Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Etsijä - 11.07.07 - klo:13:27
-
Olen perusluterilainen, ja itse koen olevani uskossa. Olen puoliksi tahtomattani ja puoliksi uteliaisuuttani tutustunut vapaiden suuntien opetuksiin ja näkemyksiin, ja tutustunut niitä tunnustaviin ihmisiin. Kaikki tämä aiheuttaa aina ajoittain ahdistusta, epävarmuutta koko omasta pelastuksesta uskosta ja kelpaavuudesta.
En jaksaisi tehdä parannusta elämästäni, viettää aktiivista elämää seurakunnassa ja harjoittaa enempää hartautta jne. Olen hyvin epävarma siitä, että riittääkö pelastukseen todella se, ettei tarvitse itse tehdä mitään. Uskoni ei välttämättä usein näy teoissani ja elämässäni, ja kun vertaan itseäni ”elävästi uskossa” oleviin ja heidän elämänsä malleihin, en jaksa edes yrittää. Enkö voisi vain elää tätä elämääni tavallisesti, ja olla kiitollinen Jumalalle esim. tavallisista harrastuksistani, työstäni, ystävistäni jne, nauttia elämästä... Mutta kun sanotaan, että ”elävä usko kyllä näkyy teoissa”, ja itse on ikään kuin oikeasti uskovan seurakunnan ulkopuolella, niin sitä epäilee, onko oma usko riittävää.
Kun olen kuullut sellaistakin puhetta, että jos tekee jotain, mikä ei ole uskoville yleisesti hyväksyttyä (esim. avoliitto heidän mukaansa), niin epäillään onko uskossa lainkaan. Lisäksi en ole varma, pitäisikö Raamattua tulkita kuinka sanatarkasti. Mitäs jos nämä muut, vapaiden suuntien (sori jos yleistän) yms. ihmiset ovatkin oikeassa, se on sitten suoraa menoa helvettiin! Onkohan jollain samanlaisia kokemuksia, ja miten pääsitte yli niistä?
-
Kurjaa tuommonen, suorastaan masentavaa. Mitä mää oon joillain foorumeilla esim. hellareitten tai kansanlähetykseläisten kanssa jutellu, on siinä kyllä tullu aika veemäiset fiilikset. Tulee vähä semmonen olo ettei ne pidä mua oikein minään kun en oo "tullut uskoon", "antanut elämääni Jeesukselle" tms.
On tekemättä vielä mun parannukseni.
-
Minä olen kallistunut sille kannalle, että jos tuollainen oikean kristityn elämä ei tunnu ollenkaan luontevalta, niin ei sitä kannata väkisin yrittää. Jos joskus "tulen uskoon", niin varmaankin innostus seurakuntatoimintaan ja hyviin töihin syntyy itsestään.
MInusta on parempi olla tekemättä mitään kuin tehdä jotain falskisti. Itse kun kamppailen koko ajan oman uskoni heikkouden kanssa, niin en voisi edes kuvitella tekeväni esimerkiksi lähetystyötä. Jos siinä ei ole sydän täysillä mukana, niin ei sillä luultavasti kovin paljon hyvää saa aikaan.
-
Uskoon tulot ja elämän antaminen Jeesukselle ovat Joonas Laguksen mukaan apuvapahtajia,
Parannuksen teosta sanoisin: Erään nuoren teologin (vihitty joskus papiksi) mukaan kirkon suurin virhe on parannuksen teosta saarmaaninen.
Pelastusvarmuudesta: Kuunneljaa Jaakko Eleniuksen puheesta Arvi Logrenin antama kuvaus pelastuksesta. (oikea kuvaus 'yksin armosta')
Ihminen pyristelee aina Jumalaa vastaan.
-
Etsijä: Ymmärrän fiiliksiäsi paremmin kuin hyvin.
Oma taustani on lapsuudesta asti körttiläisyydessä. Riparin kävin Vivamossa ja Sanantalo tuli tutuksi. Opiskeluaikana elin jonkinlaista uskonkriisiä, ja silloin törmäsin poikaan, joka oli "ei helluntailainen, ei vapaakirkollinen, vaan uskovainen". Piti siis itseään "vielä parempana" kuin näitä edellä mainittuja. Minun pieni uskoni ei ollut sen rinnalla mitään. Kriisini takia olin muutenkin heikoilla, ja ihastumiseni kyseiseen poikaan ei ainakaan parantanut tilannettani. Hän sai minut "vakuuttumaan" (sana, jota hän käytti paljon) siitä että minun pitäisi tulla uskoon ja mennä kasteelle. Kuuliaisuuttani meninkin, mutta tulon kanssa oli vähän niin ja näin. Koskaan en saanut "pyhän hengen kastetta", en edes puhunut kielillä, vaikka sitä kuinka yhdessä rukoiltiin. Poika oli vakuuttunut siitä, että hänellä oli henkien erottamisen armolahja, ja että minä olin vielä pimeyden voimien vallassa. Meni muutama kuukausi ennen kuin tajusin, että tosiasiassa pojan mielenterveys oli pahasti säröillä. En tietenkään voi sanoa, oliko pojalla todella tuo armolahja, mutta ainakaan hän ei ollut saanut sen mukana käyttöohjetta, armo oli siitä lahjasta kaukana.
Sain lopetettua seurustelusuhteemme. Sain siihen tukea veljeni vaimolta, (hellari) joka hyvin järkevästi puhui minulle siitä, miten ihmisellä on itsellään vastuu omasta käytöksestään ja siitä miten armolahjojaan käyttää. Veljeni vaimo oli toki onnellinen, että olin käynyt kasteella, mutta muuten hän oli kuin vastakohta tuolle entiselle seurustelukumppanilleni. Armollinen, rakastava ja lämmin.
Sekin lämpö jäähtyi, kun muutin avoliittoon nykyisen aviomieheni kanssa. Itsekin olen aina ajatellut, että ihanne olisi muuttaa yhteen vasta avioliitossa. Ihanne olisi myös ettei koskaan olisi ilkeä toiselle ihmiselle, ettei koskaan kiroilisi, että osaisi rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään. Kaikkia ihanteita ei aina voi toteuttaa.
Kasteella käymisestäni muodostui minulle ongelma. Vilpittömin mielin sen aikanaan tein, mutta jälkeenpäin se on silti harmittanut. Lopulta selitin sen itselleni niin, että Jumalan näkökulmasta se oli turhaa, mutta minun näkökulmastani siinä tilanteessa tarpeellista. Ja jos se oli väärin, niin kyllä Jumalan armo siihenkin yltää.
Pitkään olen ollut uskoni suhteen tuuliajolla. Tuntuu, että Jumala ei puhu minulle. Uskovat ystävät saa profetioita ja kaikenlaisia kokemuksia. Minä en saa mitään. Erityisen allerginen olen kaikenlaisille parantamiskokemuksille, koska itse en ole kroonisista sairauksistani parantunut. En tosin ole sitä uskaltanut edes rukoilla: hylätyksi tulemisen tunne olisi vielä suurempi, jos sitä rukoilisin eikä se toteutuisikaan.
En edes tiedä, mikä minut tänä kesänä on vetänyt takaisin körttiläisyyden pariin. Ehkä pari ystävää, jotka ovat riittävän tavallisia olemaan ihmisiä. Edelleen harmittaa, että en päässyt herättäjäjuhlille. En tiedä saanko itsestäni irti niin paljon, että lähtisin seuroihin. Jumalanpalveluksissakaan en ole käynyt kuin viimeksi jouluna. Ja silti kaipaan jotakin. Koko ajan.
-
MOIN tai rauhaa tai Jumalan terve, miten sitten kuuluukin sanoa?
Tässä on tullut Kesä seilattua erilaisissa Suviseuroissa, tapahtumissa, karismajuhlissa ja ties miksi näitä kutsutaankin.
Ensin helluntailaisten, sitten vanhoollislestadiolaisten, sitten heränneiden ja sitten kansanlähetyksen tai jonkun.
Ja ehkä huomenna Kokkolaan jonkun lestadiolaishaaran Kesä tapahtumaan.
Körtit ovat tähän mennessä olleet parhaimmat ja iloisimmat ja siksi tänne kirjoitankin ja kyselen.
Eniten teki vaikutuksen huumori mitä Lahdessa oli. Uskollettiin avoimesti laskea leikkiä uskonasioilla. Teepaidat oli tosi hauskat teksteineen.
Körttipuvut ja hatut cool.
Muutenkin hauskaa ja vapautunutta. Lisäksi se konsertti jonka kuulin oli hauska. joku Jouko Lohi tai joku.
No saarnat sitten. oli kiva kun puheet oli lyhyitä ja ei rukousta ollenkaan. Oli se niin erilaista kuin esimerkiksi helluntailaisten.
Sitten toi opetus: me nyt kerättiin kolehti ja ei tiedetty mitä tehtäisiin kun tuli niin paljon ja perustettiin lähetysjärjestö.
Ei ollut vaatimuksia ottaa osaa maailman pelastamiseksi. Maailma hukkuu antakaa ja lähtekää.
Vaan oli ei tämä nyt sen kummempaa ole kuin rukous tai ehtoollinen ne vaan on osa uskomista. Siis lähetystyö.
Siinä onnistuu ja epäonnistuu ja epäonnistuu useasti.
Sitten se opetus muutenkin. Me olemme vaan armon alla ja mitä enempi tunnemme pienuutemme ja mahdottomuutemme sitä suuremmaksi Jumala tulee ja armo kasvattaa.
Erikoista opetusta. Ei vaatimusta kilvoitteluun ja erilaisiin suorituksiin.
Pitäisi päästä seuroihinne tai miksi niitä kutsutte tutustumaan paremmin.
Olen monesta samaa mieltä kanssanne, varsinkin tuosta, että kaikki me olemme armon alla.
Ikävä kyllä tai ei opetuksenne mukaista nyt vaan on se, että olen tullut uskoon ja kokenut hengellisen kokemuksen uskoontullessani.
Kuulin saarnan mietin ja tulin synnintuntoon ja se vaivasi ja sain rauhan kun puolestani rukoiltiin.
No kiitos Lahden kokouksista. Helpotti nähdä ja kuulla, että on ihmisiä jotka tajuavat, että usko on luja luottamus ei pinnistelyjä ja ponnisteluja vaan armonalla elämistä täytetyssä työssä.
Sellaisten ihmisten parissa on helppo olla.
Usko joka sekin tulee lahjana.
:D :D :D :D :D :D :D :D :D
-
MOIN tai rauhaa tai Jumalan terve, miten sitten kuuluukin sanoa?
Tässä on tullut Kesä seilattua erilaisissa Suviseuroissa, tapahtumissa, karismajuhlissa ja ties miksi näitä kutsutaankin.
Ensin helluntailaisten, sitten vanhoollislestadiolaisten, sitten heränneiden ja sitten kansanlähetyksen tai jonkun.
Ja ehkä huomenna Kokkolaan jonkun lestadiolaishaaran Kesä tapahtumaan.
Körtit ovat tähän mennessä olleet parhaimmat ja iloisimmat ja siksi tänne kirjoitankin ja kyselen.
Varmasti tulee erilaisia vastauksia - minulle herännäisyys on osaamattomien ja heikkojen yhteisö, joka ei pyri mestaroimaan omalla viisaudellaan, armon kerjäläisyys on hyvä termi, jotenkin sopivampi tähän karuun ihmisen maailmaan kuin mikään itsevarmasti omistava usko, joka niin helposti tekee uskonnosta esteradan ja ihmisen siitä selviytymisen tuomariksi ja arvioijaksi. Emme me täällä omin voimin, omalla viisaudella selviydy. Armo tuodaan alas, ruohonjuuritasolle, ruohoahan me ihmiset maailman ja historian mullistuksissa olemme. Tuo SV30:n säkeistö sen minulle kiteyttää:
Opeta tällaisena
luoksesi tulemaan,
kuin olen: vaivaisena
ja sinuun turvaamaan.
Kun synti tieni sulkee,
luokseni tiesi kulkee,
syntisten ystävä.
Emme itse useinkaan pysty ottamaan niitä askelia, maailma ja oma huonoutemme sulkee tien armolta, mutta kristinuskon armon sanoma pääsee silti läpi, kaikille, kaikkiin tilanteisiin. Tämä luottamus puuttuu monista hengellisistä suuntauksista, jotka uskovat vain siihen omaan suoritukseen, omaan voimaan ja viisauteen. Ja jos ne puuttuvat niin syyllistäminen saattaa olla kovaa ja haavoittavaa.
Siitä herättäjäjuhlien tunnelmasta: oli tosiaan jotenkin outoa kävellä Lahden asemalta juhla-alueelle ja saman tien aistia se tietty ilo ja lämpö, mikä juhlilla vallitsee. Siellä ei toisia mittailla, kaikki vallankäyttö on luovutettu suurempaan käteen. Ymmärrän ettei tämä passiivisuus kaikkia miellytä, siinä on varmasti myös huonoja puolia, mutta niin on kaikessa ihmisen työssä: tämä liike erehtyessään erehtyy sentään aika harvinaislaatuiseen suuntaan, sitä kontrollin, vallankäytön ja opin jatkuvan omavaltaisen mittaamisen uskoa löytyy maailmasta todellakin tarpeeksi ilman näitä koti-ikävän ja toivon virsiä veisaavaakin osaamattomien matkalaisten joukkoa.
-
Korttilaisyys on monella tapaa "aikuisten ihmisten"oppisuunta tai nain ainakin itse koen. Varmasti moni suuntaus joka antaa varmoja julistuksia oikeasta ja vaarasta vetoaa moneen nuoreen tai epakypsaan aikuiseen. On niin kovin helppoa tuntea olevansa oikeassa ja parempi kun jotku muut "tuhoontuomitut"
Korttilaisyys kuitenkin haastaa ajattelemaan itse ja hakemaan omia vastauksia moniin tarkeisiin kysymyksiin. Se ei valttamatta kaikille mustavalkoisille ja ehdottomille ihmisille riita. Se on kuitenkin mika on korttilaisyydessa on niin vapauttavaa on epaonnistumisen oikeutus vai pitaisiko sanoa velvollisuus. Tai siis ei oikeastaan epaonnistumisen vaan hapuilun etsimisen ja riittamattomyyden kokeminen. Joka ei niita ole kokenut, ei ole koskaan todella etsinytkaan!
Ei siis syyta vaipua epatoivoo "oikean uskon" etsinnassa. Mikaan uskonto ei vastaa kaikkiin elaman ongelmiin! Kylla aikuisen ihmisen on itse koettava ratkaista oman elamansa ongelmat, nain koen. Jumalan lasnaolon kokemus tulee jos on tullakseen, ei kaskemalla :!: Jatkakaa etsimista ja lueskelkaa korttifoorumia, meita "etsijoita" on taalla monta muutakin!
-
No saarnat sitten. oli kiva kun puheet oli lyhyitä ja ei rukousta ollenkaan.
Siellä rukoiltiin salaa, nim. veisaten...
Sitten se opetus muutenkin. Me olemme vaan armon alla ja mitä enempi tunnemme pienuutemme ja mahdottomuutemme sitä suuremmaksi Jumala tulee ja armo kasvattaa.
Erikoista opetusta. Ei vaatimusta kilvoitteluun ja erilaisiin suorituksiin.
Se ei aina ole ihan helppoa se odotus ja ikävöintikään, kun vanha-aatami vetäisi hengellisiin huvituksiin.
Pitäisi päästä seuroihinne tai miksi niitä kutsutte tutustumaan paremmin.
Tervetuloa, niihin on vapaa pääsy eikä siellä kysellä, ja jos kysellään niin ei tarvitse vastata...
