Juu, onhan noita Hellstenin kirjoja tullut luettua.
Mitä on tuomitseminen?
Kyllä minä vaadin edesvastuuseen nimenomaan sen ihmisen,
joka esim. käyttää lasta hyväkseen, tappaa jonkun ym.
En millään pysty käsittämään ja sanomaan pahantekijälle,
että "voi kuule nyt teit pahan teon, mutta muista, ettet sinä ole paha vain tekosi on".
Sama kun potkaisisin jotain ja sitten vain pyörittelisin viattomasti silmiäni,
ja sanoisin, että en se minä ollut, tuo jalka se vaan sinua potkas!
Tai en minä sitä ampunut, tämä pistoolihan sen teki.
Sitäpaitsi on olemassa oikeasti p a h o j a ihmisiä!
Entäpä toisinpäin.
Erotammeko myös hyvät teot?
"tekosi oli hyvä, mutta et sinä"
Kyllä tekomme ovat niin limittyneet persoonaamme, minuuteen, että
kuulostaa jotenkin skitsofreeniselta irrottaa ne omiksi
...miksi niitä nyt sanois...itsenäisiksi, ihmisestä irrallisksi, erillisiksi olioikseen.
Jeps, samaa mieltä kuin Pirska. Jos on ollut esim. koulukiusattu (niinkuin minä), ne kokemukset kulkevat mukana aina hautaan asti.
KAIKKI kokemukset kulkevat mukanamme hautaan asti. Niin hyvät, pahat kuin neutraalitkin.
Yleensä olemme tietoisia ja muistamme vain ne, jotka ovat tehneet meihin voimakkaan vaikutuksen.
Mutta aivan kaikki vaikuttaa.
Ja kokemuksistamme muodostamme käsitykset niin itsestämme, muista ihmisistä kuin elämästäkin = miten tulkitsemme asioita.
Nyt herääkin kysymys mikä on ihmisen oma vastuu?
Kuinka pitkälle ja kauan voi puolustaa/oikeuttaa tekojaan menemällä sen taakse,
että "mulla oli niin kova lapsuus"?