Nämä ovat hyvin tuttuja, erityisesti tuo uskovien ylöstempaaminen ja kaikkiaan ennustukset joiden epäilemättä voi nähdä toteutuvan illoin tahansa. Koululaisena pelkäsin niin, että jos uskovainen luokkatoveri oli kerran vartin näkymättömissä, vapisin, kun taas löytyi. Tarja ei tajunnut mitä minä vapisen ja itken kun hän menee vessaan, mainitsematta mulle....
Kerran menin erehdyksessä kirkkoon sen varttia edellisen soiton aikana. Kauhistusta, kun siellä täällä istuu muutama mummo. Kun sitten pastori perheineen ilmestyi, niin ajattelin, etteihän pikkulapsia pitänyt jäädä.... Että olen toistaiseksi turvassa.
Meille soitettiin ripareilla Rainerman aikaan jotain kasettia, jolla oli tarina nuorista jotka vieraantui seurakunnastaan, ja sielläpä välin sitten tämä tempaus tapahtui. Yhtäkkiä autot heittelehti ja mitä nyt voitte kuvitella. Sitten muut työntekijät teki siitä lopun. Isosten kanssa vohkittiin se ja kuunneltiin kuin mitä kummitusjuttuja. Ja meillä oli kokonainen päivä opetusta aiheesta lopun ajan enteet.eli kysykää mitä vaan. Täältä pesee.
...........
Jos kaipaatte alan jännitystä niin joku norjalainen kirjakin on, Leo Mellerin suomentama, vaan mikä on nimi. Löysin divarista enkä voinut jättää sinne, siihen liittyi liikaa muistoja. Ja hukkasin kai viime muutossa.
.........................
Mutta siis. Nykyään ajattelen tuota aika eksyttävänä puuhana. Omiin kokemuksiini nojaten. Ja ennen muuta Paavalin sanoihin, jossa hän toteaa että määräajoista ja hetkistä on teille, veljetturha kirjoittaa.Te tiedätte että Herran päivä tulee kuin varas yöllä.
Milloin varas tulee, kai kun siihen vähiten varautuu. Kun sitä ei ollenkaan odota. On selvää, että nuo kouluikäisen pelot jäivät elämään ainakin voimakkaan muiston tavoin.
........................
Minullahan kävi vielä niin, että luokkakaveri kävi iltariparia ja ne sai liput leffaan, ja hän houkutteli minut mukaan kun niitä oli kaksi pilettiä. Että harmitti kun luulin sitä joksikin opetuselokuvaksi, harmaansotkuista maisemaa ja kasoittain Kuolleen meren kirjakääröä ja hohhoijaa. Mutta lupaus mikä lupaus.
Sitten se olikin semmoinen ” The robe” ehkä joku on nähnyt. Kuitenkin ihan tavan leffasiitä sadanpäämiehestä josta sitten tuli kristitty marttyyri, ja nelitoistavuotiaaseen semmoinen vetosi kuin mikä. Mentiin sieltä Työväentalon Nuorisokellariin, Tarjalla (eri Tarja, eri aika)oli riparikamat mukana ja otin sormipaikan Raamatusta, ja kun se oli Matt 24, niin olihan se yhdenlainen järkytys. Siitä pitäen välttelen ja pelkäsin rippikoulua, olin diskossa kun yhtäkkiä tunsin olevani valmis eli joopa, tanssimassa, lepäilemässä yläkerran rappusilla ihan yksin ja jotenkin vain niin vapaa.
..................
Eli kyllä, jos yhtään tahtoisin!varmasti voisin sukellella noissa ennustuksissa, Kathryn Kuhlmanhan oli niissä aivan peto. Mutta sekö toisi minut lähemmäs jotain mitä etsin, armollisia ja armahtava Jumalaa?
Pahalta näyttää, jo siksi ettei Pariisin ilmastosopimus kelpaa. Ja olen kyllä huomannut kuinka lopun ajan ennustajat ovat läsnä missä tapahtuu. Saanevatko ketään heräämään, jostain syystä en usko. Ja pelkoon herääminen onnistuu ilmankin.
Mutta. Joku sakki ei usko näitä juttujasitkeästi, mikähän? Minulla on muuan oikein hengellinen viitoslainen FB- kaveri joka saa siellä olla, kun harvoin sentään käyn, on mennyt vuosikin kun en, mutta he uskoo ettei mitään hätää ole. Intiakin kuulemma viheriöi satelliittikuvissa kun on hiilidioksidia mistä yhteyttää. No, heille jotain taitaa tulla, mutta eivät voi sanoa ettei varkaasta varoitettu. Silmänsä voi pitää suljettuina ja se on eti tarina.
