Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 3. luku

[vn]

Viikolle 3.10. - 9.10.

http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/

[Riitta-mummi]

Tämä on hieno kokonaisuus Paavalilta. Vertaukset puutarhurista ja rakentajasta terävöittävät sitä miten rakennetaan ja mistä aineista, kuitenkin niin että Kristus on kulmakivi ja perustus.

Tulen läpi pelastuminen on monille tuttu kokemus, minulle myös.


Tämä on huimaava ajatus;

16 Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? 17 Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon hänet. Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te.

Vaikea uskoa, mutta jo luomisessa Jumala puhalsi oman henkensä ihmiseen, meihinkin.


Ja lopuksi taas kertausta ihmisviisaudesta ja niiden turhanpäiväisyyksistä.
Silti olemme Kristuksen kun olemme hänen nimeesä kastettu.

[Pena]

Paavali vertaa seurakuntaa rakennukseen. Minä koen kielikuvan voimakkaasti yhteisöllisyyttä ja yhteyttä korostavana. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Riidat hajottavat tätä rakennusta. Kun teillä kerran on keskinäistä kateutta ja riitaa, silloinhan vanha luontonne vallitsee teitä ja te elätte niin kuin ihmiset elävät. Jos yksi sanoo: "Minä olen Paavalin puolella", toinen taas: "Minä Apolloksen", ettekö silloin ole kuin ihmiset ainakin?

[vn]

1. Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa.
2. Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä;
3. olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?
----------------------------------------------------
Voiko nuo jakeet ymmärtää siten että kristittynä ja uskossa kasvamista ei ole tapahtunut
siten kuin olisi ehkä pitänyt?

[vn]

11. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.

Tämän yksittäisen jakeen sain aikoja sitten matkaevääksi, edelleen muistan.
Tuon jakeen ympärillä kerrotaan rakentamisesta.
Perustus tärkein, rakennukset (ihmiset, työmuodot) ovat erilaisia.

[Riitta-mummi]

1. Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa.
2. Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä;
3. olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?
----------------------------------------------------
Voiko nuo jakeet ymmärtää siten että kristittynä ja uskossa kasvamista ei ole tapahtunut
siten kuin olisi ehkä pitänyt?

-----
En ymmärrä Paavalin tätä tarkoittaneen. Vain sitä, että uusi uskova on kuin vauva. Ensin maitoa, syliä ja pehmeää ruokaa. Kasvun edityttyä vahvempaa.

Jos kasvua tapahtuu, ei olla enää vauvoja, vaan kestämme kovaa leipää ja kovia kokemuksia. Kasvu tapahtuu vähitellen, mutta jokaisella omaan tahtiinsa.

[karjalaisenkyösti]

1 Minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille ihmisille puhutaan, vaan niin kuin puhutaan vanhan luontonsa vallassa oleville, niille jotka ovat Kristuksen tuntemisessa vielä pikkulapsia. (KR92)

1. Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa.  (KR38)

Itselle tuntuu lohduttavalta ajatus, että vanhan luonnon vallassa oleva, eli lihallinen kristitty on silti kristitty. Tämä vanhan luonnon vallassa olo ei ole tavoiteltava asia, mutta jos on kristitty niin on kristitty, eli Kristukseen uskova.

Jakeessa 2 kerrotaan, että lihallisille kristityille juotetaan maitoa, ei vahvaa ruokaa.
Kiinnostavaa olisi, jos jossain kerrottaisiin, että mikä on sitä maitoa ja mikä vahvaa ruokaa.
Lihallinen kristitty ei Paavalin mukaan kestä vahvaa ruokaa.

Mitä on se vahva ruoka, jota lihallinen kristitty ei kestä, ja miksi ei kestä?
Liittyykö kysymys synnistä siihen vahvaan ruokaan?
Jos joku tulee sanomaan minulle, että sinä olet syntinen, niin onko se lihallisuuden merkki, kun suutun siitä hänelle, että "mikä sinä olet MINUA opettamaan"?

[Riitta-mummi]

Tässä kysymyksessä on erotettava Kristuksen tarkoittama lapsenkaltaisuus, josta hän puhuu kun opetuslapsen kyselevät kuka on suurin .

Vastauskoontulleesta ovat lukuisat opettajat puhuneet. Niin että heille ei pidä antaa liikaa vastuuta seurakunnan toimissa. He ovat unelmissaan, hempeitä ja haaveellisia, elämän kovuus pelottaa vaikka Kristus on tullut tutuksi.

Paavo Ruotsalainenkin näistä on kirjoittanut.

Vahvan ruoan ymmärrän olevan esim. kärsimysten läpikäyminen niin ettei usko niihin kaadu. Näistä oppiminen, Jumalaan ja itseensä tutustuminen kasvattaa .
Silloin muukin hengen anti kuin mielihyvää tuottavat asiat koetaan ruoaksi joka tulee Isän pöydältä.

