Nämä maan hiljaiset ja heikoimmat mietityttää ja huolettaa poliittisten ja yleisten arvojen vain koventuessa. Ihmisen arvoa mitataan yhä enemmän vain rahassa ja tämän arvoasteikon alapäässä olevat saavat kokea olevansa pohjasakkaa.
Nuorena tuli itsekkin koettua arvottomuutta ja epäkelpoisuutta, kun kaikki "palikat" olivat kateissa. Joskus haaveilin, että tulisipa sota, niin minäkin kelpaisin edes sotaan.
Keskikoulun jälkeen "välivuosia" kului kahdeksan aputyömiehenä rakennustyömailla. 18 v. vapaaehtoisena kävin armeijan ja siellä huomasin, että jotkut armeijakaverit hakivat vielä kouluun, kun lukivat teknilliseen kouluun pyrkivän opasta. Siitä jäi mieleeni, että jospa minäkin voisin vielä hankkia oikean ammatin. Erään työttömyystalven ja kevään aikana minäkin luin tekun pääsyopasta ja pyrin kouluun rkm-linjalle ja vielä pääsinkin.
Olihan se haasteellista aloittaa koulunkäynti 23 vuotiaana, kun viimeksi koulunpenkillä istumisesta oli kulunut melkein vuosikymmen.
Nykyisin tuntuu olevan vielä vaikeampaa sopeutua yhteiskuntaan, kun kouluttamattomille ei ole enää juuri minkäänlaisia työpaikkoja aloitella elämäänsä. Yleinen suvaitsemattomuus on monen kohtalona. Jos jää yhteisönsä ylkopuolelle ilman hyväksyntää, niin vaikea sitä on mihinkään ponnistaa ilman tukea.
Minusta on aika sydämetöntä, kun lievästi kehitysvammainen kaveri Eino siirrettiin edunvalvojansa toimesta kotimaisemistaan asumaan 300km:n päähän Pohjois-Pohjanmaalle. Eino ei saanut edes etukäteen nähdä asuntoaan ja uutta asuinkuntaansa. On ollut surkea lukea Einon pahaa oloa uudessa paikassa, kun tuettua työtä ja mitään tekemistä juuri ole. Hän tuntee olevansa siellä elinkautisvankina ja liian kaukana iäkkäästä äidistään, sukulaisistaan ja ystävistään.
Monesti on ollut mielessä eräs körttifoorumitapaamisista tutuksi tullut nuorimies, kun kuulin joku vuosi sitten hänen siirtyneen ajasta ikuisuuteen.
Tämä hieno ja fiksu nuorimies uskalsi kertoa körttifoorumissa tulleensa "kaapista ulos" vaikka kovin arkana ja syrjäänvetäytyvänä muistan hänet foorumitapaamisista. Olihan se järkytys kuulla, kun juuri matematiikanopettajaksi valmistunutta kaveria ei enää ole.
Täytyy arvostaa Pekka Haavistoa äänelläni, kun hän on uskaltanut lähteä arvostettuna poliitikkona jo kolmasti presidentivaalien ehdokkaaksi ja kuullut usein kommenttia, että aivan hyvä presidentti olis, mutta tuon "ominaisuuden" vuoksi en häntä äänestä.
Sunnuntai-iltana sitten selviää, että valitseeko äänestävä kansa uudeksi presidentiksi Natohaukan vai Rauhankyyhkyn?