Valvominen on kyllä omanlaisensa huume. Mutta muistanpa pisimmistä valvomissessioista (oli kyllä vain 42 tuntia ja risat, isoveli on kuulemma saanu 60 tuntia rikki; mutta mun pitikin lähteä sitten jo busseilemaan ja siellä nyt ei kukaan pysty valvomaan), että se jälkimmäinen yö oli esim. paras. Käveleskeltiin hyvän ystävän kanssa ja puhuttiin kaikenlaisia syvällisiä (esim. politiikkaa ja etiikkaa) ja fiilisteltiin ja istuttiin laiturilla. Silloin ei edes väsyttänyt yhtä paljon kuin ensimmäisenä yönä.
Sama kai siinä on kuin muissakin huumeissa, että pitää ymmärtää tilanteet ja rajat. Loppu on sitte arpapeliä. Mutta typerää kai sitä on alkaa aikaa arvottamaan ainakaan kokemisen hetkellä.