Mt
-
MOIN tai rauhaa tai Jumalan terve, miten sitten kuuluukin sanoa?
Semmonenhan vitsi on että (en nyt yhtäkkiä muista ketkä) sanoo seuroihin mennessään "Herran rauhaa", lestadiolaiset sanoo että "Jumalan terve" ja heränneet sanoo: "No moi! Tulitko autolla vai kävellen?"
-
Jotenkin epäilyttää vahvasti se, että pelastuu pelkästään armosta... :-? . Kun on tullut sen verran oltua tosiaan tekemisissä vapaiden suuntien ja tiukkojen luterilaisten kanssa. On kuullut varoituksia synnissä elämisestä ja sen johtamisesta ties mihin. Pitäisi katua, tehdä parannus ja luopua synneistään. Jos eläisin vaikka avoliitossa tai homosuhteessa, niin pelkäisin varmaan joka päivä, että en pelastukkaan (ajoittain nytkin :shock: ). Nykyinen suhteenikin (ateistin kanssa) on asia, josta pitäisi luopua.
Raamatussahan on paljon tiukkoja käskyjä jopa UT:n puolella. Miksi ne on siivottu "liberaalista" kristillisyydestä pois? Itselläni on sellainen kuva, että ennen vanhaan aina 1900-luvun puoliväliin saakka on oltu kaikessa todella tiukkoja, miksi nyt tämä "ei tarvitse tehdä mitään"-idea? Mitä jos tämä on ymmärretty väärin... Kun se kuulostaa niin radikaalilta ja uskomattomalta, kun sitä oikein miettii! Toisaalta, ehkä siinä on juuri se evankeliumin ILOsanoma...
-
Jotenkin epäilyttää vahvasti se, että pelastuu pelkästään armosta... :-? . Kun on tullut sen verran oltua tosiaan tekemisissä vapaiden suuntien ja tiukkojen luterilaisten kanssa. On kuullut varoituksia synnissä elämisestä ja sen johtamisesta ties mihin. Pitäisi katua, tehdä parannus ja luopua synneistään. Jos eläisin vaikka avoliitossa tai homosuhteessa, niin pelkäisin varmaan joka päivä, että en pelastukkaan (ajoittain nytkin :shock: ). Nykyinen suhteenikin (ateistin kanssa) on asia, josta pitäisi luopua.
Raamatussahan on paljon tiukkoja käskyjä jopa UT:n puolella. Miksi ne on siivottu "liberaalista" kristillisyydestä pois? Itselläni on sellainen kuva, että ennen vanhaan aina 1900-luvun puoliväliin saakka on oltu kaikessa todella tiukkoja, miksi nyt tämä "ei tarvitse tehdä mitään"-idea? Mitä jos tämä on ymmärretty väärin... Kun se kuulostaa niin radikaalilta ja uskomattomalta, kun sitä oikein miettii! Toisaalta, ehkä siinä on juuri se evankeliumin ILOsanoma...
Ymmärsit lopussa asian aivan oikein. Se on suuremmassa kädessä kuin siinä mitä me teemme.
Toisekseen nykyinen suhteesi ateistin kanssa on selvä haaste rakastaa hänet joukkoon mukaan ja pyytää sitä taivaan isältä. Jos hän ei ole vielä iloa löytänyt pitäisikö hänet siksi hylätä? Annetaan mahdollisuus.
Tämä ei tarvitse tehdä mitään on hyvä erottaa siitä, että saa tehdä mitä tahansa, mitä se ei suinkaan tarkoita. Ei pidä törsätä Isän laupeutta.
-
Tämä ei tarvitse tehdä mitään on hyvä erottaa siitä, että saa tehdä mitä tahansa, mitä se ei suinkaan tarkoita. Ei pidä törsätä Isän laupeutta.
Voiko pelastua jos tekee tahallaan syntiä, eli "elää synnissä" niin kuin eräät sanovat. Esim. avoliitto; en osaa ottaa kantaa sen syntisyyteen tai synnittömyyteen, koska se ei ole omasta mielestäni mitenkään selvä asia, mutta itse pitäisin sitä mahdollisena omalla kohdallani ennen naimisiinmenoa. Tai jos ei jaksa tai ei ole haluakaan tehdä parannusta jostain... Kuulemani ja ymmärtämäni mukaan ei-liberaalien suuntien mukaan tällöin ei ole pelastusta tarjolla. Vähän niinkuin se kameli neulansilmästä.
-
Tämä ei tarvitse tehdä mitään on hyvä erottaa siitä, että saa tehdä mitä tahansa, mitä se ei suinkaan tarkoita. Ei pidä törsätä Isän laupeutta.
Voiko pelastua jos tekee tahallaan syntiä, eli "elää synnissä" niin kuin eräät sanovat. Esim. avoliitto; en osaa ottaa kantaa sen syntisyyteen tai synnittömyyteen, koska se ei ole omasta mielestäni mitenkään selvä asia, mutta itse pitäisin sitä mahdollisena omalla kohdallani ennen naimisiinmenoa. Tai jos ei jaksa tai ei ole haluakaan tehdä parannusta jostain... Kuulemani ja ymmärtämäni mukaan ei-liberaalien suuntien mukaan tällöin ei ole pelastusta tarjolla. Vähän niinkuin se kameli neulansilmästä.
Mikään ei ole Jumalalle mahdotonta, mutta en silti kaivaisi verta nenästäni. Toinen kysymys on sitten mikä on syntiä ja sitä on se mikä erottaa meidät Jumalasta ei yksittäinen teko sinänsä. Taivaaseen ei ole tikapuita, joita myöten sinne noustaan vaan Jumala ottaa armossaan jos niin katsoaa asiakseen.
-
Itsekin kun mietin päivittäin tätä lain ja armon suhdetta aina välillä ajattelen asioita kuin etsijä.
Selväähän on että kukaan ei omilla teoillaan pelastu. Jeesus on vuodattanut verensä ja siihen uskomalla joka usko on lahja me pelastumme. Se on kokonansa Jumalan teko.
No sitten se jos vaelluksemme tuo ahdistusta ja epätietoisuutta meille miten tulisi siihen suhtautua. Pelastuneitahan me armosta olemme, mutta elämäntyylimme voi tuoda kirousta ja ahdistusta elämäämme.
Lakia noudattamalla lakihenkisesti me kuitenkin tulemme koviksi ja ulkokultaisiksi.
Eikö armon tulisi meitä kasvattaa ja saada aikaan muutos jättämään tai silloin jää sellaiset asiat kuin ovat laita vastoin.
Lain tehtävähän on ajaa meitä kristuksen luo. Ei niin että Raamattu olisi lakikirja vaan armoa täynnä joka kasvattaa meidät.
Evankeliumi ei ole ihmisen mielen mukaista sanotaan. En tiedä onko sanatarkasti noin Raamatussa, mutta ajatus on noin.Ei ihmisen mielen mukaista.
Evankeliumi ja laki muuttavat meitä. Suuri on uskon salaisuus.
Siksi me tarvitsemme lakia ja Raamattua. Kun luemme Raamattua ja kuulemme saarnoja ne saavat meidät evankeliumin eli Jeesuksen tykö joka muuttaa meitä.
Eli usko ei ole tekoja ja lakihenkisyyttä, mutta kuitenkin koska usko ei ole ihmisen tekoa me tarvitsemme Saarnoja ja muuta muuttuaksemme. Emme lakihenkisiksi mutta armon tulisi muuttaa meitä.
Kyllä tämä on sellaista pähkäilyä, että ei meinaa aivokapasiteetti näitä syntyjä syviä riittää tutkailemaan. En nyt tiedä körttien näkökulmaa asiaan, mutta tällähetkellä tässävaihetta vaellusta näkisin asiat jotenkin näin.
Lisäksi olemme Armonalla. Tämä on uusi mielisanani. Armonalla, eli Jumalan armo kannattaa ja vaikka vaelluksemme on melkoista räpiköimistä niin armonalla olemme ja se riittää ja se vetää pienelle paikalle kiitollisena Jeesuksen voitosta.
No körtit oikaiskaas taas..
-
Voiko pelastua jos tekee tahallaan syntiä, eli "elää synnissä" niin kuin eräät sanovat.
Jos löydät synnittömän ihmisen, pane siitä tieto minullekin. Monien uskovaisten tapa tuomita "synnissä eläviä" ja pitää itseään muita parempana, kertoo, että kristinuskon sanomaa ei olekaan ymmärretty.
Mielestäni pyrkimys hyvään ja oikeaan riittää, mutta on annettava anteeksi itselleen, että on epätäydellinen ihminen. Uskossaan täydellisiä ei ole olemassakaan.
-
Korjatkaa nyt toki jos olen vaarassa, kun ei mulla oo taalla Irlannissa raamattua enka jaksa lahtee nettia kaivelemaan...Mut siis nain ulkomuistista, eikohan se jotenkin nain mee: Rakastakaa Jumalaa yli kaiken ja lahimmaistanne niinkuin itseanne. Olisko perati viela ollut vastaus tahan pelastumisjuttuun!
Oma ajatukseni on, et ei ole minun tehtavani tuomita ketaan, jatan sen suosiolla Jumalalle. En myoskaan halua jaotella ihmisia heidan uskomistensa ja uskomatta jattamistensa takia vaan koitan aina arvostaa sita ihmisyytta siella kunkin sisalla.
Ja se miten "kristillisesti" ja "oikein" elamansa elaa, eihan silla ole mitaan muuta arvoa kun nayttamisenhalu muille ihmisille. Kylla se "minun Jumalani" ainakin nakee sisimpaan asti! Paljon helpompaahan se ois elaa vaan ulkoisesti oikein, vaan onneksi mina uskon Jumalan armoon vahvasti. Han kun nakee ne meidan hyvat ja huonotkin puolet ja se on oikeastaan aika lohdullista :D
-
Oma ajatukseni on, et ei ole minun tehtavani tuomita ketaan, jatan sen suosiolla Jumalalle. En myoskaan halua jaotella ihmisia heidan uskomistensa ja uskomatta jattamistensa takia vaan koitan aina arvostaa sita ihmisyytta siella kunkin sisalla. :D
Yhdyn koko sydämestäni tähän!
-
Selväähän on että kukaan ei omilla teoillaan pelastu. Jeesus on vuodattanut verensä ja siihen uskomalla joka usko on lahja me pelastumme. Se on kokonansa Jumalan teko.
No sitten se jos vaelluksemme tuo ahdistusta ja epätietoisuutta meille miten tulisi siihen suhtautua. Pelastuneitahan me armosta olemme, mutta elämäntyylimme voi tuoda kirousta ja ahdistusta elämäämme.
Lakia noudattamalla lakihenkisesti me kuitenkin tulemme koviksi ja ulkokultaisiksi.
Eikö armon tulisi meitä kasvattaa ja saada aikaan muutos jättämään tai silloin jää sellaiset asiat kuin ovat laita vastoin.
Lain tehtävähän on ajaa meitä kristuksen luo. Ei niin että Raamattu olisi lakikirja vaan armoa täynnä joka kasvattaa meidät.
Evankeliumi ei ole ihmisen mielen mukaista sanotaan. En tiedä onko sanatarkasti noin Raamatussa, mutta ajatus on noin.Ei ihmisen mielen mukaista.
Evankeliumi ja laki muuttavat meitä.
No körtit oikaiskaas taas..
Oisitte nyt oikaissut.
Mitä mieltä olette tästä lain ja evankeliumin suhteesta?
Eikö olekkin niin, että meidän tulee lukea Raamattua ja kuunnella Jumalansanaa saarnoja , että tulisimme syntisiksi ja armon tuntoon uskomalla Jeesuksen päälle?
Minusta lakiteot tai mitä ne sitten onkin Raamatunluku päivittäin ja rukous vievät meitä lähemmäs Jumalaan, vaikkakaan emme muutu muita ihmisiä paremmaksi silleen, että vaillinaisia ihmisiä olemme aina Jumalan edessä.
Armonalla tietysti olemme ja jos jää v
äliin jokapäiväinen rukous tai Raamatun luku, Jumalan armo ei häviä, mutta toisaalta usko joka ei ole ihmismielen mukainen ei vaikuta samalla tavalla vaelluksessa.
Miten tän nyt selittäisi. Siis Raamatun mukaan evankeliumissa on VOIMA.
Mitä evankeliumi on? No se on uskoa Jeesukseen. Miten usko tulee? Usko tulee kuulemisesta Jumalansanan kautta. Eli usko kuuleminen mitä se on?
Onko se lakitekoja ja omaa yrittämistä vai lahjaksi saadun uskon omistamista ilman lakitekoja?
Itsessäni olen huomannut sen, että tekoja tarvitsen oman vaellukseni kanssa. Vaikkakin vaillinaiseksi jään Jumalan edessä aina, mutta jos jätän Raamatun lukemisen päivittäin ja rukoukset huomaan, että elämääni tulee kaikenlaista ei kritillistä tai miten sen sanoisi,, ei ainakaan usko tai suhde Jumalaan ole niin läheinen kuin jos teen noita tekoja.
Näytä minulle uskosi ilman tekoja ja näytän sinulle teot jotka tulevat uskostani.
Usko ilman tekoja on kuollutta uskoa.
En tiedä, mutta pikkasen mietityttää kun tätä aina välillä pähkäilen ja varsinkin nyt körttiseuroissa käydessä kun painotetaan Jumalan suuruutta ja ihmisen pienuuttaa, niin mietityttää tämä oma vastuu elämästä ja tekemiset.
-
Näytä minulle uskosi ilman tekoja ja näytän sinulle teot jotka tulevat uskostani.
Tämä on hauska paradoksi. :) Mehän emme omia hyviä tekojamme näe, emmekä siis omaa uskoammekaan, toisten uskosta puhumattakaan. Jumalan teot ja uskon näemme, ja se riittää meille.
Minä uskon, että rukous, Raamatun lukeminen, hartauksien kuunteleminen ja seuroissa käyminen ovat ihmiselle siunaukseksi. Ainakin minulle ovat olleet. Evankeliumi todella näyttää tienviittoja parannukseen ja rakkaudellisesti rohkaisee luopumaan synnistä.
Toisaalta, kuten sanot, lakihenkinen suorittaminen ei ole hyväksi. Muissa uskonnoissahan tällaisilla rituaaleilla saavutetaan jumalten suosio; ihmisen on vaikea ymmärtää ansaitsematonta armoa. Siksi uskon, että Jumala antaa kaikille kristityille toisinaan myös "kuivia kausia". Joillakin meistä koko elämä on yhtä janoista vaellusta vailla armon vilaustakaan.
Eli ei, minulla ainakaan ei ole näyttää sinulle uskoa saati tekoja. Mutta sen haluan näyttää, mitä Kristus on puolestasi tehnyt.
-
Erään nuoren teologin (vihitty joskus papiksi) mukaan kirkon suurin virhe on parannuksen teosta saarmaaninen.
Pelastusvarmuudesta: Kuunneljaa Jaakko Eleniuksen puheesta Arvi Logrenin antama kuvaus pelastuksesta. (oikea kuvaus 'yksin armosta')
Ihminen pyristelee aina Jumalaa vastaan.
Vai on se kirkon suurin virhe jos parannuksesta saarnataan? No kertokaapa sitten minulle, miksi Jeesus (Matt. 4:17) nimenomaan alkoi julistuksensa toistamalla sen, mitä Johannes Kastaja (Matt.3:1) jo oli saarnannut:
"Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle."
-
Evankeliumi ei ole ihmisen mielen mukaista sanotaan. En tiedä onko sanatarkasti noin Raamatussa, mutta ajatus on noin.Ei ihmisen mielen mukaista.
