Viime tiistaina luin Paavalin tekstejä ja seuraava kohta ikään kuin pomppasi silmilleni:
KR 1938:
4. ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista,
5. ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.
KR 1992:
4 Puheeni ja julistukseni ei pyrkinyt vakuuttamaan viisaudellaan vaan ilmensi Jumalan Hengen voimaa,
5 jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan.
**************************************************************************
"ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan"
Voisitko kertoa minulle, mitä tuo tarkoittaa?
Mitä ajatuksia tuo herättää sinussa?
Usko voi siis perustua ihmisviisauteen.
Ajatuksiini tuli tiettyjä seikkoja, joita ilmeisesti voidaan pitää todisteina siihen, että minun uskoni perustuisi vähintäänkin osittain juuri ihmisviisauteen.
Onko niin, että usko perustuu kokonansa joko ihmisviisauteen tai Jumalan voimaan, ei molempiin?
Vai voiko jopa olla, että molempia elementtejä on mukana?
Ihmisviisauteen perustuvaa uskoa Paavali näyttää pitävän huonona asiana.
Mitä on "Jumalan voima"?
Lisävaloa tälle kaikelle löytynee, kun kunnolla keskittyisi luvun 1 puolella olevaan tekstiin ja jatkaisi siitä sitten tähän tekstiin ja jonkin verran sen ylikin.