En purnaa laitteita, vaan niiden puutteita vastaan. Kaiken takana on kuitenkin ihmiset.
Törmäsin tänään kahdesti asioihin joita jäin miettimään.
1. Tarvitsen diabeetikkona hoitotarvikkeita, milloin mitäkin . Soitin ensin Avosairaanhoidon palvelunumeroon joka on kännykässäni. Kuuntelin koneäänen ohjeita ja viidettä kertaa naputeltuani pyydetyn numeroiden jälkeen tähden * jäin odottamaan vastaussoittoa. Se tuli kohtalaisen pian sillä olin valinnut vaihtoehdon
muut asiat. Hoitajalle olisi saanut odottaa useita tunteja.
Esitin asiani, elektrodien ( liuskojen) loppumisen. No eihän asia siinä sujunut, mutta sain numeron johon soittaa. Lisäksi ystävällinen ääni kertoi että siellä palvellaan klo 16 asti.
Soitin. Koneääni kertoi aukioloajat, jota tänään ei enää ollut. Kello oli silloin n. 15.
Se siitä PHHykyn osaamisesta.
2. Sattuneesta tulevasta hääpäivästämme, timantti-sellaisesta johtuen, etsin ohjetta miten jättää perheilmoituksiin kuva.
Hain ekana puhelinnumeroa. Sitä ei ole lainkaan ESAn sivuilla. On vain netissä siirryttävä sivulta seuraaville. Löytyihän se osoite johon lapsenlapsi lähettää muokatun, lehden tarvitseman valokuvan kuusikymmentä vuotta vanhasta hääkuvastamme.
Onneksi meillä on jälkeläisiä, joilta nämä temput sujuu. Näin pitkälle pääsen minäkin, mutta tekniikoihin en taivu.
Kuka mahtaa auttaa 'Pihtiputaan mummoa' näiden koneinen ja koneäänien kanssa.
R-m 80 v