Toivoisin, että äitini toistelema vanhuus-ja raihnaus ei menisi enää läpi missään. Itse jankutan, ettei korkeaan ikään tarvitse liittää kipua ainakaan, meneekö perille kun asenteet ovat minähän-en-lääkäriin-mene -tyyliä. Meni sitten ja johan helpotti, jopa selitti onnellisena että ilmeisesti ensi kertaa eläissään 89v nyt on sydänlääkitys kuten pitää kun nelivuoiaana sairasti tulirokon ja jälkitautina taisi mennä mitraaliläppä. Niin vanhoja en muista sentään.
Kivut valvottavat, aiheuttavat masennusta ihan ilman yksinäisyyttäkin. Väsyneenä ei jaksa oikein mitään ja masennuksen erottaminen dementiaoireista onkin juttu, jossa saa pureskella kynsiään toisenkin kerran.
..........................
Itselläni on uusi toivomus. Tietysti uneksin ehjästä uunista, astianpesukoneesta, omenapuusta pienellä pihalla mutta voi kun kiinnostaisi Amnestyn mielipidevangit, ilmastonmuutos, naapurin vanhukset. Kun minusta ei tulisi, kivuilta säästyen tai ainakin liikakivuilta, uteliaan mieleni ja muistini säilyttäen, ihminen, joka enemmän katsoisi mitä muualla tarvitaan kuin kiukkuista, tyytymätöntä mummoa jonka seura nyt ei niin ketään kiinnostakaan. Oireita on , ellei Herra armahda.
............................................
Ajattelen ihmisiä joille toisen tarpeet ovat merkinneet jotain kuolemaan asti ja minä rukoilen itsewlleni näkeviä silmiä, kuulevia korvia ja ymmärrystä toisten hädälle, silloin iälläni ei ole merkitystä.
