Körttiseurat, joita seuratuvissa ympäri Suomea pidetään ovat tilaisuuksia, joissa vuorottelevat virret ja puheet.
Puheen voi pitää kuka tahansa seuroihin tullut. Muutamia kertoja olen ollutkin seuroissa, joissa ensimmäistä kertaan seuroihin tullut puhkeaa omaksi yllätyksekseen jakamaan ajatuksiaan ja tuntemuksiaan elämästä ja uskosta. "En ole mitenkään körttitaustainen, mutta äskeinen puhe/virren säkeistö toi mieleeni... ja haluaisin sanoa, että..." On ihan hyvä tapa aloittaa seuratuvan takapenkiltä.
Ja itsekään en ole mikään körttitaustainen. Ainakaan, jos sillä tarkoitetaan sitä, että on käynyt kapaloikäisestä saakka Herättäjuhlilla ja hieman vaippaiän jälkeen Aholansaaren riparin. Ensimmäisen kerran olin seuroissa teini-iän kynnyksellä Kouvolan Herättäjäjuhlissa, nukuin penkissä, kun oli niin tylsää. Toisen kerran uskaltauduin seuroihin opiskelut aloitettuani Helsingin körttikodille ystävän ehdotuksesta. Ja sillä tiellä edelleen olen. Siionin Virsien veisuu vei miehen.
Minun kokemuksieni seuroissa on sopivaa puhua mitä vaan, kunhan ei puhu silmittömästi loukatakseen, ahdistaakseen ja syyllistääkseen. Ainakaan ilman, että annetaan syntiselle armonvilaus. Ja on hyvä, että puheessa on jokin ajatus. Tyhjän puhuja voidaan keskeyttää virrellä.
Näitä ohjeita voinee punnita mielessään myös Körttifoorumin seuratuvassa?