En minäkään tuota Raamatusta ole löytänyt, mutta taivaan tosi se on. Nimittäin ihmiselle on totaalisen mahdotonta ajatella Jumalasta sitä, ettei Hän rankaisekaan niistä pahoista teoista tai tottelemattomuuksista tai etenkin omavoipaisuudesta, joihin me kaikki syyllistymme. Ihmisen mielen mukaista on ajatella, että Jumala totisesti tuomitsee ja tuhoaa syntisparan. Evankeliumin sana, ettei näin käy vaan Jumala armahtaa on ihmisen mielen vastaista. Sen sanan saa ihmisen tykö vain Kristus itse.
-
Jos löydät synnittömän ihmisen, pane siitä tieto minullekin. Monien uskovaisten tapa tuomita "synnissä eläviä" ja pitää itseään muita parempana, kertoo, että kristinuskon sanomaa ei olekaan ymmärretty.
Mielestäni pyrkimys hyvään ja oikeaan riittää, mutta on annettava anteeksi itselleen, että on epätäydellinen ihminen. Uskossaan täydellisiä ei ole olemassakaan.
Olen ymmärtänyt, että Jeesuksen käskyjen/kieltojen rikkominen on syntiä. Eli Jumalan tahdon vastainen elämä on syntiä.
Jeesus vuorisaarnassaan käskee ihmistä olemaan yhtä täydellinen, kuin Taivaallinen Isäkin on.
Jos joku sattuu olemaan vaikkapa yhdessä kohtaa vähemmän täydellinen, kuin Jumala, eikös hän silloin riko Jumalan käskyä vastaan? Jos hän vielä tiedostaa rikkomuskensa, tällöinhän hän elää tietoisessa synnissä.
Jos ihmienn rikkoo yhtä käskyä vastaan, Jumalan silmissä tämä ihminen rikkoo kaikki käskyt.
Synnin tekijälle (saati tietoisessa synnissä elävälle) Raamattu taasen osoittaa synnin palkkaa, eli ikuista eroa Jumalasta.
Jumalan vertaiseksi ryhtyminenkään ei riitä pelastukseen, jos ei ole ryhtynyt Jumalaksi heti syntymästään saakka. Vaan, ehkä sekään ei riitä.
Kova on kohtalo jokaisella ihmisellä.
Mitäpä muutakaan ihminen voi tällaisessa kurjassa tilassaan, kuin hyväksyä sen, että minun jokahetkinen suuri syntisyyteni laitetaan Kristuksen syyksi (Kristuksen ristinkuoleman tähden) ja Kristuksen jokahetkinen Jumalan kaltainen täydellisyys luetaan minun hyväkseni.
Vain syntinen ihminen sopii yhteen Kristuksen kanssa.
Jos Jumala on kerrän näin käskenyt tekemään, niin miksemme niin tekisi.
Jos syntisyys alkaa vähetä tai kadota kokonaan, kannattaa lukea vuorisaarna ja ryhtyä vartaamaan omaa vaellustaan Taivaallisen Isän vaellukseen ja tehdä siitä oikeat johtopäätökset.
Toinen vaihtoehto on kysellä läheisiltään, että mahdankohan olla yhtä täydellinen, kuten Jumalakin on. Sieltä tulee monesti totuudellisin vastaus.
-
... :-k
-
Olen ymmärtänyt, että Jeesuksen käskyjen/kieltojen rikkominen on syntiä. Eli Jumalan tahdon vastainen elämä on syntiä. Jeesus vuorisaarnassaan käskee ihmistä olemaan yhtä täydellinen, kuin Taivaallinen Isäkin on.
Jeesuksen ajatuksena oli, ettei ketään tuomita, koska kaikki ihmiset ovat syntisiä. Jokainen kantaa syntinsä ja saa sen anteeksi, kun pyytää. Ei siis tarvita ihmisiä, jotka mestaroivat toisten synneillä.
-
No kertokaapa sitten minulle, miksi Jeesus (Matt. 4:17) nimenomaan alkoi julistuksensa toistamalla sen, mitä Johannes Kastaja (Matt.3:1) jo oli saarnannut...
Koska Matteuksen evankeliumin kirjoittajasta tuntui hyvältä laittaa Jeesus aloittamaan sillä. "Suustaladattava Jeesus" on tähänkin tilanteeseen sopiva käsite, kiitos sen kehittäjälle.
-
Jokainen kantaa syntinsä ja saa sen anteeksi, kun pyytää.
En nyt täysin varma ole (eihän körttiläinen voi olla koskaan mistään vama),
mutta veikkaan, että Jumalalta syntien anteeksi pyytäminen on lähinnä sellainen psyykenmaailman rauhoitusoperaatio.
Veikkaan, että sellaiseksi se on tarkoitettukin ja tästä johtuen sillä on positiivista mielenterveydellistä vaikutusta.
Tuollainen Jumalalta anteeksipyytely on oikeastaan hieno etuoikeus jokaiselle ihmiselle.
Itse harrastelen sitä aina silloin tällöin - koska tuleehan sitä syntiä tehtyä jopa tämän tekstin suoltamisenkin aikana.
Vaan kenties muuta tarkoitusta tuolla Jumalalta anteeksipyytelyllä kristilliseltä kannalta katsoen ei olekaan, mikäli siis haluaa saada syntinsä anteeksi.
Suosikkikirjailijani Luther tulkitsee Raamattua siten, että ihminen saa synnit anteeksi uskomalla, että Jeesus Kristus on Jehova ja että Hän on kuollut tämänkin ihmisen kaikkien syntien tähden ja noussut ylös taivaaseen. Anteksipyytely ei varmaan tuo enää mitään lisää Kristuksen sovituskuolemaan, vaan maanpäällistä elämää se anteeksipyytely kyllä helpottaa.
Vaan, jos sen anteeksipyytelyn tähden uskoo saavansa synnit Jumalata anteeksi, niin silloin kysymyksessä taitaa olla anteeksipyytämisen-antikristus, joka yrittää tulla siihen Kristuksen rinnalle ihmisen pelastusta avittamaan.
-
1990-luvulla minut pyydettiin mukaan paikallisradiolähetykseen ja siellä oli vastassa Uuden Tien päätoimittaja rakas veli Leif. Käytiin keskustelua ainakin minun osaltani rauhallisesti. Yritin sanoa Lutteeruksen ajatuksia. Kun paneelikeskustelu päättyi niin Leif hyppäsi pystyyn ja syytti minua Saatanaksi ja minähän olin ylpeä saadessani suuren korotuksen. Mitenkähän Leif tiesi tämän? :wink:
-
Piruna kai moni piti Wittenbergin paksua Marttiakin. Hän taas taisi ilkkua saatanalle, että 'minun Jeesukseni on sinuakin suurempi perkele!'
-
Mitenkähän Leif tiesi tämän? :wink:
Olisikohan hän saanut ns. mutuprofetian. Olen ollut tilaisuudessa, jossa joku on profetoinut voimakkaasti. Hetken kuluttua hän on käyttänyt puheenvuoron, jossa hän on tunnustanut puhuneensa omiaan, eikä saaneensa profetiaa Jumalalta - musta vaan tuntui siltä.
-
Olen ollut tilaisuudessa, jossa joku on profetoinut voimakkaasti. Hetken kuluttua hän on käyttänyt puheenvuoron, jossa hän on tunnustanut puhuneensa omiaan, eikä saaneensa profetiaa Jumalalta - musta vaan tuntui siltä.
Onpa mukava, ettei körttiseuroissa kukaan edes kuvittele saati väitä puhuvansa Jumalan suulla. Kaikki puhuvat omiaan. Siksi ahdistavaan seurapuheeseen (onko niitäkin?!) voi suhtautua sillä lailla, että "Tuo nyt on tuon ihmisen omaa keskeneräisyyttä" ja tylsään "Onpas tylsä puhe", eikä tarvitse ajatella, että onpas näillä körteillä tylsä ja ahdistava Jumala.
-
... ja syytti minua Saatanaksi ja minähän olin ylpeä saadessani suuren korotuksen.
Kuulin taas sellaisen syytöksen körttiläisyydestä, että joukko körttipappeja kuuluisi "ei-uskonnolliseen veljesjärjestöön" (järjestön oman määritelmän mukaan) nimeltä vapaamuurarit. Yksi pappi kuulemma - jopa johtavia körttejä - olisi edennyt hierarkkiassa jo aika korkealle asteelle.
On ikävää, että toisten tekemisistä saa risuja (vaikka on niihin jo ehtinyt tottuakin) ja koko herätysliike saa tietyn leiman. Josko syytökset lienevät ensinkään totta? Epäilen!
En tunne itse koko järjestöä, enkä voi ottaa kantaa onko siihen kuuluminen jotenkin tuomittavaa ja "myllytys" aiheellista - eikä se sitäpaitsi minulle kuuluisikaan millään tavalla. Kovasti se oli esillä joitakin aikoja sitten ja jäsenluetteloitakin on julkaistu. Kotimaa-lehti 2.5. kirjoja palstallaan kertoo ilmestyneen uuden kirjan; Vapaamuurarit. Symbolit, salaisuudet, merkitys. (W.Kirk McNaulty) Kirja ei toimittajan mielestä paljasta tästä salaperäisyyden ja väärinkäsitysten omaavasta järjestöstä mitään uutta. Pitäisiköhän lukea kirja "sivistyksen" vuoksi? Tietäisin minäkin ko. järjestöstä jotain.
-
minä en ole vapaamuurari kun minulla ei pysy täällä oikeassa kourassa tiili. :o olen aivoinfarktiseen jäsennistöön päässyt körttifirmassa.
-
Siitä minulla ei ole höykäsen pöllähtämää... vapaamuurariudesta... mutta sehän on isojen poikien hiekkalaatikkoleikkejä.
:wink:
-
En itse enää kuulu kuin Herättäjäyhdistykseen ja vaimon kanssa Keskinäisen kehumisen kerhoon. Kun kerhossa ensin kehuu itsensä, ei kehumatta jää. Kehumisen rippeitä voi sen jälkeen jakaa säästäen myös vaimolle. Jäsenmaksukaan ei ole kovin suuri...tai mitenkähän se mahtaa olla?
Isojen poikien hiekkalaatikkoleikeissä saa vahvistusta heikolle itsetunnolle. Se on myös sitä erikoisuuden tavoittelua, johon ollaan aina valmiita, varsinkin silloin jos remmiin kuuluu itse arvostamia paikkakunnan "huippuja". Näin kommentoi asiaa eräs tunnettu vaikuttaja viime viikolla HS:ssa.
-
Olen perusluterilainen, ja itse koen olevani uskossa. Olen puoliksi tahtomattani ja puoliksi uteliaisuuttani tutustunut vapaiden suuntien opetuksiin ja näkemyksiin, ja tutustunut niitä tunnustaviin ihmisiin. Kaikki tämä aiheuttaa aina ajoittain ahdistusta, epävarmuutta koko omasta pelastuksesta uskosta ja kelpaavuudesta.
TV1:ssä Arto Nybergin ohjelmassa oli syksyllä Rentojen Rappareiden kellokas. Hän kantoi merkkiään takin taskunsuun vasemmassa reunassa. Sen jälkeen olen pitänyt logopinssiämme samassa paikassa.
Minulle Rappareiden jäsenyys merkitsisi yhteiskunnallista arvonnousua, koska iäisyysnäkökulma ei vaan pysy aina mielessä, ei jaksa, ei ole aikaa. Kuulun siihen tyyppilajiin, joka on käyttökelpoinen talkooaines. En ole päässyt isääni korkeammalle. Turhautumiseni on hiivaa uskonnollisessa viitekehyksessä, jossa koen olevani sosiaalisesti arvokas.
Kaikki veljelliset tunteet pitäisi kanavoida kirkon kautta, Yhden, Pyhän ja Yhteisen Kirkon. Suomi on yhdistysten maa, mutta kokoontuessamme olisi mielekästä tavata työpaikan lisäksi vain kirkossa, jotta vältyttäisiin eriseuraisuudelta. Johtajien tulisi palata kirkon helmaan fyysisesti.
-
Siitä minulla ei ole höykäsen pöllähtämää... vapaamuurariudesta... mutta sehän on isojen poikien hiekkalaatikkoleikkejä.
:wink:
Paikallinen media väittää, että "rappareista" 15 on pappia, joista useat körttiläisia sekä kristillisen (körtti) opiston rehtori. Liekö taas sitä mutu-tietoa ja panettelua?
__________________________________________________
Sun voimas minun vahvistaa, Ett' teilläs taiten käynen, Ja voin sull' veisat' kiitosta, Kanss' neuvoo muita tiellen: Sä pelastit ja opetit Mun hamast' nuoruudestan'; Niin korjaa viel', äl' apuus kiell' Mun heikos' vanhuudesan'.
-
EVVK :!: Olen naimisissa ja mukuloita piisaa. En kerkiä hiekkalaatikkoleikkeihin. Enpä tiedä, että se olisi panettelua.
:D
-
Kaikki johtajat eivät ole saaneet leikkiä lapsena kylliksi. Nyrkkikyllikistä on apua.
-
" On tekemättä vielä Mun parannukseni Ja aivan alussansa on Kotimatkani..." ( Sv. 150, Vilhelmi Malmivaara).
-
Paikallinen media väittää, että "rappareista" 15 on pappia, joista useat körttiläisia sekä kristillisen (körtti) opiston rehtori. Liekö taas sitä mutu-tietoa ja panettelua?
Mitä vikaa vapaamuurareissa on? Se on veljeskunta, kuten Helsingin Suomalainen Klubi, jonne ei vielä 1970-luvulla päästetty lainkaan naisia, kun vain harvoihin juhlatilaisuuksiin. Jos pappi on rappari, en paheksu. Jos ei ole rappari, en paheksu sitäkään. Miehet ovat lapsellisia ja tarvitsevat erilaisia hiekkalaatikoita ja leikkikaluja vanhemmitenkin.
-
Meidän hiekkalaatikkomme on tämä tässä, Körttifoorumi. Rapataan ja roiskitaan!
-
Hiekkalaatikkona Körttifoorumi "pesee" mahjongin yksinpelaamisen kertaheitolla!
-
Meidän hiekkalaatikkomme on tämä tässä, Körttifoorumi. Rapataan ja roiskitaan!
"Rapatessa roiskuu" on liiankin käytetty sana politiikassa.
-
Hiekkalaatikkona Körttifoorumi "pesee" mahjongin yksinpelaamisen kertaheitolla!
Mahjong on sentään taitolaji.
-
Körttifoorumissa ei tarvitse päteä. Saa olla taitamaton, tietämätön, huono, heikko....ja saa kaikessa rauhassa tai rauhattomuudessa odottaa seuraavaa "puttousta". :wink:
-
Mitä vikaa vapaamuurareissa on? Se on veljeskunta, kuten Helsingin Suomalainen Klubi,
Aha! Ei nyt ihan, jos olet asiaan perehtynyt.
-
Mitä vikaa vapaamuurareissa on? Se on veljeskunta, kuten Helsingin Suomalainen Klubi,
Aha! Ei nyt ihan, jos olet asiaan perehtynyt.
????????????????????????????????????????????????
-
Mitä vikaa vapaamuurareissa on? Se on veljeskunta, kuten Helsingin Suomalainen Klubi,
Aha! Ei nyt ihan, jos olet asiaan perehtynyt.
????????????????????????????????????????????????
Turhia kysymysmerkkejä. Riitteineen se on täysin toisen luontoinen kuin tuo kieli klubi, joka on perustettu kieli-identiteetin vahvistamisesi.
