmies Herran vainiolla', eli saanko kunnniaa ja mainetta.
Tämä on minun ajatus, ja sitä on vahvistanut yhteys Kristukseen. Hän on vanhoilla päivilläni antanut minulle rohkeuden kirjoittaa näin. Ei omaksi kunniaksi, eikä tuomiten, vaan taistellen yhteisömme hajoittajaa vastaan.