Voiko meidän oma näkemys Jumalasta, johtaa syrjäytymiseen

[Benkku]

Syrjäytyminen tarkoittaa ongelmien kasautumista ja pitkittymistä niin, että ongelmat eivät ole enää yksilön hallittavissa olevia.

Muutamia vuosia sitten en halunut kuunella kenenkään näkemyksiä kristillisen uskon suhteen. Vaan minulla oli omat arvot, mitä pidin oikeina.
Sen verran voin siitä ajasta kertoa, että elämä vaikutti hyvinkin spartalaiselta. Tuska purettiin sitten vielä alkohooliin, minä syrjäydyin Jumalasta itsepäisyyteni ja väärien käsitysteni johdosta. Mutta, minun oli käytävä tämä läpi, vaikka en sitä ymmärtänyt silloin. Vaan koin että Jumala kohtelee minua väärin, ja höpö,höpö.
Hän pisti minut uudestaan ala-asteelle, mutta ei jättänyt minua yksin, vaeltamaan pitkin käytäviä.
Sillä Hänen Poikansa Kristus opetti minulle. Mikä on elämä, rakkaus ja armo.
Niin se on vain on, kun ongelmat eivät ole enään yksilön hallittavissa.
Hän pelastaa ja hoivaa. Mutta miksi niin ei tapahdu kaikille samassa tilanteissa oleville ihmisille, jotka sitten todella syrjäytyvät seurakunnasta.
Hän on Herrani ja Hän ei minun mielipiteitä kysele, mikä olisi minun mielestäni oikein ihmisten suhteen.  Siihen Hänellä on oikeus, koska Hän on luonut meidät ja antanut elämän hengen meille.
Hän myös osoittaa  minulle että ne jotka ovat syrjäytyneet Jumalasta, minun täytyisi lähestyä näitä syrjätyneitä ihmisiä. Keskustella asioista, mutta kumminkin antaa Hänen johtaa vuorovaikutuksen tilannetta. Vai voiko meidän tämän hetkiset näkemykset johtaa vielä kauemmaksi syrjäytynyttä ihmistä  Jumalasta. Näin voi myös kysyä onko meidän ev.lut kirkolle käynyt niin kuin minulle, toivottavasti olen väärässä. :-k

[Lars Mikael]

Hän pisti minut uudestaan ala-asteelle,

Usein tuntuu siltä, että Jumala on heittänyt minut esikouluun. Varsinkin silloin, kun luulen tietäväni Hänen salaisuuksiaan tai tietäväni Hänen aikataulunsa omalla kohdallani.

[Benkku]

Tänään  Suomessa, pitäisi kaikelle olevalle sanoa  KYLLÄ. Mutta sen sijaan minä joudun sanomaan monelle asialle ja väitteelle EI. Näin sitten erotun ”jengistä” , enkä sulaudu yleiseen mielipiteisiin.  =;
Tämä on nyt sitten johtanut siihen että olen saanut ”ehdot” opiskelustani . Ehtojen kuulustelussa ,minulla on vain yksi  tehtävä.

Minun tulee  kristittynä  kasvaa entistä syvempään ja aidompaan oman uskon tuntemiseen ja samaan aikaan oppia mitä asiallisimmin asennoitumaan toisin kristittyihin(ihmisiin).

Taitaa olla niin että ehdot jää suorittamatta ja pysytään edelleen samalla luokalla. Luokka kaverinakin pysyy sama Vanha- Aatu, joka naruttaa sitten jatkossakin tekeytymällä jopa valkeuden enkeliksi.
Mutta onneksi meillä on periksi antamaton opettaja, Sovittaja, Kristus.
Joten ei  tässä tarvitse masentua vaikka olisikin syrjäytetty. Sanotaahan että kertaus on opin äiti, näin Armon vuonna.
 :smt083

[Salis]