-
Körttifoorumissa ei tarvitse päteä. Saa olla taitamaton, tietämätön, huono, heikko....ja saa kaikessa rauhassa tai rauhattomuudessa odottaa seuraavaa "puttousta
Paremminkin näin: pitää olla taitamaton, tietämätön, on esiinnyttävä huonona ja heikkona.
Jos et tätä muottia täytä, saatat saada närää osaksesi.
Vaan, niinhän se on muuallakin:
Kun käyttäydyt, kuten muukin ryhmä, homma on OK, eikä ongelmia.
Jos liikaa poikkeat, alkaa tulla jännitteitä.
Se on tämä inhimillisyys tällaista.
Körttifoorumi ei anna vastauksia, vaan se kyselee.
Joku vanha sananlaskukin muuten sanoo, että "kysyvä ei tieltä eksy".
Kyselijän paikka on hyvä paikka. Vaan kaikki eivät tuolla paikalla ole. On ehkä myös niitä, jotka eivät jaksa kysellä.
Liekö heidänkään osa kovin sietämätön.
-
Mitä vikaa vapaamuurareissa on? Se on veljeskunta, kuten Helsingin Suomalainen Klubi,
Aha! Ei nyt ihan, jos olet asiaan perehtynyt.
????????????????????????????????????????????????
Turhia kysymysmerkkejä. Riitteineen se on täysin toisen luontoinen kuin tuo kieli klubi, joka on perustettu kieli-identiteetin vahvistamisesi.
Mikä on turhaa, mikä ei, kuka sen tietää, kuka ei. Kommenttini ei koskenut vapaarappareita vaan Lars Mikaelin karvaan pisteliästä tyyliä.
-
Mahjong sanoo:
Körttifoorumissa ei tarvitse päteä. Saa olla taitamaton, tietämätön, huono, heikko....ja saa kaikessa rauhassa tai rauhattomuudessa odottaa seuraavaa "puttousta".
karjalaisenkyösti sanoo:
Paremminkin näin: pitää olla taitamaton, tietämätön, on esiinnyttävä huonona ja heikkona.
Jos et tätä muottia täytä, saatat saada närää osaksesi.
Vaan, niinhän se on muuallakin:
Kun käyttäydyt, kuten muukin ryhmä, homma on OK, eikä ongelmia.
Jos liikaa poikkeat, alkaa tulla jännitteitä.
Se on tämä inhimillisyys tällaista.
Körttifoorumi ei anna vastauksia, vaan se kyselee.
Joku vanha sananlaskukin muuten sanoo, että "kysyvä ei tieltä eksy".
Kyselijän paikka on hyvä paikka. Vaan kaikki eivät tuolla paikalla ole. On ehkä myös niitä, jotka eivät jaksa kysellä.
Liekö heidänkään osa kovin sietämätön.
Olen edelleen sitä mieltä, että foorumissa saa olla taitamaton, tietämätön, huono, heikko jne. Jos olen kysellyt, foorumi on antanut vastauksia ja kysellä saa minultakin.
Omasta mielestäni en ole pahasti poikennut foorumin linjasta enkä saanut närää osakseni. Jos olen väärässä ja jos olen aiheuttanut jännitteitä, niin luulisin, että "perästä kuuluu, sano torvensoittaja". :wink:
PS: en näköjään osaa vieläkään lihavoida tekstiä oikeissa paikoissa. :wink:
-
Pyydän esikouluopetusta miten monen foorumilaisen puheet laitetaan samaan "pilttuuseen" ja miten kirjoittajien nimet lihavoidaan yht´aikaa. APUVA! :-?
-
Pyydän esikouluopetusta miten monen foorumilaisen puheet laitetaan samaan "pilttuuseen" ja miten kirjoittajien nimet lihavoidaan yht´aikaa. APUVA! :-?
Yksi lainaus on aina quote-tagien sisällä, eli:
[quote]Lainattava teksti[/quote]
Alkuperäisen kirjoittajan nimen saa mukaan lainaukseen näin:
[quote="Kirjoittaja"]Lainattava teksti[/quote]
Tulos on tällainen:
Lainattava teksti
Näet esimerkin tuosta, kun painat minkä tahansa viestin yläreunassa olevaa Lainaa-nappia. Silloin pääset muokkaamaan uutta viestiä, jossa lainattava teksti on valmiiksi quote-tagien sisällä ja alkutagissa on kirjoittajan nimi.
Yhteen lainaukseen ei kannata laittaa useamman eri kirjoittajan tekstiä, koska silloin ei pysty erottelemaan, kuka kirjoitti mitäkin. Tarkoititkohan edes sitä? Yhteen viestiin voi kuitenkin laittaa peräkkäin monta eri lainausta, kuten olet tehnytkin.
Toivottavasti tästä oli jotain apua.
-
"kysyvä ei tieltä eksy".
Onko Aholansaaressa leirintäaluetta telttamajoitukseen kesäisin?[/b]
-
Vierailin h-y:n sivuilla. Pölkkypää :-? kun olen, kysyn:
Mitä Paavo Ruotsalainen tarkoitti lausumallaan: "Kuta kovempi pölkky, sitä lujempi naula."
-
H-Y:n sivuilla seilatessani löysin seuraavaa:
Heränneen kansan usko on enemmän kysymyksiä tekevää kuin varmoja vastauksia jakelevaa uskoa.
Varmaan karjalaisenkyösti tarkoitit tätä sanoessasi:
Körttifoorumi ei anna vastauksia, vaan se kyselee.
Joku vanha sananlaskukin muuten sanoo, että "kysyvä ei tieltä eksy".
Kyselijän paikka on hyvä paikka. Vaan kaikki eivät tuolla paikalla ole. On ehkä myös niitä, jotka eivät jaksa kysellä
Olenko asiasta "jyvällä"?
Jos. niin koetan parantaa tapani ja siirtyä enemmän kyselijän "ruotuun".
-
"kysyvä ei tieltä eksy".
Onko Aholansaaressa leirintäaluetta telttamajoitukseen kesäisin?[/b]
On siellä alue, josta on leirintäalueen nimellä puhuttu. Eli varmaan teltan voi laittaa pystyyn kyllä edelleen, kohtuullista hintaa vastaan. Ihan kelpo vaihtoehto telttailukin siellä on.
-
karjalaisenkyösti sanoi:
Mahjong sanoi:
Körttifoorumissa ei tarvitse päteä. Saa olla taitamaton, tietämätön, huono, heikko....ja saa kaikessa rauhassa tai rauhattomuudessa odottaa seuraavaa "puttousta
karjalaisenkyösti:
Paremminkin näin: pitää olla taitamaton, tietämätön, on esiinnyttävä huonona ja heikkona.
Jos et tätä muottia täytä, saatat saada närää osaksesi.
Vaan, niinhän se on muuallakin:
Kun käyttäydyt, kuten muukin ryhmä, homma on OK, eikä ongelmia.
Jos liikaa poikkeat, alkaa tulla jännitteitä.
Se on tämä inhimillisyys tällaista
En ymmärrä, miksi en saa olla oma itseni kaikessa rauhassa tai rauhattomuudessa...
Miksi minun pitää olla... ja miksi minun on esiinnyttävä... ?
Onko foorumillakin muotti, johon minun on mahduttava, muuten tulee närää?
En halua olla poikkeava enkä aiheuttaa jännitteitä tai ongelmia. Nyt taisin sanoa liikaa......(panenko pääni pensaaseen vai lähdenkö "litomaan") :-#
[/b]
-
Paremminkin näin: pitää olla taitamaton, tietämätön, on esiinnyttävä huonona ja heikkona.
Jos et tätä muottia täytä, saatat saada närää osaksesi.
Vaan, niinhän se on muuallakin:
Kun käyttäydyt, kuten muukin ryhmä, homma on OK, eikä ongelmia.
Jos liikaa poikkeat, alkaa tulla jännitteitä.
Se on tämä inhimillisyys tällaista
Taidat Karjalaisenkyösti nyt vain liittää yleisen herännäisyyskuvan foorumin eläviin ja eloisiin (ja usein aika iloisiin) ihmisiin. Onpa täällä monta sellaista, jotka eivät viesteissään esiinny huonona eikä heikkona. Eikä joukon käyttäytyminenkään ole yksiniitistä. Monenlaista tyyliä täällä on, ajoittain väitellään kiivaastikin, ja silloin ei ole taitamattomuudesta ja tietämättömyydestä tietoakaan. Herännäisyyden valtavirrasta - josta olet puhunut - poikkeavia näkemyksiä on esitetty eikä niistä ole varsinaista närää tullut, vaikka kaikissa asioissa ei tietenkään ole saavutettu yksimielisyyttä.
En ymmärrä, miksi en saa olla oma itseni kaikessa rauhassa tai rauhattomuudessa...
Miksi minun pitää olla... ja miksi minun on esiinnyttävä... ?
Onko foorumillakin muotti, johon minun on mahduttava, muuten tulee närää?
En halua olla poikkeava enkä aiheuttaa jännitteitä tai ongelmia. Nyt taisin sanoa liikaa......(panenko pääni pensaaseen vai lähdenkö "litomaan") :-#
Ei sen kummempaa muottia ole. Onhan suuri osa foorumin vakioväestä jonkin sortin körtteihin luettavissa ja sellaisiksi itsekin lukeutuvat. Kun taustaa on monella suvussa lavelti ja useamman sukupolven ajalta, niin tietty yhdenmukaisuus esim. ilmaisutavoissa ei ole ihme. Mutta se on eri asia kuin muotti, jolla niitä samanlaisia kakkuja hiekkalaatikolla leivotaan.
Mt
-
Sain juuri Oulusta toripoliisin muotoisen piparkakkumuotin. En rupeasi siihen sovittautumaan, vaikka se olisikin tarpeeksi iso. Luojan alkuperäinen Pena-muotti on taatusti minulle se ainut ja oikea. Siihen sovittautuminen on vielä kesken.
-
Sain juuri Oulusta toripoliisin muotoisen piparkakkumuotin. En rupeasi siihen sovittautumaan, vaikka se olisikin tarpeeksi iso. Luojan alkuperäinen Pena-muotti on taatusti minulle se ainut ja oikea. Siihen sovittautuminen on vielä kesken.
Elämä on sen loppuun asti jatkuvaa ongelmien ratkaisemista. :wink:
-
Virsi: 511
1. Tie valmis on, voin löytää sen
keskellä kysymyksien.
On koottu sirpaleenikin
kämmeneen Herran, pieninkin.
2. Tie valmis on, voin löytää sen,
sen teki Luoja ihmisten,
kun veljeksemme maailmaan
Jeesuksen antoi armossaan.
3. En pimeään jää yksin, en,
on Herra käynyt läpi sen.
Hän läsnä on, ja ristiltä
esteettä näkyy elämä.
4. Ei torju pois hän kysyvää,
ei hylkää yhtään etsijää,
kun itse hyljättynä hän
sai osan sijaiskärsijän.
5. Tie valmis on, voin löytää sen,
ja luona Isän sydämen
on paikka juuri minulla
Isäni lasten joukossa.
6. Tie valmis on, nyt tunnen sen
ja lähden matkaan palvellen.
Voin jakaa, minkä itse saan,
rohkaista muita kulkemaan.
7. Tie valmis on, ja päässä sen
vastaus löytyy ikuinen.
Ja kerran ehjä ihminen
ylistää tietä Kristuksen.
Sanat: Tytti Jäppinen
Sävel: Jouko Piitulainen
-
Pitäisikö joku körttipastillin pituisen seurapuheen aiheesta: tie, totuus ja elämä, kun körttiläisyys on mulla vieläkin hakusessa. Ja kun Luojan luomaan alkuperäiseen Mahjong-muottiin sovittautuminen on pahasti kesken, tuskin alkanutkaan, vaikka uskonenkin tai en tiedä uskonenko, että:
. Tie valmis on, voin löytää sen
keskellä kysymyksien.
On koottu sirpaleenikin
kämmeneen Herran, pieninkin.
Ja kun näkyy olevan totta, että:
Elämä on sen loppuun asti jatkuvaa ongelmien ratkaisemista.
-
Totuuden ja elämän jätän nyt muiden mietittäväksi. Tiestä siteeraan itseänsä P. Ruotsalaista:
Nyt nousee esiin taas uusi kysymys: Mikä on se ahdas portti, josta Raamattu niin paljon puhuu? Eikö se ole tämä: Kun syntinen näkee Jumalan vihan lepäävän päällänsä ja on kasteenliiton rikkoja, niin eikö hänen tässä pitäisi mielellään seisoa Herran edessä kaikkien nuhteitten alla, mitä omassatunnossa on, seisoa alallaan Herran edessä siihen asti, kunnes hän saa sisällisesti tuntea, että hänellä on tuttava armo.
No, miksi eivät heränneet papit tätä heille neuvo? Syynä on se, että heillä on filosofian oppi esteenä. He parhaiten tietävät, kuinka työlästä on alentua ristin tielle, jota Kristuksen valtakunnan meno vaatii. Mutta tarkoitukseni ei ole puhua mitään filosofeille eikä korkeasti oppineille. He tietävät itse parhaiten tiensä, onko se suora tai väärä.
-
Pena sanoo:
P. Ruotsalainen sanoo:
Kun syntinen näkee Jumalan vihan lepäävän päällänsä ja on kasteenliiton rikkoja, niin eikö hänen tässä pitäisi mielellään seisoa Herran edessä kaikkien nuhteitten alla, mitä omassatunnossa on, seisoa alallaan Herran edessä siihen asti, kunnes hän saa sisällisesti tuntea, että hänellä on tuttava armo.
"......yksi sinulta puuttuu......"?
Eipä siihen ole lisättävää.
-
Mahjong,
kommenttini sinulle oli vain oma henkilökohtainen ajatukseni.
Se ei edusta körttifoorumin virallista kantaa tai edes foorumilaisten kantaa, vaan varmasti poikkeaa siitä.
Körttiyhteisö koostuu ihmisistä, samoin, kuin mikä tahansa yhteisö.
Yhteisön sisällä on toki kaikenlaisia ihmisiä, tietyt perusrakenteet ja korostukset ovat kuitenkin yhteisiä. Näitä perusrakenteita on hyvä olla arvostelematta, jos haluaa olla aiheuttamatta närää.
On tietyt rajat, joiltain osin väljätkin. Näiden rajojen sisällä saa vapaasti temmeltää ja itseään ilmaista. Kun raja ylitetään, syntyy närää.
Mikä on yhden uskonnollisen ryhmittymän mielestä rajan ylitys, toisen mielestä se on tiukasti rajojen sisällä.
Mitä sinuun tulee, en ole havainnut sinun ylittäneen mitään 'körtti-sopivuuden' rajoja, ei lähellekään.
Körttiyteisössä todellakin saa kysellä asioita, saa olla epävarma, saa etsiä, on myös paljon asioita, joita saa myös löytää ja aivan julkisestikin.
Kannustan toki sinua olemaan oma itsesi, rehellinen niin etsimisen kuin mahdollisten löytöjenkin suhteen.
Mitä minuun tulee, koen itsenä syvästi körttiläiseksi.
Lutherin tekstit ja Paavo Ruotsalaisen elämänkerrat ovat olleet minulle suureksi avuksi ja iloxi.
Itse körttiläisenä havaitsen olevani näistä körttiläisen elämänfilosofian löydöistäni äärimmäisen ylpeä ja ylimielinen. Tämä häiritsee minua, kuten sekin, että tällaisen ylpeyden johdosta syntyvä nöyryyden tunne (joka on myös ylpeyttä) on rasittavaa.