[karjalaisenkyösti]

10 Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa.
11 Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea.
12 Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista,
13 aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on.
14 Se, jonka rakennus kestää, saa palkan.
15 Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.

Tässä puhutaan kristittyjen tuomiopäivästä, jolloin Kristukselle kuuluva ihminen saa palkan teoistaan.
Tuossa sanotaan, että tuomiopäivä paljastaa kunkin kristityn teot. Ehkä sitä voi tulkita niin, että ennen sitä on paha mennä kovin varmasti sanomaan, että kuka mistäkin on rakentanut. Joku rakennelma saattaa ihmisen mielestä olla olkia, mutta Jumala noteeraakin sen kullaksi - ja päinvastoin.

Lohdullista tässä on se, että jos joku kristitty on oikealle perustalle heinistä ja oljista ja näinollen kaikki hänen tekonsa palavat poroksi tuomiopäivänä, tämä kristitty silti pelastuu, vaikka kärsiikin jonkinlaisen vahingon.

"Olen viisaan rakentajan tavoin" - tämä ei taida istua suomalaisen suuhun, mutta ajatuksiin kyllä istuu. Näinhän me itsestämme ajattelemme, vaan emme (onneksi) sano ääneen.

Jakeessa 16 seurakuntaa kutsutaan Jumalan temppeliksi. Yksittäistä kristittyäkin jossain sanotaan Pyhän Hengen temppeliksi.

Jae 17: Kuinka Jumalan temppeliä on turmeltu tai turmellaan?

[karjalaisenkyösti]

18. Älköön kukaan pettäkö itseään.

Minusta tuntuu, että tästä aiheesta puhutaan muuallakin Raamatussa.
Tätä aihetta olen pohdiskellut.
Ihminen (siis jokainen meistä) on taitava halutessaan selittämään mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi.
Olemme taitavia puoli-tietoisesti tai tiedostamattomasti (kukapa tietää, vaikka myös täysin tietoisesti) pettämään itseämme.
Kun väittelen jonkun kanssa, niin mistä minä loppujen lopuksi tiedän omat motiivini väittelyyn. Jotain varmaan tiedän, jos pysähdyn tutkimaan itseäni, vaan niin hyvin tuo itsensä pettäminen on omaksuttu, että en kaikkia motiivejani pysty edes tunnistamaan, vaan luulen olevani oikealla asialla.
Selitämme asioita itsellemme parhain päin ja lähimmäisellemme huonoin päin.
Lähimmmäisen motiiveja epäilemme, emme omiamme.

Toki minussa asuu myös taipumus pettää toisia, vaan luultavasti se vakavampi asia on tuo itsepetos, jota on niin vaikea huomata.

Jakeet 21 ja 22 eivät ole minulle vielä oikein auenneet. Siis tuo ajatus, että "kaikki on teidän".

[karjalaisenkyösti]

Joitain ajatuksia on tullut tänään tuosta 'pienistä lapsista Kristuksessa' ja 'olla lasten kaltainen'.
Näyttää siltä, että maallisen lapsen kaltainen ihminen jotenkin muistuttaa ihmistä, joka on 'Kristuksessa aikuinen' ja
maallisen aikuisen kaltainen on henkilö, joka on vielä maitoa tarvitseva 'lapsi Kristuksessa'.
Asia ton laitettu päälaelleen.

[karjalaisenkyösti]

Asia ton

Asiat on

[Viisveisaaja]

 
16. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?
17. Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.

Usein olen kuullut puheissa tuon tarkoittavan fyysistä ihmistä.
Että jos turmelee ruumistaan ylensyönnillä tai juopottelemalla tai muuten, niin turmelee Jumalan temppeliä.
En sitten tiiä, mutta josko tarkoittaa sitä hengellistä ihmistä, josta oli alussa lukua, niin kait ei tulisi lukea turmiollisia kirjoja, mun kirjoituksia ja muuta ei niin rakentavaa, eikä olla kaikenmaailman roisia tai vihapuheita viljelevien parissa,.

En nyt tiiä kumpaa tarkoittaa, mutta puolensa molemmissa.

[karjalaisenkyösti]

Eiköhän se tarkoita koko ihmistä, eli molempia se Jumalan temppelin turmeleminen.

Tuossa nimenomaisessa kohdassa tulisi mieleen, että tässä tarkoitetaan Jumalan koko seurakuntaa, koska puhutaan monikon toisessa persoonassa tai sitten siinä on nämä molemmat ulottuvuudet: seurakunta ja yksilöuskova.

[Pena]

Raamattua luetaan ymmärtääkseni turhan usein yksilöä koskevana. Siitä on seurauksena käsitys uskosta yksityisasiana. Kuitenkin uskontunnustuskin mainitsee pyhän yhteisen seurakunnan ja pyhäin yhteyden. Nikean uskontunnustus on muodossa: "Me uskomme yhteen Jumalaan..."