Tänään  Suomessa, pitäisi kaikelle olevalle sanoa  KYLLÄ. Mutta sen sijaan minä joudun sanomaan monelle asialle ja väitteelle EI. Näin sitten erotun ”jengistä” , enkä sulaudu yleiseen mielipiteisiin.  =;

Eikös Karhumäki vaatinut körttikapinaa ja ein sanomista. Siteeraan:

"Kun me alamme aavistaa Jumalan rajattoman rakkauden meitä kohtaan, pelko vähenee. Silloin tiedämme, ettemme jää yksin, vaikka pidämme puoliamme. Meidän ei tarvitse hakea muiden hyväksyntää taipumalla aina heidän tahtoonsa. Saamme rohkeuden sanoa ei. Kun Pyhä Henki saa johtaa omaatuntoamme, me saamme rohkeuden myös sanoa kyllä. Vaikka koko maailma sanoisi: älä turhaan näe vaivaa auttaaksesi toivotonta, älä turhaan ryvetä vaatteitasi, älä turhaan majoita vierasta, kun et siitä mitään hyödy eikä asia kuulu sinulle, silloin saat rohkeuden sanoa: kyllä. Kyllä minä jään tähän. En jätä tätä ihmistä yksin. En voi kulkea ohi, sillä tämä tehtävä on minulle annettu."

[Teme]

Hmm.. älä lähesty Jumalasta syrjäytynyttä ainakaan Jumalan kanssa, koska aiheutat vain pahemman syrjäytymisen Jumalasta. Tuossa ainakin minun toiveeni. Yksikin väärä sana ja taitaisin olla taas ahdistushelvetissä. Siksi en ole tekemisissä uskovien kanssa.

Mietin taas pitkästä aikaa, että menisin seuroihin. En kuitenkaan tiedä, uskallanko. Ketä siellä tulee vastaan? Kuka tulee utelemaan ja mitän? Kuka puhuu ja mitä? Jos olisi pelkkää veisuuta, olisin varmasti turvassa. Sanoja kuuntelemalla en ole.

Ja meikät Jumala räkäisi pihalle. Vain sillä olen voinut luopua kaikesta pyhyyden tavoittelusta.

Teme

[karjalaisenkyösti]

Mietin taas pitkästä aikaa, että menisin seuroihin. En kuitenkaan tiedä, uskallanko. Ketä siellä tulee vastaan? Kuka tulee utelemaan ja mitän? Kuka puhuu ja mitä?

Omat seurakokemukset pääökaupunkiseudulta ovat sellaisia, että ei välttämättä kukaan tule edes juttelemaan.
Yleensä joku harva tulee kättelemään ja vaihtaa jonkun sanan.
Kovin henkilökohtaisia ei ole minulta ainakaan kyselty.
Vaikka olenkin jo ikämiehiä, kerran Viisveisajan kanssa seuroihin mennessämme joku totesikin, että "ai, nuoret miehet tulivat" tai jotain sinnepäin.  Väki on harvassa ja kovin vanhoja.
Vaan ei se haittaa.
Raamattuakaan ei tarvitse ottaa mukaan, koska sitä ei lueta.
Joskus joku toki saattaa seurapuheessa viitata Raamattuun tai ainakin johonkin Raamatussa kerrottuun tapauxeen.

Seuroissa on 4 lyhyttä puhetta ja puheiden välissä veisataan virsiä.
Virsikirjatkin tulevat talon puolesta.
Rohkeasti mukaan, ahdistusriskikerroin on kovin matala.

Jos haluaa saman määrän ahdistusenergiaa, kuin esim. kertakäynti vaikkapa oman helluntaiseurakuntani nuorten kokouksessa,
pitää käydä körttiseurossa ehkäpä siinä 100 kertaa (ehkä enemmänkin).
Kerta-altistus on siis sen verran pieni, että päiväsaantina se ei ylitä mitään suositusrajoja.