Minusta tuntuu siltä, että körttiväkikin keskimäärin rypee tässä ylpeyden synnissä samoin, kuin minäkin. Herää epäilys, että mahtaakohan kaikki sitä edes tiedostaa. Tiedostamaton ylpeys sitten oirehtii uskomukseni mukaan tietynlaisena suvaitsemattomuutena. Körttiläisyys on suuressa suvaitsevaisuudessaan yhtäkkiä kovin suvaitsematon, kun ylitetään ed. mainitsemiani rajoja. Ja, kuten totesin, näin toimivat kaikki muutkin ryhmittymät.
Körttikansa ei siis ole poikkeus, vaan tässäkin asiassa täysin samalla viivalla muiden kanssa, joiden piiristä myös löytyy suvaitsevuutta.
Itselläni on erilaisia ennakkoasenteita yms. suodattimia, josta johtuen toki on paljon mahdollista, että antamani kommentit körttiläisyydestä ovat osittain tai kokonaan erheellisiä. Todennäköisesti niissä kuitenkin on jotain totuuden siementä mukana.
Mahjong,
mielestäni olet juuri oikealla keskustelufoorumilla.
En ainakaan osaa mitään parempaa foorumia sinunkaltaiselle etsijälle suositella.
Kiitos Jumalan, Raamatun, Lutherin ja Paavo Ruotsalaisen,
on körttiläisyyden sisällä Jumalaa etsivälla ihmisellä hyvät mahdollisuudet päästä 'ahtaalle portille', josta elämän tie alkaa: Onhan ahtaan portin suu suuresti myös körttiläisten kansoittama (toki siellä on muitakin paljon).
Minusta tuntuu, että monessa muussa piirissä ahtaan portin suu jää huomaamatta (nämä jälleen omia subjektiivisia ajatuksiani erilaisiin piireihin tutustuneena).
Käsittääkseni moni körttiläinen on myös mennyt sisään ahtaasta portista elämän tielle. Sinnikkäänä etsijänä, kyselijänä ja joskus myös löytäjänä osasi on uskomukseni mukaan hyvä ja varmasti mielenkiintoinen.
-
karjalaisenkyösti sanoo:
Yhteisön sisällä on toki kaikenlaisia ihmisiä, tietyt perusrakenteet ja korostukset ovat kuitenkin yhteisiä. Näitä perusrakenteita on hyvä olla arvostelematta, jos haluaa olla aiheuttamatta närää.
On tietyt rajat, joiltain osin väljätkin. Näiden rajojen sisällä saa vapaasti temmeltää ja itseään ilmaista. Kun raja ylitetään, syntyy närää.
Mikä on yhden uskonnollisen ryhmittymän mielestä rajan ylitys, toisen mielestä se on tiukasti rajojen sisällä.
Mitä sinuun tulee, en ole havainnut sinun ylittäneen mitään 'körtti-sopivuuden' rajoja, ei lähellekään.
Körttiyteisössä todellakin saa kysellä asioita, saa olla epävarma, saa etsiä, on myös paljon asioita, joita saa myös löytää ja aivan julkisestikin.
Koetan pitää matalampaa profiilia körttifoorumissa, vaikka en ymmärräkään körttiläisyyden perusrakenteiden arvostelemisesta ja
sen aiheuttamasta närästä "höikäsen pölähtävää". Mutta oli ilahduttavaa
tietää, etten ole ylittänyt ´körttisopivuuden rajoja´. Voisitko selittää kuitenkin, mitä ovat körttiläisyyden perusrakenteet, etten vastaisuudessa
erehdy niitä arvostelemaan? :-?
-
>Voisitko selittää kuitenkin, mitä ovat körttiläisyyden perusrakenteet,
>etten vastaisuudessa
>erehdy niitä arvostelemaan?
Missään tapauksessa en kannusta ketään tilaan, jossa ei voi arvostella epäkohtinaan pitämiään asioita, joten ole huoletta. Jos arvosteluttaa, arvostele.
Olet asiallinen kirjoittelija, en usko, että sinulla on mitään vaaraa ajautua rajan väärälle puolelle.
Vastannen ehkä myöhemmin enemmän esittämääsi kysymykseen, jos siltä tuntuu.
On myös hyvin paljon mahdollista, että olen antanut taitamattomia lausuntoja, jotka olisi ollut parempi jättää lausumatta, eli suhtaudut vain lausuntoihini yhden yksittäisen henkilön ajatelmina.
Jos muualla et törmää vastaaviin ajatuksiin, voi ehkä olla paras, että lausuntoni voi jättää omaan arvoonsa.
> Koetan pitää matalampaa profiilia körttifoorumissa
Älä turhaan tee noin.
Foorumi on muutenkin kovin hiljainen.
-
Keskustelufoorumiin kirjoittaminen on tukeva askel kohti väärinymmärretyksi tulemista. Täällä kun eivät erotu eleet, eivätkä äänensävyt.
-
sanoin:
Voisitko selittää kuitenkin, mitä ovat körttiläisyyden perusrakenteet, etten vastaisuudessa
erehdy niitä arvostelemaan?
Kun kyöstikarjalainen kuitenkin puhuit nimenomaan minulle
körttiläisyyden perusrakenteiden arvostelemisesta, kai katsot minun niitä arvostelleen. Siksi tahdon tietää, miten olen niitä arvostellut ja mitä ne ovat! (...jatkuu aforismina...)
-
Kun kyöstikarjalainen kuitenkin puhuit nimenomaan minulle
körttiläisyyden perusrakenteiden arvostelemisesta, kai katsot minun niitä arvostelleen. Siksi tahdon tietää, miten olen niitä arvostellut ja mitä ne ovat!
Sinulle ja muille lukijoille puhelin.
EN ole havainnut sinun arvostelevan körttiläisyyttä millään tavoin.
Minä taasen vähän arvostelin sitä, joskin ehkä lievähkösti.
Kaikkihan lähti muistaakseni siitä, että sinä kirjoitit, että körttifoorumilla saa olla kyselevä yms. (tai jotain tällaista.)
Minä sitten puutuin keskusteluun korjaamalla vermin 'saa' verbiksi 'pitää'.
Siitä sitten lähti keskustelu eteenpäin, kun sorruin arvostelemaan körttiläisyyttä eri asioista, mm. toteamalla, että eivät tietyiltä ominaisuuksiltaan ole sen kummempia, kuin muutkaan.
Körttiläisyyden perusrakenteilla tarkoitan tiettyjä perusasioita, jotka körttiläisyyteen hyvin laajalti kuuluvat: kyselevä mielentila, alatien kulkeminen jne... kuten myös 'menestysteologian' kammoksuminen.
(
Menestysteologia taasen on oppisuunta, jossa ihmisen maallinen ja tuonpuoleinen menestyminen korostuvat voimakkaasti.
)
Ihmisiä (körttiläisiäkään) ei pidä liikaa mielistellä.
On kaikkien etu, että joskus vähän arvostellaankin.
Arvostelun voi toki tehdä hienotunteisemmin, kuin esim. minä sitä olen tehnyt. Hienotunteinen arvostelu pääsääntöisesti on rakentavaa.
-
Kun kyöstikarjalainen kuitenkin puhuit nimenomaan minulle
körttiläisyyden perusrakenteiden arvostelemisesta, kai katsot minun niitä arvostelleen. Siksi tahdon tietää, miten olen niitä arvostellut ja mitä ne ovat!
Sinulle ja muille lukijoille puhelin.
EN ole havainnut sinun arvostelevan körttiläisyyttä millään tavoin.
Minä taasen vähän arvostelin sitä, joskin ehkä lievähkösti.
Kaikkihan lähti muistaakseni siitä, että sinä kirjoitit, että körttifoorumilla saa olla kyselevä yms. (tai jotain tällaista.)
Minä sitten puutuin keskusteluun korjaamalla vermin 'saa' verbiksi 'pitää'.
Siitä sitten lähti keskustelu eteenpäin, kun sorruin arvostelemaan körttiläisyyttä eri asioista, mm. toteamalla, että eivät tietyiltä ominaisuuksiltaan ole sen kummempia, kuin muutkaan.
Körttiläisyyden perusrakenteilla tarkoitan tiettyjä perusasioita, jotka körttiläisyyteen hyvin laajalti kuuluvat: kyselevä mielentila, alatien kulkeminen jne... kuten myös 'menestysteologian' kammoksuminen.
(
Menestysteologia taasen on oppisuunta, jossa ihmisen maallinen ja tuonpuoleinen menestyminen korostuvat voimakkaasti.
)
Ihmisiä (körttiläisiäkään) ei pidä liikaa mielistellä.
On kaikkien etu, että joskus vähän arvostellaankin.
Arvostelun voi toki tehdä hienotunteisemmin, kuin esim. minä sitä olen tehnyt. Hienotunteinen arvostelu pääsääntöisesti on rakentavaa.
Älä suotta arvostele körttiläisiä, vaan körttiläisyyttä, silloin arvostelu on helpompi kohdata.
-
Pläräsin suomen kielen sanakirjaa. Yhdellä sanalla saattaa olla monta merkitystä.
karjalaisenkyöstille:
Jos sanon: saan olla taitamaton, tarkoitan: minulla on lupa olla taitamaton (helpottava tunne).
Mutta jos sanon: minun pitää olla taitamaton, ymmärrän: minun on pakko olla taitamaton (ahdistava tunne), en tässä foorumissa halua olla tai esiintyä pakosta. Viheliäistä! (=surkeaa, jolla silläkin on monta merkitystä)
Teitä foorumilaisia en pysty enkä haluakaan mitenkään arvostella, vasta-alkaja kun olen.
Körttiläisyyden perusrakenteista olen lukenut h-y:n sivuilta; toki tiesin niistä jtkn ennestäänkin ja olen huomannut vajavaisuuteni niiden mukaan elämisessä.
Menestysteologian kammoksuminen...hm....maallisen ja tuonpuoleinen menestymisen kammoksuminen tässä ihmispolon jokapäiväisessä kilvoittelussa. Siiskö: maallista ja hengellistä menestystä koetetaan olla korostamatta.... Lienenkö ymmärtänyt...
Pois se minusta, että koettaisin ketään mielistellä! Vai oletko kokenut tulleesi mielistellyksi taholtani? Tai oletko huomannut, että olisin muitakaan mielistellyt? Se on viisas, ken ymmärtää....Arvostelluksi tunnet varmaan tulleesi, kaikkien etu...(sanoit)...Hm!... Anteeksi, en ole ollut järin hienotunteinen, siis rakentava =positiivinen, myönteinen!
Lopetan, muuten menen "solmuun" sanojeni kanssa! "Opissa se on variksenpoika tuulessa." (-eikä tietoakaan profiilini madaltamisesta-)
-
Körttiläisyyttä on: elää se todeksi. Mitä kauemmin sen parempi.
-
Älä suotta arvostele körttiläisiä, vaan körttiläisyyttä, silloin arvostelu on helpompi kohdata.
Näinpä,
tämä on hyvä muistaa.
Tarkoitukseni ainakin on toisinaan keskustella ilmiöstä 'körttiläisyys'.
Välillä vain mopo saattaa karata käsistä.
-
karjalaisenkyöstille:
Jos sanon: saan olla taitamaton, tarkoitan: minulla on lupa olla taitamaton (helpottava tunne).
Mutta jos sanon: minun pitää olla taitamaton, ymmärrän: minun on pakko olla taitamaton (ahdistava tunne), en tässä foorumissa halua olla tai esiintyä pakosta. Viheliäistä! (=surkeaa, jolla silläkin on monta merkitystä)
Ymmärrän, mitä tarkoitat.
Tarkemmin muisteltuani lausahdusta, jonka kirjoitin tuosta saa/pitää jutusta, niin oikeastaan se oli sellainen pikku piikki, joka ei ole tarkoitettu vasta äskettäin körttiläisyydestä kiinnostuneille. Se oli pieni kärjistys, jossa on totuuden siementä mukana, mutta ehkä pientä liioitteluakin.
Teitä foorumilaisia en pysty enkä haluakaan mitenkään arvostella, vasta-alkaja kun olen.
Körttiläisyyden perusrakenteista olen lukenut h-y:n sivuilta; toki tiesin niistä jtkn ennestäänkin ja olen huomannut vajavaisuuteni niiden mukaan elämisessä.
Minulla on varmaan vahva 'arvostelun armolahja', joka sitten aika-ajoin käynnistyy. Kyseinen lahja lienee kovin yleinen.
Avaa vaikkapa jonkin lehden yleisönosaston, niin siellähän sitä 'lahjaa' myös paljon käytetään.
Itse oikeasti kuulun helluntaiseurakuntaan, vaikkakaan en enää koe oikein henkistä yhteyttä helluntalaisuuteen. Kyllä minä helluntalaisuudenkin piirissä olen yrittänyt ottaa puheeksi erilaset kummallisina pitämäni asiat. Välillä hyvällä menestyksellä, välillä huonolla.
On asioita, jotka esim. körttipalstalla ovat vallan jokapäivästiä leipää ja jos samat asiat vien eräälle ääri-helluntalaispalstalle, saattaa sensuuri poistaa ne. Ja päinvastoin.
Tietyllä tapaa olen siis vasta-alkaja körttiläinen minäkin, vaikka koen, että körttiläinen ajatusmaailma on silti tullut minulle jo jollakin tavoin tutuksi.
Pois se minusta, että koettaisin ketään mielistellä! Vai oletko kokenut tulleesi mielistellyksi taholtani? Tai oletko huomannut, että olisin muitakaan mielistellyt? Se on viisas, ken ymmärtää....Arvostelluksi tunnet varmaan tulleesi, kaikkien etu...(sanoit)...Hm!... Anteeksi, en ole ollut järin hienotunteinen, siis rakentava =positiivinen, myönteinen!
Pahantahtoisena ihmisenä olen teksteilläni piikitellyt jo kauan körttiläisyydessä mukana olleita, en uusia tulokkaita, kuten sinä.
Kun keskustelua käydään tekstien välityksellä, on ajatustensa 100% siirtäminen tekstiin kovin hankalaa.
Ja piikittelyni vanhempia körttiläisiä kohtaan ei yleensä ole mitenkään vihan kiihkossa kirjoitettua, vaan monesti ehkä aika pitkälle pelkän puhtaan positiivisen huvittuneisuuden vallassa kirjoitettua.
Mielentilat kun eivät näy teksteissä, niin lukija saattaa nähdä tekstin hyökkäystarkoituksessa kirjoitetun, vaikka tarkoitus kirjoittajalla on toinen.
Mahjong,
en siis ole kokenut, että mielistelisit tai arvostelisit ketään.
Jatka vain kirjoitteluasi, kuten tähänkin asti.
En kuulu körttiläisten sisärenkaaseen (enkä ulkorenkaaseen) enkä edes tunne ylläpitoa,
olen vain tällainen ulkopuolinen helluntalais-körttiläinen kirjoittelija, jonka tekstejä ei pidä ottaa körttiläisten enemmistön lausuntoina, vaan yksittäisen ulko-körttiläisen ajatelmina.
Olen sellainen irtokörttiläinen, joka pitää yhteyttä körttiläisyyteen lähinnä tekstejä lukemalla (kirjat yms.) ja joskus käymällä körttiseuroissa.
Osa körttiläisyyden kuvaamisestani perustuu siihen oletukseen, että ihminsen tietyt ominaisuudet säilyvät, oli hän sitten körttiläinen taikka jehovantodistaja. Toki, jos körttiläisyys poistaa ihmisestä joitain perisynnin piirteitä, tällöin oletukseni saattavat mennä harhaan.
