Ei kai koirannahkalakki hermostunut minun antipatioistani helluntalaisuutta kohtaan?

Toivottavasti ei.

Kyllä varmasti jos oikein mietin, niin jotain hyvää sielläkin voi olla, tai no ei.
No kuitenkaan ei pitäisi moisesta loukkaantua.

Mulla on muutenkin aika kärkevä kieli, vaikka ihan hyväntahtoinen olen kaikkia lähimmäisiä kohtaan, vaan ei se juuri silloin kun olen väärässä tilassa ilmene.

Tänään Latviassa katoin että ovessa luki, että hodari ja coca cola 2,50 euroa ja sanoin, french dog ja myyjä alkoi tekeen.
Kysyin mikä coca cola tarjoukseen kuuluu.
Hän että hän löi sen jo kassaan ja ei voi muuttaa colan joudut maksamaan erikseen ja ei kristillisesti hermostui ja sanoin, että helppohan se kassassa on mutta, mutta hän, ei kun hän löi jo ja ei voi muuttaa.
No hermoilin vähän, enkä juomaa sitten saanut enkä ostanut ja murahtelin.
Eli tein ei kristillisesti.

Anteeksi siis jos olen loukannut, se on ollut sen hetken tunne, mutta tarkemmin ajateltunahan olen ollut väärässä.

Tarkastakaamme vähän kuningas Daavidia, jolla oli niin äärettömän rikkaat elämänvaiheet. Kuinka suuren ahdistuksen alaiseksi hän joutui silloin, kun kuningas Saul ajoi häntä takaa ja kaikellansa meinasi hänet tappaa säälimättä, vaikka hän oli jo silloin voideltu, Herran voideltu Israelin kuningas. Se pakomatka, mikä hänen eteensä silloin tuli, oli hyvin kamala. Jos nyt pysähtyisimme siinä erääseen kohtaan, joka löytyy 1. Samuelin kirjan 22. luvusta.
Daavid pakeni Saulin vihaa ja pysähtyi Adullamin luolaan. Siinä paikassa, josta hän sinne tuli, oli hän joutunut kovan epäuskon alle, niin että hän oli tehnyt itsensä tyhmäksi pelastaakseen henkensä. Ja sen paikan hallitsija sanoikin: "Mitä te tuota hullua toitte minun eteeni, niinkuin ei meillä hulluja jo olisi kylliksi?" Mutta minä luulen, että meillä on jotain opittavaa tästä. Sinne luolaan asettui hänen heimolaisiansa ym niin että niitä oli siellä neljä sataa. Niistä kerrotaan, että kaikki ne, jotka seurasivat Daavidia Adullamin luolaan, olivat vaivassa ja velassa. Ne olivat velkaista joukkoa, itseensä tyytymättömiä. Mutta sanotaan: "Hän oli heillä päämiehenä." Kun hän oli vaivattu itse, niin hän osasi niitä toisia lohduttaa.

Juho Malkamäki

Teillä voi olla vielä paljon päiviä jäljellä - minulla on enää hyvin vähän. Mutta onhan meillä se tieto, että jos me Herralle elämme, me Herralle kuolemmekin ja niin me olemme Herran omat. Siinä toivossa tämän suuren kansanjoukon kanssa pyytäisin minäkin niinkuin te kaikki muutkin sulkeutua sen Herran armohelmaan, jonka sydän halkee leupeudesta saadaksensa omaksensa jokaisen lunastettunsa ja saadaksensa antaa kruunun kaikille. Pyydetään siinä toivossa täällä tämä loppumatka jatkaa, että saataisiin sen Herran rakkautta ja hellää sydäntä nauttia, sitä voimana ja elämänä täällä pitää.

Juho Malkamäki

   En ole valmis. Kiitin pappia, mutta en seurueen vanhinta.


 

Minullakin on kevätkesä, mutta se kukkii nyt toisaalla.
Körttifoorumin pelloilta satoni on korjattu, kypsänä toivoakseni. Innoittajani ja kasvattajani on aina sama. Kylvöpaikka on annettu muualta.

Kiitoksia kasvun vuosista , innoittajista, ystävistä, Siionin virsitä, Herättäjäjuhlista jotka seuraan edelleen. Kiitos Pekkav, Pena, seppos, Öppis, 'ohjaajavanhukseni ja veljeni juhani, Mauno-Karlits, ja lukemattomat muut.

1. Johanneksen kirje 1:7 FB38

Share
Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Rakastakaa toisianne !    R-m