[mami]

aika osuva on karjalaisenkyöstin kuvaus pääkaupunkiseudun seuroista. Olen ehkä pari kertaa ollut, kun on järjestetty seurat herättäjän kirkkopyhän jälkeen jollain kirkolla. Sinne on matala kynnys mennä. Mutta ei millään jaksaisi istua, kun on kokonainen messu takana ja kiirus kotiin ruokaa laittamaan. Seuratuvalle taas en ole uskaltanut mennä. Olisi aika orpoa ilmestyä sinne yksin.

[mt]

Seuratuvalle taas en ole uskaltanut mennä. Olisi aika orpoa ilmestyä sinne yksin.

Siellä on kyllä ainakin mukavat vahtimestari ja aluesihteeri, parhaassa tapauksessa viimeksimainittuja kaksikin. Ja kyllä meitä seurapenkin kuluttajiakin aina jonkin verran. Ei siellä yksin tarvitse istua. Rauhassakin saa yleensä olla niin halutessaan. Kannattaa kokeilla. Sinne kun muutamia mameja ja temejä tupsahtaa, niin sittenhän seuraväki on taas vähän erilaista.

Seurakalenterissa taitaa olla ensimmäiset Seuratuvan seurat 7. syyskuuta klo 16. Edellisenä keskiviikkona on Lauttasaaren perinteiset kuukausiseurat. Lauttasaaressa on seurat myös ke 6. elokuuta.

Mt

[Katriina]

Seuratuvalle taas en ole uskaltanut mennä. Olisi aika orpoa ilmestyä sinne yksin.

Siellä on kyllä ainakin mukavat vahtimestari ja aluesihteeri, parhaassa tapauksessa viimeksimainittuja kaksikin. Ja kyllä meitä seurapenkin kuluttajiakin aina jonkin verran. Ei siellä yksin tarvitse istua. Rauhassakin saa yleensä olla niin halutessaan. Kannattaa kokeilla. Sinne kun muutamia mameja ja temejä tupsahtaa, niin sittenhän seuraväki on taas vähän erilaista.

Seurakalenterissa taitaa olla ensimmäiset Seuratuvan seurat 7. syyskuuta klo 16. Edellisenä keskiviikkona on Lauttasaaren perinteiset kuukausiseurat. Lauttasaaressa on seurat myös ke 6. elokuuta.

Mt

Jee, sinne ja viivana! Taivaallista, että kukaan EI tule puhuttamaan! On myös näitä meitä, joista on suurta saada vain olla rauhassa, jos kaipaan seuraa niin etsin sitä itse --- kädet on tallella, ja ojennan sitten sen kättelykäden jollekulle jos saan jotain niin merkillistä päähäni tehdä. Ihan totta - minua on pidätellyt poissa se ajatus että joku tahtoo tietää kuka olen ja minkä ikäinen ja mistä kotoisin ja miksi tulin jne.

[mt]

Seuratuvalle taas en ole uskaltanut mennä. Olisi aika orpoa ilmestyä sinne yksin.

Siellä on kyllä ainakin mukavat vahtimestari ja aluesihteeri, parhaassa tapauksessa viimeksimainittuja kaksikin. Ja kyllä meitä seurapenkin kuluttajiakin aina jonkin verran. Ei siellä yksin tarvitse istua. Rauhassakin saa yleensä olla niin halutessaan. Kannattaa kokeilla. Sinne kun muutamia mameja ja temejä tupsahtaa, niin sittenhän seuraväki on taas vähän erilaista.

Seurakalenterissa taitaa olla ensimmäiset Seuratuvan seurat 7. syyskuuta klo 16. Edellisenä keskiviikkona on Lauttasaaren perinteiset kuukausiseurat. Lauttasaaressa on seurat myös ke 6. elokuuta.

Mt

Jee, sinne ja viivana! Taivaallista, että kukaan EI tule puhuttamaan! On myös näitä meitä, joista on suurta saada vain olla rauhassa, jos kaipaan seuraa niin etsin sitä itse --- kädet on tallella, ja ojennan sitten sen kättelykäden jollekulle jos saan jotain niin merkillistä päähäni tehdä. Ihan totta - minua on pidätellyt poissa se ajatus että joku tahtoo tietää kuka olen ja minkä ikäinen ja mistä kotoisin ja miksi tulin jne.