-
karjalaisenkyösti totesi:
Tarkemmin muisteltuani lausahdusta, jonka kirjoitin tuosta saa/pitää jutusta, niin oikeastaan se oli sellainen pikku piikki, joka ei ole tarkoitettu vasta äskettäin körttiläisyydestä kiinnostuneille. Se oli pieni kärjistys, jossa on totuuden siementä mukana, mutta ehkä pientä liioitteluakin.
Olen "kakarasta" asti kuullut Siionin virsiä ja kun on hiukka sävelkorvaa, oppinut niiden säveliä ja osin sanojakin jo pienenä. Seuratkaan eivät ole olleet tuntemattomia ja herättäjäjuhlillakin olen käynyt, niin että körttiläisyydestä olen ollut "jyvällä" tenavasta lähtien. Siis en ole "vasta äskettäin körttiläisyydestä kiinnostunut tyyppi". Lähetä ihmeessä pikku piikkejäsi, jos ne saavat sinut positiivisen huvittuneeksi, outoa! Tähän körttifoorumiin kiinnostuin vasta äskettäin, vajaa kuukausi sitten. Hyvää yötä!
-
karjalaisen kyösti... se on ihmisillä aika erilaisiin aikoihin kiinnostuakseen jumalakysymyksesta. Olen innostunut jumalakysymyksestä... mutta SE on meiltä kätketty... helluntailaisuus on paremmin rationaalisuutta kuin mystinen körttiläisyys... he tai me eivät tiedä itsestään mitään
-
Mahjong, pyydän anteeksi aiheuttamaani mielipahaa.
Tutkistelen itseäni ja yritän tehdä parannusta kielenkäytössäni.
-
Mitä noista pienistä, Kyösti...... :wink:
Minäkin oon sanovaa sorttia.... :wink:
-
Mitä noista pienistä, Kyösti......
Minäkin oon sanovaa sorttia....
Hyvä homma.
Pöytä on jälleen puhdas.
Jatketaan asioiden pohdiskelua.
-
Joo, pitäkäämme mopomme lukkojen takana, Kyösti! :-'
-
Luen kirjaa Viljo Porkola: Mitä se on. (Luterilaisen uskon perusteita) Olen lukenut luvun: Kaste. Mitä kirjoittaja tarkoittaa kirjoittaessaan: "Autuas olet sinä lapsena kastettu. Silloin sinä uudestisynnyit, silloin sinut vanhurskautettiin, silloin sinut pyhitettiin. Silloin sinä tulit uskoon." Tämä on uusi ´pointti´ minun käsityskyvylleni. Selittäisikö joku.....
-
Kielikuva kasteessa saadusta uskon siemenestä saattaa olla selventävä. Kun kotiväki ja kummit huolehtivat kristillisestä kasvatustehtävästään, usko saa kasvaa tasaisesti lapsuuden ja nuoruuden kautta rippikoulun ja konfirmaation tuella aikuisuuteen. Useimmiten siemen kuitenkin unohtuu ja putkahtaa taimelle jossain erityisessä tilanteessa. Silloin sitä ei koe kasteessa lahjoitetuksi, vaan juuri löydetyksi. Luterilaisuus kuitenkin ymmärtää kasteen uudestisyntymisen ja uskon herättämisen tapahtumaksi, joka on Jumalan ihmisestä riippumaton työ.
-
Luen kirjaa Viljo Porkola: Mitä se on. (Luterilaisen uskon perusteita) Olen lukenut luvun: Kaste. Mitä kirjoittaja tarkoittaa kirjoittaessaan: "Autuas olet sinä lapsena kastettu. Silloin sinä uudestisynnyit, silloin sinut vanhurskautettiin, silloin sinut pyhitettiin. Silloin sinä tulit uskoon." Tämä on uusi ´pointti´ minun käsityskyvylleni. Selittäisikö joku.....
"Autuas olet sinä lapsena kastettu."
Se tarkoittaa, että koska sinut on kastettu, olet autuas.
"Silloin sinä uudestisynnyit"
Se on:
Kun sinut kastettiin, sinä synnyit uudestaan Jeesukselle Kristukselle eli sinut otettiin Jumalan lapseksi.
"silloin sinut vanhurskautettiin,"
Kasteen ansiosta sinusta tuli vanhurskas
"silloin sinut pyhitettiin."
ja sinusta tuli pyhä.
"Silloin sinä tulit uskoon."
Sinä olet yksinkertaisesti ja lopullisesti kasteesta lähtien ollut uskossa.
-
AAMEN!!!... ei ole inhimillisesti mitään tapaa mennä lähemmäksi Jumalaa... Hän tulee meidän luokse
-
Satman sanoi:
Sinä olet yksinkertaisesti ja lopullisesti kasteesta lähtien ollut uskossa.
Tuo on helppo sanoa viattomasta lapsesta, jonka ei tarvitse kysellä mitään ja joka ei älyä "höikäsen pölähtävää" synnistä, pahasta maailmasta tai vanhan ihmisen upottamisesta.
Hyvähän teidän monen polven körttien on elää, kun nämä asiat ovat olleet teille selviä iät kaiket. (Mopo karkasi, sorry)
Vaikka jokainen päivä onkin kastepäivä, niin joka päivä kastettu-poloisen sielusta taistellaan säälimättömästi Kristuksen valtakunnan ja perkeleen valtakunnan välisellä rajalla, aivan etulinjassa. Kristus lopulta voittaa, koska ihminen on kastettu lapsena, jolloin "olemme pukeneet Kristuksen päällemme, meitä ei näy, vain Kristus näkyy... Kaste on Jumalan teko, lahja ihmiselle, ihminen on vain vastaanottaja". Eipä tätä tyhmä ihminen tajua, kai ei tarvitsekaan tajuta, parempi, ettei tajua, sehän olisi ihmistekoa; lapsi ei tee mitään, hän on nollapisteessä.... Kyllä lapsen töppösissä olisi helppo olla...
Mitenkäs se Aku Räty sanoikaan, että Jumalan koulussa on parasta ollut se, että kun hän itse ei ole nähnyt mitään, Kristus on ilmestynyt hänen pimeyteensä. Helpottava toteamus... :-?.... AAMEN!!!
-
Hyvähän teidän monen polven körttien on elää, kun nämä asiat ovat olleet teille selviä iät kaiket. (Mopo karkasi, sorry)
Helppohan sun oli, kun sait mennä äireen kans naimisiin, sanoi aikamiespoika isälleen...
Mt
-
körttiläisen täytyy ottaa kielteiset puolet omassa elämässään Jumpun (so. Jumalan) tekoina. :wink:
-
VK:490:4
-
"Autuas olet sinä lapsena kastettu."
Se tarkoittaa, että koska sinut on kastettu, olet autuas.
"Silloin sinä uudestisynnyit"
Se on:
Kun sinut kastettiin, sinä synnyit uudestaan Jeesukselle Kristukselle eli sinut otettiin Jumalan lapseksi.
"silloin sinut vanhurskautettiin,"
Kasteen ansiosta sinusta tuli vanhurskas
"silloin sinut pyhitettiin."
ja sinusta tuli pyhä.
"Silloin sinä tulit uskoon."
Sinä olet yksinkertaisesti ja lopullisesti kasteesta lähtien ollut uskossa.
Ja vähän Jeesuksen sanoja Luukkaasta (sama löytyy myös Markukselta)
18:16 Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
18:17 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
Kun ryhtyy teologisia rakennelmia rakentamaan, kannattaa siinä samassa joskus koetella ja mielessään miettiä, että kestävätkö ne rakennelmat Jeesuksen oman opetuksen.
-
Foorumilaiset: Lukekaa vielä Viljo Porkolan kaksi muuta kirjaa.
'Mitä minun pitää tekemään' ja 'Laista evankeliumiin'
Muuta ei tarvitse tehdä pelastuksen eteen.
KAIKKI ON TEHTY VALMIIKSI LÄHES 2000 VUOTTA SITTEN.
Toivottavasti Leppävaarassa joku vahvistaa tätä uskoa.
-
KAIKKI ON TEHTY VALMIIKSI LÄHES 2000 VUOTTA SITTEN.
Toivottavasti Leppävaarassa joku vahvistaa tätä uskoa.
Ainakin 20 000 - 30 000 veisaajaa; jos pk-seutu innostuu juhlille, ehkä tuplaten tuo.
-
vaivainen mato:
Foorumilaiset: Lukekaa vielä Viljo Porkolan kaksi muuta kirjaa.
'Mitä minun pitää tekemään' ja 'Laista evankeliumiin'
Luen kyllä nuo Viljo Porkolan kirjat. Mutta ensin minun on päästävä "jyvälle" tästä "Mitä se on" kirjasta.
juhani selittänee ekaks, mitä hän tarkoittaa sanoessaan:
körttiläisen täytyy ottaa kielteiset puolet omassa elämässään Jumpun (so. Jumalan) tekoina.
Mitkä kielteiset puolet? Lisää kysymyksiä on tulossa... minä kun olen vasta ensimmäisen polven noviisi... :wink:
-
Mahjong! Valmiiksi körttiläiseksi ei tulla koskaan. Aina (joka päivä) on aloitettava uudestaan. Kaikki ylimääräinen karisee pois.
-
Vai olisko niin, körttiläinen on valmis ollessaan matkalla?
-
Lähen illalla viemään katiskat järveen siskoplikan kaa, jos ei tule mutkia matkaan (= ukkonen). :wink:
Ja huomenna mato-ongelle...jos löytyy matoja.. :wink:
Kalastihan se Pietarikin... :wink:
-
Lähen illalla viemään katiskat järveen
Hivenen asiasta sivuun, mutta ei ehkä paljoa.
Olikos se niin, että yhdessä vaiheessa kun Paavo oli kotitalonsa lähettyvillä kalassa, tajusi hän, kuinka maallinen omaisuus oli tullut hänelle mielestään liian tärkeäksi?
Tästä seikasta johtuen hän sitten pelottelikin kalat lahdesta pakosalle, jotta ei saisi kalaa ja pääsisi vähän irti tuosta maallisesta.
-
Mielestäni Paavo otti kalojen karkotuksessa (jos se nyt on tapahtunut) turhan konkreettisesti huomioon Jeesuksen sanat:
"Totisesti: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Minä sanon teille: helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." (Mt 19:23-24
Opetuslapset: "Kuka sitten voi pelastua?"(Mt 19:25)
Jeesus: "Ihmiselle se on mahdotonta , mutta Jumalalle on kaikki mahdollista." (Mt 19:26)
Minä en älyä paljoa näistä asioista enkä ole edes lukenut Paavo Ruotsalaisen elämäkertaa, mutta luulen Jeesuksen tarkoittaneen hengellistä puoltakin maallisen lisäksi.
Viisaammat selittäkööt oikeammin...
Minä lähden katiskoille ja mato-ongelle.
-
Minä lähden katiskoille ja mato-ongelle.
Toivon hyvää kalaonnea matkaasi.
Enpä itsekään olisi tuolla tavoin toiminut, kuin tuo tarina Paavosta.
Sitä taasen en tiedä, tekikö Paavo tuossa oikein vaiko ei.
Voihan se olla niinkin, että nykyään olemme jo niin paatuneita, että moni oikea teko nykyään tuntuu väärältä teolta.
-
Voihan se olla niinkin, että nykyään olemme jo niin paatuneita, että moni oikea teko nykyään tuntuu väärältä teolta.
(paatunut = tunteeton, sydämetön, kova)
Esimerkiksi? Jäin miettimään...
Jeesuksen rakkauden kaksoiskäsky: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. (Mt 22:36-39)
Jeesuksen kertomus laupiaasta samarialaisesta (Lk 10:33-35)
"Lähimmäiskäsite ei tunne mitään rajoja, yhteiskunnallisia tai kansallisia. Lähimmäiseksi on kutsuttu jokainen. Lähimmäisyyden määrää toisen ihmisen hätä ja avun tarve, ei kuuluminen tiettyyn ihmisryhmään." (Uusi Raamatun sitaattisanakirja)
Lopetin miettimisen....vaikkakaan tuota kaksoiskäskyä tuskin kukaan täysin pystyy toteuttamaan...
-
Esimerkiksi? Jäin miettimään...
Esimerkkejä on helppo löytää kymmenittäin, tod.näk. sadoittain.
Ajatellaanpa esim. minua.
Olen tavallinen suomalainen, jolla on mahdollisuus tavalliseen suomalaiseen elintasoon.
Kun tulet kotiini, näet kirjahyllyn täynnä kirjoja, tietokoneen ja joitain muita elämään mukavuutta tuovia laitteita.
Kun avaat vaatekaappini, näet, että siellä on useita vaatekertoja ja jääkaapissa on ruokaa.
Kun sitten surffailet eri humanitääristen järjestöjen www-sivustolla, sieltä selviää, että maailmassa kuolee 30 000 - 35 000 ihmistä ruoan, puhtaan veden ja peruslääkityksen puutteeseen joka ikinen päivä.
Tähän on toki eri syitä, mutta eräs syy tällaiseen kansanmurhaan on se välinpitämättömyys, joka minut ja kaltaiseni on vallannut.
Maailmassa on valtava määrä ihmisiä, joilla ei ole sitä yhtä ihokasta, kun taasen minä voin niitä itselleni hankkia satoja.
Jos tällainen asetelma ei tunnu jostakusta paatuneelta kansanmurhalta, niin jokaiselle halukkaalle voisin yrittää lähettää valokuvan, jossa näet minut atreioimassa yltäkylläisen pöydän ääressä ja laittavani ylimenevän ruoan vieressä olevaan jäteastiaan. Siinä pöydän vieressä on toinenkin henkilö, yksi niistä 30 000 - 35 000 ihmisestä, jonka tänäänkin täytyy kuolla, koska minä en ole luopunut omastani jonkun humanitäärisen järjestön kautta tehtävälle tärkeälle työlle.
Sitä kuvaa katsellessa jossakin aviheessa asia saattaa aueta: kuva kun välillä puhuu enemmän, kuin 1000 sanaa.
Minun omatuntoni ei edes syytä tästä asiasta kovinkaan paljon, oma suu on lähempänä. Ja mitä joskus autan, on se pientä niihin mahdollisuuksiin nähden, joita minulla olisi.
Tarvitaan lisää ihmisiä, jotka pitävät näitä asioita esillä ja muutakin tekisivät näiden asioiden eteen.
Jos tämä ei ole paatumusta, niin mikä sitten?
Leivän yltäkylläisyys, huoleton lepo ja se, että ei kurjassa jamassa olevaa auteta, on paatumusta. Raamattu käyttää kyseisenlaisesta toiminnasta termiä "Sodoman synti".
-
Totuuden ja elämän jätän nyt muiden mietittäväksi. Tiestä siteeraan itseänsä P. Ruotsalaista:
Nyt nousee esiin taas uusi kysymys: Mikä on se ahdas portti, josta Raamattu niin paljon puhuu? Eikö se ole tämä: Kun syntinen näkee Jumalan vihan lepäävän päällänsä ja on kasteenliiton rikkoja, niin eikö hänen tässä pitäisi mielellään seisoa Herran edessä kaikkien nuhteitten alla, mitä omassatunnossa on, seisoa alallaan Herran edessä siihen asti, kunnes hän saa sisällisesti tuntea, että hänellä on tuttava armo.
No, miksi eivät heränneet papit tätä heille neuvo? Syynä on se, että heillä on filosofian oppi esteenä. He parhaiten tietävät, kuinka työlästä on alentua ristin tielle, jota Kristuksen valtakunnan meno vaatii. Mutta tarkoitukseni ei ole puhua mitään filosofeille eikä korkeasti oppineille. He tietävät itse parhaiten tiensä, onko se suora tai väärä.
Tästä joskus (no, turhan harvoin) miettimästäni kuulin tänään saarnassa vähän asiaa jota ymmärsin. Ei se ole sama minulle kuin toiselle -- mutta on jotain mistä minun olisi hellitettävä. En mahdu sisälle no niin, miksi sitä ei sanoa voi, sellaisen jutun kanssa että minun on aina saatava olla se joka parhaiten v-uilee ja saa riidassa viimeisen sanan ja lopulta osaa ihan itkettää niitä jotka röyhkeävät yrittää erimielisyyttä (lievä ilmaus). Eihän siinä mitään että räjähtää, mutta siinä voi jo ollakin että on siitä kenkkuilun kyvystään niin penteleen ylpeä. Olenko minä täällä ihan vasiten pahoittamassa toisten mieltä (kun tiedän pystyväni siihen)? Ja vielä sillä mielellä että täältä kuulkaa pesee, varokaakin nahkaanne. Eli sadistisesta asenteesta voisi luopua. Tästä tuli nyt aika henkilökohtainen, mutta kun te nyt ette minua edes tunne niin....tuli mieleen että tuon kans voi olla tekeminen sen ahtaan portin edessä, tuota en saa oikein tungettua sisälle...
-
Kyllä sitä pientä v-lua saakin kuunnella ja toisaalta se on Jumalan luomaa. Jokainen ihminen tekee tätä samaa.
-
Katriina kirjoitti: 13.07.2008 20:31
...minun on aina saatava olla se joka parhaiten v-uilee...
juhani kirjoitti: 15.07.2008 07:32
Kyllä sitä pientä v-lua saakin kuunnella
Ja ikä oli... [-X
8) :smt083 8)
-
Olen perusluterilainen, ja itse koen olevani uskossa. Olen puoliksi tahtomattani ja puoliksi uteliaisuuttani tutustunut vapaiden suuntien opetuksiin ja näkemyksiin, ja tutustunut niitä tunnustaviin ihmisiin. Kaikki tämä aiheuttaa aina ajoittain ahdistusta, epävarmuutta koko omasta pelastuksesta uskosta ja kelpaavuudesta.
En jaksaisi tehdä parannusta elämästäni, viettää aktiivista elämää seurakunnassa ja harjoittaa enempää hartautta jne. Olen hyvin epävarma siitä, että riittääkö pelastukseen todella se, ettei tarvitse itse tehdä mitään. Uskoni ei välttämättä usein näy teoissani ja elämässäni, ja kun vertaan itseäni ”elävästi uskossa” oleviin ja heidän elämänsä malleihin, en jaksa edes yrittää. Enkö voisi vain elää tätä elämääni tavallisesti, ja olla kiitollinen Jumalalle esim. tavallisista harrastuksistani, työstäni, ystävistäni jne, nauttia elämästä... Mutta kun sanotaan, että ”elävä usko kyllä näkyy teoissa”, ja itse on ikään kuin oikeasti uskovan seurakunnan ulkopuolella, niin sitä epäilee, onko oma usko riittävää.
Kun olen kuullut sellaistakin puhetta, että jos tekee jotain, mikä ei ole uskoville yleisesti hyväksyttyä (esim. avoliitto heidän mukaansa), niin epäillään onko uskossa lainkaan. Lisäksi en ole varma, pitäisikö Raamattua tulkita kuinka sanatarkasti. Mitäs jos nämä muut, vapaiden suuntien (sori jos yleistän) yms. ihmiset ovatkin oikeassa, se on sitten suoraa menoa helvettiin! Onkohan jollain samanlaisia kokemuksia, ja miten pääsitte yli niistä?
Itsekin olen "tullut uskoon" ja suosiolla "mennyt uskosta" kun väsyin kerta kaikkiaan. Myöhemmin harmitti ja pelottikin: Tuli heitettyä lapsi pesuveden mukana. Yks pappi sanoi silloin: Ja, sinä olet siis luopunut Jumalasta? Luovu vielä vähän lisää! Minä: Eihän sitä uskallla johon tämä: No mutta. Yritä! Yritä oikein tosissasi! Minä yrittämään... ja Jumala riippuu minussa.... joskus myöhemmin sama huoli kun ei tuosta hyväksitulemisesta näy piirtoa ja vielä sairastuu pahemmin ettei edes jaksa yrittää...nytkö sitä joutuu helvettiin siis kun kuolee kenties justiinsa... ja toinen pappi (puolen Suomen matka siihen edelliseen): Koska hän riippuu minussa kiinni, minä pelastan hänet mihin minä että ei tässä kuule jaksa enää semmoisia... eikä edes tajunta riitä... johon tämä: Mutta kun on näinkin: Kämmenteni malkoon minä olen hänet piirtänyt... niin se menee... odotan täsä seuraavaa epäuskon ja epätoivon puuskaa jo aika rauhassa.
-
Katriina kirjoitti: 13.07.2008 20:31
...minun on aina saatava olla se joka parhaiten v-uilee...
juhani kirjoitti: 15.07.2008 07:32
Kyllä sitä pientä v-lua saakin kuunnella
Ja ikä oli... [-X
8) :smt083 8)
...ja ikä oli ...naisen ikää ei saisi muuten koskaan kysellä mutta todettakoon että kypsymättömyyteen nähden aivan liian korkea... toivo menetetty...mutta selvyyden vuoksi: Työpaikka on ns naisvaltainen jossa tuo on (valitettavasti! Ei aina arvosta sitä omaa sukupuolta) jostain syystä kulttuuriin punottuna ihan eläkeikään asti ja mitä varttuneempi sitä paremmin osaa....
-
Katriina kirjoitti: 13.07.2008 20:31
...minun on aina saatava olla se joka parhaiten v-uilee...
juhani kirjoitti: 15.07.2008 07:32
Kyllä sitä pientä v-lua saakin kuunnella
Ja ikä oli... [-X
8) :smt083 8)
...ja ikä oli ...naisen ikää ei saisi muuten koskaan kysellä mutta todettakoon että kypsymättömyyteen nähden aivan liian korkea... toivo menetetty...mutta selvyyden vuoksi: Työpaikka on ns naisvaltainen jossa tuo on (valitettavasti! Ei aina arvosta sitä omaa sukupuolta) jostain syystä kulttuuriin punottuna ihan eläkeikään asti ja mitä varttuneempi sitä paremmin osaa....
Vasta nyt etsin Katriinan viestin 13.7.2008 ja ymmärrän häntä paremmin: Raskas lääkärin työ, sairaus ja työtovereina enimmäkseen naisia. Ei ole kumma, että pinna välillä on katkeamaisillaan. Voimia hän tarvitsee kaiken kestämiseen....
Toisaalta Juhanille sairaala-kuviot ovat hyvinkin tuttuja, ollut monessa mukana...
Benkku on varmaankin kutsumustyössään...niinkuin te toisetkin...
Itse en ole ollut sairaala-alalla (vain omaishoitaja jonkin aikaa), ihan muissa hommissa, mutta kaikilla aloilla on ongelmansa... niinkuin moni tietää...
.....paras, että kysyn vain itseltäni: Minkäs ikäinen sinä Mahjong taas olitkaan? [-X
-
Katriina kirjoitti: 25.07.2008 10:45
Työpaikka on ns naisvaltainen
Valitettavasti, tai en minä nyt tiedä, 8) yksikään päivä ei ole todellakaan samanlainen "oikeesti". Voimia Sinulle Katriina.
:smt083
-
Oliko nuo keskustelut ennen vai jälkeen seurojen ? Alaarvoista kuitenkin 8)
-
Oliko nuo keskustelut ennen vai jälkeen seurojen ? Alaarvoista kuitenkin 8)
-Sekö, että edellä mainittu taipumus voisi olla niitä, joiden kanssa voi tehdä tiukkaa mahtua sisälle siitä "ahtaasta portista"? Että siitä voisi vaikka yrittää luopua, ja vaikkapa kääntää sitä joskus mainittua "toista poskea"? Mahdoitko lukea ihan koko keskustelua sentään.
Voi, kuinka tohdit, ihminen
niin itsevarma olla
kun vastattava jokaisen
on töistään tuomiolla?"
SV 163
- muun muassa niistä "turhista sanoista"....
-
Katselin vain noita muutamia Mahjog:n lainauksia :!:
-
jUHOMA4 kirjoitti:
Katselin vain noita muutamia Mahjog:n lainauksia
Mitä lainauksia?
Kysyn siksi, etten oikein ymmärrä. Tarkoititko tuota Katriina-Juhani-Benkku-juttua, vai mitä? Luin uudelleen molempien viestit: 13.07.2008 ja 15.07.2008, enkä niitä pidä muina kuin ahdistuneiden ihmisten tunteenpurkauksina, en arvostele tai ota kantaa niihin.
Mutta tämäkin minulle tarkoitettu: "Oliko nuo keskustelut ennen vai jälkeen seurojen? Ala-arvoista kumminkin :!: -viesti ei mene "jakeluun". Mitä tarkoitit?
-
Astuttiin joukolla keskustelemaan asian vierestä, tuli liian suolainen soppa. Joten eiköhän tullut minullekin taas opiksi ja koitetaan omalta osaltamme tehdään tälläkin osa-alueella parannusta.
Valitettavasti ei ole kenelläkään aina helppoa olla vuorovaikutuksessa, ruudun välityksellä, ei ainakaan minulla.
Siis jatkukoon tämän viestiketjun keskustelu : :smt045 Pelastusepävarmuudesta ja parannuksen tekemisestä. O:)
:smt083
-
Mahjong: Mitä lainauksia ? Tarkoitin juuri niitä :!:
-
Katselin vain noita muutamia Mahjog:n lainauksia :!:
Vastannee puolestaan...itse varoisin heristelemästä sormea, pitäis kai aina kulkea toisen saappaissa muutama askel, jotta ymmärtäis. Tällä tapaa se ei ole niin yksinkertaista. Väki jää pakostakin toisilleen vieraiksi.
Mutta teemasta saappaanvarteen. Usein sitä miettii tuota toisen posken kääntämistä. En nyt ihan niin etteikö voisi vaikka kerta kaikkiaan tajuta miten muutkin on vaiks nyt työssä välillä väsyneitä ja sivuuttaakin jotain, se pitäisi pystyä tekemään... vaan silloin kun joku alkaa olla kroonisesti vaikea. Joskus ajattelee että ihmiselle ei ole niin vaarallista vaikka hänet kerta kaikkiaan pysäytetään: Tuo ei käy päinsä täällä --- jos et jaksa olla ihmisiksi niin ota sairaslomaa ja mene kotiin rauhoittumaan...
Tai muuta. Joku voi päättää että hirmuhallitsijasta on pistettävä ilmat pihalle, ja ottaa riskin että tulee tappaneeksi.... vaikka viides pykälä kieltää... (kun niitten muitten kanssa ei aina ole niin turhantarkka, sivumennen sanoen, kuitenkaan täällä erityisen moni...) -
Mihin raja asetetaan?
-
Näistä lainauksistani jUHOMA4 kirjoitti:
Mahjong: Mitä lainauksia ? Tarkoitin juuri niitä
Olen aloittanut tähän foorumiin viestien kirjoittamisen ja lainaamisen 02.06.2008. yhteensä 233 viestiä.
Pläräsin kaikki kirjoitukset ja lainaukset enkä toisinkaan kirjoittaisi. Viestien muokkaamisessa olen "mokannut" ja Liisa on ystävällisesti poistanut "sopimattomia", kiitos siitä hänelle.
Kai jUHOMA4:n mielestä kaikki lainaukset eivät ole olleet sopivia, hän on kokeneempi näissä asioissa. Itse en huomaa, missä olen lainannut sopimattomasti.
Taidan poistua "takavasemmalle" vähin äänin. Käyn etsimässä vielä yhden lainauksen, joka on jäänyt mieleen:
Eniten me kaikki tarvitsisimme armollisuutta, niin itsemme kuin toisten suhteen. On vain niin vähän omasta takaa, että hyvältä kuulostaa tuo parin tuhannen vuoden takainen lupaus ja näky ehtymättömästä armosta
-
Astuttiin joukolla keskustelemaan asian vierestä, tuli liian suolainen soppa. Joten eiköhän tullut minullekin taas opiksi ja koitetaan omalta osaltamme tehdään tälläkin osa-alueella parannusta.
Valitettavasti ei ole kenelläkään aina helppoa olla vuorovaikutuksessa, ruudun välityksellä, ei ainakaan minulla.
Siis jatkukoon tämän viestiketjun keskustelu : :smt045 Pelastusepävarmuudesta ja parannuksen tekemisestä. O:)
:smt083
En itse alun perin yhdistänyt kaikkea ala-arvoiseksi nimettyä Mahjongiin. Se että joku keskustelijoista sittemmin nimettiin ala-arvoiseksi taitaisi edustaa taas jotain jossa ensin voisi peiliinkin vilkaista. Oman Herransa edessä itse kukin seisoo tai kaatuu. Kriittinen saa varmaan olla, mutta saa kai sitten sanoa tämänkin: Ei ollut ihan mukavaa. Elämä on vaikeaa jokaiselle, se on sitä alusta alkaen (Winnicott) , ja me kai voisimme sen verran ponnistella ettemme tekisi siitä kenellekään vielä ikävämpää.
Toivon että et häivy mihinkään sivustoilta, Mahjong.
-
Mietin sanoja pelastusvarmuus tai -epävarmuus. Raamatussa tukeudutaan pikemminkin iäisen elämän toivoon kuin varmuuteen siitä. Pelastustoivo taitaa sisältää pikemminkin epävarmuutta kuin ehdotonta varmuutta pelastuksesta. Kukapa sellaista toivoisi, joka on jo tallessa omassa taskussa. Parannusta hakee ja tekee sellainen, joka kokee olevansa kehnossa jamassa, mutta ei toivoton.
Meille on luvattu varma toivo pelastumisesta.
-
-
Mietin sanoja pelastusvarmuus tai -epävarmuus. Raamatussa tukeudutaan pikemminkin iäisen elämän toivoon kuin varmuuteen siitä. Pelastustoivo taitaa sisältää pikemminkin epävarmuutta kuin ehdotonta varmuutta pelastuksesta. Kukapa sellaista toivoisi, joka on jo tallessa omassa taskussa. Parannusta hakee ja tekee sellainen, joka kokee olevansa kehnossa jamassa, mutta ei toivoton.
Meille on luvattu varma toivo pelastumisesta.
Hetkinen! Tämä oli ajateltua juttua. En itsekään muista Raamatusta koko tuota sanaa, myönnettävä: en ole teologi enkä tunne alkukielisiä versioita, mutta eiköpä tuo liene siedettävän oikein käännetty. Varmasta toivosta puhutaan, mutta ei varmuudesta, joku korjaa jos muistan väärin.
"Pelastusvarmuuden" etsiminen omasta itsestä pelastuneisuuden merkkinä (perusteluna usein tämä "Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa...") on joissakin piireissä suosittua, ja itse asiassa kohtalaisen varma tie epätoivoon.
Jokuhan on jollain saitilla kertonut vaiheesta, jona omasta uskonelämästä tuli niin kireää ja vaativaa, että sitä ei enää selvin päin kestänyt...
.............................
Kovin varman ihmisen ei kai erityisemmin ole tarpeen miettiä koko kysymystä parannuksesta liioin. Joku varmaan tietää siitä enemmän...jotain jo kirjoitin ja kyselin mutta taisi käydä niin että tietystä sanavalinnasta kasvoi se rönsy joka sitten...no niin. Välipä hällä kun asiaankin päästiin.