Tuota, tuota... Siellä aluesihteeri paiskaa kättä tulijoille...älä peljästy.. ei se kysy mitään... painu penkkiin vaan... ja jos hyvin sattuu niin vuorossa on se joka tyrkkää vasuria... olisiko se vähän helpompaa...

Rohkaise mielesi, kyllä siitä selviää hengissä - selvisin minäkin...

Mt

[juhani]

vasurilla kättelevä toivottelee seuratuvalle uusia ja vanhoja lähimmäisiä. :wink:

[Katriina]

vasurilla kättelevä toivottelee seuratuvalle uusia ja vanhoja lähimmäisiä. :wink:

- "Vieraantumisella" tarkoitetaan kyllä nykykielessä henkilöitä joiden ongelmat ovat kasautuneet; väkeä joiden elämää yrittää pystyttää päihdehuolto, lastensuojelu, terveydenhuolto ja diakoniatyö (vähintään).

- Itse olen miettinyt tätä vähän toisin. Olen "tullut uskoon" ja "mennyt uskosta" (kun kerta kaikkiaan läkähdyin femmalaiseen apokalyptiikkaan ja maailmanloppunäkyihin. Sitten "tullut uskoon" på svenska kun tuntui että meni lapsi pesuveden mukana ja hipsinyt matkoihini kun "det passar inte på att delta retriter med någon sjuka.... kan skada hela atmosfären hos de andra deltagare ..." tms älykästä....

Kaikki ei ole ehkä aivan kohdallaan, epäilen.  MIetin noita kääntymyskokemuksia. Mikäs siinä, jos juttu on vain kuin aalloilla keikkuva vene; vaikea soutaa suoraan kun tuulee pahuksesti. Mutta jos/kun juttu pirstoo ihmisen elämää ja erityisesti kokemusta itsestä yhtenä ja samana erinäisiin ennen-jälkeen-mutta nyt ---episodeihin,. niin sitä sanoisin vieraantumiseksi ---itsestä vieraantumiseksi tällä kertaa.

................................

Toinen juttu on tietty tämä:  välillä kai sitä "kulkee erämaassa tie" ja välillä "keitaan kautta matka vie", ja yhdestä jos toisesta on hyvä silloin tällöin herätäkin toteamaan että täs tartteis parannusapua.

Itse olen silti vähän ymmälläni. Ihmisen mieli on monikerroksinen ja mutkikas kuin mikä, mutta, no niin.  En tie mitä noista äkkikäänteistä noin ylipääns ajatella.  Jos ihmiinen on kuin kahtena palasena, semmottena joka "uskoo" ja toisena joka "ei oikeastaan usko mihinkään" niin mitähän tuosta ajattelisi?   Ainakin taitaa olla itselleen vieras ja itsestään vieraantunut...mutta sitä on liikkeellä muutenkin. Entuudestaan tervepäinen työkaveri koki "ateismiherätyksen" kevään korvalla, ja sen jälkeen kaikki oli toisin.... ainakin tietää näemmä nykyisin satavarmasti,  näemmä,  missä on hyvikset ja missä pahikset....ja kaipa sitä noin laajemminkin tehdään... siis violetti on oikeesti mun juttu.... siis vastanyt mä ymmärrän itteeni, Masan kans mä olin jotain ihan muuta kuin mitä mä oikeesti persoonana olen...

Mutta ottaisin asian kyllä vakavasti, ja vakavammin kuin tuon mikä on "mun juttu". Siinä kuitenkin yksi ja sama ihminen kertoo yhdestä ja samasta, jonka kai kokeekin yhdeksi ja samaksi.  Usko on vähän enemmän kuin joku "mun juttu".