-
Ja ikä oli... :oops:
Jo pienenä poikana vanhempani heristelivät sormea minulle ja välillä tuli jopa tukkapöllyä oikein kunnolla. Kun Valkan kundi kiroili kuin ranta piru tai oli vetänyt jotain muuta pihan kakaraa stemarilla päähän.
Niin että jos kysyy kuinka se iänlaita on, tässä tapauksessa. Kun toiset puhuvat anatomian herkistä kohteista. Ei siinä ole mitään ahdistavaa, jos vähän heristelee sormea. Uskon että Kristuskin heristelee minulle sormea joka päivä , että tämäkin pikku pakana pyrkisi tekemään parannusta.
Toiseksi ihmisellähän on ilmeisesti elämän ilo rinnassaan ja peruskasvatuskin on nähtävästi mennyt perille, osittain.. :D Kun huomaa että noin ei sitten saa käyttäytyä. Tietysti jokainen saa minun puolesta käyttäytyä niin kuin haluaa, kyllä tähän maailmaan mahtuu. Kunhan ei nyt tule ihan nenälle hyppimään. :---)
Mahjong: 26.07.2008 10:41
13.07.2008 ja 15.07.2008, enkä niitä pidä muina kuin ahdistuneiden ihmisten tunteenpurkauksina.
Uskon että Sinulla Mahjong on tullut ajatuksissasi väärinkäsitys tai sitten olet saanut vääränlaisen kuvan itsellesi, neljä femmasta olevasta kuulapäästä. Meillä päin muuten puhutaan ahdistuneesta ihmisestä että hänellä on jäänyt "levy päälle." :cry:
Se minun kyllä on todettava, jos puhutaan kristillisestä sielun elämästä, niin kyllä minua ahristaa ja siitä olen iloinen. Olisin huolissani jos ei yhtään hiertäisi.
Toiseksi ei kannata juosta karkuun takavasemmalle hyvä Mahjong. Omasta kokemuksestani sitä saa juosta vaikka jalat alta sillä kierroksia riittää radalla.
Ei ole minulla epävarmuutta pelastuksesta tai parannuksen tekemisestä. Koska minä en voi parannuksia tekemällä pelastaa itseäni, niin yksinkertaista se on. Jo luulisi kovapäisemmänkin ukon/ akan (mies / nainen) uskovan , että jos Kristus ei olisi ristille mennyt, ei olisi mitään pelastusta. Parannuksen suhteen taas ihmisellä on aina ketun häntä kainalossa. Esimerkiksi: Olehan minä nyt parempi kuin tuo toinen. Kun minä käyn kirkossa joka sunnuntai. Mutta miten sitten on …
No,mutta jos luoja suo, huomenna on vapaa päivä, se anatomiasta, epävarmuudesta, parannuksesta ja ahdistuksesta. :smt083
ps. Huom eikä minulla ollut mikään tarkoitus tiedustella kenenkään ikää. Ei naiselta tai mieheltä. Loppuksi voisi kyllä kysyä missä ne ajatukset todella kulkee. Jäiköhän mulla levy päälle, ups. :D
-
Mahjong: Ei suinkaan ole lainaajan vika, mitä lainaa. Luin vain nuo lauseet sinun lainauksista. :(
-
Ja ikä oli... :oops:
Jo pienenä poikana vanhempani heristelivät sormea minulle ja välillä tuli jopa tukkapöllyä oikein kunnolla. Kun Valkan kundi kiroili kuin ranta piru tai oli vetänyt jotain muuta pihan kakaraa stemarilla päähän.
Niin että jos kysyy kuinka se iänlaita on, tässä tapauksessa. Kun toiset puhuvat anatomian herkistä kohteista. Ei siinä ole mitään ahdistavaa, jos vähän heristelee sormea. Uskon että Kristuskin heristelee minulle sormea joka päivä , että tämäkin pikku pakana pyrkisi tekemään parannusta.
Toiseksi ihmisellähän on ilmeisesti elämän ilo rinnassaan ja peruskasvatuskin on nähtävästi mennyt perille, osittain.. :D Kun huomaa että noin ei sitten saa käyttäytyä. Tietysti jokainen saa minun puolesta käyttäytyä niin kuin haluaa, kyllä tähän maailmaan mahtuu. Kunhan ei nyt tule ihan nenälle hyppimään. :---)
Mahjong: 26.07.2008 10:41
13.07.2008 ja 15.07.2008, enkä niitä pidä muina kuin ahdistuneiden ihmisten tunteenpurkauksina.
Uskon että Sinulla Mahjong on tullut ajatuksissasi väärinkäsitys tai sitten olet saanut vääränlaisen kuvan itsellesi, neljä femmasta olevasta kuulapäästä. Meillä päin muuten puhutaan ahdistuneesta ihmisestä että hänellä on jäänyt "levy päälle." :cry:
Se minun kyllä on todettava, jos puhutaan kristillisestä sielun elämästä, niin kyllä minua ahristaa ja siitä olen iloinen. Olisin huolissani jos ei yhtään hiertäisi.
Toiseksi ei kannata juosta karkuun takavasemmalle hyvä Mahjong. Omasta kokemuksestani sitä saa juosta vaikka jalat alta sillä kierroksia riittää radalla.
Ei ole minulla epävarmuutta pelastuksesta tai parannuksen tekemisestä. Koska minä en voi parannuksia tekemällä pelastaa itseäni, niin yksinkertaista se on. Jo luulisi kovapäisemmänkin ukon/ akan (mies / nainen) uskovan , että jos Kristus ei olisi ristille mennyt, ei olisi mitään pelastusta. Parannuksen suhteen taas ihmisellä on aina ketun häntä kainalossa. Esimerkiksi: Olehan minä nyt parempi kuin tuo toinen. Kun minä käyn kirkossa joka sunnuntai. Mutta miten sitten on …
No,mutta jos luoja suo, huomenna on vapaa päivä, se anatomiasta, epävarmuudesta, parannuksesta ja ahdistuksesta. :smt083
ps. Huom eikä minulla ollut mikään tarkoitus tiedustella kenenkään ikää. Ei naiselta tai mieheltä. Loppuksi voisi kyllä kysyä missä ne ajatukset todella kulkee. Jäiköhän mulla levy päälle, ups. :D
No Benkku... minun puolesta ota tsoukkina.... yleensä luullaan sitä ikää vähemmäksi, kuin KELA-kortti ilmoittaa realiteetiksi, ja mitä vanhemmaksi tulee sitä mukavampaa se on.... mutta ehkä minäkin tuolle Mahjongille yl väärinkäsitysten välttämiseksi: Ei ole pahasta välillä olla vähän ahristunutkin mutta juuri ajankohtaisesti en ole...olkoon hyväksi tai pahaksi.... siinä tämä Benkku on oikeassa, että ei ole niin kuolemaksi jos nämä, sentään elämän ja kuoleman kysymykset, välistä ahristaa.... mutta vähänpä yllätyin huomatessani pudotelleeni tänne "ahdistuneen ihmisen purkauksen".
Sisaret ja veljet körttiläisyydessä. Kun minä ahdistun niin sitten tulee vähän eri sortin tekstiä....
-
juHOMA4 kirjoitti: 27.07.2008 21:23
Mahjong: Ei suinkaan ole lainaajan vika, mitä lainaa. Luin vain nuo lauseet sinun lainauksista
Foorumi: Yleinen keskustelu: juHOMA4 kirjoitti: 10.07.2008 17:28 Aihe: homoparien siunaaminen, vol. 756 (erotettu hjuhlaketjusta)
- Terapeutilla- olisi töitä :twisted:
Hmm. Terapeutinkin on Herramme luonut ja välillä olisi ihan paikallaan itse kullekin, ei sitä tarvitse hävetä. :smt023 Mutta ehkä on syytä olla kertomatta nyt ihan julkisesti. Sillä tällöin on mahdollista että siitä on enemmän negatiivista haittaa ihmiselle ja sehän ahdistaa.
Mutta onhan meillä kaikilla sitten aivan ilmainenkin terapeutti 24h. Itse olen huomannut viimeisen kymmenen vuoden aikana että kyllä tehoaa. Se ei tarvitse muuta kuin polvilumpiot ”parketti lattialle” ja kännyt ristiin, niin jo alkaa hoito ja pikaisesti.
ps. Ehkä nyt vähän olisi syytä katsoa mitä lainaa, niin ei tulisi lainattua ihan sikaa säkissä.
Sen verran sanoisin sanasta, huumori.
Mistä on viime vuosina, muodostunut näköjään suojaverho vuorovaikutus tilanteissa, ihmisten kesken. Itse sorrun siihen hyvin usein.
Joten parantamista on paljon, mutta nyt on ”älppäri” otettava pois ”levarilta”, kuluu puhki jo. :smt083
-
Mahjong: Ei sinun sopisi yksin ottaa kunniaa tuosta keskustelustamme. Kyllä siitä kuuluisi Penkullekin ja osa itsellenikin.
Mitä tulee aihemme alkulähteeseen , niin V-tyylin keksi mäkihyppääjätkin jo kauanaikaa sitten ja kun nuoriso oppi käyttämään V-tyyliä , niin se jäi pysyväksi. Olen vanhalla tyylillä hypännyt jo reilusti yli kahdeksankyppiä ja saanut vanhahanaikaisen valmennuksen ,ettei uusi V-tyyli enää istu. :lol:
Lue tässäkohtaa Mörtti57:n vakiolause !
(en uskalla sitä LAINATA tekijänoikeus syistä)
Niin tämähän oli SEURATUPA. Mutta olihan sielläkin kamarikeskustelut :D
-
juHOMA4 kirjoitti: 27.07.2008 21:23
Mahjong: Ei suinkaan ole lainaajan vika, mitä lainaa. Luin vain nuo lauseet sinun lainauksista
Foorumi: Yleinen keskustelu: juHOMA4 kirjoitti: 10.07.2008 17:28 Aihe: homoparien siunaaminen, vol. 756 (erotettu hjuhlaketjusta)
- Terapeutilla- olisi töitä :twisted:
Hmm. Terapeutinkin on Herramme luonut ja välillä olisi ihan paikallaan itse kullekin, ei sitä tarvitse hävetä. :smt023 Mutta ehkä on syytä olla kertomatta nyt ihan julkisesti. Sillä tällöin on mahdollista että siitä on enemmän negatiivista haittaa ihmiselle ja sehän ahdistaa.
Mutta onhan meillä kaikilla sitten aivan ilmainenkin terapeutti 24h. Itse olen huomannut viimeisen kymmenen vuoden aikana että kyllä tehoaa. Se ei tarvitse muuta kuin polvilumpiot ”parketti lattialle” ja kännyt ristiin, niin jo alkaa hoito ja pikaisesti.
ps. Ehkä nyt vähän olisi syytä katsoa mitä lainaa, niin ei tulisi lainattua ihan sikaa säkissä.
Sen verran sanoisin sanasta, huumori.
Mistä on viime vuosina, muodostunut näköjään suojaverho vuorovaikutus tilanteissa, ihmisten kesken. Itse sorrun siihen hyvin usein.
Joten parantamista on paljon, mutta nyt on ”älppäri” otettava pois ”levarilta”, kuluu puhki jo. :smt083
Kuulkaas pojaat... erreyksessä se olin minä joka tuon v-tyylin aloitti, ja muodossa vain viitteenomainen, ja perua se on työmaalta jossa palvelujen käyttäjien keski-ikä on n. 45. Eiköhän teemasta jo päästäsi.
-Tämä oli alun perin erinomainen puheenaihe - pelastusvarmuus siis - älkää ainakaan syytelkö viattomia, vaan palatkaa puurolautasen ääreen, aloitettiin kyl Penan avustuksella jo uusi lähes samanniminen ja sillekin oli syy täällä päässä: En osaa aloittaa uutta viestiä vanhaan ketjuun. Saavat moderaattorit opettaa - teen aina siinä jotain hullustipäin.
Mutta jos joku on viitannut terapeutin käyttöön homopareilla niin kiinnostaako realiteetti. Mainittakoon väärinkäs. välttämiseksi että en kuulu sateenkaarijoukkoon vaan olen ihan klassinen hetero, joten oma lehmä ei ole ojassa sorkan vertaa.
Sukupuolinen suuntautuminen pitkässä psykoterapiassa/psykoanalyysissa muuttuu joskus. Siis joskus. Usein se ei muutu. Tämä on opittu koulutuksessa henkilöiltä jotka ovat siihen saaneet vielä pidemmät opit ja tehneet sitä työtä monet pitkät vuodet jo. Kyseessä on mitä ilmeisimmin monista taustatekijöistä johtuva ilmiö, osittain täysin biologinen, jossain määrin ja joillakuilla lähinnä epäselvään sukupuoli-identiteettiin liittyvä asia.
-Mutta mitään syytä arvostaa ns "poikarakkaus" antiikin Kreikan malliin korkeammaksi kuin rakkaus miehen ja naisen välillä ei ole --- siihen niissä joko Paavalin kirjoittamissa tai deuteropaavalilaisissa kirjeissä (en ikinä muista) viitataan ainakin. Taivaan lintuihin on joku joskus jossain puheessa viitannut. Lokit harrastavat homopariutta varsin usein, ja kirjosiepolla puolestaan on vähintään kaksi pesää / kesä (siis uskoton ainakin yhdelle tytölle). Ei ollut lintuharrastaja ainakaan.
Itseäni joskus ihmetyttää koko juttu. En kiellä tunteitani (että oudolta tuntuis) mutta niiden perusteella en ratkaisisi yhtään mitään. VT:ssa kielletään ankarasti myös käyttämästä kahdesta erilaisesta kankaasta kudottua vaatepartta.
Ja käsketään lankoa hommaamaan leskeksi jäänelle lapsettomalle naiselle poika.
Moniko teistä on aikonut ryhtyä siihen puuhaan? Sitä on pidetty niin tärkeänä että Onanin kävi, ellen väärin muista, lopulta peräti huonosti kun ei jostain syystä halunnut viedä juttua niin pitkälle että poikaa olisi tullut.... Löytyy Mooseksen kirjoista (en ikinä muista mistä niistä).
-
-Tämä oli alun perin erinomainen puheenaihe - pelastusvarmuus siis - älkää ainakaan syytelkö viattomia, vaan palatkaa puurolautasen ääreen, aloitettiin kyl Penan avustuksella jo uusi lähes samanniminen ja sillekin oli syy täällä päässä: En osaa aloittaa uutta viestiä vanhaan ketjuun. Saavat moderaattorit opettaa - teen aina siinä jotain hullustipäin.
Sehän tapahtuu Vastaa-painikkeesta, kun viestiketju on avattu.
Lainauksia taas voi välillä käydä kokeilemassa testauspalstan puolella, jos epäilyttää. [ quote ] ja [ /quote ] -koodien (ilman välilyöntejä) sisässä pitäisi olla vain se teksti, johon viitataan. Vastaus sitten niiden ulkopuolelle.
Joo, laitetaas tämä mahdollisimman kauas aiheesta lähtenyt ketju kiinni ja jatketaan nyt sitten tuolla uudessa (http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=1055). Yritetään pysyä nyt aiheessa, ja jos tekee tiukkaa - niin sitten uutta aihetta aloittamaan.
Lisäys: Tosin onko tuo uusikaan enää alkup. pelastusepävarmuus ja parannuksenteko -aihetta? Muokkasin (omavaltaisesti, sorry) otsikon sinne sisältöä (toivottavasti paremmin) vastaamaan. Pelastusepävarmuusaiheesta voi aloitella ketjua myös, jos ajatuksia on.